kulkutautiset

Belgia: keväinen Antwerpen ja sen kauniit kadut

Euroopan vetovoima ei ole ollut aikoihin minun suuntaani kovin vahva, lukuunottamatta kohteita kuten Islanti tai vielä näkemättä ja kokematta olevat Färsaaret ja Huippuvuoret. Eksoottiset kohteet maailman äärissä sen sijaan kutkuttavat tämän matkailijan mieltä, ja lentoliput taskussa kaukaisuuksiin saavat aikaan villin riemutanssin. Kyllähän minä pidän satoja vuosia vanhoista pikkukaduista ja siitä ikiaikaisesta tunnelmasta, joka monista Euroopan kaupungeista huokuu, mutta jostain syystä ne eivät saa aikaiseksi samanlaisia innon kiljahduksia kuin ne kaukomaat.

Joskus onkin hyvä käydä hieman muistuttamassa itselleen, että tämä meidän kotimanner osaa olla ihan valtavan mukava. Siispä viime keväänä, kun äitiyslomalaisena olin vapaa pyrähtämään vaikkapa tällaiselle pienelle kaupunkilomalle melko ex tempore -meiningillä, pakkasin yllätyksenä mukaani anoppini sekä tuolloin vielä pikkuruisen Minireissumiehen ja lähdimme yhdessä matkaan. Tiemme vei ystävieni luokse maaliskuussa jo kovaa vauhtia kevättä kohti kulkeneeseen Antwerpeniin, Belgiaan.

Antwerpen on yksi Euroopan suurista satamakaupungeista. Isompina kiilaavat eteen vain Rotterdam ja Hampuri. Joku ehkä tuntee kaupungin Euroopan timanttikaupan keskuksena, harvempi varmaan enää muistaa siellä vuonna 1920 järjestettyjä kesäolympialaisia. Nykyään kaupunki on myös yksi Euroopan nousevista muodin ja klubittamisen mekoista. Monipuolinen paikka siis, josta en kuitenkaan etukäteen tiennyt kovinkaan paljon.

Meidän matkamme ei kuitenkaan vienyt jakokivikauppoihin tai muotiluomusten äärelle, saatika sitten yöelämän keitaisiin. Sen sijaan tallasimme usean päivän ajan pitkin kaupungin mitä viehättävimpiä vanhoja katuja, monesti vailla varsinaista määränpäätä, ihan vain siitä ilosta, että ne kadut ovat juuri sellaisia kuin ovat. Niitä pitkin työntelimme Minireissumiehen rattaita nauttien tunnelmasta, puhkeamaisillaan olevasta keväästä, ja kuunnellen historian huokauksia. Eräälläkin pian kukkaan puhkeavien magnoliapuiden reunustama kadulla jokaisella talolla tuntui olevan oma tarinansa. Siinä vieressä, myös varsin veikeällä kadulla, asuivat ystävänikin – kävelymatkan päässä kapungin keskustasta, lämpöä ja italialaisia herkkuja tulvillaan olevassa kodissa.

Monena päivänä päädyimme Grote Marktille, eli vanhankaupungin keskusaukiolle, jota ympäröivät 1500- ja 1600-luvuilta peräisin olevat kiltojen rakennukset ja kaupungintalo. Aukiota ympäröivät myös lukuisat ravintolat ja kahvilat. Me olimme liikkeellä keväällä, mutta ilmeisesti joulunaikaan aukiolta järjestetään tunnelmalliset joulumarkkinat.

Aukion keskellä seisoo roomalaisen sotilaan, Silvius Brabon, patsas. Tarinan mukaan Brabo kukisti Schelde-jokea hallinneen jättiläisen, Druon Antigoonin. Leikkasi jättiläisen käden irti ja heitti sen jokeen. Kyllähän sellaisesta uroteosta pitääkin oma patsas saada. Tarina kertoo, että Antwerpenin kaupunki on saanut tästä tapahtumasta nimensä… hand werpen = käden heitto. Kädestä onkin muodostunut kaupungin tavaramerkki, mutta sille pystytetty oma patsas, joka sijaitsee toisaalla, oli valitettavasti vierailimme aikaan kunnostettavana.

Lähistöllä sijaitsee myös Onze-Lieve-Vrouwekathedraal – roomalaiskatolinen katedraali, jota rakennettiin pitkään ja hartaasti, komean 169 vuoden ajan, kunnes se vihdoin valmistui vuonna 1521. Lähistöllä kuljeksiessa kirkon 123 metriä korkea Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva kellotorni tupsahtaa vähän väliä näkyviin talojen välistä, toimii maamerkkinä ja helpottaa huomattavasti navigointia pienillä ja mutkaisilla kujilla.

Piipahdimme ihmettelemässä myös Antwerpen-Centraalin kuuluisaa juna-asemaa, joka komeilee useallakin listalla maailman kauneimmista juna-asemista. Kaunishan tämä vuonna 1905 avattu juna-asema on, erityisesti sisääntulohalli. En ole ollenkaan niin tyylisuuntatietoinen, mutta ilmeisesti arkkitehtuuri on melkoinen sillisalaatti erilaisia tyylisuuntia, joiden kuitenkin joidenkin lähteiden mukaan arvioidaan sulautuvan jännittävällä tavalla hyväksi kokonaisuudeksi.

Taiteenystäviä kiinnostanee Rubenshuis, jonka me näimme vain ulkopuolelta. Taidemaalari Rubens asui aikoinaan Antwerpenissa ja hänen vuonna 1611 ostamassaan talossa toimii nykyään museo, jossa hänen elämäänsä voi tutustua. Tiloissa on entisöitynä taiteilijan ateljee. Museossa on ilmeisesti esillä melko vähän Rubensin omia töitä, mutta hänen itsensä keräämä taidekokoelma kuitenkin. Me emme tosiaan sisällä käyneet, mutta taiteenrakastajalle, tai ainakin siitä jotain ymmärtävälle, tämä olisi varmasti elämys.

Varsinaisten kuuluisien kohteiden lisäksi näiden muutaman kaupungissa vietetyn päivän aikana päädyimme seikkailemaan kapeille sivukujille, vilkkaille markkinoille saippuatiskien ja vihannesten keskelle, katukojusta ostetun belgialaisen vohvelin ääreen, Schelde-joen rantaan… ja vaikka minne muualle! Ihastelimme kovasti kaupungin monipuolista ilmapiiriä. Vanhojen arvokkaiden talojen keskellä on myös sopivasti modernia, usein huumorillakin höystettynä. Samaan kaupunkiin mahtuvat niin kahvittelevat hienostorouvat, trendikäs nuoriso kuin vaikkapa laaja juutalaisyhteisö.

Kaupungin juutalaisyhteisön koko on 18000. Iso osa on ashkenazi-juutalaisia. Kaduilla näkyykin tämän tästä mustahattuisia miehiä sivukiehkuroineen, sekä perinteisemmän näköisiin vaatteisiin pukeutuneita pikkulapsia. Meitä niin nauratti, kun tällöin 7 kuukauden ikäinen Minireissumies oli kasvattanut itselleen vähän samantyyliset korvanvieruskiehkurat. Sopeutuvainen pieni maailmanmatkaaja!

Yhtenä päivänä kävimme kävelyllä juutalaiskortteleissa, mutta tällöin ulkona liikkui hyvin vähän ihmisiä, sillä oli sapatti. Alueena tämä oli osittain hieman ankeankin näköistä, osittain ihan viehättävää. Suuren eron olisi varmasti tehnyt kaduilla näkyvä elämänmeno, joka tuona sapattina loisti lähes täysin poissaolollaan juutalaiskortteleissa, kun taas muussa kaupungissa syke oli vastaava kuin kaikkina muinakin päivinä.

Reissun aikana tutuksi tuli myös ostoskatu jos toinenkin. Kaupat sulautuvat sovussa vanhojen talojen täyttämille kaduille ja monet on muutettu täysin kävelykaduiksi, joka tuo kaupunkiin mukavan tunnelman erityisesti tällaisten päämäärättömien kuljeksijoiden näkökulmasta. En ole matkashoppailija ja kierrän yleensä reissuilla kaupat kaukaa, sillä miksi tuhlata arvokasta matka-aikaa vaikkapa vaatekauppojen sovituskopeissa. Toisinaan kuitenkin nautin näiden katujen vilskeestä ja erityisesti kaupungeissa, joissa kävelykatuihin on panostettu, tulee nämä kuitenkin katsastettua. Muotiluomuksia esittelevien näyteikkunoiden lomassa toisissa ikkunoissa välkehtivät kirkkaimmat jalokivet. Tiesitkö, että 80% maailman leikkaamattomista timanteista vaihtaa omistajaa juuri Antwerpenissä?

Kahviloita ja ravintoloita riittää joka nurkalla, ja ystäväni veivät meitä niihin vuosien varrella parhaiksi havaitsemiinsa. Itse emme varmasti olisi osanneet hakeutua näihin kuitenkin kohtuuhintaisiin kulinaristin taivaisiin, joten tässäkin suhteessa oli iso ilo paikallisoppaista. Kuten jo aiemmin kirjoittelin, vauvan kanssa matkustaessa ravintoloissa on helppo jumittaa, ja niinpä tämäkin matka muotoutui aikamoiseksi elämykseksi ruokailujen osalta. Kauniiden ravintola-annosten lisäksi ystäviemme luona nautittiin itsevalmistettuja italialaisia herkkuja, joista ehdottomana kohokohtana oli venetsialaisen äidin reseptillä valmistettu tiramisu. Oli muuten vähintään yhtä hyvää kuin miltä kuulostaa!

Belgialainen suklaa nauttii maailmanmaineesta ja Belgialla onkin suklaan valmistuksen suhteen pitkät perinteet, jotka ulottuvat jopa 1600-luvulle asti. Kun kerran Belgiassa olimme, kävimme tietysti piipahtamassa muutamassa suklaakaupassa. Yksi näistä oli Michelin-oppaassakin mainittu The Chocolate Linen liike Antwerpenissä (liikkeitä on muutamassa muussakin kaupungissa). Kauppaa koristavat isot suklaaveistokset, takahuoneessa voi nähdä, kuinka suklaata valmistetaan, mutta kirsikkana kakun päällä on liikkeestä löytyvä täyttä suklaata oleva Napoleon-patsas. Lopulta kotimaistelua varten tarkoitetut konvehdit tarttuivat mukaan upeita lounasannoksiakin tarjoilevasta Del Reystä.

Vaikka tavallisesti aikataulutan matkojani melkoisesti, joskus on parasta tällainen puolipäämäärätön ympäriinsähaahuilu. Sen myötä pääsee kiinni kaupungin tunnelmaan, vaikkei ehkä ehtisikään juosta läpi kaikkia pakollisia nähtävyyksiä. Ehkä aina ei tarvitsekaan.

Mikä on sinun lempikaupunkisi tällaiseen haahuiluun? Entä oletko jo käynyt Antwerpenissä?

 

8 Comments

  1. Kohteena maailma / Rami

    27/02/2017 at 22:22

    Benelux maat taitaa olla suomalaisille aika tuntemattomia Amsterdamia lukuun ottamatta. En nyt minäkään mikään alueen asiantuntija ole, mutta jonkin verran siellä olen liikkunut. Antwerpenistä en ole nähnyt muuta kuin rautatieaseman, ja senkin vain junan ikkunasta. Nimittäin lentolippuuni Helsinki-Bryssel sisältyi lento Helsinki-Amsterdam ja sieltä samalla lipulla junayhteys Amsterdam-Bryssel. Vaikka kyseinen luotijuna pysähtyi Antwerpenissä niin jäi tämä kuuluisa rautatieasema kyllä näkemättä. Erikoinen oli lentolippu, ei voi muuta sanoa 😀

    Antwerpen vaikuttaa sellaiselta paikalta, että voisin hyvin viihtyä sieltä. Tietysti merkittävä osuus olisi kyseisen kaupungin oluttarjonnalla, joka vie voiton itsellä suklaaliikeistä 😉

    Se missä kaupungissa tykkäisin haahuilla, niin heitit aika pahan tuohon loppuun. No ehkäpä vastaus olisi Venetsia, sillä siellä hieno vain kävellä ilman päämäärää, pysähtyä johonkin ravintolaan ja jatkaa matkaa eteenpäin – ilman karttaa. Sitten yritetään arvailla missä ollaan ja tarkistetaan GPS:llä -> yleensä kaikki on pihalla kuin lumiukko useita satoja metrejä 😀

    Reply
    • Henna

      05/03/2017 at 18:09

      Olipas eriskummallinen lentolippu! Yleensä Euroopassa onnistuu ilman maidenvälisiä junayhteyksiä, ellei niitä itse tarkoituksella järjestä 😀 Kuvittelisin kaupungin oluttarjonnan miellyttävän sinua, vaikken sitä itse testannutkaan. Venetsiassa en ole käynyt, mutta suunnitelmissa todennäköisesti olisi ja vieläpä melko pian 🙂 Saas nähdä, kuinka monta kertaa onnistutaan eksymään!

      Reply
  2. sari /matkallalahelletaikauas

    28/02/2017 at 07:20

    Mielenkiintoinen kaupunki varmasti. Pidän niin näistä vanhoista kaupungeista. Ghent taitaa olla samanmoinen. Ihana olisi päästä vierailulle.

    Reply
    • Henna

      05/03/2017 at 18:10

      Ghent on ilmeisesti tosi hieno, en ole vielä toistaiseksi päässyt käymään siellä. Näissä vanhoissa kaupungeissa on tosiaan ihan omanlainen taikansa! 🙂

      Reply
  3. Elina | Vaihda vapaalle

    28/02/2017 at 10:26

    Mun mielestä puolipäämäärätön ympäriinsä haahuilu on just parasta kaupunkilomilla. Silloin voi löytää vaikka mitä kivoja paikkoja, joita ei olisi osannutkaan laittaa to do-listalle. Ollaan kyllä matkakohteiden suhteen aika samanlaisia, kun itseänikään ei Euroopan kohteet ole niin hirveästi sykähdyttänyt, vaan yleensä sydän on huutanut kaukomaille. Kuitenkin pitkät viikonloput Euroopan kaupungeissa on aikas ihania. Antwerpenista ei ole mitään kokemusta, mutta jos kaupungista löytyy kerran kävelykatu jos toinenkin, niin pelkästään jo se kertoo siitä, että siellä olisi mukava haahuilla parin päivän verran. 🙂

    Reply
    • Henna

      05/03/2017 at 18:11

      Niinpä! Reissumakumme on tosiaan hyvin yhteneväinen 🙂 Jotenkin nämä Euroopan lomat eivät etukäteen yleensä suuremmin sytytä, mutta sitten aina reissussa totean, että olipa tämä kuitenkin ihan tosi kivaa 🙂 Toiveissa olisi päästä tänä vuonna jossain välissä käymään Kööpenhaminassa, sielläkään emme ole aiemmin käyneet.

      Reply
  4. IKILOMALLA

    28/02/2017 at 12:01

    Antwerpen onkin täydellinen kaupunkikohde juuri tuohon päämäärättömään haahuiluun ja kaupunkielämän tunnelmointiin. <3 Itselläni on aivan vastaava kokemus tästä kaupungista, tosin miltei 10 vuoden takaa. Vaikka omasta reissusta onkin aikaa, mieleen palaavat nuo ihanat vanhankaupungin talot ja suussasulavan suklaan maku. Mullakin reissu osui aluillaan olevaan kevääseen ja taisi olla ihan ekoja päiviä, kun terassit olivat auki ja siellä pystyi istuskella kahvin tai oluen äärellä. 🙂 Euroopan kaupunkikohteet on parhaita just tälläiseen lomailuun! Aina ei tarvitse olla juoksemassa matkakohteesta tai nähtävyydestä toiseen, vaan rentoilu on just parasta. <3 -Titta

    Reply
  5. Henna

    05/03/2017 at 18:13

    Näinpä! On paikkoja, joissa en millään malttaisi tällä tavalla haahuilla päämäärättä, mutta sitten on näitä, joissa se on ihan parasta. Jatkoimme reissua haahuilemalla pitkin Amsterdamin katuja ja kanaalien varsia, toimi sielläkin erinomaisesti! 🙂

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram