kulkutautiset

Ladakh: Diskit – kylä vuorten syleilyssä

Jammu ja Kashmir on Intian pohjoisin osavaltio. Yksi sen kolmesta alueesta on Pikku-Tiibetiksikin kutsuttu vuoristoinen Ladakh, yksi Intian harvimmin asutuista alueista. Ladakhissa buddhalainen kulttuuri kukoistaa ja sielu lepää autiomaan tyhjyydessä upeiden vuoristomaisemien keskellä.

Yksi meidän Ladakhin retkistämme suuntautui Nubra-laaksoon, johon köröttelimme auton kyydissä Ladakhin pääkaupungista Lehistä pariksi päiväksi. Vierailimme Nubra-laaksossa useassa eri kylässä, mutta tämä postaus kertoo Diskitistä. Lehistä on Nubra-laakson “pääkaupunkiin” Diskitiin matkaa noin 150 kilometria ja ajoaika on noin 5-6 tuntia. Leh sijaitsee  3524 metrin korkeudessa, Nubra-laakso taas keskimäärin hieman yli 3000 metrissä. Päästäkseen Nubra-laaksoon on ylitettävä Khardung La, 5359 metrin korkeudessa oleva sola. Tie on kapeaa vuoren rinteille pengerrettyä mutkittelevaa serpentiiniä, osittain asfaltoitua, osittain mutaista hiekkatietä  – rinteiltä vierineitä kivenlohkareita löytyy yllätyksenä sieltä täältä. Alkumatka kivutaan hiljalleen ylöspäin kohti solaa, perillä Khardung Lassa ihmetellään hetki ohuesta ilmasta johtuvaa hyvin huteraa oloa ja nautitaan teetä, ja loppumatkasta lasketellaan mutkikkaita teitä alaspäin kohti Nubra-laaksoa. Vaikka Ladakh on muun Jammun ja Kashmirin levottomuuksien keskellä rauhallinen lintukoto, Pakistanin ja Kiinan rajojen läheisyyden vuoksi Intian armeija valvoo alueitaan tiukasti Ladakhissakin, ja useimpiin paikkoihin Lehin ulkopuolella liikkumiseen tarvitaan erillinen lupa, ja armeijan rekat ovat tavallinen näky pienillä vuoristoteillä.

armeijan rekkoja matkan varrella

melkein perillä Khardung La:ssa

Khardung La, 5359 metriä merenpinnan yläpuolella…

…vaikka kyltti muuta väittääkin!

Maisemaa solan toisella puolella, matkan varrella Diskitiin

Diskit on tosiaan Nubra-laakson “pääkaupunki”. Kaupungiksi sitä ei voi mielestäni kuitenkaan nimittää – Wikipediakin kertoo, että viimeisimmän väestölaskennan mukaan Diskitissä on 344 taloutta. Ihan kuriositeettina – lukutaitoisia väestöstä on 68.5%. Diskitin keskustassa emme käyneet, mutta tutustuimme ihastuttavaan Old Diskitiin, kylän vanhaan osaan. Ei sillä, että yksikään osa mistään kylästä tai kaupungista Ladakhissa näyttäisi kovin modernilta ja uutuuttaan kiiltävältä, mutta ilmeisesti keskustaan verrattuna Old Diskitillä on oma viehätyksensä.

Kuljeskelimme pitkin katuja ja sivukujia ilman varsinaista määränpäätä nauttien rauhallisesta tunnelmasta. Pyöräyttelimme mennessämme matkan varrella vastaantulevia rukousmyllyjä ja pysähdyimme juttelemaan tien varsilla aikaansa kuluttaville aaseille. Kaduilla liikkui ihmisiä harvakseltaan, muutama mummo siellä täällä, munkkeja kaapuineen ja pari lasta koulupuvuissaan vilistämässä muiden jaloissa. Ladakhissa matkustaessa on monesti hyvin käsinkosketeltavissa, kuinka eristyksissä nämä pienet kylät ovat muusta maailmasta, ihan fyysisen sijaintinsa hankaluuden vuoksi. Monet solat erottavat pienemmät paikat pääkaupungista Ladakhista ja tiet ovat talven ajan suljettuina lumen vuoksi. Usein tuntuu siltä kuin olisi hypännyt ajassa muutaman vuosikymmenen, tai sata vuotta taaksepäin – sillä erotuksella, että moottoripyörä vaikuttaa olevan paikallisten yleisin kulkuväline.

Diskitin nähtävyyksiin kuuluu 1300-luvulla perustettu vuoren rinteelle rakennettu Diskit Gompa (gompa = tiibetinbuddhalainen luostari), johon kävimme tutustumassa. Diskit Gompa on Nubra-laakson vanhin ja suurin luostari. Luostarissa on noin sata munkkia ja siellä mm. pyöritetään koulua tiibetiläisille lapsille. Buddhalaisissa luostareissa saa pääsääntöisesti kuvata vain ulkotiloissa ja niin täälläkin, joten kuvia löytyy lähinnä maisemista ja portaikoista. Luostari on osittain melko huonossa kunnossa, mutta varsin viehättävä ja tunnelmallinen, juuri niinkuin kuvitella saattaa.

Diskit Gompa

Diskit ja Nubra-laakso Diskit Gompalta katsottuna

Diskit Gompa toisesta suunnasta

Laaksossa luostarin edessä pienen kukkulan päällä on suuri Maitreya Buddhan patsas. Patsas on hieman uudempaa tuotantoa kuin luostari – sen rakentaminen aloitettiin vuonna 2006 ja sen valmistuttua vuonna 2010 itse Dalai Lama vihki sen käyttöön. 32-metrinen patsas näkyy laaksossa pitkälle Diskitin rajojen ulkopuolelle. Jälleen Wikipediasta luntattuna patsaalla on kerrottu olevan kolme tarkoitusta: Diskitin kylän suojeleminen, Pakistanin kanssa käydyn sodan jatkumisen ehkäiseminen ja maailman rauhan edistäminen.

Buddha-patsas Diskit Gompalta katsottuna

Loppukevennykseksi vielä video, jossa Red Bullin tempauksessa ajetaan Formula 1 -autolla Khardung Lahan, solaan yli 5 km korkeudessa… samalla pääsee ihastelemaan Ladakhin upeita maisemia ja pohtimaan, kuinka kivaa on istua auton kyydissä noilla samoilla teillä (tuollaisia kuin aivan viimeisessä kohdassa näkyy, ajettiin siis aivan tuntikaupalla), kun kuskilla on harhaisia kuvitelmia omista mahdollisuuksistaan menestyä formulauralla…

http://www.youtube.com/watch?v=4npWhwHWV6E

40 Comments

  1. Reetta / Matkasto

    13/09/2015 at 09:08

    Ladakh on ihana! Kävin Leh’issä ja Thikseyn luostarissa sekä vaelsin Stok Kangrille viikon mittaista reittiä pitkin. Tunnelma oli todella viehättävä, ja ikiaikainen tiibetiläiskulttuuri kiehtovaa. Olisi kiva nähdä muitakin alueita Ladakhista, esim. Pangong Tso -järvi ja Zanskarin alue. Mekin kävimme Khardung La’n solalla – tosin matka tyssäsi hiukan ennen solaa kivivyöryyn, jota yritettiin hitaasti siivota tietä tukkimasta. Lopulta käännyimme pois, kun jono vaan kavoi, eikä raivaus oikein edistynyt. 🙂

    Reply
    • Henna

      13/09/2015 at 10:11

      Nuo kivivyöryt ovat melko hurjia, onneksi ei sattunut pahempaa kohdalle! Varmasti aika upeita vaellusreittejä tuolla! Me säästimme vaellukset Nepaliin, johon suuntasimme seuraavaksi, mutta vietimme paljon aikaa Lehissä ja teimme sieltä käsin noita parin päivän retkiä – Nubra Valleyyn, Pangong Tsolle (joka oli ihan mieletön, ja oikeastaan pääsyy siihen, miksi Ladakhiin halusin) ja lopuksi ajelimme Manaliin maisemareittiä Tso Moririn kautta. Muuten en Intiaan ihastunut ollenkaan, mutta Ladakh kyllä vei sydämen ♥

      Reply
  2. Stas

    13/09/2015 at 14:51

    Kivat maisemat! Mä en tykkää ihmistungoksesta, joten jo senkin takia on Aasia jäänyt, mutta tuo on ihan yhtä upea paikka kuin Abra de Malaga, joka on noin kilometrin alempana Andeilla. Niin se on, vuoret näyttävät aina yhtä upeilta oli niiden korkeus kilometri tai viisi.

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 14:48

      Se on totta, vuoren näyttävyyshän perustuu enemmänkin siihen, kuinka paljon korkeuseroja on lähimaastossa, eikä siihen, minkä verran korkeuseroa on merenpintaan verrattuna. Mutta aina ne ovat upeita! Intiasta en välittänyt muuten, mutta tuo Ladakh kaikessa tyhjyydessään ja hiljaisuudessaan on aivan upea 🙂

      Reply
  3. Mia / Elämää ja Matkoja

    13/09/2015 at 15:32

    Jokin näissä maisemissa on aina vedonnut minuun ja matka Kashmiriin & Tiibetiin on ollut vuosia ajatuksissa. Tapasimme eräällä matkalla travellerin, joka oli pysähtynyt näille seuduille useammaksi kuukaudeksi ja hänen kertomuksensa alueesta oli kiehtovaa kuunneltavaa. Vielä en ole saanut matkakaveriani ylipuhuttua tähän reissusuunnitelmaan. 🙂

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 14:54

      Minulla on onneksi hyvinkin suostuttelulle altis matkakaveri! 😀 Kiersimme myös Nepalia, Bhutania ja tuota Intian Ladakhia noin yli kahden kuukauden ajan ja olihan se aika mieletöntä. Tiibet on myös haaveissa, mutta tuon reissun päätteeksi valitsimme mennä Malediiveille rentoutumaan, sillä noiden kahden vaihtoehdon budjetti oli suunnilleen sama. Vielä joskus, ehkäpä Kiinan kautta!

      Reply
  4. Maarit Johanna

    13/09/2015 at 16:54

    Nämä on ihan tuntemattomia kohteita minulle. Joskus National Geographicista olen lukenut tarinoita noilta seuduilta, mutta muuten en tiedä mitään. Monet varmasti kyseenalaistavat minun matkakohteitani, mutta todella hienoa, että kaikille kohteille on seikkailijansa! En tiedä uskaltaisinko ikinä matkustaa tuollaiseen paikkaan, vaikka maisemat ovatkin erittäin omaa silmää miellyttävät <3

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 14:57

      Sinun matkakohteesi ovat minunkin listalla aika korkealla prioriteetilla. Joku niissä kylmissä paikoissa vaan viehättää! Kieli pitkällä kuolasin niitä Finskin ensi kesän uusia lentoja Huippuvuorille, mutta ei taida olla ihan sellainen kohde, jonne yksivuotiaan lapsen kanssa lähdetään… Ehkä sitten muutaman vuoden päästä!

      Reply
  5. Laura / My Passport Pages

    13/09/2015 at 17:20

    Aika mielenkiintoinen ja melko erilainen paikka kuin mistä yleensä tulee blogeissa luettua. Intia on sellainen maa, joka ei vaan itseä juurikaan koskaan ole kohteena kiinnostanut ja tuo seutu onkin itselleni aivan uutta ihan näin virtuaalimatkailunkin osalta. Vaikka en usko että tuonne tulisin matkaamaankaan niin oli silti mukava lukea paikasta!

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 15:50

      Oli kyllä tosi mielenkiintoista seutua 🙂 Intiasta en itsekään pitänyt – siis siitä perus-Intiasta, värikkäästä, hyvin äänekkäästä sirkuksesta, jossa on likaista ja kaoottista. Se sellainen mielikuvien Intia. Tuo Ladakh on kyllä kaikkea muuta, ei siellä tunnu ollenkaan Intialta – väestökin on lähempänä tiibetiläisiä. (Hassua toki sanoa näin, sillä Intia on niin iso maa, että sinne varmasti mahtuu monta muutakin paikkaa, jotka ovat hyvin erilaisia siihen perusmielikuvaan verrattuna.) Joka tapauksessa, en itsekään haluaisi enää Intiaan muuten palata, mutta tuonne Ladakhiin voisin vaikka lentää suoraan ja skipata sen kaiken muun 🙂

      Reply
  6. Ansku BCN

    13/09/2015 at 17:27

    Jälleen kerran kiitos matkablogeille, että pääsee edes näin virtuaalisesti tutustumaan tällaisiin paikkoihin! Harvalle taitaa tämäkään paikka olla tuttu. Vuoristofani kiittää tästä postauksesta 🙂

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 19:11

      On kyllä ihana tämä suomalaisten varsin vilkas matkablogirinki! Niin paljon uusia ideoita saa sitä kautta, ja jos ei ihan kolahda niin paljon, että lähtisi suunnittelemaan omaa matkaa, niin pääsee silti fiilistelemään kuvia ja tunnelmia 🙂

      Reply
  7. Annika | travelloverblogi

    13/09/2015 at 19:23

    Näyttää todella kiehtovalta! Vaatinee toisenlaisen matkailijan kuin minä lähteä seikkailemaan tällaisiin paikkoihin, mutta on ihanaa nähdä niitä näin! “150 kilometria ja ajoaika on noin 5-6 tuntia”, kirjoiti. Auts!

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 19:13

      Juu, ei auta paljon miettiä etäisyyksiä. Parempi vaan kysyä matka-ajat tunneissa 😀 Ladakh on todella kiehtova ja loppujen lopuksi yllättävän helppo kohde 🙂

      Reply
  8. sarrrri

    13/09/2015 at 22:39

    Onpa jotenkin hyytävän, lohduttoman ja ankean oloinen paikka. Silti huomasin tätä lukiessani hinkuvani tuonne, kauas pois mukavuusalueelta, mutta kyllä noiden maisemien vuoksi melkein jo kannattaa. Huh. 🙂

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 19:26

      Lohduton ei sovi ollenkaan niihin mielikuviin, jotka Ladakhista jäivät, mutta ymmärrän oikein hyvin, että näiden kuvien perusteella tulee vähän sellainen ankea vaikutelma. Huomasin sen nyt, kun noita kuvia selailin, sillä muina päivinä aurinkoisella kelillä otetuissa kuvissa on aivan erilainen tunnelma, ja maisemat näyttävät vieläkin upeammilta! Suosittelen kyllä Ladakhia todella lämpimästi, oli aivan ihana paikka! 🙂

      Reply
  9. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    14/09/2015 at 01:04

    Tää taitaa olla niitä paikkoja minne matkan tekeminen on sellainen etten koskaan enää lähde sellaista matkaa tekemään. 🙂 Nepalin siirtyminen Kahtmandusta Pokharaan oli jo ihan tarpeeksi.

    Hienoja maisemia kyllä ja mahtikokemus teille mitäänpelkäämättömille!

    Reply
    • Henna

      14/09/2015 at 19:30

      Joo ei, koska se Kathmandu-Pokhara -väli on yks Helsinki-Hämeenlinna-motari tohon verrattuna… Mut Lehiin pääsee lentämällä Delhistä ja siellä on aika hienoa lähialuematkailuakin ilman et tarvitsee lähteä kapuamaan noille pienille vuoristoteille 🙂 Ja otan ton mitäänpelkäämättömän kohteliaisuutena, vaikka ei kyllä taida ihan pitää paikkaansa 😀

      Reply
  10. Mirka/ Reason for a Season

    14/09/2015 at 12:38

    Aika mielettömiä maisemia ja kiehtova postaus! Tuollaiset tiet ovat kyllä vähän turhan kuumottavia :P. Vaikka rakastan tällaisia maisemia yli kaiken, niin minusta ei taitaisi olla tuollaiseen.

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:10

      Kiitos Mirka! Ne tiet oli meistäkin aika kuumottavia, mutta ei sitten kuitenkaan niin paljon, että oltaisiin jätetty muut retket väliin, eli vastaavanlaisia köröteltiin aika monta päivää näiden jälkeenkin 🙂

      Reply
  11. Pirkko / Meriharakka

    14/09/2015 at 14:32

    Aika tuntematonta seutua minullekin – jotenkin kun olen Intian ajatuksissani jo hylännyt, niin ei tule siellä tietysti olevia lukuisia sinänsä näkemisen arvoisia alueitakaan sillä lailla “opiskeltua”. Ehkä kuvien perusteella kuitenkin vähän turhan extremematkailua meille.

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:13

      En juurikaan viihtynyt muualla Intiassa (siinä pienessä osassa, jonka reissumme valtavasta maasta kattoi), mutta tuonne Ladakhiin voisin mielelläni palata, oli niin rauhallista ja kaunista seutua. Ja helppoa matkailun kannalta, Lehissä oli palveluita tarjolla vaikka muille jakaa, mutta eihän noiden teiden kunnosta mihinkään pääse…

      Reply
  12. Anna Koskela

    15/09/2015 at 06:21

    Sinällään mielenkiintoisen näköistä paikkaa, mutta menee ehkäpä vähän kuitenkin ohi mun matkustustavoista ja kiinnostuksenkohteista. Hyvä, että näistä paikoista saa selvästi tietoa ja kuvia blogien kautta, niin voi sitten pääkopassaan jäsennellä, haluaako oikeasti itse tuonne : )

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:15

      No sepä se, vaihtoehtoja on blogimaailma pullollaan! 🙂

      Reply
  13. Terhi / Muru Mou

    15/09/2015 at 12:34

    Olen samaa mieltä kuin Ansku: kiitos matkablogien, että pääsee edes tätä kautta kaikkiin upeisiin kohteisiin! Intia ei ole koskaan ollut kärkipäässä maista, joissa haluaisin käydä, mutta ehkäpä sielläkin tulee joskus käytyä. Tämä on hieman erilaista Intiaa kuin minun mielikuvat maasta 🙂

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:16

      Ladakhissa ei tosiaan tuntenut ollenkaan olevansa Intiassa… ja siksi ehkä siihen rakastuttiinkin (toisin kuin Intiaan muuten) 😛

      Reply
  14. Mirje / Kotona kaikkialla

    15/09/2015 at 17:47

    Onpas jylhiä maisemia ja mahtavia kuvia! Itse olen käynyt Manalin tienoilla ja muistan muutaman kapean serpentiinitien vuorenrinteellä… Mutta ovat nuo paikat niin erilaisia ja kiehtovia, että ovat sen jännäämisen arvoisia 🙂

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:17

      Todellakin! Me tulimme Manalin kautta pois Ladakhista. Oli aikamoinen reissu ajella sinne asti Lehistä noita koukeroteitä, mutta niin upeita maisemia! 🙂

      Reply
  15. Kohteena maailma / Rami

    18/09/2015 at 11:49

    Surullisen kauniilta näyttävä paikka, ja mielenkiintoiset tiet. Todella upea video 🙂

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:19

      Tiet olivat vähintäänkin mielenkiintoiset 😀 Fanitan myös tuota videota, on mielestäni tosi tyylikkäästi tehty!

      Reply
  16. maailmanaarella

    18/09/2015 at 14:13

    Hienoa oli päästä postauksesi avulla virtuaalimatkalle näihin kauniisiin maisemiin, jonne minun tuskin koskaan tulee oikeasti tehtyä matkaa. Kaunis, rauhaisa tunnelma kuvissa.

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:20

      Parasta matkablogeissa juuri tämä 🙂 Kaunista ja rauhaisaa oli myös paikan päällä!

      Reply
  17. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    19/09/2015 at 09:30

    Oh <3 just tämän takia reissupostauksia on niin ihana lukea – niiden kautta pääsee itsekin virtuaalisesti tutustumaan ihan huikeisiin uusiin paikkoihin!

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:21

      Sanopa muuta! 🙂 Parhaimmillaan saa kipinän itsekin matkustaa jonnekin ja muutoin katsella kauniita kuvia ja päästä hieman osalliseksi tunnelmasta.

      Reply
  18. Liza in London

    20/09/2015 at 04:20

    Wou. Matkablogit ovat kyllä parhaimmillaan sillon, kun niiden kautta paasee seikkailemaan paikkoihin, joista ei ole aiemmin edes tiennyt mitaan!

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:23

      Juuri näin! Ladakh on tosiaan suht vähän tunnettu, itsekin törmäsin alueeseen erään bollywood-leffan myötä. Leffan yksi kohtaus oli kuvattu tuolla erään järven rannalla ja nähtyäni sen totesin, että tuonne on pakko joskus päästä. Kävimmekin retkellä myös siellä (Pangong Tso -nimisellä) järvellä, mutta se ei tähän postaukseen mahtunut, kuten suurin osa muistakaan Ladakhin touhuistamme. Aivan upeaa seutua!

      Reply
  19. Otto / www.ottoizakaya.com

    20/09/2015 at 09:40

    Kaikessa karuudessaan mä RAKASTAN noita maisemia! Intiassa tuli käytyä Rajastanista alaspäin Goalle saakka ja pohjoinen jäi siinä valitettavasti pois, tosin Nepalissa oon käynyt ja tuolla vuoristossa on vaan niin mielettömän aisteja hivelevän maaginen tunnelma. Sitten kun olen toipunut viime Intian reissusta lopullisesti niin aion varmasti matkustaa uudelleen ja juuri nuo alueet kiinnostaa. Hyvältä näyttää! 🙂

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:25

      Me luuhattiin noita Intian vuoristomaisemia muistaakseni kolmisen viikkoa ja muu aika reissattiin muualla Intiassa (etelä taas jäi meiltä väliin), Nepalissa vierähti kuukausi. Ovat muuten aivan eri näköistä vuoristoa, molemmat ihan mielettömän upeita tietysti. Nepaliinkin sydän jäi, joskus on palattava takaisin. Tuota Ladakhia kyllä suosittelen lämpimästi myös. Muusta Intiasta en ehkä toivu koskaan, niin että sinne haluaisin palata 😛 …mutta Ladakh <3

      Reply
  20. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    20/09/2015 at 12:01

    Onpa karun näköistä maisemaa, sumuinen sää hieman vaikuttaa paikan tunnelmaan. Kuitenkin jollain tapaa niin kiehtovaa!

    Reply
    • Henna

      21/09/2015 at 23:26

      No tosiaan, se vaikuttaa ihan hurjasti! Ihan niinkuin eri maailmasta ovat kuvat niiltä päiviltä, kun taivas oli sininen ja aurinko paistoi 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram