kulkutautiset

Kalifornia: Golden Gate Bridge – kun mahdottomasta tuli mahdollista

San Franciscon punertavan oranssista Golden Gate -sillasta on otettu on miljoonia ja taas miljoonia kuvia, joista sinäkin epäilemättä olet nähnyt tuhansia. Se on tuttu lähes kaikille – myös niille, jotka eivät San Franciscossa ole vierailleet. Golden Gate Bridge komeilee aina kärkisijoilla, kun listataan maailman kuuluisimpia siltoja, ja on San Franciscon maamerkki siinä missä oopperatalo Sydneyn tai Eiffel-torni Pariisin.

Oletko koskaan miettinyt, mikä sillasta tekee erityisen? Minäpä olen, otin siitä selvää road tripillämme, kun vierailimme San Franciscossa ja kyseistä siltaa ihan omin silmin ihmettelimme, ja kerron nyt teillekin.

Yli 10 000 vuotta sitten, jääkauden aikana, merenpinta oli sata metriä matalammalla kuin tällä hetkellä. Siellä, missä San Francisco nykyään sijaitsee, virtasi joki, joka kaiversi pikkuhiljaa kanjonia muodostaen Golden Gate -salmen (Golden Gate Strait). Jääkauden jälkeen lämpötila nousi ja sen myötä merenpintakin, ja San Franciscon lahti (San Francisco Bay) syntyi. Golden Gate Strait liittää San Francisco Bayn Tyyneen valtamereen.

Golden Gate Strait on tunnettu hankalista olosuhteistaan. Voimakkaat tuulet piiskaavat salmea ja sumu ottaa sen täysin valtaansa joskus useitakin kertoja päivässä. Ilma on suolaista ja vuorovesivaihtelut rajuja. Kaiken muun lisäksi alue on altis maanjäristyksille, ja vuoden 1906 tuhoisan maanjäristyksen järistyskeskus olikin vain parinkymmenen kilometrin päässä Golden Gate Straitista. Kyseinen maanjäristys tuhosi yli 80% San Franciscon kaupungista jättäen kodittomaksi yli 250 000 ihmistä ja tappaen yli 3000. Se onkin jäänyt historiaan yhtenä Yhdysvaltojen pahimmista luonnonkatastrofeista.

kartta

Kultakuumeen myötä San Franciscon alueen väestö kasvoi räjähdysmäisesti. Intiaaneja seudulla on asunut todennäköisesti tuhansia vuosia. Ensimmäiset länsimaalaiset saapuivat 1775, kun San Carlos -niminen laiva purjehti Golden Gate -salmen läpi. 1848 San Franciscon asukasluku oli alle 500, 1900-luvun vaihteen jälkeen se oli jo yli miljoona. Väestön kasvaessa San Franciscon läpi kulkeva Kalifornian pohjoisesta etelään kulkeva valtatie, Highway 101 tarvitsi kipeästi siltaa. Golden Gate Strait, joka oli ylitettävä lautalla, rajoitti kasvua pohjoiseen. Ongelmia kuitenkin oli useita. Erittäin hankalien olosuhteiden lisäksi Golden Gate Straitin ylittävä silta olisi jänneväliltään silloisen maailman pisin ja monet pitivät projektia mahdottomana.

1910-luvun aikana vesirakentaminen kehittyi harppauksittain eteenpäin ja mahdoton visio, “silta, jota ei voida rakentaa”, muuttui haastavaksi mahdollisuudeksi. Joseph B. Strauss oli hankkeen isä. Vuonna 1921 hän esitti ensimmäisen suunnitelmansa, jonka mukaan sillasta tulisi kaarisillan ja riippusillan hybridi. Leon S. Moissef ja O.H. Amman saivat ylipuhuttua Straussin riippusillan kannalle vuonna 1929.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet ajatuksesta mielissään ja hanketta vastustivatkin useat lauttaoperaattorit, luonnonsuojelijat sekä jopa osa insinööriyhteisöstä. Huolimatta vastustuksesta ja suuresta lamasta, joka alkoi vuonna 1929, suunnitelmat sillasta alkoivat muotoutua kunnanjohtajien, insinöörien ja rakennusmiesten mielissä. Vuonna 1930 sillalle hyväksyttiin 35 miljoonan dollarin rahoitus. Joseph B. Strauss kokosi insinööreistä, arkkitehdeista, geologeista ja rakennusmiehistä koostuvan tiimin, joka ryhtyi suunnittelemaan ja rakentamaan kiisteltyä siltaa. Moissef ja Charles A. Ellis alkoivat työstää laskelmia. Siihen aikaan siltojen rakennelaskelmat tehtiin käsin laskutikun avulla. Ennen rakentamisen aloittamista Golden Gate Bridgen rakennelaskelmat testattiin pienoismallilla (suhde 1:56). Eteläinen torni suunniteltiin rakennettavaksi 335 metriä rannasta sijaitsevan kallion päälle. Geologi Andrew C. Lawsonin johdolla testattiin, kestäisikö kallio vaadittavan painon. Kallio oli riittävän vahva ja voitiin edetä suunnitelman mukaisesti.

Golden Gate Bridge on tyypiltään riippusilta. Seuraavissa kohdissa esittelen hieman, minkälaisista palikoista silta koostuu, jotta saatte enemmän irti myöhemmästä tekstistä.

  • Ristikkopalkit (deck trusses) kannattelevat ajotietä ja jalkakäytävää. (1)
  • Ristikkopalkkeja kannattelevat teräksiset ripustinköydet (suspender ropes) 15 metrin välein. Ripustinköysiä on yhteensä 500 ja ne ovat ristikkopalkkien jälkeen seuraava askel ketjussa, joka ohjaa sillan ja sen käyttäjien painon lopulta maahan. (2)
  • Ripustinköydet kiinnittyvät kahteen pääkaapeliin siirtäen painoa näiden varaan. (3)
  • Pääkaapelit vuorostaan kiinnittyvät kahteen torniin, jotka teltan tankojen tavoin siirtävät painoa maahan. (4)
  • Sillan alku- ja loppupäässä on betoniperustukset, jotka ulottuvat peruskallioon saakka siirtäen painoa myös maahan. (5)

_DSC4932

Sillan rakentaminen alkoi vuonna 1933. Suuri lama aiheutti paljon ahdinkoa ja työttömyysprosentti oli 25. Lukuunottamatta erikoisosaamista vaativia töitä, sillan rakentajiksi palkattiin paikallista työvoimaa. Työskentelyolosuhteet olivat ajoittain vaarallisiakin – kuten jo mainitsin, sääolosuhteet ovat erittäin haastavat. Sillan rakentaminen tietysti vaati korkeissa paikoissa kiipeilyä ja pieniin koloihin änkeytymistä. Työ oli kuitenkin tervetullut laman keskellä hätää kärsiville paikallisille. Lisäksi motivaatiota lisäsi se, ettei oltu rakentamassa ihan tavallista siltaa, vaan lopputuloksena olisi maailman luokan ihme. Työntekijöiden turvallisuudesta pyrittiin pitämään huolta. Rakennusmiehet käyttivät kypäriä ja suojalaseja tuulta vastaan, sekä pimeissä paikoissa työskennellessään otsalamppuja. Maalarit, jotka maalasivat siltaa lyijymaalilla, käyttivät hengityssuojia. Lisäksi ensimmäistä kertaa historiassa sillan rakentamisessa käytettiin turvaverkkoa. Sillan rakentamisen aikana verkkoon putosi 19 miestä, jotka myöhemmin nimittivät itseään Halfway to Hell Clubiksi. Vain yhden kerran rakentamisvaiheessa sattui henkiä vienyt onnettomuus, nimittäin vuonna 1937 painava rakennusteline putosi turvaverkon läpi vieden mukanaan 10 työmiestä, jotka kaikki menettivät henkensä. Tästä huolimatta kuolemantapausten määrä oli hyvin vähäinen verrattuna muihin vastaaviin projekteihin siihen aikaan.

Sillan jalat ovat rakenteeltaan hunajakennomaiset, jolloin terästä kului huomattavasti vähemmän ja rakenteet ovat kevyet, mutta kuitenkin tarpeeksi vahvat kannattelemaan tornien kantaman sillan painoa. Kennomainen rakenne auttaa siltaa kestämään horisontaalista kuormitusta, kuten voimakasta tuulta ja maanjäristyksiä. Kummankin tornin rakentamisessa on käytetty yli miljoona pulttia. Maanjäristykset ja kovin voimakas tuuli eivät ehkä ole ihan jokapäiväisiä ilmiöitä, mutta kaikki San Franciscon kävijät tietävät, että sankka sumu on. Sumu ei ehkä kuulosta kovin vaaralliselta, mutta se aiheuttaa korroosiota, joka taas johtaa ruostumiseen, ja suolainen ilma vielä nopeuttaa prosessia. Sumun ollessa alueella käytännössä päivittäinen ilmiö, tämä oli otettava suunnittelussa huomioon. Korroosio ja ruostuminen johtavat teräksen tilavuuden pienenemiseen ja sen heikentymiseen. Ruostumisen vaikutuksia on ennakoitu ja sillan teräsosat ovat alunperin olleet hieman tarvittavaa suuremmat. Silta on myös alunperin maalattu lyijymaalilla, joka on tehokas ruosteenestäjä. Nykyään lyijy kalskahtaa korvaan hieman ikävästi ja se ei olekaan järin ympäristöystävällinen aine. Nykyään maalissa on lyijyn tilalla sinkkiä, joka syöpyy helpommin kuin teräs, joten tässä tapauksessa sinkki suojaa terästä. Kaikki sillan osat uudelleenmaalataan 10-20 vuoden välein tarpeen mukaan. Sinkkimaalin päällä on kerros Golden Gate Bridgelle tunnusomaista värimaalia, sävy on nimeltään International Orange. Siltaa rakennettaessa oli muitakin väriehdotuksia. Jotkut halusivat, että silta olisi tummanharmaa ja jopa musta-keltaraidallista ehdotettiin, sillä se herättäisi parhaiten lentokoneiden ja laivojen huomion sumun keskeltä. Loppujen lopuksi väriksi valikoitui kuitenkin International Orange arkkitehti Irving F. Morrow’n toiveesta. Golden Gate Bridgen ilmeessä on tujaus Art Deco -tyyliä. Yksityiskohdista löytyy viistoja kulmia, hihamerkkimäisiä muotoja ja vastaavanlaisia tehokeinoja, joita on käytetty esim. Empire State Buildingissa.

Yksi suurimmista haasteista rakennusvaiheessa oli vedenalaisten töiden suorittaminen. Erityisesti eteläisen tornin, joka tosiaan sijaitsee pitkällä mantereesta, rakentamisessa vaadittiin sukeltajien erityisosaamista. Sukeltajat työskentelivät Golden Gate Straitin myrskyisissä vesissä mm. asentaen dynamiittia paikoilleen peruskallioon ja siistien irtonaisia kiviä, sekä myöhemmin ohjaten putkia ja palikoita oikeille paikoilleen veden alla. Siihen aikaan ei vielä oltu keksitty kannettavia ilmasäiliöitä, joten sukeltajien henki oli pinnalta pumpattavan letkun varassa. Työskennellä sukeltajat pystyivät vain neljästi päivässä, aina vuoroveden vaihtuessa, sillä vain silloin voimakkaat virtaukset hieman rauhoittuivat. Vesi on kuitenkin jatkuvasti kylmää ja sameaa, joten mistään hupisukelluksesta ei ollut kyse. Sukeltajat työskentelivät syvyyksissä, joista liian nopeasti nousu aiheuttaa sukeltajantaudin. Lähistölle olikin varattu painekammioita varmuuden vuoksi.

Huolimatta aikaansa nähden mittavista turvatoimista, rakennustyöt eivät sujuneet aivan ongelmitta, sillä vuonna 1933 rahtialus törmäsi väliaikaiseen pukkiin, joka oli rakennettu kulkuväyläksi etelätornille sen rakentamisen ajaksi. Pari kuukautta myöhemmin yli puolet korjatusta rakennelmasta romahti myrskyssä. Lopulta ympärille tehtiin puskuri suojaamaan rakennelmia törmäyksiltä. Suoja nimettiin jättiläisammeeksi.

Molempien tornien rakentamiseen käytettiin 40 tonnia terästä. Sillan valmistuessa tornit olivat maailman korkeimmat, sillä pitkä jänneväli vaatii korkeat tornit. Teräs tuotettiin Pennsylvaniassa ja kuljetettiin San Franciscoon laivalla Panaman kanaalin kautta. Tornit valmistuivat vuonna 1935 ja tällöin voitiin alkaa valmistella pääkaapelien asennusta. Pääkaapelit ovat läpimitaltaan hieman yli metrin ja painavat 12 tonnia. Ne ovat liian painavia, jotta ne oltaisiin voitu kuljettaa paikalle ja nostaa ylös, joten ne koottiin ilmassa punomalla menetelmällä, joka on kehitetty 1800-luvulla. Kaapeleiden punomiseen kului kuusi kuukautta ja yhdeksän päivää – kuulostaa pitkältä ajalta, mutta prosessi oli nopea ja rikkoi aiemmat ennätykset tehokkuudessa. Kaapeleiden ollessa paikoillaan voitiin alkaa ripustaa ristikkopalkkien muodostamaa ajotietä ja jalkakäytävää ripustinköysillä.

Viimeinen palanen saatiin paikoilleen 19. huhtikuuta vuonna 1937 ja Golden Gate -silta avautui kuukauden päästä tästä. Valmistuessaan sillan jänneväli oli maailman pisin (2 737 m) ja tornit maailman korkeimmat (227 m vs. Vapauden patsas 151 m).

Straussilta kysyttiin, kauanko silta kestäisi. Hän vastasi: “Ikuisesti”. Silta suunniteltiin vahvaksi ja kestäväksi, mutta toki sekin vaatii kunnossapitoa ja korjauksia. Tähän mennessä siltaa on paranneltu mm. seuraavin tavoin: siihen on asennettu tuulisiteet, ajotie on korvattu kevyemmällä rakenteella, kaikki ripustinköydet on vaihdettu, siltaan on asennettu monitorit valvomaan sen reaktiota maanjäristyksissä, kovassa tuulessa, lämpötilanvaihteluissa ja liikenneruuhkissa. Lisäksi sillasta on korvattu muutamia muita osia kestävimmillä ja se myös vaatii jatkuvaa ylläpitoa esim. maalausta ruostumisen ehkäisemiseksi.

Nykyään Golden Gate Bridgen yli kulkee noin 110 000 ajoneuvoa päivässä. San Franciscosta poispäin ajaessa sillan ylittämisestä maksetaan tullimaksu, jonka voi maksaa etu- tai myös jälkikäteen verkossa. Sillan voi myös ylittää polkupyörällä tai kävellen, mutta vain päiväsaikaan. Öisin jalankulkuväylät on suljettu, sillä silta on ollut hyvin suosittu itsemurhapaikka. Virallisesti sillalta tehtyjen itsemurhien laskeminen lopetettiin vuonna 1995, jolloin luku oli 997. Sillalta hyppäävä osuu veteen noin 120km/h tuntivauhdilla. Viimeistään kylmä ja voimakkaat virtaukset varmistavat, että hyppääjän suunnitelma saatetaan yleensä loppuun. Sillalta hyppäämisen estämiseksi siellä partioi jatkuvasti neljä poliisia. Aiheesta on tehty elokuvakin, The Bridge, jossa mm. haastatellaan yhtä hypystä selvinnyttä, joka nyt auttaa muita sillalle itsemurha-aikeissa suuntaavia.

Me vierailimme sillalla tai sen läheisyydessä San Franciscossa ollessamme useamman kerran. Yhteenkään itsemurhakandidaattiin emme onneksi törmänneet, mutta kävi selväksi, että silta on myös äärimmäisen suosittu turistikohde. Sillan ympäristöstä löytyy useita hyviä paikkoja valokuvata siltaa. Osa vaatii pidemmänkin lenkin, toisten vieressä on parkkipaikka. Varteenotettavia ihailu-ja valokuvauslokaatioita on listattuna mm. täällä ja täällä. Näistä me kävimme Battery Spencerissä, ilmeisesti Presidio Parkissa vaikka luulimme menevämme Marshall Beachille ja Fort Pointissa.

Oletko sinä jo nähnyt Golden Gaten?

16 Comments

  1. Elina | Vaihda vapaalle

    22/06/2016 at 20:34

    Nyt on kyllä sellaista settiä, että veikkaisin sua ammatiltasi insinööriksi ellen tietäisi toisin. 😀 Täytyy myöntää, että itse tyydyin vain ihastelemaan tuon sillan mystistä kauneutta, enkä miettinyt ehkä sekuntiakaan sen teknistä toteutusta. Kiva lukea hieman siitäkin puolesta. Silta on upea kuvissa, mutta kyllä se on vaan vielä niin paljon hienompi livenä eli menee niihin nähtävyyksiin jotka on nähtävä itse paikan päällä. Muistan, että oikein henkäisin syvään, kun tuo silta vihdoin tuli näkyviin!

    Reply
    • Henna

      23/06/2016 at 17:16

      Heh! Pois se minusta 😛 Täytyy myöntää, että en ihan niin tarkkaan perehtynyt näihin rakennusteknisiin kiemuroihin silloin, kun siellä sillalla kävimme, vaan vasta myöhemmin. Minua se silta ei ehkä ihan niin sydänjuuria myöten sykähdyttänyt, vaikka todella kaunis onkin. Ehkäpä siksi päädyin ottamaan selvää, että mikä ihme siinä on niin kovin spesiaalia, että siitä on tullut yksi maailman kuuluisimmista rakennelmista.

      Reply
  2. IKILOMALLA

    23/06/2016 at 03:58

    Livenä en ole nähnyt, mutta kuvissa monen monta kertaa! 🙂 Tosi hienoja kuvakulmia ja upeita kuvia.

    Olipas oikea jättipläjäys historiaa, mutta varsin kiinnostava tarina ja historia tällä sillalla!

    Kuulosti ihan hullulta tuo rakentamisprosessi, sukeltajien työskentely ja dynamiittiten paukuttelu veden alla! Ymmärsin tuon otsikonkin nyt kun tarina sillan takaa selvisi. Mielenkiintoinen postaus – kiitos!

    Titta / IKILOMALLA

    Reply
    • Henna

      23/06/2016 at 17:20

      Itseäkin vähän huimasi, kun luki, miten tuota on suunniteltu ja rakennettu. Siinä on kyllä saanut olla visiota kerrakseen, että moiseen projektiin on lähdetty! Mutta onneksi lähtivät, onpahan ihmeteltävää 🙂

      Reply
  3. Paula - Viinilaakson viemää

    23/06/2016 at 08:17

    Olen kyllä sillä asumme lähistöllä. Melkoisen kattava historia pläjäys tämä. 🙂 Tässä oma postaukseni sillasta ja se varmaan vilahtaa aika monessa muussakin yhteydessä blogissani http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa//golden-gaten-silta

    Reply
    • Henna

      23/06/2016 at 17:30

      Kiitos kommentista Paula! 🙂 Kävin lukemassa postauksesi ja siellähän tuli uutta tietoa, vaikka aika kattavasti pengoin. Mm. tuo uusien tukipilareiden rakentaminen maanjäristysten varalta.

      Reply
  4. Erja/Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    23/06/2016 at 09:47

    no nyt on infoo 🙂 huikea tietopaketti jonka ainkana opin sillasta enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä 🙂

    Reply
    • Henna

      23/06/2016 at 17:30

      Samoin! 😀 Tuli kyllä opittua yhtä sun toista tätä postausta kirjoittaessa.

      Reply
  5. Maarit

    23/06/2016 at 10:56

    Johan oli perusteellimen postaus, mutta samalla varsin mielenkiintoista infoa! Ja voi kyllähän me käytiin Golden Gatella. Joka on minusta yksi maailman kauneimmista silloista yhdessä sympaattisimmista kaupungeista. Mutta uudestaan on päästävä! Me ei nimittäin menty sillan toiselle puolelle joka harmittaa nyt jälkikäteen älyttömästi. Oikeastaan ei oltu edes ihan suunniteltu että mentäisi yli, kunhan vaan halusin sillalla käydä. Oltiin aamulla käyty Alcatrazissa, ja käveltiin satamasta sillalle iltaa kohti, loppui jo vähän jaksaminen ja aika siinä. Sehän tarkoittaa, että uudestaan on mentävä! 🙂

    Reply
    • Henna

      23/06/2016 at 17:33

      San Francisco on kyllä tosi sympaattinen kaupunki 🙂 Se ei ehkä noussut ihan kärkeen listallani parhaista kaupungeista, mutta tykättiin kuitenkin tosi paljon ja mieluusti menisin takaisinkin. Me kierrettiin siltaa vähän joka suunnasta, mutta autolla vaan ajettiin yli ja takaisin, että ehkä sitten seuraavalle kerralle jää se kävely tai pyöräily 🙂

      Reply
  6. Annika | Travellover

    24/06/2016 at 00:07

    Sillalla epäilemättä on historiansa, mutta minun on myönnettävä, etten koskaan oikein ole ymmärtänyt, missä piilee sen viehätys. Yö- ja sumukuvasi ovat kauniita, niissä on jotain, mutta minulle sillalla ei ole mitään symboliarvoa. En ole sitä livenä nähnyt. Ehkä sen arvo nousisi, jos olisin. Niinpä en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi sen historiaa. Paljon olet nähnyt vaivaa sen selvittääksesi.

    Reply
    • Henna

      25/06/2016 at 11:04

      No tästähän se lähti minullakin tarve selvittää, että mikä siinä nyt on niin ihmeellistä, että on noussut sellaiseen maailmanmaineeseen. Onhan silta siis kieltämättä kovin kaunis, mutta silti… ajattelin, että täytyyhän tässä nyt jotain muutakin olla takana, kun livenä näkeminenkin aiheutti lähinnä sellaisen “no siinä se nyt on, onhan se ihan kaunis…” -reaktion.

      Reply
  7. Mika / Lähtöportti

    24/06/2016 at 10:04

    En ole käynyt San Franciscossa, mutta se on hyvin korkealla Euroopan ulkopuolisissa matkasuunnitelmissa. Sillan historiasta oli tosi kiinnostavaa lukea, kiitos tietopaketista! On jotenkin käsittämätöntä, että tällaisia pystytään rakentamaan ja varsinkin jo tuohon aikaan. Arvelin, että rakennusmiehiä olisi kuollut enemmän, mutta hyvä näin.

    Katselin karttaa ja huomasin, että San Franciscon keskustasta lähtee myös Bay Bridge Oaklandin suuntaan. Se avattiin hieman Golden Gatea aiemmin ja näyttää myös olevan valtavan kokoinen. Vaikka Golden Gaten ainutlaatuisuus tulikin tässä hyvin perusteltua, niin jotenkin jännä, ettei tuosta toisesta sillasta ole moni kaupungissa käymätön edes kuullut.

    Reply
    • Henna

      25/06/2016 at 11:09

      Näinpä, en ollut minäkään siitä kuullut. Ehkäpä olosuhteet San Francisco Baylla eivät ole niin hurjat kuin salmessa, en tiedä! San Francisco oli tosi kiva kaupunki, vaikka ei noussutkaan meidän kaupunkien top-listalle. Mielelläni silti palaisin takaisin.

      Reply
  8. Johanna Hulda - Discovering Sunbeams

    05/07/2016 at 23:31

    Tällä sillalla on myös lähes identtinen kaksonen Lissabonissa. 🙂 Sitä pitkin on tullut ajeltua niin useasti, että tuskin Golden Gaten näkeminen jaksaisi hirveästi enempää sykähdyttää. Ovathan ne molemmat silti tavanomaista nätimpiä siltoja! Lissabonin versiossa vain ei ole ollenkaan kevyen liikenteen väyliä, mutta junanraiteet löytyy.

    Reply
    • Henna

      08/07/2016 at 18:18

      Lissabonissa en ole käynytkään, enkä ollut tästä identtisestä kaksosesta tietoinen! Piti ihan googlata, että millainen se on 🙂 Kauniitahan nuo ovat, mutta en nyt edelleenkään oikein tiedä, kuinka paljon se Golden Gate Bridgekään varsinaisesti sykähdytti. Siitäpä tämä postaus kai sai alkunsa, kun ryhdyin miettimään, mikä siitä tekee niin kovin ihmeellisen, että on sellaisen maailmanmaineen saavuttanut.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram