kulkutautiset

Viime talven matkamessuilla löysin itseni jostain syystä useimmiten verestämässä muistoja jo käytyjen maiden tiskeillä sen sijaan, että olisin yrittänyt metsästää tietoa uusista. Pisimpään taisin viettää Ugandan pisteessä, pohtien paikallisen edustajan kanssa sitä, miksi Uganda on suomalaisille niin vieras, ja miten Uganda voisi tavoittaa naapurimaidensa, Tansanian ja Kenian kaltaisen maineen matkailumaana. Päätä pahkaa Ugandaan ihastuneena lupasin tehdä oman osani ilosanoman toitottamisesta ja julkaista jotain maasta täällä blogissa. Nyt on aika lunastaa lupaukset – tässä arkistojen kätköistä kaivettu, osin päivitetty tarina siitä, millaista Ugandassa oli matkustaa. Tässä jutussa siis yleisfiiliksiä maasta sekä perusinfoa sitä kaipaaville. Palaan vielä myöhemmin niihin moniin upeisiin kohteisiin, joissa vierailimme, mutta tässä siis yleisiä tunnelmia Ugandasta.

Me matkasimme Ugandassa muutama vuosi sitten noin kolmen viikon ajan, ja kuten aiemmin jo mainitsin, ihastuimme maahan todella paljon. Ainakin suurimmalla osalla Afrikan maista on oma sloganinsa, ja Ugandan mainoslauseena on Pearl of Africa – Afrikan helmi – ja allekirjoitan tämän täysin. Monista maista on jonkinlainen ennakkomielikuva siitä, miltä siellä näyttää. Ugandan suhteen en oikein muista, oliko minulla sellaista ollenkaan. Nyt, kun olemme siellä käyneet ja useita eri seutuja kiertäneet, voin todeta sen olevan yksi kauneimmista maista, jonka olen nähnyt. Kaikkialla on vihreää, viidakko tuntuu ympäröivän joka puolella. Jo lentokoneesta katsellen Entebbeen laskeutuessa vihreys hiipi joka puolelta. Leijailimme Entebben ja Victoria-järven yläpuolella hyvän tovin ja ehdimme fiilistellä maisemia yläilmasta käsin ihan rauhassa.

 

 

Ugandassa vastassa oli monella tapaa tuttu Afrikka. Kaduilla on valtava vilinä ja värit Afrikalle tyypilliset, sillä erotuksella, että vihreys tosiaan oli jotain aivan uskomatonta. Tiet ovat punaisia ja ihmisten lisäksi eläimiä hyörii joka puolella – kanoja, vuohia ja lehmiä. Ugandan pääkaupungissa, yli 1,5 miljoonan ihmisen Kampalassa, näimme mm. lehmän liikenneympyrän keskellä, nauttimassa nurmikkoa “omassa rauhassaan”.

Eläimiä on tosiaan sadoittain kaikkialla – sekä koti- että villieläimiä. Kylissä ja teiden varsilla juoksentelee kanoja, vuohia, lehmiä ja possuja. Jos tilaa illalliseksi kanaa, näkee kohta kokin häipyvän pihalta kynitty kana kädessään, ja pihalla juoksentelee jälleen yksi kana vähemmän. Länsimaalaisena tämä aluksi vähän hätkähdytti, olemmehan suurimmaksi osaksi turhankin vieraantuneita kaikesta siitä, mitä tapahtuu ennen kuin liha päätyy kaupan tiskille. Seuratessa eläinten poukkoilemista vapaana pitkin pihoja tuli kyllä kerran jos toisenkin mieleen, kuinka paljon onnellisempi elämä niillä varmaankin on kuin suomalaisilla tehotuotantoeläimillä isoissa laitoksissa.

Asuinalueiden ulkopuolella paviaanit ovat vallanneet tiet ja siirtyvät hyvin viime tingassa laiskasti pois autojen tieltä. Jopa pääkaupungissa apinat riehuivat hostellin pihapuissa. Kansallispuistojen läheisyydessä tiellä saattaa palloilla norsulauma. Näillä seuduilla pimeällä ajon välttelyn todella ymmärsi. Jos isompia eläimiä ei näy, tie on vähintään aivan täynnä perhosia. En tainnut missään vaiheessa tottua ahdistukseen niiden yliajamisesta, perhoset kun eivät autoa väistä ja näiden viikkojen aikana jyräsimme varmaankin tuhansia kaunokaisia, niin paljon niitä oli paistattelemassa auringossa.

 

 

Myös ihmisiä tuntuu olevan joka puolella. Vaikka ajoimme toisinaan todella syrjäisillä teillä, silti väkeä riitti kävelemään tai muuten vaan viettämään aikaa teiden varsille. Päiväntasaaja kulkee Ugandan läpi, ja ilmaston puolesta on suhteellisen sama, viettääkö aikansa sisällä vai ulkona, joten siis… Sisätilat ovat vain nukkumista varten ja kaikki askareet tehdään ulkona pihoilla. Viikkojen aikana katselimme ohiajaessa, kuinka talojen edessä pestiin pyykkiä, valmistettiin ruokaa, ajettiin hiuksia, pelattiin pelejä, myytiin hedelmiä ja lihaa jne.

Ugandassa arvioidaan olevan noin 41,5 miljoonaa ihmistä. Populaatio kasvaa räjähdysmäisesti, vuonna 1991 väestömäärä oli 16,7 miljoonaa. Väestö on keskimäärin hyvin nuorta ja lapsia on todella paljon, vanhannäköisiä ihmisiä taas hyvin vähän. Keskimääräinen eliniänodote on 53,5 vuotta, alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuus vuonna 2012 oli 13,1%. Tämä tarkoittaa sitä, että syntyvistä lapsista useampi kuin joka kahdeksas kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä. HIV-infektio arvioidaan olevan noin 6,5% aikuisväestöstä, joka Afrikan mittakaavassa ei ole ollenkaan hullumpi tulos (vrt. esim. Etelä-Afrikka 18.9%).

Usein näki lasten viettävät pihoilla ja teiden varsilla aikaa keskenään, isommat huolehtivat pienemmistä. Varsinkin kauempana kaupungeista lapset innostuivat auton ajaessa kylän ohi, erityisesti kun kyydissä oli muzunguja – valkoihoisia. Kolmen viikon aikana vilkutimme varmasti sadoille lapsille ja joskus kaukaisemmissa kylissä myös aikuisille. Usein lapset lähtivät juoksemaan pihoilta auton perään huutaen: “Muzungu, muzungu!”, samalla vilkuttaen ja leveästi hymyillen. Monet aikuisista pysähtyivät tuijottamaan, todellakin niin, että kaikki askareet keskeytettiin ja tuijotus jatkui niin kauan, kunnes hävisimme näkyvistä. Tuijotus ei ollut mitenkään ystävällisen oloista, toisaalta ei myöskään mitenkään pahansuopaa.Taisimme olla monelle vaan mielenkiintoinen ja peräkylissä hieman harvinaisempi ilmestys.

 

 

Peruskoulun suorittaa n. 13% väestöstä, ala-astetta vastaavan koulutuksen 38%. Lukutaitoisia väestöstä on lähes 74%. 45% kansasta on mahdollisuus saada puhdasta vettä. Ugandan ollessa niin märkä ja vihreä paikka, tämä tuntuu jotenkin uskomattomalta. Mekin kuitenkin useamman kerran näimme, kuinka vettä kerättiin keltaisiin kanistereihin kuraisista lammista. Monissa kylissä näki kaivoja, joista suurimmassa osassa oli jonkun apujärjestön leima päällä. Näitä apuprojekteja vilisi muutenkin todella paljon, mutta enemmän suosittujen turistipaikkojen, kuten Bwindin läheisyydessä kuin pidemmällä perähikiällä. Suurin osa projekteista käsitteli vettä tai lasten ja naisten koulutusta ja asemaa. Sähköä on tarjolla 4%:lle väestöstä kotona, ja monesti kylissä näkikin kojuja, joissa oli mahdollista esim. ladata kännykkää.

 

 

Turisteille pyritään ylläpitämään ainakin lähelle länsimaissa totuttu taso, joten vettä, sähköä ja ruokaa on tarjolla ainakin johonkin aikaan päivästä. Aina luvattiin veden olevan lämmintä, tosin tämä ei useinkaan toteutunut. Itä-afrikkalainen ruoka ei mielestäni ole järin hyvää (ainakaan se, mitä meille on tullut reissuillamme vastaan), ja useimmat turistipaikat tarjoavatkin länsimaista ruokaa, kuten pizzaa ja hampurilaisia, pastaa ja pihvejä. Nämä alkavat hetken päästä tulla korvista ulos, mutta yleensä yksi visiitti paikallisen ravintolan luunkappaleita ja nahkaa sisältävien lihapatojen ääreen riittää palauttamaan mielenkiinnon pizzaan. Eniten kammotusta herättänyt pata sisälsi vuohen leukaluita, joissa hampaat vielä törröttivät jäljellä – maistuisiko teille? Matkaajan onnea lisäämässä joka paikassa on tarjolla Stoney-nimistä inkiväärilimua, jonka jälkeen gingerale maistuu laihalta litkulta. Kuinkahan monta kymmentä litraa tätä kului näiden muutaman viikon aikana, en uskalla edes arvata. Kuten joka puolella maailmassa, rahalla toki saa aivan kaikkea, myös todellisen luksustason elämiseen ja matkaamiseen Ugandassa, eikä vuohien hampaita tai toimimattomia suihkuja tarvitse ajatella.

 

 

Meillä oli Ugandan reissun alkupuolelle varattuna parin viikon kiertomatka, ja omalla autolla kuskin kuljettamana on tietysti äärimmäisen helppo liikkua paikasta toiseen. Ns. julkisen liikenteen turvin seikkailimme myöhemmin muualla Afrikassa ja epäilemättä myös Ugandassa minibussien turvin pääsisi paikasta toiseen, mutta kyllähän se Afrikassa matkatessa vie seikkailun ihan toiselle tasolle, kun olet ahtautunut Toyota Hiaceen 26 muun ihmisen kanssa ja takaovi on köytetty kiinni (ennätyksemme Afrikan reissuilta). Vaikka onkin oma auto ja kuski alla, Ugandassa matkaaminen on silti hidasta, sillä tiet ovat hyvin huonossa kunnossa ja liikenne on kaikkea muuta kuin järjestelmällistä. Usein siirtymiin vaaditaan kokonainen päivä, pienemmillä teillä tuntivauhdin ollessa kuoppien vuoksi 15-20 km/h, vaikka kuski olisi kuinka taitava ja tottunut. Näinpä onnistuimme eräänäkin päivänä käyttämään 230 km matkaan kymmenisen tuntia, lounastauko poislaskettuna. Bensa on Ugandassa lähes Suomen hinnoissa, eli autolla liikkuminen on paikallisille hyvin kallista. Paljon näkeekin moottoripyöriä, joiden kyydissä on useampi ihminen. Vain harvat ja valitut suojaavat päänsä kypärillä ja vartalonsa toppatakeilla. Kaupungeissa yleinen liikkumismuoto on boda bodan, eli moottoripyörätaksin kyydissä. Katseltuaan hetken Kampalan liikennettä, ei todellakaan tehnyt mieli hypätä sellaisen kyytiin. Keskimäärin Kampalassa kuoleekin viisi ihmistä päivässä boda boda -onnettomuudessa. Kylien välillä pidemmät matkan taittuvat lava-auton kyydissä, jonka lavalle on ahdettu varmaankin pataljoonan verran väkeä. Myös kuormien päällä istuu usein porukkaa.

 

 

Ugandassa paikallisten elämä tuntuu olevan jotenkin enemmän esillä, enemmän tarjottimella turistien ihmeteltäväksi kuin naapurimaissa Tansaniassa ja Keniassa. Tämä herättääkin paljon ajatuksia, usein elämän epäreiluudesta ja siitä, kuinka onnellista on syntyä Suomeen, tai ylipäänsä maahan, jossa lähes kaikilla on perusasiat kunnossa ja suurimmalla osalla on mahdollisuus vaikkapa matkustaa. Uganda on yksi maailman köyhimmistä maista – kuinkahan monella promillella ugandalaisista olisi mahdollisuus matkustaa Suomeen… Toisaalta tuntuu ristiriitaiselta, tai oikeastaan vaan aika hölmöltä, tulla Ugandan kaltaiseen köyhään maahan porsastelemaan pihvillä ja ranskalaisilla ja inisemään, jos joka päivä suihkusta ei tule vettä. Toisaalta taas, erityisesti jos valitsee käyttää paikallisten firmojen palveluja, tukee matkailu Ugandan kehitystä. Tällä kauniilla maalla on todella paljon tarjottavaa, näistä enemmän myöhemmissä postauksissa! Suosittelen Ugandaa täydestä sydämestäni, ja varmasti palaamme sinne itsekin joskus.

 

 

22 Comments

  1. Suunnaton

    22/10/2017 at 09:21

    Tämä postaus oli todella tervetullut! Kovin montaa kertaa silmiin ei ole sattunut juttuja Ugandasta, joten tartuin heti tähän kiinni – ja varmasti tuleviinkin. Oli kiva päästä hetkeksi mukaan Ugandan elämänmenoon 🙂
    On varmasti aika hätkähdyttävää päästä näkemään noin erilaista arkea. Tuollaiset kohteet tosiaan muistuttavat, miten etuoikeutettuja ollaan Suomessa. Kuten totesit, kunhan valitsee palvelut oikein, on Ugandan kaltaisiin maihin tärkeä matkustaa ihan jo sen takia, että saa tuotua palkkaa paikallisille.

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 19:47

      Hyvä jos tämä elämänmeno postauksesta välittyi, siihen todellakin paikan päällä pääsi kiinni ihan vaan ympäristöä tarkkailemalla. Kyllähän nämä tällaiset paikat tosiaan laittavat miettimään monenlaisia asioita, mm. juurikin sitä, miten etuoikeutettuja me täällä olemme monella tapaa.

      Reply
  2. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    22/10/2017 at 11:58

    Uganda vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tosiaankin tuntemattomalta kohteelta. En ollenkaan pistäisi pahakseni reissua sinne. En tosin ole käynyt edes niissä Afrikan turistimaissakaan, että kyllä nekin näin alkuun kelpaisivat.

    Mitä ruokaan tulee, niin tiedän tuon tyypin. Luiset “liharuoat” tulivat tutuiksi Kiinassa, vaikka eri ruokakulttuuri onkin. Sitä aina haluaisi syödä paikallista, mutta joskus on vain taivuttava sille pizzalinjalle.

    Toivottavatsi Uganda saa enemmän suomalaisturisteja tulevaisuudessa!

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 19:49

      Uganda on todella mielenkiintoinen ja aivan ihana. Kyllä ne naapurimaatkin ovat oikein mukavia reissukohteita, mutta Uganda kaikessa aitoudessaan iski ehkä eniten. Minä olen useimmiten saanut Kiinassa ihan valtavan hyvää ruokaa, mutta voin kuvitella sieltäkin kaikenlaista soppaa löytyvän… huh.

      Reply
  3. Elina | Vaihda vapaalle

    22/10/2017 at 17:12

    Hyvä tietopläjäys! Ei Ugandasta todellakaan liikaa ole tietoa liikeellä. En tiennytkään, että Uganda kuuluu niihin kaikkein köyhimpiin maihin. Myös tuo noin suuri lukutaidottomien määrä yllätti. Huomaa, että olemme matkustaneet enemmän eteläisessä Afrikassa, jossa asiat ovat koulunkäynnin suhteen paremmalla mallilla. Luontokohteiden (ja tietenkin niiden gorillojen!) vuoksi Uganda olisi kyllä tosi houkutteleva matkakohde.

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 19:51

      Olisikohan ollut köyhyyslistalla paikalla 25. eli ei ihan siellä häntäpäässä, mutta huonosti menee joka tapauksessa. Zimbabwe oli aika samoissa lukemissa, olisiko ollut sijalla 23. Löysin aika erilaisia lukuja noihin moneen ja välillä on vähän vaikea arpoa, mikä niistä olisi se luotettavin. Tuota lukutaitoisten määrää päätin loppujen lopuksi korjata hieman ylöspäin, mutta ei tuo lähes 74% myöskään kovin hyvä ole (alunperin tekstissä 65%). Mutta ihan valtavan ihana maa on kyseessä ja luontokohteet ihan omaa luokkaansa ♥

      Reply
  4. Eveliina

    22/10/2017 at 22:47

    Todella mielenkiintoinen juttu, ehkä jopa ensimmäinen lukemani Uganda-aiheinen kirjoitus! Olen haaveillut lähteväni Afrikkaan jo ties kuinka kauan, mutta en ole osannut valita vielä kohdetta. Ja Afrikkaan toivoisin mielellään matkaseuraa ja ystäväpiirini ei ole kovin innokas sinne suuntaan lähtemään. Uganda voisi olla yksi vaihtoehto! Ainoastaan tuo paikallinen ruokakulttuuri hieman puistatti 😉

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 20:55

      Me aloitimme Tansaniasta (ja piipahdimme matkalla lyhyesti Keniassa). Sitten seuraavalla reissulla kolusimme Ugandaa, Malawia, Mosambikia, Etelä-Afrikkaa, Namibiaa, Botswanaa ja Zimbabwea sekä lyhyesti myös Ruandaa ja Swazimaata. Nämäkin maat ovat keskenään tosi erilaisia ja riippuu ihan siitä, mitä matkalta toivoo, mitä neuvoisin valitsemaan ensimmäiseksi kohteeksi 🙂 Jos matkaseuraa ei meinaa löytyä, katsele rekkareissuja (overland tours), ne ovat hyvä vaihtoehto yksin matkaavalle (ja miksei kaksin tai porukallakin…).

      Reply
  5. Anna | Tämä matka -blogi

    23/10/2017 at 06:53

    Aivan älyttömän mielenkiintoinen juttu Ugandasta. Piti lukea pätkiä ääneen miehellekin.

    Sellainen juttu, että voisiko fontti olla suurempi. Tähän asiaan törmää ajoittain monessakin blogissa, eli kirjasinkoko rupeaa olla vaikea lukea hieman vanhemilla silmillä 😀

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 20:57

      Kiitos kommentista Anna! Pitää yrittää säätää tuota fonttia. Sitä ei ole tehty ihan helpoksi tässä teemassa ja siksi on vähän jäänyt, vaikka olen itsekin ajoittain pohtinut, että taitaa olla liian pieni, mutta sitä sitten taas sokeutuu välillä niin pahasti tälle omalle blogille, ettei näitä enää jonkin ajan päästä huomaa. Mutta yritän tätä korjata! 🙂

      Reply
  6. Anne/ Matkahetket

    23/10/2017 at 15:54

    Olipa kiinnostava postaus! Ja kuvat kertovat paljon myös. Varmasti herättää ajatuksia, kun tuollaiselta matkalta palaa.. Itse en ole muissakaan Afrikan maissa käynyt. Luonto näyttää upealta.♥

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 20:59

      Luonto Ugandassa on monin paikoin pysäyttävän kaunista, ja upeaa se on ollut oikeastaan jokaisessa maassa, jossa olemme Afrikassa päässeet vierailemaan. Hyvin erinäköisiä paikkoja tuollekin mantereelle mahtuu! 🙂

      Reply
  7. Sandra / Terveiset päiväntasaajalta

    24/10/2017 at 09:25

    Mielenkiintoista luettavaa ja varmasti muutamien vuosien sisällä matkustaminenkin yleistyy tuonne suunnalle 🙂 Tai ainankin toivon niin. Tuo köyhyys ja sen miettiminen aina kohteessa on varmasti monelle suuri juttu matkoilla. Itsekin olen monesti pysähtynyt miettimään, kuinka onnekas sitä oikeasti onkaan. 🙂 Täytyy kyllä myöntää, että tuo kuvailemasi paikallinen ruoka olisi jäänyt multakin syömättä 😀

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 21:00

      Hehe, minä kyllä sieltä paikallisten kuppilan ruokatiskistä annokseni valitsin, kun ei muutakaan ollut saatavilla, mutta taisin päätyä johonkin vähän vähemmän hätkähdyttävään pöperöön kuin tuohon leukaluukastikkeeseen 😀

      Reply
  8. Anu / Mielilandia

    24/10/2017 at 17:19

    Tosi kiinnostava, informatiivinen ja kuitenkin jotenkin aito kirjoitus – kiitos siitä! Täytyy myöntää, ettei mullakaan ollut oikein mitään mielikuvaa Ugandasta, mutta toisaalta en ole vielä matkustanut Afrikassa lainkaan. Tämän perusteella kiinnostaisi kyllä ehdottomasti lähteä joskus Ugandaan. 🙂

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 21:01

      Kiitos kommentista! 🙂 Ugandaan kannattaa ehdottomasti lähteä, ja Afrikkaan ylipäänsä! Se manner tuntuu olevan meille suomalaisille vähän vieraampaa reissumaastoa ihan ylipäänsä.

      Reply
  9. Maarit

    24/10/2017 at 18:19

    Aivan ihana postaus! Ja lopussa kokosit niin hyvin noita ajatuksia mitä itsekin mietin kun oltiin Afrikassa. Visi miten pahalta tuntui yhdessä hotellissa Namibiassa katsella puutarhurin kastelevan nurmikkoa rutikuivalla maalla meitä länkkärituristeja varten, kun betonimuurin takana oli totaalinen kuivuus. Eli kyllä ne kokemukset köyhissä maissa antaa sitä perspektiiviä asioihin millä on oikeasti merkitystä. Todella mielenkiintoista luettavaa kaikkineen. Mietin että kirjoitteletko matkoilla jotain päiväkirjaa, kun osaat välittää tunnelman niin hyvin vaikka matkasta on jo aikaa? 🙂

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 21:03

      Kiitos Maarit! 🙂 Tämän postauksen pohjana on käytetty meidän häämatkan aikaisen blogin kirjoitusta – tuon blogin olen ajat sitten sulkenut, mutta ajoittain sieltä olen jotain aarteita kaivanut tänne kohteista, joista matkablogit eivät ole pullollaan tietoa ja joita haluan nostaa esille.

      Reply
  10. Pirkko / Meriharakka

    27/10/2017 at 18:08

    Me tulimme Ugandaan Ruandasta ja Ruandan vuoristogorillojen jälkeen Uganda ei hetimmiten vakuuttanut. Mutta uusi päivä ja päivä Kazingan kanavalla oli kyllä mahtava! En muista, että olisin missään nähnyt niin paljon eläimiä yhdellä retkellä kun veneretkellä tuolla kanavalla – ja olin sentään jo aika monessa maassa Afrikassa käynyt ennen Ugandaakin. Pienestä ryhmästämme osa kävi katsomassa vuoristogorilloja myös Ugandassa, mutta me jätimme ne siellä väliin, sillä siinä missä Ruandassa gorillat ovat vielä ihan siedettävän matkan päässä, niin Ugandassa niiden luokse pääseminen käynee jo urheilusta ja lisäksi gorillat ovat tiheässä metsässä siinä missä Ruandassa niitä pääsee näkemään avoimemmilla alueilla.
    Jos jotakuta kiinnostaa Ruanda tai Uganda, niin Meriharakka-blogista löytyy 🙂

    Reply
  11. Johanna / fin Nomads

    27/10/2017 at 23:07

    Tosi hyvin välittyy kuvista ja tarinasta tuo paikallinen tunnelma ja meininki! Todellakin heräsi mielenkiinto lähteä Ugandaan, kun luin tämän tekstin. Ehkä meilläkin on jossain vaiheessa Afrikan matka vuorossa 🙂

    Reply
  12. Anna-Katri / Adalmina's Adventures

    28/10/2017 at 18:25

    Taidan olla poikkeus, sillä matkustin Afrikkaan ensimmäisen kerran Ugandaan – en suinkaan Keniaan tai Tansaniaan. 🙂 Halusin nimittäin palavasti nähdä vuorigorillat, joten sinne oli päästävä. Olihan siinä vähän ihmettelyä ensimmäisellä kunnollisella yksinmatkallani ja vieläpä ensimmäistä kertaa Afrikassa, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin ja sittemmin olen käynyt jo toisenkin kerran Ugandassa ja luulenpa palaavani vielä uudelleenkin.

    Reply
  13. Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar

    29/10/2017 at 10:03

    Nyt veit minut virtuaalimatkalle erääseen haaveideni kohteista. Uganda (samoin kuin Kenia ja Tansaniakin) ovat jo pidempään kutkutelleet mieltä. Vuorigorillat kuuluisivat Ugandan reissulla ehdottomasti ohjelmaani.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram