kulkutautiset

IgTravelThursday: Relasti risteilyllä vauvan kanssa

Sain syksyllä haltuuni Viking Linen alennuskuponkeja. Meillä ei kuitenkaan ollut aikomusta lähteä risteilemään syksyn aikana, joten yritin tyrkyttää niitä siskolleni käytettäväksi. Alennuksen ollessa suht hyvä ryhdyimme tonkimaan hyttitarjontaa netistä siskoni reissua ajatellen. Viime vuoden huhtikuussa Viking Mariella palasi liikenteeseen telakaltalta, jossa se oli ollut remontoitavana. Mm. ravintoloita, yökerho ja iso kasa hyttejä uudistettiin. Siinä selaillessamme tarjontaa ajatus risteilystä alkoikin tuntua yllättävän hyvältä, ja loppujen lopuksi varattuna olikin viikonloppuristeily koko konkkaronkalle, eli siskolleni puolisoineen ja meidän perheelle.

Risteilymme starttasi isänpäiväviikonlopun perjantaina. Minireissumies oli tällöin 3,5 kuukauden ikäinen ja tarkoituksenamme ei ollut lähteä viettämään rähinäristeilyä yökerhoja koluten, vaan rentoutua ja syödä hyvin. Alku ei kuitenkaan ollut kovin lupaava, sillä kuten kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, vauvan kanssa ei aina onnistu saamaan aikaiseksi edes niitä välttämättömiä puuhia. Näinpä kassit odottivat puoliksi pakattuina, kun A saapui kotiin töistä, ja olisi pitänyt jo olla menossa. Pikapakkauksen jälkeen olimme kuitenkin pian ryysänneet ruuhkaratikkaan ja köröttelimme sen kyydissä hieman kiireestä kärhentyneinä kohti Viking Linen terminaalia Helsingin Katajanokalla. Mariellaan oltiin remontin yhteydessä puuhasteltu yli sata parivuoteellista hyttiä ja tällaisen olimme itsellemme napanneet, ikkunalla varustettuna tietysti – tarkoitus kun oli risteillä vähän eri tyylillä kuin joskus opiskeluaikoina…

Hytti on samankokoinen kuin perinteisen neljän punkan hytit, mutta siinä tosiaan on parisänky ja televisiokin. Tilaa ei siis ole valtavasti, mutta yleisilme on tyylikkäämpi, ja uusittu vessakin siistimpi. Kokonaisuus sai meiltä ihan hyvän arvosanan. Tyylikkyys ei silti auttanut Minireissumiehen vaunuja mahtumaan hyttiin yhtään sen paremmin, mutta suurempien hyttien maksaessa maltaita,  ängimme itsemme ja vaunut tuohon 8,3 neliöön mukisematta. Kyllähän sinne jotenkuten mahduimmekin, mutta hytin sisäpuolelle oven eteen torpatut vaunut tuskin oli kovinkaan onnistuneesti sijoiteltu paloturvallisuuden kannalta.

Koska tällä risteilyllä oli tarkoitus myös syödä hieman paremmin kuin niillä menneen ajan rähinäreissuilla mättöbuffetteineen, olimme varanneet ensimmäiseksi illaksi pöydän laivan uudesta Plate-ravintolasta. Valitsimme seitsemän ruokalajin maistelumenuun, jonka sisältö oli yllätys. Vaihtoehtoja on liha-, kala- tai kasvismenu. Ravintola kuvaa ruokaansa näin: “innovatiivista raaka-aineiden käyttöä, hienoja makuyhdistelmiä sekä jännittäviä esillepanoja rennolla otteella”. Alun hidastelun jälkeen homma lähti pyörimään ja maittavia ruokia tuotiin pöytään tosiaan mukavan rennolla otteella. Minireissumies viihtyi mainiosti aina jonkun sylissä hyppyytettävänä ja meille oli annettu pöytä hieman sivumpaa, joten ravintolan muutkin asiakkaat varmaankin viihtyivät. Parasta antia olivat alkupalat sekä viimeiseksi jälkiruuaksi tarjoillut suklaasikarit, joita tumppailtiin sivistyneesti sokeriin. Helsingin ravintolatarjonnan maistelumenuihin tottuneena olin seitsemän ruokalajin jälkeen hieman hämmentynyt… minulla oli edelleen nälkä. Tällaista on päässyt tapahtumaan vain Chez Dominiquen maistelumenun jälkeen ja olen melko varma, ettei tällä Viking Mariellan Plate-ravintolalla ole yhtään Michelin-tähteä. Ei sillä, että olisin Chez Dominiquen visiitin jälkeen ollut tilanteeseen yhtään tyytyväisempi Michelin-tähdistä huolimatta. Siispä kaarsimme tax-free-myymälän kautta takaisin hyttiin mutustelemaan Pringlesejä. Muuten onnistunut ravintolakokemus päättyi harmillisesti siis sipsien rouskuttamiseen, sillä nälkä edelleen vaivasi.

Tätä pientä harmitusta lukuunottamatta oli mukavaa vetäytyä hyttiin makoilemaan. Pötköttelimme kolmeen pekkaan pehmeällä sängyllä ja napsautimme telkkarin auki. Vaikka laivan viihdetarjonta ei tällä kertaa kiinnostanutkaan, taisi silti olla pohjanoteeraus tuijottaa telkkarista Rekkakuskit jäällä -ohjelmaa…

Aamu ei valjennut kirkkaana ja aurinkoisena, mutta alkoi kuitenkin mukavasti kera kuohuvan. Olimme varanneet Food Gardenin astetta paremman aamupalabuffetin, johon kuuluu kuohuviinilasillinen sekä kahvi ja tee pöytiin tarjoiltuna. Aamupalalla oli rauhallista ja buffetin laatukin huomattavasti parempi kuin perusaamupalabuffetin. Hintaero oli vain 2,5 €, ja totesimme, ettei sinne toiseen tarvitse enää tulevillakaan reissuilla mennä. Minireissumies jatkoi aamu-unia vaunuissaan ja me nautiskelimme rauhallisesta aamusta ja erinomaisesta aamupalasta.

Aamupalan jälkeen oli aika lähteä piipahtamaan Tukholmassa. Olimme varanneet kuljetuksen Tukholman keskustaan kaupunkilaiva Emeliellä. M/S Emelie kuljettaa matkailijat idyllistä vesireittiä pitkin keskustaan ja pysähtyy myös Djurgårdenissa matkan puolivälissä. Sade piiskasi siihen tahtiin, että luovutimme maisemien katselun suhteen kannella ja siirryimme sisätiloihin. Samalla ihmettelimme, miksi emme olleet ottaneet mukaan kunnollista sadesuojaa Minireissumiehen vaunuihin. Vaikka Helsingin sää samanaikaisesti oli mitä oli, kuuluisihan Tukholmassa kuitenkin paistaa aurinko… ainahan siellä paistaa, marraskuusta huolimatta!

Suuntasimme keskustan NK-tavarataloon, jossa meidän oli tarkoitus tavata Tukholmassa asuva rakas ystävä. Ihmettelimme ruotsalaisten kauppojen upeaa joulukoristetarjontaa ja lounastimme yhdessä NK:n yläkerran kahvilassa. Tämän ihmeellisempiä suunnitelmia meillä ei Tukholman varalle tällä kerralla ollut, vaikka kaupungilla on kovastikin tarjottavaa, kuten monet muut matkablogit ovat tässä aivan lähiaikoina esitelleet.

Koska sade oli lounaamme aikana hellittänyt, lähdimme ulos kävelemään ja ihastelemaan Tukholman kauniita, vanhoja katuja. Kävelimme vanhankaupungin läpi takaisin laivaterminaalille aina välillä pysähdellen kuvaamaan maisemia. Päästyämme takaisin laivaan, kävimme vielä kannella ihmettelemässä vastapäisiä saaria ja haaveilemassa, kuinka muutaman vuoden päästä mekin suuntaisimme Minireissumiehen kanssa Gröna Lundiin huvittelemaan.

Toinen ilta laivalla oli pitkälti samanlainen kuin ensimmäinenkin, vain sillä poikkeuksella, että olimme varanneet illallisen Food Gardenista, jossa oli alku- ja jälkiruokabuffet, sekä à la carte -listalta valittava pääruoka. Jälleen kerran taso oli risteilymme teeman mukaista, hyvä ja huomattavasti parempi kuin peruslaivabuffetissa. Alkupalapöytä oli erinomainen, ja otimmekin takaisin koko edellisen illan vahingon, ja söimme niin, että napa raikasi. Jo alkupalapöydän antimien jälkeen olimme niin täynnä, että siinä vaiheessa, kun pääruuat saapuivat pöytään, emme tienneet, pitäisikö itkeä vai nauraa. Pääruoka sekin oli hyvin maittavaa, vaikka ihan kokonaan ei tainnut kukaan enää annostaan jaksaa syödä. Kaikkihan kuitenkin tietävät, että jälkiruoka menee eri mahaan, joten jälkiruokapöytä tuli kierrettyä tietysti hyvin tarkasti, vaikka vatsa muuten täynnä olikin. Senkin laatuun tyytyväisenä seuraavalla risteilyllä taidamme päätyä kahtena iltana Food Gardenin buffetiin. Pääruuan voisi jättää väliin kokonaan väliin, ja keskittyä pelkkiin alku- ja jälkiruokiin, niin ei tarvitsisi pyöriä takaisin hyttiin.

Sunnuntaiaamuna söimme jälleen Food Gardenin buffetissa aamupalan. Kilistimme taas aamupalan kuohuviineillä, tällä kertaa A:n aivan ensimmäisen isänpäivän kunniaksi. Loppuajan katselimme hytin ikkunasta tuttujen maisemien lipuvan ohitse. Jos Tukholman saaristo on kaunis, niin on se Helsinginkin!

Paljon muuta ei tähän risteilyyn mahtunut kuin syömistä, nukkumista ja sateisen harmaassa Tukholmassa tallustelua, toki tärkeääkin tärkeämpää oli myös treffit rakkaan ystävän kanssa! Risteily oli kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sopiva irtiotto pienen Minireissumiehen kanssa ja piristys synkän marraskuun keskellä.

Tämä ruotsinristeily oli Minireissumiehen toinen matka. Ensimmäistä esiteltiin aiemman IgTravelThursdayn yhteydessä. Kuluvalle vuode ensimmäiselle puolikkaalle on tiedossa kaikenlaista jännittävää… kivoja kevätretkiä ja mahdollisesti yksi isompi matka, mutta siitä lisää myöhemmin suunnitelmien varmistuessa!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Ohjeet osallistumiseen löytyvät täältä. Minut löydät instagramista nimellä kulkutautiset.

 

8 Comments

  1. Teija / Lähdetään taas

    04/02/2016 at 21:33

    Alku kuulostaa ihan kuin meidän kesän risteilyltä. Vauva 2 kk ja Vikingin lahjakortti, jota ei ollut tarkoitus käyttää, muttamatkaan kuitenkin lähdettiin. Pääasiana meilläkin ruoka 🙂

    Reply
    • Henna

      07/02/2016 at 01:05

      Olen muutamia postauksiasi lueskellessa myhäillytkin, että aika samanlaista elämää taidetaan tällä hetkellä viettää. Hauska lukea myös teidän reissukokemuksia vauvan kanssa! 🙂

      Reply
  2. Terhi / Muru Mou

    07/02/2016 at 04:29

    Tästä tuli mieleen meidän reilun vuoden takainen Köpis-Oslo-Köpis -risteily, mikä oli poikaystäväni ensimmäinen risteily, mutta ei tehnyt häneen kovinkaan suurta vaikutusta. Risteily on siis ihan samalla periaatteella kuin Tukholman risteilyt, paitsi päivä vietetään tylsässä ja kalliissa Oslossa (ja laivakin on vanha Viikkari). Ekana iltana jaksettiin olla vähän aikaa kasinolla, mutta toisena iltana katottiinkin sitten koko ilta hytissä telkkaria, mitä nyt käytiin pikaisesti syömässä. Muutama kuukausi myöhemmin oltais saatu sama risteily 7 eurolla, ei lähdetty. Ei taideta olla risteilijäporukkaa 😀

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 15:05

      Enpä tiennytkään, että Köpiksen ja Oslon välillä myöskin risteillään, mutta niinpä tietysti! 🙂 Minäkään en niin kovasti näistä risteilyistä syty, paitsi jos kyseessä on joku Karibian risteily tms… Alaskaan voisin myös lähteä! Mutta näissä kotimaisemissa risteilyissä ei ole kovasti hohtoa. Mutta oli tuo silti mukava pyrähdys nyt vauvan kanssa ja hauskaa oli testailla noita ravintoloita 🙂

      Reply
  3. Annika | Travellover

    18/02/2016 at 22:53

    Laiva on varmaan hyvä tapa alkaa harjoitella perhematkailua.
    Mutta ihan kamala pettymys, jos ravintola-aterian jälkeen on nälkä! Ensimmäinen ruokakuva on kyllä herkullinen!

    Reply
    • Henna

      19/02/2016 at 00:10

      No sanos muuta! Olin kyllä kiukkuinen, vaikka ruoka itsessään oli todella hyvää… olisipa sitä vaan ollut tarpeeksi! Syksyllä oli hyvä harjoitella risteilyn ja Kreetan matkan merkeissä, nyt kevääksi onkin vaikka mitä kivaa tiedossa, huipentumana kuukauden road trip Jenkeissä. Onhan Minireissumiehen jo korkea aika päästä jollekin toisellekin mantereelle matkailemaan! 🙂

      Reply
  4. Laura R. / RIMMA + LAURA -matkablogi

    20/02/2016 at 23:38

    Mullakin on yks Viikkarin lahjakortti, joka ollaan ajateltu käyttää tänä keväänä Tukholman risteilyyn! Nyt mietin vaan, että mahtuukohan meidän vaunut mukaan :/ Pelkällä kantorepullakaan ei viittis lähteä. Ihan kauheeta tosin toi et joutuu poistuun ravintolasta nälässä! Miinus. Terkuin ruokahullu 😀

    Reply
    • Henna

      21/02/2016 at 11:06

      Meillä oli vaunut tosiaan siinä oven ja vessan oven välissä. Kyllä ne siihen mahtui, mutta vessaan sai itsensä kammeta ja ratkaisu ei ollu kovin kiva siltä kannalta et jos ois tullu joku tilanne, et pitää päästä äkkiä hytistä pois. Mut niillä mentiin. Ei kai teidän vaunut oo kauheesti isommat kuin meidän?

      Jos vaan pystytte satsaa, niin suosittelen lämpimästi tota parivuoteellista hyttiä 🙂 Perhepedissä kun normaalisti nukutaan, niin meni mukavasti noin. Yhdet kaverit oli ollu tavallisessa hytissä, kun eivät olleet enää viimetingassa saaneet tuollaista hyttiä, ja oli kuulemma äidillä ollu pari unetonta yötä vauvan kanssa sellaisessa tavallisessa laivasängyssä, kun ei omassa kopassa yötä nuku… voin vaan kuvitella, urgh 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram