Instagram Travel Thursdayn aika koittaa taas… viimeisimmän ulkomaille suuntautuneen reissun myötä minulla paukahti rikki 50 käydyn itsenäisen valtion raja, ja sen kunniaksi tämä IgTT-postaus on omistettu matkustustottumusten pohdiskelulle, omieni sekä yleisesti. Jutun kuvituksena tuon kuukauden takaisen Belgian ja Hollannin reissun Instagram-kuvia.

Matkabloggaajat, ja tietysti matkailijat yleensä, ovat hyvin värikäs porukka. Heitä yhdistää rakkaus matkailua kohtaan, mutta matkustustyylit vaihtelevat ääripäästä toiseen – yksi kerää hiki hatussa maapisteitä, toinen matkustaa vuodesta vuoteen samoihin rakkaisiin maisemiin. Ääriesimerkkinä maapisteiden keräilijöistä ovat maabongarit, jotka suunnittelevat suurimman osan matkoistaan niin, että saavat kerättyä uusia pisteitä, mielellään useampiakin saman matkan aikana –  matkustus ja keräilyharrastus siis kohtaavat toisensa. Matkabloggaajien keskuudessa maabongareita edustaa itseoikeutetusti Meriharakka, ja blogista löytyykin tarinoita maailmankolkasta jos toisestakin. Kysyypä matkavinkkejä sinne tai tänne, löytyy yleensä Pirkolta kohteesta postaus tai pari. Mitä taas tulee näihin samoihin maisemiin kerta toisensa jälkeen palaaviin… olen laittanut merkille, että jostain syystä he tuntuvat lähes aina olevan yltiöpäisen rakastuneita Italiaan… kuten vaikkapa Milja Köpsi ja Lähtöportin Mika pari mainitakseni. Myös USA:lla on oma vankka kannattajakuntansa, johon kuuluu esimerkiksi Deep Red Bluesin ja 50 State Puzzle.

InstagramCapture_74ed272d-8811-45fe-8a62-d23a94ccd8a8
Antwerpen, Belgia
InstagramCapture_3cacec76-0756-40ab-87fe-10041c9a555c
Antwerpen, Belgia

Yllä mainitun lisäksi “jakoja” on toki muitakin kuin uudet vs. tutut kohteet. On mahdollisimman paljon penniä venyttämällä matkaavat reppureissaajat vs. luksusmatkoista nauttivat, omatoimimatkaajat tai pakettimatkaajat, aktiivilomailijat, ruokamatkoista nauttivat ja kulttuurin harrastajat. Ääripäiden reissaajia löytyy, tyylejä on monia. Osa lähtee maailmalle pelkkä menolippu taskussa, toiset käyvät yksinomaan huolellisesti suunnitelluilla pakettimatkoilla. Joillekin jonkun toisen tekemät matkajärjestelyt ovat luksusta, josta kannattaa maksaa ylimääräistä, tai ehkä ne ovat jopa välttämättömyys kielitaidon tai uskalluksen puutteesta johtuen. Toiset taas nauttivat vapaudestaan maailmalla ja menevät sinne, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu.

Toisinaan jonkun matkustustapa herättää muissa närää. Osa reppureissaajista tuntuu katsovan pakettimatkalaisia nenän varttaan pitkin. Tämä tuntuu minusta hieman hassulta, sillä harva meistä pääasiassa reppureissaavistakaan täysin tallaamattomia polkuja kulkee. Turisteilla on tapana löytää toisensa, olivat he minkä merkkisiä tahansa, ja yleensä reppureissaajat juoksevat kaltaistensa keskittymästä toiseen. Joskus tämä henkseleiden paukuttelu saa aika melko humoristisia piirteitä, kuten Tämä matka -blogin tekstissä osoitetaan. Toisinaan jonkun aivan äärilaidan edustajat herättävät ihmetystä, kuten käy ilmi Globe Called Home -blogin kirja-arvostelupostauksesta maabongaukseen liittyen. Postauksen tiimoilta on esiintynyt paljon keskustelua sekä blogin puolella että Facebookissa eri jakojen yhteydessä – selvästi tunteita herättävä aihe siis.

Esimerkkinä siitä, kuinka ylipäänsä se, että matkustaa, saattaa herättää negatiivisia fiiliksiä, toimii Matkakuume.netin perheen vuoden mittainen maailmanympärimatka. Matka sai jonkin verran mediahuomiota ja vaikkakin positiivista palautetta tuli runsaasti, myös negatiivista ryöppysi niskaan. Jotenkin kovin suomalaiseen tyyliin suurin osa keskustelusta käsitteli rahaa. Tietyn yleisön mielensä tuntui olevan hyvin väärin käyttää suuri summa matkustamiseen, ja katkerat kommentit kaikuivat sitä, kuinka toisille kaikki on helppoa ja tulee itsestään – huolimatta siitä, että tuollaisen matkan järjestäminen on useimmiten vuosien sinnikkään suunnittelun ja säästämisen tulos, kuten tässä Matkakuume.netin porukankin tapauksessa. Suomen ilmapiirissä tuntuisi olevan hyväksyttävämpää hankkia mökki, vene ja kallis auto, ja käydä ehkäpä kerran vuodessa Espanjassa, tai jopa Thaimaassa asti matkalla. Oli miten oli, koko matka oli täysin väärin matkustettu Miikan, Gian ja Bellan osalta, sillä kuten eräskin kommentoija korjasi, eihän se edes ollut oikeaoppinen maailmanympärimatka, sillä he eivät käyneet matkallaan Siperiassa. Mistä tällainen sääntö tulee, sitä en tiedä, mutta kaikki on nyt pilalla kuitenkin.

InstagramCapture_11f27e2e-9f1a-4da0-9e81-0d67bebbd682
Antwerpen, Belgia
InstagramCapture_6ca05cb1-3193-4c3f-a200-609dce3f8f0d
Antwerpen, Belgia

Siihen, miksi itse matkustan, olen pureutunut tässä tekstissä. Tänään pohdinnan alla on pelkästään matkustustyyli. Kuten jo kerroin aiemmin, omani vaihtelee kovastikin, vuodesta… ja matkasta toiseen. Minä taidan olla sekamatkailija, sillä heitän erittäin mielelläni rinkan selkään ja asustan bambumajassa tai vaikkapa teltassa, toisaalta pieni ja vähän isompikin luksus kelpaa, ja olen siitä myös valmis maksamaan. Useimmiten matkustan omatoimisesti, mutta en kieltäydy myöskään pakettimatkasta minkään periaatteen vuoksi, jos sellainen on paras tapa päästä kohteeseen.

Lokeroani en siis ole vielä löytänyt. Olen kuullut sanottavan, että blogin suosion voi optimoida ja hankkia vakiintuneen lukijakunnan, jos määrittelee melko tarkasti blogin käsittelemät aiheet. Pelkän matkablogin sijasta olisi ilmeisesti hyvä olla ns. erikoistunut tietyn tyyppiseen matkailuun, esim. lapsiperheen matkoihin, budjettimatkailuun tai tiettyyn maanosaan ja niin edelleen. Moni matkabloggaajista onkin näin tehnyt. Minä en tällaista parin sanan kuvausta blogilleni ole löytänyt, sillä vaikka nyt reissaammekin vauvaperheenä, on minulla paljon jaettavaa myös niiltä ajoilta, kun A:n kanssa kulutimme kanabussien penkkejä kahdestaan ja säntäilimme extreme-aktiviteetista toiseen. Minireissumiehen syntymän jälkeen matkat ovat muuttuneet erilaisiksi – niiden tempo on erilainen, ja jopa matkakohteet ovat aikalailla muuttuneet – lähtisitkö itse vauvan kanssa Zimbabween tai Intian vuoristoon? Onneksi maailma on pullollaan ihania kohteita, joihin lähden hyvillä mielin myös perheen pienimmän kanssa. En koe joutuneeni tinkimään kiinnostukseni kohteista, sillä tietoisesti olen säästellyt näitä perheystävällisempiä, mutta ihan yhtälailla kiehtovia kohteita tähän lapsiperheaikaan elämässä. Seuraavaksi haaveilen Australiasta ja Uudesta-Seelannista – niistä on kompromissit kaukana! En siis koe, että tämä lapsiperheenä matkustaminen määrittäisi minua matkaajana, eivätkä niin tee myöskään rinkkani ja vaelluskenkäni, tai toisaalta ne ajoittaiset sightseeing-helikopteriajelut ja kalliit hotellihuoneet.

Tämä lokeroimattomuus ei oikeastaan mieltäni paina, sillä koko konsepti on tullut eteeni vasta täällä matkablogien maailmassa. En ole sitä itselle sopivaa lokeroa kovasti etsinytkään, sillä en minä tätä blogia varten matkusta eikä tarkoitukseni ei ole kasvattaa blogista suuren suosion saavuttanutta sivustoa, vaan lähinnä omaksi ilokseni kirjoittaa tarinoita ja säilöä kuvia jonnekin. Toki ilahdun, kun täällä porukkaa käy, ja jättää puumerkkinsä kommenttilootaan, muutenhan voisin kirjoittella vain pöytälaatikkoon. Mutta jos tätä tekisin suosiota optimoiden, tekisin varmasti monta asiaa aika eri tavalla.

InstagramCapture_ca5d2c04-6e58-4f95-88e5-3903bc4cb6ff
Amsterdam, Hollanti

InstagramCapture_ea4d275f-33e4-4827-bcdd-54f1ee886d17

Lopuksi haluan palata tuohon alussa mainitsemaani 50 valtion rajapyykkiin ja maapisteiden keräämiseen. En pidä itseäni maabongarina, sillä maapisteiden kerääminen ei ole minulle lähelläkään matkustamisen prioriteettilistan kärkeä. Sen verran asia kuitenkin kiinnostaa, että pidän tarkkaa lukua käymistäni maista. Tapoja laskea on monia – jotkut laskevat maita, mutta lukevat mukaan alueet kuten Hong Kong (erillisenä Kiinasta), tai vaikkapa Karibian itsehallinnollisia alueita omina mainaan. Tässä ehkäpä mennään kysymykseen maa vs. valtio… Itse olen katsonut parhaaksi laskea itsenäisiä valtioita. Varsinaiset maabongarit taitavat iso osa laskea TCC-alueita. Laskin itsekin joskus, ja näitä on minulle kertynyt 87, mutta tosiaan mieluummin pitäydyn siinä itsenäisten valtioiden laskemisessa. Listauksia ja laskutapoja on monia, ja yksi mielestäni hauska tapa on laskea UNESCON maailmanperintökohteita. Jotkut laskevat käytyjen paikkojen listalleen mukaan jopa lentojen välilaskupaikkoja, vaikka eivät olisi edes poistuneet lentokentältä, ja se on ainoa, josta kehtaan sanoa, että väärin laskettu..

Koska tämä maapisteiden kerääminen ei ole matkoillani pääasia, vaan minulla on myös vahva taipumus ihastua ja rakastua paikkoihin, ja palaan moniin kohteisiin mielelläni uudestaan, viime vuodet olen jumittanut tiukasti 49 valtiossa. Ehdin hetken jo miettiä, että sen reissun, jolla 50 valtiota tulisi täyteen, pitäisi olla jotenkin superpäräyttävä, kuten vaikkapa matka Japaniin. Matkaa Japaniin ei nyt kuitenkaan ole suunnitteilla lähivuosina, ja kunnian olla 50. valtio sai Belgia. Meillä oli aivan ihana reissu Antwerpeniin ystäväni luokse. En ole myöskään koskaan aiemmin käynyt Hollannissa, ja samalla reissuilla junailimme Antwerpenista pariksi päiväksi Amsterdamiin. Uutta pistettä tästä Amsterdamin koukkauksesta ei kuitenkaan tullut, sillä olen käynyt Aruballa, Bonairella ja Curacaolla, jotka ovat Alankomaiden alaisuudessa olevia itsehallintoalueita. Alankomaat oli siis ruksittu listalta jo yli 20 vuotta ennen kuin astuin Hollannin maankamaralle. Belgiassa ollessamme tälle viidenkympin saavutukselle kilistettiin teemukeilla, sillä vaikkakaan ei ole matkustamiseni itsetarkoitus, oli se silti hauska merkkipaalu.

InstagramCapture_ea74160e-00c3-4945-a4c7-793779042ced
Amsterdam, Hollanti
InstagramCapture_250157f7-796d-4480-a51e-13d6d7b8ef43
Amsterdam, Hollanti

Jos haluaisin kartuttaa nopeasti pistesaldoani, lähtisin koluamaan Eurooppaa, sillä tällä omalla mantereellamme minulla on paljon pahoja puutteita. Enhän ole käynyt edes kaikissa Pohjoismaissa tai Espanjassa, ja Itä-Euroopan valtiot loistavat poissaolollaan listallani. Nuo alueet kyllä kiinnostavatkin kovasti, ja ehkä jonkin sortin road trip on joskus paikallaan. Mutta koska tässä tosiaan mennään puhtaasti kiinnostus edellä, ennen tuota on vuorossa monia muita matkoja, joista suurin osa suuntautuu jo käytyihin paikkoihin. Seuraavaksi lähdemme road tripille Yhdysvaltoihin, maahan jossa olen käynyt viidesti aiemminkin. Mutta siellä suuntaamme täysin uusiin maisemiin, sillä emme ole vielä käyneet länsirannikolla, ja sitä on nyt tarkoitus koluta kuukauden verran.

Sen verran kuitenkin myönnän neppailevani näiden pisteiden kanssa, että jos mahdollisuus kartuttaa saldoa tulee eteen, tartun siihen useimmiten. Näin muun muassa teimme Etelä-Afrikan reissulla, johon päädyimme yhdistämään retken Swasimaahan. Ei siksi, että olisin aina himoinnut matkustaa Swasimaahan, vaan lähinnä siksi, että se nyt vain sattui olemaan siinä lähellä, ja tulisipahan käytyä sielläkin… Vietimme Swasimaassa kolme päivää, joten kyse ei ollut mistään toisella jalalla rajan yli astumisesta. Aikamme Swasimaassa oli oikein mukavaa ja mielenkiintoistakin. En silti olisi välttämättä suunnitellut erillistä matkaa sinne.

Nämä niin sanotut tilaisuudet kasvattaa listaa eivät kuitenkaan nouse kovin korkealle prioriteettilistalla, sillä esimerkiksi vaikka nyt tulevalla reissulla Yhdysvaltoihin vietämmekin hyvän tovin aikaa Seattlen seudulla, passaamme tilaisuuden käydä Kanadan puolella, huolimatta siitä että se on ihan vieressä. Kanada on maa, johon todella haluaisin joskus päästä, ja toisaalta myös tuota Yhdysvaltojen länsirannikkoa olen kuolannut useamman vuoden ajan. Vaikka meillä on kuukausi aikaa, tuntui siltä, että Kanada on parempi jättää omalle reissulleen, ettei aikataulu ruuhkaannu, ja saamme nyt keskittyä koluamaan rauhassa tämän yhden maan yhtä osaa.

Pikkuhiljaa tässä käydyt maatkin kuitenkin kertyvät, ja ihan varmasti kilistän myös seuraaville pyöreille, koska sen aika sitten tuleekaan. Parhaiten ihailemaani matkustustyyliä taitaa edustaa Travellover-blogin Annika, jolla käytyjä maita on yli sata, mutta matkalle lähdetään aina aidosta kiinnostuksesta ja toisaalta myös niihin parhaisiin paikkoihin palataan vaikka monta kymmentä kertaa. Annikan ajatuksia matkustamisesta voit lukea vaikkapa täältä. Toisen matkabloggaajakollegan ajatuksia maabongaamisesta, ja siitä, miksei se välttämättä onnistu, vaikka kiinnostaisikin, voi lukea tästä London and Beyond -blogin postauksesta.

Amsterdam, Hollanti
Amsterdam, Hollanti

Tässä tämän päivän ajatuslasti. Millä tavalla sinä matkustat? Oletko löytänyt oman lokerosi, tai edes etsinyt sitä, vai oletko sekamatkailija kuten minäkin? Keräiletkö maapisteitä vai palaatko mieluummin samoihin maisemiin?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

33 COMMENTS

  1. Kiitos linkkauksesta! Tunnustaudumme tosiaan reilusti bongareiksi, sillä pidämme lukua maista ja TCC-alueista ja usein valitsemme matkakohteeksemme uuden maan. Mutta kyllä nämä “maabongarillakin” menevät käsi kädessä, uusi piste ja uusi maa, sikäli, että uusi vaan on mielenkiintoista. Kuten vaikka nyt viimeksi Algeria. Mutta matkustamme me edelleen myös “vanhoissakin” kohteissa uudelleen, viime vuonna mm. Yhdysvalloissa ja Portugalissa ja tänä vuonna vaikka Wienissä ja syksyllä Kanadassa, eli ei meilläkään piste ole ainoa määräävä tekijä kohteen valinnassa. Sitä paitsi tuossa 100 maan kohdalla alkaa maailma kutistua sikäli, että jos ei aio kaikissa käydä eikä välitä turhan extreme -maista, niin “uusia” on aina harvemmassa ja ne ovat kauempana (ainakin jos koko Eurooppa on jo tullut kertaalleen käytyä). Mutta ei se meitä haittaa, meillä on yleensä 20 seuraavaa ideaa sisältävä lista ja valitsemme sitten siitä seuraavan sen mukaan miltä tuntuu. Jos paljon pisteitä lisää nopeasti haluaisimme, niin Karibian risteilyltä niitä ropisisi – olemme käyneet vaan yhdellä, kun emme oikein risteilyillä ole viihtyneet – ehkä sitten joskus, vanhemmiten 🙂

    • Toki menevät! En ollenkaan tarkoittanut, että kuvittelisin maabongareiden juoksevan vain ja ainoastaan pisteiden perässä, toivottavasti tekstistä ei sellaista käsitystä saanut 🙂 Mielikuvani maabongareista on, että heillä kuitenkin tuo pisteiden kerääminen sijoittuu prioriteettilistalla melko korkealle. Tosiaan itsekin pidän lukua, mutta en pidä sitä ihan niin tärkeänä asiana matkustaessani, että nimittäisin itseäni maabongariksi. Ainakaan toistaiseksi, asiahan saattaa muuttua tässä elämän mittaan 🙂

      Tuo on hyvä idea tuo listan pitäminen seuraavien matkojen ideoista. Olen itsekin joskus tehnyt jonkinlaista vastaavaa listausta, mutta en kovin järjestelmällisesti. Voisi olla ajatusta tehdä sitä vähän enemmänkin. Ja totta on, että mitä enemmän pisteitä kertyy, sen hankalammaksi niiden hankkiminen muuttuu. Karibian risteily on tosiaan oiva tapa kerätä uusia pisteitä… rehellisesti sanottuna saattaisin tällaisen ollessa ajankohtainen, valita reitin, joka kiertää mahdollisimman monessa uudessa paikassa 🙂

  2. Ihan samanlainen sekamatkaaja täälläkin. 😀 Myös mulla on lähimaita käymättä. Mm. Norja ja paljon muita maita Euroopassa. On tullut matkailtua enemmän kaukana kuin lähellä, vaikka maita laskenkin. En tosin kovin aktiivisesti, koska en muista tarkkaa lukua tällä hetkellä. Jotain 50 ja 60 välillä. En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että joku voisi laskea mukaan maita, jossa on tehnyt vain välilaskun, eikä poistunut lentokentältä. 😀 Matkustustyylit todellakin kirvoittavat paljon keskustelua ja itsellekin se oli aika tuntematonta ennen matkablogiaikaa. Meille kun käy vähän kaikki. Sopii niin vaatimattomat bed&breakfastit kuin viiden tähden hotellit ja liikkumismuodoksi kaikki junasta campervaniin. Reppureissaajia ei tosin enää olla, vaan vähän mukavuudenhaluisia, mutta on se reppureissauskin tullut koettua. 🙂

    • Ei meistäkään enää taida reppureissaajiksi olla, ainakaan ihan siinä perinteisessä merkityksessä, vaikka rinkan kanssa tykkään edelleen matkustaa 🙂 Ne ajat on koettu, mutta onpahan koettu kunnolla!

      Minulle on pari kertaa tullut vastaan tuo lentokenttienkin mainitseminen maaluvun laskemisen yhteydessä, on se aika hassua…

  3. Sekamatkailija täällä heps! Lienee käynyt selväksi että me häröilemme erilaisissa kokoonpanoissa erilaisilla matkoilla. On luksusta ja vähemmän luksusta, risteilyjä huippuristeilijöillä tai Tallinnan lautoilla, mutta pakettimatkoille me emme lähde. Kiva postaus sulla 🙂

    • Kiitos K! Minä tosiaan lähden pakettimatkallekin, jos sillä tavoin on näppärin päästä suoraan kohteeseen. Viimeksi sellaiseen turvauduimme viime syksynä, kun lensimme Kreetalle silloin 10 viikon ikäisen vauvan kanssa. Sitä edellisestä kerrasta taitaakin sitten olla reilusti yli vuosikymmen… Mutta tuossa tilanteessa tuntui fiksulta vaihtoehdolta 🙂 Melkoisen sekalaista sakkia tuntuu ainakin täällä kommenttilootassa olevan, sekamatkailijoita lähes kaikki siis!

  4. 50 valtiota on mielestäni hieno saavutus! 🙂 Mä yritin vielä jokunen vuosi sitten haalia uusia maita omalle listalleni joka vuosi, mutta sitten tajusin että se ei ole mun juttu. Matkustan fiiliksen mukaan, eikä minua kiinnosta mennä jonnekin vain sen vuoksi, että en ole siinä maassa aikaisemmin käynyt: minua vie muut syyt. Yhdessä maassa – ja jopa kaupungissa! – riittää nähtävää useammaksi reissuksi 🙂
    Lokeroani en ole löytänyt, mutta mielelläni miellänkin itseni sekamatkailijaksi. Kaikki käy! 😀

    • Sama juttu, kaikki käy 🙂 Minullakin tosiaan tuo 49–>50 kesti useamman vuoden ajan, kun tutut kohteet kutsuivat. Uudet maat kyllä huutavat nimeäni melkoisen lujaa, mutta tosiaan siksi, että ne tuntuvat niin kiinnostavilta. Ja sitten toisaalta ne tutut kohteet niin ihanilta, että niihinkin pitäisi päästä takaisin. Siinäpä elämän mittainen dilemma matkustamisen suhteen – kuinka ehtiä nähdä koko maailma ja toisaalta palata ainakin puoleen paikoista?!

  5. Sekamatkailija täälläkin! Mä budjettimatkailen, mutta nautin mielelläni luksuksta välillä. Reissuja on tullut tehtyä niin paljon erilaisia, ettei niitä mihinkään samaan purkkiin saa sullottua. Onneksi omaa matkustustyyliä voi vaihdella. 50 maata on jo aikamoinen saavutus. Itsellä taitaa olla vielä pari vajaa 50, mutta en ole oikeasti laskenut pitkään aikaa kuinka monessa maassa olen käynyt. Ihania muuten nuo kuvat Antwerpenistä. Vaikuttaa söpöltä kaupungilta.

    • Antwerpen on tosi söpö kaupunki ja olen iloinen, että tuli lähdettyä sinne. Ystäväni asuu siellä ja hänen luonaan kävimme, voi olla että muuten olisi koko paikka jäänyt näkemättä.

      Ehkä minussa sittenkin asuu pienen pieni maabongaaja, kun minä kyllä olen aika tarkkaan kartalla siitä, kuinka monessa maassa olen käynyt, ja tähän postaukseen on jo useampi kommentoinut, ettei omaa lukuaan tiedä 🙂

  6. Jee, lisää sekamatkailijoita täällä! Olen sekamatkailija siinäkin mielessä, että vaikka rakastan reissata luonnon helmaan – mitä voi tehdä niin ihanan kätevästi ihan kotikulmillakin, sillä kyllä minä lasken teltan ja makuupussin kanssa tehdyt melontaretket Rauman saaristossa elämäni parhaimpiin reissuihin, vaikka kilometreissä laskettuna en kovin kaukana kotitalostani olekaan – niin rakastan myös kaupunkimatkailua Euroopan upeissa kohteissa. Köpis, Vilna, Riika, Tukholma, Tallinna, Gdansk, Milano, Berliini, Barcelona – lista on loputon. Vaikka tunnustaudun ilomielin luonnossa viihtyväksi landepaukuksi, on myös suuremmissa kaupungeissa kiva käydä. Edessä on juuri elämäni ensimmäinen matka New Yorkiin, mitä olen ihan avoimesti tunnustanut jännittäväni sitä rakennusten, ihmisten ja liikenteen paljoutta, mitä en yleensä matkoillani arvosta. Mutta luontoa löytyy onneksi suurkaupungeistakin. Aikamoinen sekamatkametelisoppa. Tosi kiva postaus, mukavan monesta eri näkökulmasta kirjoitettu! 🙂

    • No tuota näkökulmaa en huomannutkaan ottaa tekstiin mukaan! Sama juttu täällä, yleensä harrastan luontomatkailua, mutta pidän valtavasti myös kaupungeista. Suurimpia rakkauksiani on Hong Kong, Kapkaupunki ja New York ♥ New Yorkissa Central Park on aivan mieletön, se on niin suuri, ja sinne pääsee kivasti karkuun kaupungin hälinää.

      Tämä mielessä odotankin tuota meidän Jenkki-reissua niin paljon, sillä kuukauteen mahtuu useita mielenkiintoisia kaupunkeja ja toisaalta vähintään yhtä paljon upeita kansallispuistoja 🙂

  7. Sekamatkailija ilmoittautuu täältäkin. Tykkään matkustella junalla, lentäen, laivalla…. Kaverin kanssa, porukassa, nykyään kyllä enimmäkseen yksin. Telttareissulle metsään, pakettimatkalle rannalle, hotellireissu kaupunkikohteeseen, Joskus penniä venyttäen, joskus vähän luksustellen… En osaa lokeroida itseäni tämän kummemmin. Pointti on ehkä se että uuden näkeminen ja kokeminen kiinnostaa.

    • Hii 🙂 Kaikki tuosta luettelosta kelpaavat myös minulle, kunhan vaan pääsee matkalle uusiin, tai vaikkapa vanhoihinkin maisemiin! Kiitos kommentista, Sarsa!

  8. Kiitos kivasta kirjoituksesta! Löysin siitä paljon yhtymäkohtia omien matkustustottumusteni kanssa. Minäkin olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että matkustan sinne, mihin haluan mennä. Kieltämättä blogin kirjoittamisen myötä olisi alkanut houkutella ryhtyä ”keräämään pisteitä”, mutta onneksi aikaa ja rahaa on niin vähän, että on pakko matkustaa sinne, mihin oikeasti haluaa.

    Minun matkustamistani määrittää nyt selkeästi lapsiperheenä matkustaminen, koska en halua jättää lapsia kotiin. Jossain vaiheessa kuitenkin koittaa se päivä, kun lapset eivät enää halua lähteä mukaan, ja uudenlainen matkailu alkaa. Nyt kuitenkin mennään näin.

    Toinen määrittävä tekijä minulla on se, että ajattelen matkustamista paljon enemmän kuin teen sitä. Monet omista teksteistäni käsittelevätkin enemmän matkustamista laajana käsitteenä kuin varsinaisia matkoja. Matkustaminen vain on niin mahtavaa, että pakkohan sitä on koko ajan ajatella!

    • Meillä Minireissumies on vasta niin pieni, ettei tulisi edes kyseeseen reissata ilman häntä, joten tällä hetkellä menomme on täysin lapsiperheenä reissaamista. Ehkä tilanne on niin uusi, ja reissu-uraa sen verran kattavasti touhuttu ennen tätä elämänvaihetta, etten oikein osaa lokeroida itseäni siihen laatikkoon vielä kuitenkaan, vaikka käytännössä sitä tämä elämä ja matkustaminen tällä hetkellä on.

      Sama vika myös täällä, matkustamista tulee ajateltua jatkuvasti, sata kertaa päivässä… ainakin 😀

  9. Kiitos linkkauksesta! En tajunnutkaan hehkuttaneeni Italiaa noin paljon jo ennen tätä IGTT:tä 🙂 Mielenkiintoinen teksti ja paljon hyvää pohdintaa. Myönnän itsekin olevani matkailun sekakäyttäjä. Reppureissuja on takana ja nykyisinkin reissataan yleensä omatoimisesti, mutta pakettimatka on paikallaan jos vaikka Kreikan saarille haluaa.

    Mä en oikein osaa laskea monessako maassa olen käynyt, kun laskutapoja on niin monia ja valtioiden nimet ja muodotkin on joidenkin reissujen jälkeen vaihtuneet. Sen verran tunnustan uusien maiden näkemisen kiinnostavan, että nyt täältä Krakovasta jatketaan lopulta pariksi päiväksi Slovakiaan, kun siellä ei ole tullut ennen käytyä. Slovakia on siis mun Swasimaa 🙂

    • Olet tainnut ainakin kerran tai pari mainita, että se on suuri maarakkautesi ja palaat sinne uudelleen ja uudelleen, tai jotenkin se on ainakin jäänyt mieleeni 🙂 Minulla on jotenkin ihmeellisesti käynyt sellainen tuuri, että valtiot eivät ole muuttaneet muotoaan tai edes nimeään vierailuni jälkeen, joten listan pitäminen on ollut helppoa.

      Uskoisin, että Slovakia on hyvä. Joskus nämä alunperin sellaiset “sekundaariset” paikat yllättävät ja ovatkin todella mukavia matkakohteita. Swasimaakin oli hyvä 😀 Ei ainakaan harmita, että siellä käytiin, ja oikein hauskaakin oli!

  10. Mielenkiintoinen postaus kaiken kaikkiaan. Itse en oikein kategorisoi itseäni mihinkään luokkaan, kun kaikki kiinnostaa 🙂 Sen verran voisin rajata pois, että en oikeastaan matkusta yksin koskaan. Jos olen matkustanut, niin silloin on reissulla ollut jotakin tekemistä työn kanssa. Eli tykkään jakaa elämyksiä reissuilla muiden kanssa.

    Yksi lähestyminen matkailuun on “kehittämäni maakerroin”: http://kohteenamaailma.fi/matkailu/mika-on-sinun-maakertoimesi/ Taitaa minireissumies olla ainakin pian, jollei jo nyt ole, perheenne sisäisen pörssin kärjessä 😀 meillä nuorimmainen hankki juuri kertoimen 5 😀

    • No nyt löytyi se, joka ei oikein minullekaan kovin mielellään kelpaa – nimittäin tuo yksin reissaaminen 🙂 Minä myös haluan jakaa kokemukset jonkun toisen kanssa, ja lisäksi kun on jatkuva tarve höpöttää, yksin matkustaminen tekee vähän tiukkaa muutenkin 😉

      Muistankin tuon maakerroinpostauksesi hyvin. Minireissumiehellä taitaa ensimmäisenä syntymäpäivänään olla maakerroin 6, jollei nyt sitten keksitä vielä jotain pikkureissua ennen sitä, mutta tuskin… Melko kova kerroin kuitenkin, siihen taitaa enää myöhemmin elämässä olla aika vaikea päästä! Tällä hetkellä käytyjä maita hänellä on viisi, mutta kun ikää on vasta 8 kk, niin kerroin menee aika hurjaksi.

  11. Matkailufilosofiat tuntuvat olevan varsinainen intohimojen kohde. Toisaalta teki niin tai näin, aina jonkun mielestä menee pieleen. Kirjoitinkin joskus tästä väärin matkustamisesta: http://www.travelloverblogi.fi/vaarin-matkustettu/. Olen löytänyt oman tapani, jota tosiaan taisin avata tekstissä, johon linkitit (kiitos siitä). Kesällä tulee 20. kerta Italiassa, olen ollut 105 maassa, koska olen kiinnostunut kaikesta, enkä tiedä, koska menen seuraavaksi maahan, jossa en olisi käynyt. Seuraavat suunnitelmissa ja varauksenkin asteella olevat reissut ovat jo käytyihin maihin, joita haluan nähdä lisää tai joissa olen ihastunut johonkin niin paljon, että haluan samaan paikkaan takaisin. Jos olisin maabongari (koko sanakin aiheuttaa vilunväreitä), epäilemättä löytäisin itseni lähitulevaisuudessa ihan muualta.

    Matkustamisesta on tullut viime vuosina elämäntapa, joka määrittelee oikeastaan kaikkea tekemistäni. Yli sata päivää reissussa vuodessa ja kokopäivätyö ovat ihan hyvä kombo. 🙂

    • Itse tykkään juuri tuosta Annika tavasta matkustaa. Se heijastaa hyvin omaani, joskin määrällisesti pienemmässä mittakaavassa. Parhaillaan olen reissannut pari kuukautta vuodesta, mutta siihen on nykyään tekemistä neljän lapsen isänä. Mielelläni menen tiettyihin paikkoihin aina uudestaan, vaikka tietysti haluan nähdä myös uusia maita. Nyt olen käynyt 45-50 väliltä eri maita, tavoitteena on pelinumeroni määrä 77 ennen kuin täytän 77 😀 Tärkeämpää kuitenkin olisi viettää esimerkiksi 77 päivää New Yorkissa tai patikoida 77 kilometriä muksujen kanssa Norjassa. Näin esimerkkeinä.

    • Annika, on kyllä todella mieletön kombo tuo työ ja reissaaminen! Olen iloinen puolestasi, että on järjestynyt noin 🙂 (tai, että olet saanut asian järjestettyä… harvoinpa ne han täysin itsestään niin tekevät). Minulla on taas pian paluu takaisin työelämään äitiyslomalta. Haaveilen siitä, että saisimme koko perheen voimin myös järjestettyä asiat ja työkuviot niin, että pystyisimme matkustelemaan mahdollisimman paljon. Yli sata päivää vuodessa tuskin toteutuu, ellemme taas jonain vuonna ota vähän pidempää irtiottoa – siitäkin kyllä taas haaveilen. Ilmeisesti tarpeeksi pitkä aika edellisestä… se alkoi päivälleen kolme vuotta sitten, kesti seitsemän kuukautta ja sisälsi 15 maata, joista kaikki paitsi yksi olivat minulle uusia, ja kaikki paitsi tuo Swasimaa päätyivät listalle siksi, että palo niihin oli niin valtava 🙂

      Rami, olet kyllä myös aikamoinen idoli tuon neljän lapsen kanssa reissaamisen vuoksi. Meitä yhden tai kahden lapsen kanssa reissaavia on enemmänkin linjoilla, mutta ei kovin montaa noin intensiivisesti matkailevaa neljän lapsen isää (tai äitiä). Voisit joskus kirjoittaa aiheesta postauksen! 🙂 Hauskaa muuten rakentaa noita tavoitteita pelinumeron ympärille. Minulla ei vastaavaa numeroa ole, mutta jostain syystä lapsena valitsin onnennumerokseni 58. 58 maata käytynä, kun olen 58 taitaa olla sen verran löysä tavoite ottaen huomioon, että nyt ollaan siinä 50:ssä, että taidan keksiä jotain muuta 🙂

  12. Mielenkiintoisia ajatuksia ja pohdintoja! Itse taidan myös kuulua tuohon sekamatkailijalokeroon.

    Pääosan ajasta ikilomalla mennään rinkka selässä ja budjetilla. Ilman paluulippuja, ilman tietoa missä nukumme tulevana yönä tai ilman tietoa missä maassa olemme kuukauden päästä. 😁

    Tällä tyylillä on helppo matkustaa näin kaksistaan, mutta sitten jos perhettä joskus ilmaantuu ympärille, niin joutuu ehkä hilppasen enemmän suunnittelemaan reissuja etukäteen 😉

    Mutta silti olen ehdottomasti omatoimimatkojen kannattaja, koska tykkään itse suunnitella reissuja. Opastetut matkat kohteissa ovat kyllä rahansa väärtejä, niitä käytämme usein omatoimimatkailun ohella 👌

    Maabongausta en harrasta, vaikka usein tykkääkin matkustaa paikkoihin joissa en ole ennen käynyt. Uteliaisuus johdattaa 💞 Matkailun parasta antia 💞💞

    • Minäkin tykkään monesti ottaa maksettuja miniretkiä kohteessa ja monissa paikoissa, joissa olemme viime vuosina reissanneet, se on ollut ainoa tapa nähdä haluamiamme kohteita. Sitten taas pakettimatkalla, jolle päädyimme viime syksynä kymmenen viikkoa vanhan vauvan kanssa, reissattiin ilman matkanjärjestäjän retkiä. Otimme vuokra-auton alle ja tutkimme kohdetta omin päin. Ero ei tunnu oikeastaan kovinkaan suurelta, ainakaan jos lyhyen loman viettää yhdessä paikassa. Pitkät matkat toki on järkevääkin toteuttaa itse suunnitellen tai ilman suunnitelmaa. Itse asiassa omalla pidemmällä irtiotollamme testasimme vähän molempia, sillä ensimmäiset 3,5 kk meillä oli suht tarkkaan suunniteltu (itse kuitenkin) ja viimeiset 3,5 kk lähes täysin suunnittelematta, eikä paluulipuista, tai tarkasta ajankohdasta ollut tietoakaan. Saimme siis kokea molempien hyvät ja huonot puolet, enkä nyt oikeastaan osaa sanoa, kumpi oli mieluisampi. Tykkään myös kovasti suunnitella reissuja, mutta toisaalta en haluaisi käyttää kovin paljoa aikaa käytännön asioiden googletteluun reissun päällä. Ehkä siis hieman kallistun etukäteen suunnittelun puolelle, mutta jos reissu on >3kk, ei siinä oikein ole mielestäni järkeä ainakaan koko ajaksi.

  13. Tämähän oli vallan mainio postaus, hyvä Henna!

    Tartun erityisesti tuohon lokoerointinäkökulmaan, sillä emme ole mekään mitään varsinaista lokeroa löytäneet, emme bloggaajina, emmekä oikeastaan elämässäkään. Tykätään kokeilla vähän kaikenlaisia asioita niin elämässä kuin matkoillakin, ja kirjoittaa niistä kaikista blogiin.

    Se mikä välillä käy vähän harmittamaan on se, että ulkopuoliset tykkää automaattisesti törkätä perheelliset jonkinlaiseen “perhematka” -kategoriaan, määrittelemättä mikä se perhematkailu on. Väittäisin nimittäin että meidän matkat ovat useimmiten huomattavasti seikkailuhenkisempiä kuin suurimman osan muiden bloggaajien, kun taas perhematkailulla on sellainen kaiku, missä mennään ns. lapsi edellä ja valitaan bamsekerho – joka taas niin ei resonoi meille.

    Blogin suhteen en kyllä jaksa kokea minkäänlaisia niche -paineita. Kirjoitan juuri siitä mikä huvittaa. Mun blogi, mun sisältö. 😉 Jos ei kiinnosta niin ei tartte lukea! 😀

    Tykkään myös siitä kun ihmisistä näkyy se aito innostus ja kiinnostus kohteita kohtaan. Suurimmasta osasta se kyllä näkyykin.

    Kiitos linkeistä ja ensi kerralla me tosissaan osataan tehdä sitten se maailmanympärimatkakin oikein! Pitää muistaa kirjata se vaan exceliin.

    • Hoidin lapsiperhematkailuun pakollisena kuuluvan Bamsen pois listalta viime syksynä kuvaamalla sen pyllyn meidän hotellin terassilta. Check. Voimme unohtaa Bamsen 😀 Bamse on vedetty excelistä yli.

      En oikein tiedä, minkälaiseksi meidän perhematkailukuvio tulee asettumaan, sillä nyt Minireissumiestä vaan raahataan mukana, ja kohta hänellä alkaa varmasti olla omia kiinnostuksen kohteita ja mielijuttuja. Jää nähtäväksi, millaisiksi ne muodostuvat. Tuskinpa kuitenkaan tuohon stereotyyppiseen perhematkailulokeroon asetumme, ainakaan vain ja ainoastaan. Kiinnostaa niin moni asia, toivottavasti myös tulevaisuudessa meidän pientä reissaajaa.

  14. Minä taas lokeroidun siihen porukkaan, joka matkustaa vuodesta vuoteen samoihin rakkaisiin maisemiin. Toki olen “hairahtunut” välillä muihinkin maihin, mutta pääsääntöisesti jokin vetää aina Turkkiin, ja kyllä, Alanyaan. Se vasta onkin paikka, jota moni “todellinen travelleri” katselee nenän varttaan pitkin.

    Ihmiset ovat erilaisia, toiset tykkäävät löytää aina jotain uutta, hyppäävät pää edellä virran vietäviksi, ovat sponttaaneja ja sulattavat muutoksia paremmin. Minä taas kohtuullisen turvallisuushakuisena ihmisenä, ja siksi myös kohtuullisen arkana matkailijana. jämähdän helposti samoihin asioihin ja paikkoihin. Vaikkakin itse käyttäisin “jämähtäminen” termin sijasta mielummin sanoja perehtyminen ja sitoutuminen. Menen fiiliksen mukaan sinne missä minun on hyvä olla. Ja mikäli siivet jaksavat kantaa, ehkä seuraavalla kerralla menen sinne jäädäkseni.

    • Kiva kuulla tätäkin näkökulmaa täällä kommenttilootassa 🙂 Minä kuulun noihin spontaaneihin kaiken uuden ja ihmeellisen rakastajiin, mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin senkin, että joku paikka iskee niin syvälle sydämeen, että sinne tekee mieli palata lähes joka kerta, kun Suomesta poistuu. Itse asiassa, koska hinku nähdä uusia paikkoja on niin kova, myös noita rakkaita paikkoja on kertynyt useampikin, ja moniin niistä olen palannut useampaan otteeseen. Ja aina on kuin kotiin tulisi 🙂 Siinäpä elämäni dilemma matkailun suhteen, miten ehtiä nähdä joka paikka ja palata lähes kaikkialle uudelleen!

      P.S. Kun vierailee jossain useasti ja pääsee pintaa syvemmälle, varmasti melkein mistä tahansa löytyy ihania ihmisiä, tunnelmaa ja kauneutta. Rakkauden kohde voi olla Alanya, New York tai Thaimaan saaret, eikä yhtään kenelläkään ole varaa kritisoida, mistä joku toinen onnensa löytää, tai jopa nostaa itseään sen avulla mukamas korkeammalle.

  15. Löysin blogisi sattumalta nyt itsekin aktivoiduttuani, ja oli pakko kommentoida näinkin myöhässä kun oli niin kivasti kirjoitettu ja hyvän mielen jättävä postaus 🙂 Tuo lokerointi tuppaa rasittamaan niin blogeissa kuin oikeassa elämässäkin, sillä harva meistä on määriteltävissä vain yhdellä sanalla. Onneksi niin, sillä olisi pirun tylsää jos ihmisistä ei koskaan löytäisi mitään yllätyksiä.

    Olen itse asunut seitsemässä eri maassa mutta vierailtuja maita on sitten taas vähemmän, ehkä noin kolmisenkymmentä. Jos saisin valita, niin muuttaisin aina uuteen paikkaan ja tutustuisin alueeseen rauhassa 🙂 Ulkomailla asuminen johti siihen, että Jenkeistä Suomeen muutettuani kävin alkuun pelkillä pakettimatkoilla. Kun oli vuosikausia lentänyt mannertenvälisiä lentoja alkoi Etelä-Eurooppa ja lyhyet lennot houkuttamaan kummasti.. Pakettimatkat eivät enää tällä hetkellä kiinnosta ja parin viikon päästä koittaa Jenkkien länsirannikon road trip, mistä tulee toivottavasti huikea seikkailu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joskus tulevaisuudessa olisi tilausta myös niille pakettimatkoille.

    • Kiva, kun löysit tänne ja jätit kommentinkin! Pitääkin käydä vastavierailulla 🙂 Sinullahan on noita asuttuja maita kertynyt oikein urakalla! Itse olen Suomen lisäksi asunut vain Briteissä, mutta silloin ei töiden vuoksi ollut kovastikaan aikaa tutustua muuhun kuin omaan kotikaupunkiin Cambridgeen ja vähän tutuksi tuli myös suht lähellä sijaitseva Lontoo, johon viikonloppuisin oli helppo lähteä retkelle vaikka päiväseltään.

      Varmasti Jenkkien länsirannikon road tripistä tulee huikea seikkailu! 🙂 Me juuri palasimme viikko sitten sellaiselta, kuukauden olimme matkalla ja vaikka mitä ehdimme nähdä! Siksi blogikin on ollut nyt jonkin aikaa tauolla, mutta huomiseksi olen juuri kasaamasa IgTT-postausta meidän road tripistä. Juttuja varmasti riittää koko loppuvuodeksi tällä minun julkaisutahdilla, mutta ainakin tuo yksi nyt ehtii ennen kuin lähdet samoihin maisemiin seikkailemaan 🙂

LEAVE A REPLY