kulkutautiset

11 vinkkiä matkalle Namibiaan

Namibia on Lounais-Afrikassa Atlantin rannalla sijaitseva maa, joka hurmaa matkailijat monilla aarteillaan. Namibia on pinta-alaltaan yli kaksi kertaa Suomen kokoinen, mutta todella harvaan asutettu – asukkaita on vain hieman yli 2 miljoonaa. Namibiaa rajaavat Namibin ja Kalaharin autiomaat ja vuotuinen sademäärä on Saharan alapuolisen Afrikan pienin.

Iso osa Namibiaa oli Saksan siirtomaana ensimmäiseen maailmansotaan saakka ja saksalaisten vaikutus näkyy monin paikoin edelleen. Namibiaa nimitetään Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi, sillä itsenäistyi Etelä-Afrikasta vuonna vasta 1990. Tässä prosessissa oli Nobel-palkitulla Martti Ahtisaarella sormensa pelissä. Martti onkin 90-luvulla ollut Namibiassa suosittu nimi antaa lapselle ja tuleepa vastaan myös muita suomalaisia nimiä, kuten Erkki, Vilho, Selma, Saara ja Johanna (HS aiheesta).

Namibia on Afrikan standardeilla helppo ja turvallinen matkailumaa, hyvä paikka aloittaa Afrikan koluaminen. Kokemuksesta voin kuitenkin luvata, että siellä viihtyy myös paatuneempikin Afrikan matkaaja. Visiitti Namibiaan on helppo yhdistää vaikkapa Etelä-Afrikan matkaan, mutta nähtävää riittää reilusti ihan omalle pidemmällekin reissulleen. Välimatkat ovat pitkiä ja tekemistä ja näkemistä on moneen lähtöön. Helpointa on reissata omalla vuokra-autolla tai matkatoimiston järjestämällä joko yksityisellä tai ryhmäkiertomatkalla. Julkista liikennettä on jonkun verran, mutta se ilmeisesti kulkee pääasiassa vain kaupunkien välillä ja joihinkin nähtävyyksiin, joista suurin osa on kaupunkien ulkopuolella, on pelkän julkisen liikenteen turvin haastavaa päästä.

Me matkasimme Namibiassa kahden viikon ajan ja ihastuimme korviamme myöten. Paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Alla yksitoista vinkkiä Namibiaan, täysin mielivaltaisessa järjestyksessä, joten kartta käteen matkaa suunnitellessa! Välimatkat ovat tosiaan pitkiä, mutta maisemat mielettömän kauniita ja tiet hyvin tyhjiä, joten mikäs siinä ajellessa… kunhan mukana on varakanisteri bensaa!

 

1. Koe itsesi pieneksi Fish River -kanjonin reunalla

Fish River Canyon on maailman toiseksi suurin kanjoni, ykkössijalla komeilee tietysti Yhdysvaltojen Grand Canyon. Fish River Canyon on 160 kilometriä pitkä ja paksuimmillaan 27 kilometriä leveä, syvyyttä taas löytyy enimmillään 550 metriä. Kanjonin pohjalla olevassa joenuomassa virtaa vettä sadekaudella.

Fish River Canyonilla voi tehdä useiden päivien vaellusretkiä, mutta maisemien katselu onnistuu myös näköalapaikalta, jos kanjoni sattuu olemaan ajoreitin varrella. San-heimon legendan mukaan hurjasti mutkitteleva kanjoni on syntynyt, kun Koutein Kooru -käärme kiemurteli aavikolla pakoon sitä jahtaavia metsästäjiä.

 

2. Bongaa Etoshan kansallispuiston sarvikuonot

Etoshan kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1907 ja se on yksi eteläisen Afrikan suurimmista villieläinten suojelualueista. Savannin ja ruohotasangon ym. lisäksi Etoshassa on suolapannu (vrt. Salar de Uyuni Boliviassa). Etoshassa elää 114 nisäkäslajia ja yli 340 lintulajia, matelijoitakin löytyy yli sata lajia. Siellä mm. äärimmäisen uhanalaisten suippohuulisarvikuonojen populaatio kukoistaa.  Etoshankin sanotaan olevan Namibian paras kansallispuisto eläinten näkemiseen, mutta kuten aina, paljon on myös tuurista kiinni.

Meillä oli Etoshassa vain vähän aikaa ja tuntui, ettei onni aivan suosinut sillä kertaa. Näimme paljon eläimiä, mutta melko kaukaa. Jälkikäteen ajatellen taisimme myös olla jo hyvin vaateliaita, sillä Etoshaa edelsi aikamoinen kansallispuistojen ilotulitus. Muu porukka safariajelulla oli kuitenkin hyvin innoissaan – ylläolevat kuvat on otettu yhden päivän aikana ja näimmehän me niitä sarvikuonojakin. Saldona oli näiden lisäksi elefantteja, erilaisia antilooppeja ja kasa leijonia. Tässä kohtaa voisikin ehkä sanoa varoituksen sanan: useat safarireissut saavat vaatimustason kasvamaan melkoiseksi! Toiseksi – voi hyvinkin olla, että vaikka puisto olisi pullollaan eläimiä, yhden safariajelun aikana ei välttämättä näe juuri mitään (kuten Elinakin fiksusti kirjoittaa) ja niinpä puistoille kannattaisi aina varata vähintään pari päivää aikaa.

 

3. Kiipeä dyynille Sossusvleissa

Sossusvlei on punaisten dyynien ympäröimä savi- ja suolapannu, joka sijaitsee eteläisessä osassa Namibin aavikkoa. Sossusvlein dyynit ovat saaneet värinsä hapettumisprosessissa ja ne ovat yksiä maailman suurimmista dyyneistä. Monet ovat yli 200 metriä korkeita, korkein on 380 metriä ja nimeltänsä Bid Daddy (vrt. Empire State Building 381 m). Korkein dyyni, jolle Sossusvleissa on lupa kiivetä, on nimeltänsä Dune 45. Se on 170 metriä korkea, muodoltaan ns. tähtidyyni (star dune)  ja saanut nimensä siitä, että se sijaitsee 45 kilometrin kohdalla tiellä, joka yhdistää Sossusvlein ja Sesriem Gaten. Wikipedia kertoo, että Dune 45:n hiekka on Kalaharista peräisin olevaa 5 miljoonaa vuotta vanhaa hiekkaa, jonka Orange River on kuljettanut Sossusvleihin. Tämä epäilemättä koskee muitakin alueen dyynejä, eikä pelkästään Dune 45:ä.

Kaikki, jotka ovat kiivenneet dyynille, tietävät, kuinka rankkaa puuhaa se on. Hiekka antaa periksi jalkojen alla tehden etenemisen hyvin hitaaksi. Tuuli tuivertaa dyynin reunalla ja hiekka piiskaa sääriä, aurinkokin ehkä paahtaa niskaa. Palkinto odottaa, kun pääsee katsomaan maisemaa korkeuksista, sillä näköpiirissä on punaisia dyynejä siellä täällä ja tyhjää silmän kantamattomiin. Todellinen riemu kuitenkin ratkeaa, kun lähtee juoksemaan vinhaa vauhtia dyynin rinnettä alas…

 

4. Astele elokuvamaisemissa Deadvleissa

Deavlei on Sossusvlein vieressä sijaitseva maineikas alue, jossa monta sataa vuotta sitten kuolleet akasiapuut seisovat savipohjalla myöskin punaisten dyynien ympäröimänä. Täällä on kuvattu moni elokuvakohtaus, mm. osa The Fall-elokuvasta ja Jennifer Lopezin tähdittämästä The Cell -elokuvasta.

Deadvlei muodostui, kun Tsauchab-joki tulvi muodostaen väliaikaisia matalia lammikoita. Lisääntyneen veden ansiosta puut saivat mahdollisuuden kasvaa. Ennen pitkää kuivuus kuitenkin palasi ja dyynit tunkeutuivat alueelle ympäröiden sen ja katkaisten joen kulun. Puut kuolivat kuivuuteen arviolta 600-700 vuotta sitten ja seisovat nyt paikoillaan niin kuivina, etteivät ne lahoa. Tämä ilmestys on todellisuudessa ihan yhtä hämmentävän näköinen kuin filmillä. Keskellä päivää valon kirkkaus vie hieman punaisten dyynien hohtoa pois, mutta tunnelma on silti melko aavemainen.

 

5. Lähde melontaretkelle Orange Riverille

Orange River on Etelä-Afrikan pisin joki ja muodostaa osan Etelä-Afrikan ja Namibian välisestä rajasta. Joki saa alkunsa Etelä-Afrikassa Drakensbergin vuorilla ja 2200 kilometrin päässä lähtöpisteestään laskee Atlanttiin Alexander Bayssa lähellä Namibian rajaa.

Epäilemättä Orange Riverillä pääsee melomaan muuallakin, mutta me tutustuimme jylhiin maisemiin kahden päivän ajan kanootin kyydissä hiljallee lipuen juurikin Etelä-Afrikan ja Namibian rajalla. Matkaa meloimme yhteensä noin 30 kilometriä alajuoksuun ja mahtuipa mukaan muutama max. luokan 3 koskikin. Yön vietimme rannalla nuotion äärellä makuupusseissa – kirkkaan tähtitaivaan alla. Kahden päivän melontaretki oli ensikertalaiselle sopiva, mutta joessa kun tuota mittaa riittää, niin pidempiäkin retkiä on tarjolla. Rauha ja hiljaisuus kuvastavat tätä retkeä parhaiten, lukuunottamatta ehkä niitä paria koskea, joissa joku kippasi kanootillaan.

 

6. Syö Solitairessa omenapiirakkaa niin, että napa ratkeaa

Solitaire on Keski-Namibiassa sijaitseva pieni kylä, joka on jostain syystä onnistunut ponnistamaan kuuluisuuteen omenapiirakallaan, eli apfelstrudelilla. Namibian pienimmän kaupungin Solitairen väkiluku pyörii noin sadan hujakoilla. Solitairessa on postitoimisto, bensa-asema, rihkamakauppa ja leipomo-kahvila, joka myy apfelstrudelia, kiireisimpinä päivinä yli 200 kg, eli noin 20 kg jokaista pysyvää asukasta kohden! Löytyypä Solitairesta pieni kiitoratakin. Solitaire on suosittu pysähtymispaikka turistien keskuudessa, sillä lähimailla ei ole muita ruokakauppoja, joten ehkäpä joku muukin kantaa kortensa omenatorttukekoon kuin pelkästään Solitairen asukkaat.

 

7. Näe (sekä haista ja kuule) maailman suurin hyljeyhteisö

Cape Crossissa, Skeleton Coastilla, sijaitsee maailman suurimman hyljeyhteisön koti. Kiireisimpänä aikana siellä on yhtä aikaa arviolta noin 200 000 cape fur sealia, eli suomeksi kotoisasti afrikanmerikarhua. Suurimman osan vuodesta Cape Crossissa asuvat naaraat ja poikaset, urokset saapuvat lokakuussa kosiomatkalle. Afrikanmerikarhut kuuluvat korvahylkeisiin, ja toden totta niillä on pienet sievät korvat. Uros kasvaa komeaan noin 230 cm:n mittaan, naaraat joutuvat tyytymään noin 180 cm:n varteen.

Tunnelma Cape Crossissa on vähintäänkin epätodellinen. Hylkeitä on silmänkantamattomiin, niitä löhöää rannalla lähellä ja kaukana, osa lyllertää ympäriinsä ja eviä heiluu aalloissa tuhansia ja tuhansia. Sekametelisoppa kuvastaa kokemusta hyvin – hyljesoppa on sakeaa ja meteli aivan valtava – ja jos hajua voi sanoa valtavaksi, niin sekin oli sellainen, tai ehkäpä oikeastaan valtavan pistävä!

 

8. Testaa rajojasi Swakopmundissa

kuva lainattu ystävältämme Bjarnþórilta

Swakopmund on Namibian suosituin lomakohde, extreme-urheilun mekka ja kuvausten mukaan saksalaisempi kuin Saksa itse. Swakopmundissa asuu paljon namibialais-saksalaista väestöä ja osan äidinkieli tosiaan on saksa, ja ravintolat tarjoavat saksalaisia herkkuja. Swakopmundin värikäs siirtomaa-arkkitehtuuri luo varsin erikoisen tunnelman ollakseen afrikkalainen kaupunki. Alueen ilmasto on miellyttävä lomailulle, kaupunki nimittäin sijaitsee jo tropiikissa, Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella. Meri kimmeltää kauniisti, palmut huojuvat tuulessa ja hiekkadyynit ympäröivät kaupunkia, joka lähes tursuilee pieniä kahviloita ja söpöjä rakennuksia. Aktiivilomailijalle on tarjolla pienkonelentoja aavikon yllä,  laskuvarjohyppäystä, sandboardingia dyyneillä, mönkijäretkiä aavikolla, ratsastusta sekä hevosilla että kameleilla, ja kalastus- sekä valas- ja delfiiniretkiä merelle.

Me tietysti hyppäsimme pienkoneesta alas reppu selässä ja toivoimme kovasti, että varjo aukeaisi. No aukesihan se, onneksi, ja puolen minuutin vapaapudotuksen jälkeen saimme ihastella ympärillä aukeavaa Namibin aavikkoa dyyneineen ja toisella puolella syvän sinistä Atlantin valtamerta. Aika ainutlaatuiset maisemat, kyllä niitä kelpasi ilmasta käsin ihmetellä!

 

9. Ihastele ikiaikaista taidetta Brandbergissa

Brandberg on Namibian korkein vuori (2606 m). Brandberg, eli Palava vuori, on saanut nimensä auringonlaskun aikaansaamasta väristä, jonka graniitti heijastaa tulenkaltaisena vuoren länsiseinämästä. Alue on suosittua vaellusmaastoa ja korkeimmallekin huipulle pääsee vaeltamaan ilman sen ihmeempää vuorikiipeilyosaamista.

Alueella on kuitenkin hienojen vaellusmaastojen lisäksi myös tärkeää kulttuuriperintöä. Vuonna 1918 saksalainen tutkimusretkeilijä Reinhard Maack löysi useita esihistoriallisia kalliomaalauksia, jotka ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Brandberg piilottaa kätköihinsä yli tuhat bushmannien kalliomaalausta. Kuuluisin niistä, White Lady of the Brandberg, on sarja metsästykseen ja rituaaleihin liittyviä maalauksia. Monet asiat maalauksiin liittyen ovat kiistanalaisia, mutta yksimielisiä tutkijat ovat siitä, että ne ovat ainakin 2000 vuotta vanhoja, ja bushmannien tekemiä. Päähahmona näissä maalauksissa on noin 40cm korkea valkoinen ihmishahmo, joka viimeisimpien spekulaatioiden mukaan saattaisi kuvata bushmannimiestä aikuistumisseremoniassa tai ehkäpä poppamiestä. Vaalea ihonväri johtunee valkoisen saven käyttämisestä seremoniassa. Toisessa kädessä tällä White Ladylla on jousi ja toisessa mahdollisesti pikari. Jousesta ja ympärillä olevista antiloopeista johtuen kuvan on myös tulkittu esittävän metsästystä.

 

10. Tutustu alkuperäiskansojen elämään Pohjois-Namibiassa

Namibiassa elää useita eri etnisiä ryhmiä, kuten ovamboja, kavangoja, hereroja ja damaroita, mutta näiden lisäksi myös useita eri alkuperäiskansoja, kuten bushmannit, himbat ja khoit. Niin kuin muuallakin maailmassa, myös Namibiassa useat alkuperäiskansojen heimot elättävät itsensä esittelemällä perinteistä elämäntapaansa turisteille. Me törmäsimme matkallamme Himba-heimon jäseniin, jotka suoraan sanottuna pitivät kojua tienvarressa. Kojun viereen oli kyhätty himbojen perinteinen maja ja heillä oli kojussa myytävänä käsitöitä, luonnollisesti. Himbojen luona on kuitenkin mahdollista vierailla hieman autenttisemmissakin olosuhteissa kuin tienvarsikojussa.

Suurin osa himboista elää varsin askeettista elämää Namibian karuissa olosuhteissa. He asuvat lehmänlantamajoissa ja pääelinkeinonaan paimentavat karjaa. Naiset kuljeksivat yläosattomissa kaikkialla, jopa ruokakaupoissa. Tapa, joka turisteja kummeksuttaa ehkä eniten, on okrasta, voista ja yrteistä tehdyn salvan levittäminen iholle ja hiuksiin. Salva saa ihon tuoksumaan ja näyttämään kauniin oranssilta, perinteisellä tavalla himbat eivät koskaan peseydy. 11-vuotiaina lapsilta poistetaan alaleuasta neljä hammasta, sillä himbat haluavat samanlaisen suun kuin heille elintärkeillä lehmillä. Nykyään himboja on noin 50 000, ja viime vuosina he ovat saaneet äänensä kuuluviin myös politiikassa. Toistaiseksi heidän kulttuurinsa vaikuttaa olevan turvassa. Himboista ja alkuperäiskansaturismista voi lukea enemmän tästä Maailman kuvalehden jutusta.

 

11. Koe maailman vanhimman autiomaan taika Namibin aavikolla

Namibin arvellaan olevan vanhin maailman nykyisistä aavikoista. Namib tarkoittaa naaman kielellä valtavaa tai suunnatonta paikkaa. Aavikko onkin pinta-alaltaan noin 50 000 neliökilometria ja laajimman määritelmän mukaan peittää noin 2000 kilometriä eteläisen Afrikan rantaviivasta. Namibin alueelle osuu muutama muukin listan kohdista. Osia Namibin aavikosta kuuluu Namib-Naukluftin kansallispuistoon, joka on Afrikan suurin puisto, pinta-alaltaan Sveitsiä suurempi, ja koko maailmankin mittakaavassa neljänneksi suurin.

Namibista löytyy huomattava määrä endeemisiä lajeja, eikä aavikko ole ollenkaan niin tyhjä, kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää – suurimmaksi osaksi asuttamatonta ihmisen osalta kylläkin, mutta alueella esiintyy mm. useita erilaisia kissaeläimiä, antilooppeja ja tietyssä osassa jopa aavikko-olosuhteisiin erikoistuneita aavikkoelefantteja.

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että meidän Namibin vierailun aikana osallistuimme afrikkalaiseen “perinteiseen” kilpailuun, jossa oli tarkoitus sylkeä gemsbockin (eräänlainen antilooppi) papanoita mahdollisimman pitkälle. Legenda kertoo, että gemsbockin vatsa on kuin lehmällä ja uloste niin pitkälle prosessoitua, ettei kakan imeskelystä aiheudu sen kummempaa haittaa. No A tietysti tämän kisan voitti ja saa kunnian kantaa shit spitter -titteliä, ehkä lopun elämänsä…

 


 

Namibiassa on tämän listan lisäksi vielä paljon nähtävää. Minulta jäi näkemättä vielä ainakin Skeleton Coastin kuvaukselliset haaksirikkoutuneet laivat sekä Kalaharin autiomaa ja bushmannit – jos et ole vielä nähnyt klassikkoelokuvaa “The Gods Must Be Crazy“, katso se! Kalahariin toki pääsee myös Botswanassa, joten seuraavalla kerralla, kun vierailen jommassa kummassa näistä upeista maista, on tuo kuuluisa aavikko nähtävä!

 

60 Comments

  1. Maarit

    17/01/2016 at 12:11

    Kiva postaus ja tuli hyvään saumaan! Me varattiin lennot lokakuulle Etelä-Afrikkaan ja palataan poispäin Windhoekista. Ollaan reissussa reilun kolme viikkoa josta reilu viikko Namibiassa, Millään ei kaikkea ehditä nähdä, mutta ainakin Etosha, Sossuvlei ja Swakopmund on ohjelmassa.

    Tosi kiva uusi ulkonäkö blogissa, tykkään! 🙂

    Reply
    • Henna

      17/01/2016 at 23:31

      Ihanaa! 🙂 Viikossakin ehtii Namibiassa vaikka mitä! Ainakin tuo Cape Cross on suht lähellä Swakopmundia ja Sossusvleita, samoin Solitairen kyläpahanen. Monethan noista vaativat vain lyhyen pysähdyksen autolla, ei mitään päivien tai välttämättä tuntienkaan settiä. Varsinkin tuo Cape Crossin hyljesoppa oli mielestäni näkemisen arvoinen. Menette vissiin Botswanaan siinä matkan varrella? Sekin on aivan valtavan upea maa. Ah Afrikka! ♥

      Reply
      • Maarit

        18/01/2016 at 21:56

        Juu ajellaan Etelä-Afrikasta Botswanaan ja Choben jälkeen Caprivi Stripin kautta Etoshaan. Kovat suunnittelut on käynnissä! Pistetään Solitaire ja Cape Cross korvan taa ja kartalle, niin jos niissäkin pyörähdettäisi. 🙂

        Reply
        • Henna

          19/01/2016 at 16:01

          Chobe on ihan huippu puisto! 🙂 Solitairen vuoksi ei kyllä kannata ihan hirveästi ylimääräisiä kilometrejä ajaa, mutta ihan hauska pysähdyspaikka, jos vaan osuu reitille! Cape Cross sen sijaan oli hylkeineen aika uskomaton, niitä on oikeasti niiiiiin järjettömän paljon niitä hylkeitä!

          Reply
  2. Laura / Laurasitinerary

    18/01/2016 at 00:16

    Wau. Wau. Wau. Olen lähes sanaton.
    Kiitos vinkeistä, tämän postauksen painan mieleeni, vielä tulee aika minunkin Afrikan matkailulle.
    Oletko tosiaan ottanut (lainattua kuvaa lukuunottamatta) kaikki kuvat itse??? UPEITA. Käsittämättömän upeita. Millä kameralla kuvaat? Entä saanko kysyä mitä kuvanmuokkausohjelmaa käytät?

    Reply
    • Henna

      18/01/2016 at 13:48

      Kiitos kauniista sanoista, Laura! Kuvat ovat kaikki ottamiani, jokunen mieheni A:n, vaikea sanoa enää jälkikäteen kuka minkäkin on ottanut, mutta suurin osa varmasti minun räpsäisemiä. Ei siis ainakaan mistään lainattuja 🙂 Kuvaan enimmäkseen Nikonin D7000-järkkärillä, linssinä yleensä Nikkorin 18-200 mm. Tuolla reissulla oli mukana myös sukelluskamerana sukelluskoteloineen (Namibiassa ei tosin sukellettu) joko Canonin Powershot G9 tai S90, en yhtään muista kumpi, mutta joku kuvista on saatettu ottaa myös sillä. Käsittelen kuvat yleensä niin kovin hienostuneesti Picasa-ohjelmalla 😛 Tarkoitus olisi pikkuhiljaa siirtyä Lightroomiin, mutta toistaiseksi se on jäänyt muiden kiireiden alle ja Picasalla onnistuu sellainen perussäätö helposti.

      Afrikka on upea! <3

      Reply
  3. Maarit Johanna

    18/01/2016 at 08:33

    Mun hyvä ystäväni isä asuu Namibiassa ja reissukuvia sinne olen saanut tältä ystävältä ihastella mielinmäärin. Afrikka ei ole missään vaiheessa ollut mulle sellainen must-see kohde, mutta niiden (JA NÄIDEN) kuvien jälkeen voisin aivan hyvin lähteä Namibiaan! Väen paljoudet suurkaupungeissa ei ole minun juttu, mutta nämä luontokohteet, ah. Kanjonit, hylkeet ja deadvlei… Melkoisia kohteita! Noiden perässä voisinkin lähteä. Onneksi Namibia ei ole lähdössä mihinkään 🙂

    Reply
    • Henna

      18/01/2016 at 14:32

      Mullekin tuli Afrikka-hinku vasta joskus vähän vajaa kolmekymppisenä, mutta kun se tuli, niin tulikin sitten kunnolla! Ei siellä missään nimessä kannata kaupunkeihin pysähtyä, eivät ole kovin miellyttäviä (paitsi Kapkaupunki), vaan suunnata samantien noihin luontokohteisiin, ovat upeita sekä Namibiassa että todella monessa muussakin Afrikan maassa!

      Mutta onneksi se Namibia tosiaan siellä pysyy, sinne sitten kun on sopiva aika… suosittelen hyvin hyvin lämpimästi! 🙂 Se on tosiaan mielikuvia paljon monipuolisempi (ja iso!) paikka, ihan mielettömiä luontokohteita pullollaan!

      Reply
  4. Heidi / Maailman äärellä

    18/01/2016 at 09:40

    Voi kun te oottekin ehtineet kahdessa viikossa nähdä ja kokea paljon! Tosi upeita paikkoja, erityisesti toi melontaretki kuuostaisi ihanalta ja tietysti safari, josta olen haaveillut jo pitemmän aikaan. Toi Deadvlei olisi myös upea kokea itse.

    Reply
    • Henna

      18/01/2016 at 14:36

      No ehdittiinhän me! Melontaretki oli todella ihana, mielellään sellaiselle lähtisi joskus jossain muuallakin, mutta tuo oli kyllä aivan mielettömän kaunis kohde ja todellakin jotenkin rauhoittava. Namibiassa on niin paljon nähtävää ja tehtävää, että pitäisi lähteä sinne pian uudestaan! Mielellään noita samojakin paikkoja koluaisi uudelleen, olivat sen verran vaikuttavia 🙂

      Reply
  5. Tanja/Levoton Matkailija

    18/01/2016 at 11:46

    Onpa hienon näköisiä kuvia! Afrikka ei ole koskaan niin paljoa kiinnostanut, mutta Namibia on sellainen paikka mikä kiinnostaisi 🙂 Erityisesit kiinnostaa hylkeet ja Deadvlei.

    Reply
    • Henna

      18/01/2016 at 14:40

      Suurin osa niistä Afrikan maista, joissa olen vieraillut, ovat olleet todella upeita. Namibia ei jää yhtään kavereitaan huonommaksi, vaikka on tosi erilainen muihin käymiini maihin verrattuna, se on todella ihana ja valtavan kaunis. Namibia on tosiaan helppo ja suht turvallinen, sinne vaan!:) Hylkeet ja Deadvlei olivat molemmat tosi vaikuttavia!

      Reply
  6. Stacy Siivonen

    18/01/2016 at 15:05

    Oikein kiva kirjoitus! Tiedän toiselta puolen rapakkoa se, että merileijonista lähtee erittäin vahva “tuoksu”. Minäkin haluaisin mennä kauppaan yläosattomissa. En ole ajatellut Namibiaan menemistä, mutta jos sinne menen, saatan niin tehdä. Muuten minulle on mainostettu naapurimaata Angolaa samanlaisena maana kuin minulle tutumpaa Perua. Ainakin kukkivia aavikoita on kummallakin puolen Atlanttia.

    Reply
    • Henna

      19/01/2016 at 11:20

      Kiitos Stacy! Ei kyllä tullut mieleenkään liikkua itse yläosattomissa, mutta luulisi sitä olevan samat standardit kaikille 😀 En ole käynyt Angolassa, enkä Perussakaan, mutta ainakin Peru on tulevaisuuden toivelistalla!

      Reply
  7. Johanna Hulda - Discovering Sunbeams

    18/01/2016 at 18:54

    Johan on mielettömän kuuloisia luontokohteita, sekä hienoja kuvia ja kattavia tarinoita niistä! Olen lähdössä ensi kesäksi Sambiaan graduntekoon, jonka jälkeen olin kaavaillut kuukauden mittaisen reissun suuntaamista itään ja etelään, mutta nyt sait kyllä harkitsemaan vakavasti, pitäisikö sittenkin kääntää kokka kohti länttä… 😀 Oletko käynyt muissa eteläisen Afrikan maissa? Täytynee selata postauksiasi, jos niitä sieltä löytyisi! 🙂

    Reply
    • Henna

      19/01/2016 at 11:25

      Sambiaan, vau!! 🙂 Se onkin ainoa eteläisen Afrikan maista (Lesothon lisäksi), jossa en ole käynyt. Etelä-Afrikassa reissasin kuukauden ja olen käynyt Namibian lisäksi myös Mosambikissa, Botswanassa ja Zimbabwessa… Malawissakin, jos sitä enää tuohon ryhmään lasketaan. Jokaisesta löytyy todella todella upeita kohteita, ja vaikea suositella yhtä, riippuu täysin siitä, mitä haluat nähdä! (ja millä tavalla haluat matkustaa). Valitettavasti tästä blogista ei löydy juurikaan juttuja noista, mutta enköhän tänne kevään mittaan jotain saa kirjoiteltua niistäkin ja sähköpostilla mielelläni annan vinkkejä! 🙂

      Reply
      • Johanna Hulda - Discovering Sunbeams

        02/02/2016 at 23:03

        Nyt tulee kyllä vähän myöhässä tämä kommentti, mutta tulkoon! Olis kyllä aivan huippua lukea lisää sun/teidän kokemuksista noista maista, oikeastaan kaikista! Blogeista niin kovin vähän tuntuu löytyvän reissujuttuja tuolta suunnalta.

        Tällä hetkellä kaikki on vielä vasta niin suunnitteluasteella, etten oikein edes tiedä kunnolla mistä haluaisin tietää lisää 😀 Ehkä kysyn s-postilla jos tulee jotain spesifimpää mieleen, sitä ennen jään seurailemaan blogiasi! Mutta luontokohteita erityisesti halutaan tutkia, vuoret on lähellä sydäntä, jollain safarilla halutaan käydä big fivea bongailemassa ja Mosambikissa kiinnostaa tietty ne rannat ja sukellus/snorklaus jos siellä voi sitä harrastaa. Matkustaa halutaan tietysti mahdollisimman halvalla reppureissutyylillä, mutta turvallisuudesta liikaa tinkimättä 🙂

        Reply
        • Henna

          02/02/2016 at 23:25

          Laita mulle mailia, mulla on kyllä pitkät pätkät tekstiä noista muualla, jo arkistoituna, mutta ihan mielelläni tällaiseen tarkoitukseen arkistoja vähän raotan! 🙂 Jotain varmasti tännekin ehdin kirjoittaa, mutta tuskin niin kovin kattavasti ennen kuin sun suunnitelmat on jo toteutumassa… Jatketaan siis mailitse! 🙂

          Reply
  8. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    18/01/2016 at 19:05

    Ihania vinkkejä ja hyviä kuvia! Mua on aina naurattanut noi suomalaiset nimet Namibiassa. Tosi outoa kuvitella Martteja sinne. 😀 Ihan ku nyt olis ollut matkablogeissa tosi paljon Afrikkaa. Alkaa itseäkin ajatus kutkuttaa. 🙂

    Reply
    • Henna

      19/01/2016 at 11:27

      Niin nyt on viime aikoina tosiaan Afrikka ollutkin enemmän tapetilla blogeissa. Ja ihan oikein niin, se on aivan valtavan upea manner, joka taitaa (Etelämantereen lisäksi) jäädä kaikkein vähimmälle huomiolle matkakohteena. Varoituksena vaan, että tuosta Afrikka-kutkutuksesta voi olla vaikea päästä eroon… 😛

      Reply
  9. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    20/01/2016 at 14:21

    Nyt kyllä pääsi Namibia meitsin bucket listalle tän postauksen myötä! 🙂 Nuo Deadvlein maisemat, huhhuh! Aivan kuin elokuvista tosiaan. Ite en oo päässyt Afrikkaan Egyptiä lähemmäs ja oonkin mietiskellyt, että mistä kannattaisi aloittaa Afrikan valloitus näin neitsytmatkailijana – Namibia it is!

    Reply
    • Henna

      24/01/2016 at 21:14

      Neitsytmatkailijalle suosittelen Etelä-Afrikkaa tai Namibiaa, ja nämä saa näppärästi yhdistettyä samallekin reissulle 🙂 Me rysäytettiin ensikertalaisina Tansaniaan, eikä ollut paha sekään!

      Reply
  10. Sari Saviranta

    20/01/2016 at 20:25

    Voi kuinka paljon tekemistä siellä onkaan! Toinen toistaan parempia vinkkejä, suurkiitos tästä! Upeita valokuvia…

    Reply
    • Henna

      24/01/2016 at 21:15

      Tekemistä tosiaan riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa, palattava joskus on! Kiitos Sari! 🙂

      Reply
  11. Kiia

    20/01/2016 at 23:08

    Luin tämän tekstin jo silloin heti kun julkaisitte sen, mutta vasta nyt sain kommenttia aikaiseksi. Rakastuin tämän perusteella Namibiaan! Korkkasin Afrikan ensimmäistä kertaa osaltani, kun reissasin viime syksynä Senegalissa. Oli kiva reissu, mutta… en tiedä vaikuttiko ranskankielentaidottomuuteni vai mikä, mutta loppufiilis ei ollut mikään huikea. Senegal oli, noh, ihan kiva. Mukava maa, mutta en lähtisi uudestaan.
    Ajattelin, että onko minussa jotain vikaa kun Afrikka ei kolahtanut ihan sillä tavalla kuin kaikki muut paikat aiemmin. Nyt sain kuitenkin uutta intoa tuleviin reissusuunnitteluihin, mikäli joskus Afrikkaan eksymme 🙂

    Reply
    • Henna

      24/01/2016 at 21:26

      Mekin rakastuimme Namibiaan! 🙂 ♥ Ehkä tuo kieli selittää ainakin osin tuota vähän plääh-fiilistä. Me reissasimme Afrikassa vähän pidemmän aikaa, yhteensä olemme käyneet 11 sub-Saharan maassa, tuolla pidemmällä reissulla yhdeksässä. Oikeastaan ainoa, josta emme niin kovin välittäneet, oli Mosambik, ja siellä tosiaan puhutaan portugalia. Muualla pärjäsi englannilla vallan mainiosti. Meille jäi Mosambikista jotenkin sellainen fiilis, että matkaajat eivät olleet kovin tervetulleita, mutta olisikohan sekin johtunut kielimuurista, tiedä häntä…

      Afrikassa reissaaminen on ainakin meille ollut aikamoista vuoristorataa, viha-rakkaus-viha-rakkaus… ja niin edespäin. Mutta päällimmäisenä on ollut se rakkaus, kolahtanut on täysillä, joskin niitä negatiivisia tunteita herkästi aina herää, kun köröttelee pitkin poikin minibusseilla, joihin on ängetty vähintään kolme kertaa enemmän porukkaa kuin oikeasti mahtuisi ja kaikkien tavarat vielä päälle… ja toki oikeasti vähän muustakin. Mutta Stephen Lewisin quote: ” All I know is that every time I go to Africa, I am shaken to my core.” on pitänyt täydellisesti paikkansa meidän kohdalla, mutta selkeästi tuo Senegal ei jättänyt samanlaista fiilistä. Kokeilkaa jotain muuta, vaikkapa tuota Namibiaa! Namibia on ihana ♥ (eikä edes herättänyt niitä ristiriitaisia tunteita samalla tavalla, joten siksipä niin kovasti vasta-alkajille suosittelenkin)

      Reply
  12. Jenni / Globe Called Home

    22/01/2016 at 02:51

    Tämäpä oli informatiivinen juttu! Jos multa olisi ennen tätä kysytty, mitä tiedän Namibiasta, niin olisin varmaan maininnut vain nuo Martit ja Erkit. Yhdestäkään näistä kohdista en ollut kuullut.

    Safari, dyynit ja Deadvlei vetäisivät minut puoleensa.

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 00:29

      No tässäpä tuli sitten paljon uutta! Noissa dyyneissä on kyllä jotain kovin houkuttelevaa 🙂

      Reply
  13. Thomas IKILOMALLA

    22/01/2016 at 11:33

    Eipä ole juolahtanut mieleen, että Namibia on noin kaunis paikka! Tulee Mongoolia vahvasti mieleen. Elokuvat pitkälti vaikuttaneet siihen millainen käsitys on tuolta puolelta palloa! Eli 2 viikkoa oli hyvä, mutta olisi voinut olla pidempään? Mitenkäs halpaa/kallista majoitukset ja vaikkapa tuo taivaalta hyppääminen? Pohdiskelen jospa tonne riittäisi budjettia 😉 Tylyn näköisiä nuo lantamajat ja pahaa tekee ajatus, että hampaat revitään suusta 😬 jotta jengi näyttäisi enemmän joltain lehmältä! Vaikeaa ymmärtää, mutta nämä on niitä asioita mitkä avartaa ja laskentaa sitä perspektiiviä. Kiitos tästä postauksesta, sopiva määrä infoa ja sain hyvän käsityksen nyt jospa me sinne eksyttäisiin!

    -Thomas

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 00:38

      Hei minä muuten ajattelin Namibiassa matkatessa aivan samaa! Vaikka maisema sinänsä on aika erilaista Mongolian aroihin verrattuna (en itse käynyt Gobissa, vaan matkustelin Mongoliassa niillä vähän vihreämmillä seuduilla), jostain syystä tuolla Namibiassa erityisesti tien päällä tuli todella vahvat Mongolia-vibat. Ajattelin sen johtuvan siitä, että sellainen tietynlainen tyhjyys, kun silmän kantamattomiin on vaan ei mitään satojen ja satojen kilometrien ajan, kuvastaa hyvin molempia maita, ja myös tekee molemmista aika ihania ja ainutlaatuisia.

      Meidän Namibian 2 viikon tournee oli osa 24 päivän rekkakiertomatkaa, ja yövyimme pääasiassa teltassa, joten en osaa oikein tuon majoituksen hinnasta sanoa. Yleisesti ottaen Afrikassa on aika paljon kalliimpaa kuin esim. Aasiassa ja erityisesti tuo tekeminen kyllä maksaa, samoin asuminen, on ainakin lähes Euroopan hinnoissa. Me olemme siellä reissanneet pitkin Afrikkaa monella tavalla, ominpäin jonkin verran, privasafareilla sekä sitten tuon rekkareissun turvin, ja noista ehkäpä rekkareissu tuli halvimmaksi, kun siihen yhdistää sen tekemisen. Käyttämämme firma oli Drifters ja sitä voin hyvällä mielellä suositella. Mielellään tuolla kyllä itsenäisestikin reissaa. Ajattelin piakkoin kirjoittaa pari yleisempää postausta näistä Afrikan reissujen järjestelyistä ja mielelläni annan vaikka sähköpostitsekin vinkkejä, jos/kun teille tulee ajankohtaiseksi suunnitella sille mantereelle siirtymistä 🙂

      Reply
  14. Thomas IKILOMALLA

    22/01/2016 at 11:38

    Ohh-ho! laskentaa sijasta *antaa. 😅

    -Thomas

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 00:38

      😛

      Reply
  15. Huli/Meanwhile in Longfield..

    22/01/2016 at 12:23

    Huh, mikä postaus! Voisit hyvin tehdä näistä upeista kohteista ja kokemuksista jokaisesta oman postauksen. Ihan mielettömiä juttuja olette saaneet kokea. Menin sanottomaksi. Dyyneille haluaisin lähteä heti, on varmasti hikistä puuhaa!

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 23:46

      Kiitos Huli! 🙂 Ehkä joskus vielä teenkin, ainakin joistain näistä, mutta näistä vähän vanhemmista reissuista tuntuu hassulta vääntää sellaisia pilkuntarkkoja selostuksia. Tästä on nyt vähän yli kaksi vuotta aikaa. Dyynit ovat upeita, niitä voisin juosta alas toistekin! 🙂

      Reply
  16. Pirkko / Meriharakka

    22/01/2016 at 12:24

    Tuonne! Me ehdimme Botswanan reissullamme kokea Namibiaa vain hyvin rajallisesti sen pienen kapean kaistaleen jossain pienessä kylässä. Toivottavasti palaamme maahan vielä joskus. Täytyykin laittaa tämä linkki talteen sen varalle.

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 23:48

      Toivottavasti Namibian aika koittaa vielä uudelleen, se on valtavan ihana maa! 🙂 Tykkäsin kyllä todella paljon myös Botswanasta, sinne suuntasimme tuon Namibian kierroksen jälkeen.

      Reply
  17. Jerry / Pako Arjesta

    22/01/2016 at 15:51

    Onpa upeita kuvia :)! Ihan järkyttävän monipuolinen maa, jossa on varmasti nähtävää ihan jokaiselle – varsinkin, jos luonto kiinnostaa millään tasolla. Jotenkin vaikea tajuta, että kaikki tuo löytyy yhden maan rajojen sisäpuolelta :).

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 23:50

      No sanopa se! Namibia on ihan hurjan monipuolinen ja siitä tosiaan ihan yllättyy, kun se ei todellakaan kuulu niihin maihin, jonka tarjonnasta tietäisi kovinkaan paljon, jos ei ole siellä käynyt (tai muuten kovasti perehtynyt). Toisin kuin monet vaikkapa näistä Euroopan suurista, nähtävyydet osaa luetella, vaikkei koko maahan olisi jalallaan astunutkaan.

      Reply
  18. Annika | Travellover

    22/01/2016 at 21:34

    Kiitos! En todellakaan tiennyt Namibian olevan näin monipuolinen. Tuonne menoa olen kyllä harkinnut juuri turvallisuustilanteen vuoksi. Nyt sain paljon hyviä syitä lisää. Näyttää ihanalta!

    Reply
    • Henna

      25/01/2016 at 23:51

      Kiva, että tässä tuli uutta! Lämpimästi suosittelen Namibiaa, itsekin mielelläni palaisin sinne joskus takaisin ♥

      Reply
  19. Noora | Kerran poistuin kotoa

    22/01/2016 at 23:13

    Namibiaan olen kerran melkein lähtenyt! Olisi ollut mahdollisuus lähteä töihin liittyvälle opintomatkalle pariksi viikoksi Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan, mutta akuutit opiskeluasiat ajoivat sitten sen reissun ohi. Harmittaa edelleen, sillä ehdin jo ihastua Namibiaan kuvien perusteella palavasti. Tuo luonto on niin monimuotoinen, että se on jo mykistävää. Voisiko sanoa, että Namibia on Afrikan Islanti? 😀 Namibiaan kyllä varmasti tulen matkustamaan joku päivä, toista tilaisuutta en aio jättää välistä. Hauska yksityiskohta tuo suomalaisten nimien yleisyys maassa. Ainahan ihmiset saavat vaikutteita muiden kulttuurien nimistä, mutta mahtavaa että Heikkejä on maassa roppakaupalla!

    Reply
    • Henna

      26/01/2016 at 00:00

      Höh, harmillisesti missattu tilaisuus, vaikka epäilemättä syyt olivat varsin pätevät. Jouduin ihan jäädä pohtimaan tuota, Afrikan Islanti… hmm. Olen Islannissakin käynyt, ajoimme saaren ympäri telttaillen. Namibiassa minusta tuntui vahvasti siltä, että sillä ja Mongolialla on kovasti yhteistä, mutta nyt kun sanoit, niin Islantikin kyllä monin tavoin muistuttaa Namibiaa. Toki Islanti on hyvin pieni ja Namibia valtava, mutta molemmat ovat monipuolisia luonnon suhteen ja hyvin harvaan asutettuja. Toivottavasti saat pian mahdollisuuden matkustaa Namibiaan, ja sinne Etelä-Afrikkaankin, sekin on aivan mielettömän upea maa! 🙂

      Reply
  20. Essi / Polulta harhaan

    23/01/2016 at 15:04

    Mahtavia kuvia, hienoja maisemia ja eläimiä, jotka haluan itsekin päästä näkemään! Heti, kun se hetki koittaa että pääsen Afrikkaan lähtemään, tulostan tämän tekstin ja lähden safarihattu päässä painelemaan kohti Namibiaa, jos se kerta on hyvä kohde ensikertalaiselle 🙂 Veri vetää kyllä vahvasti Afrikkaan, juurikin noiden villieläinten takia. Tosin nyt kun on itse ollut täällä Aasiassa reissussa putkeen sen neljä ja puoli kuukautta, en tiedä miten saisin itse kahdessa viikossa orientoiduttua näkemään ja tekemään asioita noin vauhdikkaasti.

    Reply
    • Henna

      26/01/2016 at 00:03

      Mahtavaa! 🙂 Niin se kävi minullekin, Afrikka alkoi huutaa kutsuhuutoaan kovempaa ja kovempaa ja sitten oli mentävä! Aasiassa tuohon verkkaisempaan matkustustahtiin tottuu helposti, Afrikassa mennään eikä meinata 😉 Tuolla Namibian pätkällä meillä oli kolme kuukautta reissua takana ja tahti koko ajan samanlainen… vasta Aasiassa sitten relattiin. (olisihan se kiva siellä Afrikassakin ottaa lunkisti, mutta hintataso on niin kovin eri Aasiaan verrattuna, ettei tee mieli jäädä paikoilleen ns. polttamaan rahaa).

      Reply
  21. Sanna I Siveltimellä

    23/01/2016 at 22:19

    No wau, ihastuinpas aikalailla kertaheitolla! Huikean monipuolinen maa. Ja enpäs tiennyt että siellä suomalaiset nimet ovat näin suosiossa 🙂

    Reply
    • Henna

      26/01/2016 at 00:05

      Namibiaan onkin helppo ihastua ♥ Ei meille kyllä tullut ketään Martteja vastaan, mutta kyllä siellä suomalaiset tiedetään, Ahtisaari on kovassa arvostuksessa 🙂

      Reply
  22. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    24/01/2016 at 21:33

    Hei tosi kiva postaus ja kivat kuvat! ♥

    Tää vaikuttaa aivan loistavalta kohteelta. Että pitäisköhän sitä nyt sitten yrittää iskeä Namibia tuoksi safarikohteen maaksi joka on bucket listillä? En aio mennä hyppimään mitään hooceehyppyjä taivaalta tai edes bungya, mutta melonta, noi maisemat ja safarit on kyllä aivan ehdoton juttu.

    Ja Fisher Canyon! Voihan vitsit noita kanjoneita!

    Ja sitten, voisitko vielä tarkentaa paljonko keliaakikon kannattaa tota apfelstrudelia syödä? 😉

    Reply
    • Henna

      26/01/2016 at 00:08

      On niin kovin saksalaista, että en olisi yllättynyt, vaikka löytyisi gluteenitonkin vaihtoehto Solitairen pienestä bakerystä, mutta en mene lupaamaan 🙂 Kyllä Namibia on ehdottomasti varteenotettava kohde, myös safarille. Joku kerta tässä vielä rykäisen sen safarikoostepostauksen, lähikuukausina, lupaan! Siinä on teillä sitten valinnan vaikeus 😛 Mutta tuskin petytte, minne vain lähdette. Riippuu myös aika pitkälti siitä, mitä muuta haluaa nähdä kuin niitä elukoita.

      Reply
  23. Kohteena maailma / Rami

    24/01/2016 at 21:50

    Todella informatiivinen postaus! Top seiskaan saakka olisin voinut itse kirjoittaa saman, vaikka Namibiassa en ole käynyt – sen verran olen siitä lukenut ja suunnitellut reissua noille mestoille 😀 Täytyy googlettaa tämä esiin, kun matka Namibiaan on ajankohtaista!

    Reply
    • Henna

      26/01/2016 at 00:09

      Hauskaa, suurin osa postaukseen kommentoijista ei ole tiennyt Namibiasta juuri mitään! Toivottavasti Namibian reissun aika koittaa sinulle pian! 🙂

      Reply
  24. Elina | Vaihda vapaalle

    30/01/2016 at 09:22

    Oletpa kasannut mahtavan tietopaketin Namibiasta! Yritin jo tällä helmikuulle suostutella Tomia lähtemään Namibiaan, mutta kuulema pitää välillä käydä muuallakin kuin Afrikassa. 😀 Etosha, Sossusvlei ja hylkeet oli ennestään tuttuja ja bucket listillä, mutta jestas mitä kaikkea muutakin tuosta maasta löytyy. Tykkään niin kovasti mahdollisuudesta roadtrippailla omatoimisesti, että Namibia saattaa hyvinkin olla meidän seuraava Afrikan kohde (ehkä jo ensi talvena…?).

    Reply
    • Henna

      31/01/2016 at 10:38

      Hihii! No nyt kun on tuollainen mahdollisuus tarjolla, että pääsette risteilemään aika mielettömiin maisemiin, niin ehkä se pieni harharetki Afrikan suunnalta on ihan ok 😀 Namibia on kuitenkin ihan tosi ihana ja todella erilainen kuin naapurimaansa. En minä niitä oikein mihinkään paremmuusjärjestykseen sinänsä osaa laittaa, upeita ovat kaikki, mutta kyllä tuo on ihan reissun arvoinen ja nähtävää riittää, vaikka pysyisi pelkästään Namibian rajojen sisällä.

      Reply
  25. IKILOMALLA

    31/05/2016 at 12:40

    Piti tulla Afrikkahöyryissä taas tänne sun blogin ääreen lukemaan ja fiilistelemään ja suunnittelemaan! Ihania maisemia ja hyviä infoja! Jatkan selailua! 🙂

    Titta / IKILOMALLA

    Reply
    • Henna

      18/01/2017 at 20:10

      Hei tämä kommentti on mennyt minulta täysin ohi! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂 Ehkä Namibian vuoro on tidän seuraavalla reissulla ♥

      Reply
  26. Timo

    18/01/2017 at 12:06

    Sain vinkin kauhaniemeltä tulla tänne meidän tulevan OR/WA reissun vinkkikeräämisessä ja näkyikin tuttuja tageja. Hyvä merkintä teillä Namibiasta! Monta tuttua näkymää.

    Jäi viime vuoden 9kk matkustelusta paljon blogirästejä odottamaan, mutta tämän verran löytyy nyt Namibia tägillä:
    http://blog.kytta.net/search/label/Namibia
    Vaimo oli 3v töissä Oniipassa 90-luvulla ja käytiin katsomassa vanhoja tuttujaan + samalla eteläistä Afrikkaa muutenkin. Yllättyi moni paikallinen, kun valkoinen osasikin puhua Dongaa. 😀

    Reply
    • Henna

      18/01/2017 at 20:17

      Huh, teillä onkin ollut upea matka! Kävin vähän selailemassa juttuja, pitää tutustua ihan ajan kanssa, koska Afrikka ♥ Namibia onkin tainnut 90-luvulla olla aika erilainen paikka kuin nykyään!

      Toivottavasti löysit vinkkejä tulevalle reissulle. Washingtonin jutut ovat yhtä vaille kasassa, mutta Oregoniin en ole vielä ehtinyt paneutua. Niitäkin tulee kyllä linjoille jossain välissä. Pacific Northwest kokonaisuudessaan oli todella upea, tykkäsimme 🙂

      Reply
      • Timo

        18/01/2017 at 21:01

        Oli kuulemma toisaalta erilaista, toisaalta samaa – sinne oli nyt tullut junarata, asfaltoidut tiet ja Ondangwassa oli isoja kauppoja yms. Aikoinaan olivat välillä käyneet kylmäkassin kanssa hakemassa Tsumebista jätskiä. 🙂 Toisaalta huolestuttavammaksi oli mennyt turvallisuus: oltiin yötä vanhalla lähetysasemalla ja nykyään talon ympärillä kiersi 24/7 aseistettu vartija. Naapurin suomalainen kertoi heillä yöllä käyneistä varkaista yms.

        Meidän USAn reissu on vasta elokuun loppupuolelle (auringonpimennys!) joten vielä ehdin lukea ne Oregonitkin.

        Reply
        • Henna

          22/01/2017 at 09:17

          Kurja kuulla, että turvallisuustilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Naapurimaa Etelä-Afrikastakin tykkäsimme kovasti, mutta kyllä se rikollisuus tuntuu aika hurjalta. Aika tarkkana saa olla turvallisuusohjeiden kanssa.

          Enköhän minä tässä kevään aikana saa ne Oregoninkin tekstit aikaiseksi 🙂

          Reply
  27. Laura

    15/05/2017 at 17:02

    Hyvä postaus ja vinkit! Olet ottanut upeita kuvia Namibian matkallasi. Asun nyt neljättä vuotta Windhoekissa ja edelleen täällä maassa riittää näkemistä “paikallisellekin”.

    Paras aika bongailla eläimiä Etoshassa taitaa olla Suomen syksyllä, jolloin täällä on kuiva talvikausi lopuillaan. Tällöin eläimet viihtyvät juomapaikoilla ja toisaalta ne on helppo havaita kun kasvustoa on vähän. Me olemme päässeet aina todella lähelle, niin lähelle että välillä on pelottanut, että jäämme norsujen jalkoihin.

    Jaan ehdottomasti postauksesi – jospa joku vielä inspiroituisi kyläilemään ennenkuin muutamme pois. 🙂

    Reply
    • Henna

      15/05/2017 at 20:13

      Kiitos kommentista, Laura! 🙂 Toivotaan, että luoksesi löytää vielä monta innostunutta kyläilijää! Me olimme Etoshassa heinä-elokuun vaihteessa. Luulen, että sattui tosiaan vaan huono tuuri. Aika oli vähän turhan lyhyt noin isoon puistoon. Taitaa kuulua safarin luonteeseen, että jotkut päivät vaan ovat “huonompia” kuin toiset ja pitäisi olla monta päivää aikaa koluta varsinkin noin isoa aluetta. Upeita kuvia Etoshasta on löytynyt viime aikoina ainakin Maarit Helenan blogista, näitäkin kannattaa jakaa niille, joiden toivoo innostuvan kyläilemään (http://www.maarithelena.com/fotobloggeri/2016/12/etoshan-kansallispuisto)

      Kyllä tuo meidän kaksi viikkoa jäi sen verran tyngäksi, että takaisin täytyy päästä. Ja miksei muutenkin, noin ihania paikkoja katselee mielellään moneen kertaan! Upea kotimaa sinulla ♥

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram