kulkutautiset

IgTT: Kun herkutteluvimma valtasi reissaajan

Alkavan syyskuun ja ruokamatkailuaiheisen Instagram Travel Thursdayn kunniaksi tänään pieni katsaus viimeaikaisten reissujen ruokahuoltoon sekä tapahtuneeseen muutokseen ruokailupolitiikassani reissun päällä…

Matkoillani pääosassa ovat aina olleet aivan muunlaiset kuin ruuan parissa koetut seikkailut. Vaikka kovasti nautinkin paikallisista herkuista erinomaisesta ruuastaan tunnetuissa kohteissa, kuten vaikkapa Kreikassa ja Thaimaassa, on ruoka silti minulle reissatessa sivuosassa, ja lähinnä hengissäpysymisen ehto, johon on laitettava aikaa muun touhuamisen lomassa. En kiellä, etteikö olisi ollut hauska kokemus syödä vaikkapa Pekingin ankkaa Pekingissä tai maistella paahdettuja toukkia Zimbabwessa, mutta useimmiten ruokailu on perusmättöä jossain mukavassa ja suht edullisessa ravintolassa. Sen verran olen minäkin alkanut iän myötä viihtyä kauniisti aseteltujen ruoka-annosten ääressä, että ymmärrän viehätyksen ruokamatkailussa ja uusien elämysten hakemisessa kulinaristisessa mielessä. Asiaan perehtyminen, sopivien ravintoloiden löytäminen ja kokemuksista rauhassa nauttiminen vaativat kuitenkin sen verran (ajallista) panostusta, että aiemmin olen käyttänyt sen reissuillani muuhun.

Minireissumiehen vauvavuosi kuitenkin heitti monen asian vinksalleen, ja tässä jälkikäteen tajuan, että niin myöskin suhtautumiseni reissuruokailuun – ainakin osittain. Kuten sanottua, minä todella nautin hyvästä ruuasta ja kauniista annoksista, mutta en ole välittänyt käyttää sellaiseen aikaani matkoilla. Vauvan kanssa matkustamisen myötä hurjemmat aktiviteetit vaihtuivat rauhallisempiin ja löysin itseni kerta toisensa jälkeen ahmimasta ensin silmilläni ja sitten aivan kirjaimellisesti edessäni olevia toinen toistaan kauniimpia ruoka-annoksia.

Viime syksyn Kreikan matkalla söin ja söin ja söin, tyhjensin muidenkin lautasilta jämiä – sitä se pienen vauvan imetys teettää. Parempaa kohdetta tällaiselle jatkuvan syömisen toteuttamiselle ei taida ollakaan kuin Kreikka ja tavernojen notkuvat pöydät. Jälleen kerran totean, että onneksi viitsimme jalkautua ja autoilla turistikeskittymän ulkopuolelle, sillä sieltä ne parhaat tavernat löytää…

InstagramCapture_5abc7f35-8605-4647-8e6b-398d8ecd6566

InstagramCapture_dd9842dc-43e1-458c-86e2-00daa5eb8584

InstagramCapture_ae2ffc01-49aa-43e8-b6e4-6589351a1ce0

Syksyllä kävimme vielä piipahtamassa Tukholmassa. Minireissumiehen kanssa reissu ei ollut kovinkaan villi, vaan istuimme molempina iltoina nauttimassa illallista oikein pitkän kaavan mukaan. Toinen ilta kului seitsemää ruokalajia maistellen ja toinen taas astetta paremman alkupala- ja jälkiruokabuffetin sekä à la carte -pääruuan parissa. Ensimmäinen oli tasoltaan loistava, mutta nälkä jäi hieman kurnimaan, ja tax free -reissu hakemaan Pringlesejä naposteltavaksi jäi vähän kaivelemaan mieltä. Toinen ilta taas oli napakymppi ja tässä kirjoittaessa harkitsen, että pitäisiköhän varata uusi risteily ihan vain siksi, että pääsisi jälleen noiden pöytien ääreen.

InstagramCapture_8b8e2e37-c4e7-4330-bbb1-097d894cd6fd

Varsinainen riemu ratkesi päästyämme anoppini ja Minireissumiehen kanssa keväällä Belgiaan, jossa vierailimme ystäväni luona. Kuten arvata saattaa, paikallistuntemus auttaa valtavasti niiden parhaimpien paikkojen löytämisessä. Koska meillä ei ollut varsinaista sotasuunnitelmaa Antwerpenin valloittamiseksi, vaan tarkoituksena oli vain kuljeskella ympäriinsä haistelemassa kaupungin tunnelmaa, oli meillä hyvin aikaa istuksia ihanissa ravintoloissa ja kahviloissa. Tässä vaiheessa erityisesti pienet tauot pelkästä vaunuissa istumisesta tekivät pienelle matkalaiselle hyvää ja niinpä me otimme ilon irti Antwerpenin ravintolatarjonnasta. Alla olevat kuvat Del Rey -nimisestä ravintolasta, jonka yhteydessä on myös ihana suklaa- ja herkkukauppa.

InstagramCapture_e26ac799-884e-48a6-8bf8-4fed70ca8d7b

InstagramCapture_619e0888-7b07-4dbb-b404-528230bd34f6

Iloittelu jatkui Amsterdamissa, jossa päädyimme kahtena iltana syömään hotellimme ravintolaan, sillä emme yksinkertaisesti mahtuneet Minireissumiehen rattaiden kanssa mihinkään lähiympäristön ahtaista ravintoloista. Ensimmäisenä iltana kiertelimme lähes pari tuntia etsien paikkaa, jossa pöydät olisivat sen verran väljästi aseteltuja, että viereen saisi syöttötuolin ja rattaat voisi tunkea johonkin nurkkaan. Laihoin tuloksin palasimme nälkäisinä hotellille ja päätimme testata hotellin ravintolaa. Se olikin vallan hieno paikka ja selvästi paikallisten suosiossa, sillä ulko-ovi kävi tiuhaan, vaikka hotellin sisältäkin pääsi suoraan kulkemaan ravintolaan. Saimme syrjäisen pöydän ja tarjoilijat kävivät vuoron perään viihdyttämässä Minireissumiestä. Söimme keittiömestarin yllätysmenun, ja se vei kielen mennessään. Ilman uutta ravintolanmetsästyskierrosta päätimme suunnata sinne illalliselle seuraavanakin iltana, ja todennäköisesti, jos Amsterdamiin päädyn joskus uudelleen, vie tieni yöpymään ja syömään Ambassade-hotellissa Herengracht-kanaalin varrella.

InstagramCapture_7b2c112f-1f98-414a-92e0-786d1b786447

InstagramCapture_bd393194-1759-4e60-afec-52ca80eac4f9

InstagramCapture_0d78a1d4-a0af-4c95-86ed-8c0f26d80e94

InstagramCapture_b39c4c3e-6e02-4d00-9252-9e5d3caa857b

Pian Belgian ja Hollannin reissun jälkeen matkasimme Leville, jossa pääosin laitoimme ruokaa itse, mutta yhtenä iltana kävimme herkuttelemassa Valkea Vaadin – nimisessä ravintolassa Levin keskustassa. Ravintola mainostaa tarjoilevansa mestarikokkien luomuksia, ja varsin maittavia annoksia meille tarjoiltiinkin. Pääruuaksi valitsimme poronkäristyksen, Lapissa kun olimme, mutta alku- ja jälkiruuat olivat kauniita piiperryksiä, joita ilolla ihasteli ennen kuin maistoi.

InstagramCapture_cc962153-ff27-4e36-81b7-337ababf29dd

InstagramCapture_94d69aa2-e0f6-440a-9519-725437a76872

Kevään viimeisellä matkalla Yhdysvaltoihin palasin jälleen juurilleni siinä mielessä, ettei matkalla keskitytty juuri ollenkaan tämän tyyppiseen herkutteluun, vaikka toki perusherkut kuten jätski tarttuivat käteen tuon tuosta. Menimme jälleen niin tukka putkella luontokohteesta ja nähtävyydestä toiseen, että lounas oli useimmiten Subwayn patongit mukaan ja nopea mussutus autossa ennen seuraavaa stoppia. Yövyimme monesti tienvarsihotelleissa, eikä pitkän päivän päätteeksi tahtonut riittää energiaa lähteä etsimään jotain oikeasti kivaa ravintolaa, joten viereiset hampurilaispaikat saivat usein kelvata. San Franciscossa ja ystävien luona Seattlessa ja Los Angelesissa pääsimme kuitenkin vähän paremman ruuan makuun. San Francisco tuntuu olevan ihania ruokapaikkoja pullollaan ja helppoa toki oli sekä Seattlessa että Los Angelesissa, kun paikalliset tutut tiesivät, mihin kannattaa suunnata ja usein myös kokkasivat itse. Matkalta ei tullut otettua juurikaan ruokakuvia, mutta sentään pari mieluisaa annosta tuli ikuistettua muistoksi. Molemmat tuli ahdettua napaan San Franciscossa.

IMG_0588

IMG_0494

Viimeisin matkamme tosiaan meni vanhoissa merkeissä, eikä mitään suuria ruokaelämyksiä koettu. Seuraavan aika koittaa ennemmin kuin myöhemmin, sillä matkaamme pian viikonlopuksi Tallinnaan ja epäilen, että sillä reissulla taas herkutellaan! Ilolla otan käyttöön mm. Cocoa etsimässä-blogin vinkit Tallinnan ravintoloista ja kahviloista.

Oletko sinä ruokamatkaaja, joka panostaa kulinaristisiin elämyksiin, vai hoituuko syöminen muun sivussa niin kuin sattuu olemaan kätevintä?

 


 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

24 Comments

  1. Kohteena maailma / Rami

    01/09/2016 at 19:36

    Herkullisia kuvia! Itse olen viimeiset vuodet ollut kulinaristimatkaaja ja ruokapaikkoja tutkitaan etukäteen hyvinkin tarkasti. Aika paljon olen napsinut mukavista annoksista kuvia, mutta en ollut niitä Instaan ollenkaan laittanut. Eli jäi harmillisesti IGTT siksi väliin, vaikka aihe olisi ollut mitä mukavin.

    Mukava postaus oli lukea tämä teidän reissuista ja ruokailutottumuksista.

    Reply
    • Henna

      10/09/2016 at 08:30

      Ehkä minustakin sellainen vielä kehkeytyy, kun on ollut näin hyvä startti! Tosin tuo Jenkkimatka osoitti, että on helppoa lipsua takaisin vanhoihin tapoihin, kun meno on muuten vauhdikasta. Rupea sinäkin pommittamaan noita ruokakuvia Instaan, niin saadaan ihailla sinunkin herkkuannoksia 🙂

      Reply
  2. sarsa/ Pohjoistuuli puhaltaa

    01/09/2016 at 20:14

    Herkullisia kuvia ja kauniita annoksia, nam. Tykkään hyvästä ruuasta, mutta en matkoilla kauheasti panosta ruokailuun ja ruokapaikkoihin, joten en lue itseäni ruokamatkailijaksi.

    Reply
    • Henna

      10/09/2016 at 08:31

      Harvemmin tulee minullakaan panostettua, raha menee ennemmin muihin elämyksiin. Nyt on ollut poikkeusvuosi!

      Reply
  3. Teija / Lähdetään taas

    01/09/2016 at 20:23

    Onpa kauniita annoksia! Meillä on päin vastoin hieman taantunut ruokailu lapsen myötä. Haetaan ehkä jotain pikaista tai hotellin buffaillallisia, joista löytää myös lapselle sormisyötävää, ja hänkin viihtyy koko ruokailun pöydässä. Toki joka matkalta ollaan haettu myös hyviä ravintoloita, mutta ei ihan yhtä paljon kuin ennen. Ehkä me taas päästään vauhtiin jossain vaiheessa.

    Miten me ei tajuttu käydä Kreikassa silloin, kun vielä imetin. Tulimme juuri tänään Rodokselta, ja voi että sitä kreikkalaista ruokaa voisi syödä loputtomasti, eli juuri niin kuin imetysaikana. Nyt täytyi tyytyä normaaleihin ruokamääriin 😀

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:17

      Ehkä meidän lähtökohdat ovat olleet niin nollissa tämän ruokailuun panostamisen suhteen matkoilla, ettei siitä ole ollut kovinkaan iso temppu kavuta ylöspäin nyt, kun hetken pysähtyminen aina välillä on vähän pakollistakin 😀 Minä onneksi imetän vielä, vaikken tietenkään läheskään yhtä paljon kuin pojan ollessa vielä pienempi, mutta sen verran, että aina muutama ylimääräinen herkku mahtuu 🙂

      Reply
  4. Annika | Travellover

    02/09/2016 at 08:16

    Belgian kuvissa kauneus oli jo jollei nyt puoli ruokaa niin ainakin iso osa. On ihanaa syödä annosta, joka on kuin taideteos, varsinkin jos se myös maistuu hyvöltä. Oma ruokailufilosofiani on ollut aika samanlainen: paikalliseen ruokaan on kiva tutustua, mutta edulliset ravintolat ovat olleet ihan kyllin. En halua kovin paljon laittaa ruokaan rahaa. Mutta toisaalta ei paljon enempää tarvitsisi panostaa, niin pääsee ihan toisiin sfääreihin syömisessä.

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:19

      Oli kaunista sekä ihan mahdottoman hyvää! 🙂 Samalla filosofialla olen mennyt, että edullisemmat paikat ovat riittäneet, mutta näillä reissuilla tosiaan huomasi tuon, että ihan hirveän paljon enempää ei tarvitse panostaa päästäkseen ison askeleen ylöspäin laadussa.

      Reply
  5. Elina | Vaihda vapaalle

    02/09/2016 at 08:44

    Onpa hyvän näköisiä annoksia! Me ollaan juuri tuollaisia reissaajia kuin te yleensä Jenkeissä, että syöminen hoituu muun sivussa. Usein tulee mietittyä missä menee vain vähän aikaa ja Subwayn patongit on napattu lukuisia kertoja mukaan. Se mikä vähän harmittaa, niin usein tuollainen ruoka ei ole sitä kaikkein terveellisintä, joten lisäksi tulee sitten käytyä kaupan kautta ja ostettua hedelmiä ja lounassalaatteja. Silversean risteilyllä nautin kyllä ihan täysin siemauksin heidän mahtavista ravintoloistaan ja tuli testattua kaikkea sellaistakin, jota ei normaalisti ravintolassa tilaisi. Kyllä tässä vanhemmiten on itsekin alkanut arvostamaan hyvää ruokaa ihan eri tavalla kuin nuorempana. 🙂

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:23

      Se on ihan totta, että tässä iän myötä on alkanut ihan eri tavalla arvostaa hyvää ravintolaruokaa. Siinä kahdenkympin paikkeilla, kun kävimme kavereiden kanssa ulkona syömässä, suuntasimme usein Chico’siin. Nykyään minut löytää yleensä jostain muualta 😛 Reissuilla tosiaan mieluiten panostaa siihen muuhun tekemiseen, mutta totta on, että pikaruoka on niin epäterveellistä, että ahdinko meinasi välillä tuon kuukauden reissunkin aikana tulla, ja hypin riemusta kerran, kun löysimme erään tienvarsihotellimme läheltä buffetravintolan, jossa oli pitkät rivistöt erilaisia salaatteja 🙂

      Reply
  6. Mika / Lähtöportti

    02/09/2016 at 09:22

    Hienoa, että teillä ruokien taso on noussut Minireissumiehen tultua mukaan kuvioihin! Varmasti aika monella matkaruokailut määrittyy elämäntilanteen mukaan. Joskus kauan sitten tuli reissattua kavereiden kanssa lähinnä kolmioleipien, jogurtin ja hampurilaisten voimalla. Nykyään yritämme löytää hyviä, omaan makuun sopivia ravintoloita ja mielellään paikallisia makuja. Netti kaiken maailman TripAdvisoreineen on mullistanut tätä, kun nykyään on niin helppo tutkia arvioita ja ruokalistoja sekä varata pöytiä nappia painamalla. Välillä syödään toki vaan siellä, mitä tulee nälän yllättäessä vastaan.

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:25

      Katsotaan, miten meidän käy, kun poika kasvaa ja matkustamisesta tulee ehkä taas vähän vauhdikkaampaa… Tripadvisor on kyllä oiva apuväline matkailussa, vaikka itse useimmiten käytän sitä hotellien valitsemiseen. Pitäisi opetella myös tuota ravintoloiden ennalta selailua, niin tulisi ehkä helpommin myös koettua näitä upeita ruokaelämyksiä 🙂

      Reply
  7. PeikeK | Ympäri maailmaa

    02/09/2016 at 10:35

    Ihania kuvia! Me kyllä tykätään syödä matkoilla(kin) hyvää ja kaunista ruokaa 🙂 ja tiedostetaan, että siihen voi mennä enemmän rahaa kuin subin patonkiin. Ihan parhaita kokemuksia on illallinen Madridissa kahden Michelin-tähden ravintolassa, se oli huikeaa! Toisaalta, saman reissun muutaman euron tapakset olivat myös suussasulavia, joten aina ei edes tarvitse maksaa itseään kipeäksi herkkuruuasta. Pitää vain valita kohde oikein 😀

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:34

      Se on ihan totta, että kohdevalinnalla on paljon merkitystä tässä! 🙂 Kyllä minäkin mielelläni maksan hyvistä ruuista enemmän, useimmiten niin tulee tehtyä enemmän täällä kotipuolessa, ja matkoilla käytettyä enemmän aikaa muuhun ja syötyä “jossain” siinä sivussa. Vuorokaudessa voisi olla muutama tunti enemmän!

      Reply
  8. Terhi / Muru Mou

    02/09/2016 at 10:56

    Upeita ruoka-annoksia! Nälkähän tässä tulee… 🙂
    Me olimme viime viikonlopun Tallinnassa, ja selailin usein tuota Cocoa etsimässä -blogin ruokapaikkalistausta. Suosittelen lämpimästi etenkin Rataskaevu 16 -raflaa! Yritimme mennä sinne lounalle, mutta se oli täynnä, joten meidät ohjattiin läheiseen Väike-sisarravintolaan. Ruokalista oli muuten sama, mutta hieman pääravintolan listaa suppeampi. Mutta ruoka oli todella hyvää, ja palvelu erinomaista!

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:36

      Rataskaevu 16 oli minun toivelistalla, mutta päädyimme sitten muualle, sillä seurueessamme oli yksi vegaani. Listalla oli muistaakseni yksi kasvisruoka, mutta ei käynyt selville oliko annos vegaaninen. Emme sitten lähteneet edes kyselemään, koska luin jostain arvion, etteivät kasvisruuat ole kyseisen ravintolan parasta antia. Päädyimme sitten muualle, mutta seuraavalla kerralla ehdottomasti tuonne!

      Reply
  9. Pirkko / Meriharakka

    02/09/2016 at 11:45

    Emme ole ruokamatkailijoita ja hienoimmin onkin tullut syötyä tilanteissa, joissa ruokailu on järjestetty jonkun muun tahon, yleensä työnantajan tai konferenssijärjestäjän toimesta.
    Kreikan purjehdusreissuilla kreikkalainen salaatti, itse veneellä koottuna, tapasi olla vakiolounas, ja kyllä sitä hyvin söi viikon tai parikin. Belgiassa, Ranskassa ja Sveitsissä työpaikkalounaatkin ovat yleensä elämyksiä ruuan osalta ja niilläkin tarjotaan usein pieni pullo viiniä. Ranskassa en ole tainnut vielä koskaan pettyä ruokaan, en omalla enkä työnantajan rahalla syödessäni.

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:41

      Kreikan purjehdusreissu kuulostaa ihanalta ♥ En minäkään yleensä panosta. Parhaimpia ovatkin maat, joissa perusruoka on niin hyvää, että katukeittiöiden ja pienten kuppiloiden antimet ovat suussa sulavia 🙂

      Reply
  10. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    02/09/2016 at 18:20

    Olen. Ihan ehdottomasti ja häpeilemättä 🙂

    Paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen ja onnistuneisiin ravintolakokemuksiin panostaminen ovat ehdottoman olennainen osa reissujani ; samoin kuin mm. torien tarjonnan, paikallisten ihmisten kanssa keskustelemisen ja mahdollisesti kokkausoppituntien muodossa reseptiikan kerääminen. Onneksi niin – nyt kaiken sen pohjalta työstetäänkin ihkaomaa kirjaa <3

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:42

      Tämän osasinkin arvata! Tai no, ei oikeastaan tarvinnut edes arvata 🙂 Aivan mainio juttu tuo kirja, onnea vielä siitä! 🙂

      Reply
  11. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    02/09/2016 at 21:54

    Mä ihmettelen nykyään miten olen koskaan voinut ajatella ruoasta juuri noin: polttoainetta vaan siihen että jaksaa painaa enemmän. Tämä oli kyllä kilpaurheiluaikoina, kun päivät täytti normielämä ja sen lisäki vain ja ainoastaan urheilu. Tärkeintä oli vain jaksaa. Kilpauran jäätyä alkoi keskittyminen kulinaristisiin nautintoihin ja tuntui ihan siltä että uusi maailman avautui silmien, jalkojen, vatsan ja makuhermojen juureen.

    Huomaan varsinkin näillä dieeteillä (murr, tälle postaukselle 😉 että tosi moni tekeminen on nykyään aika ruokakeskeistä. Ja myös että siihen menee näköjään aika paljon rahaa, koska tilillä on huomattavasti enemmän katetta kun ei pariin kuukauteen käy missään. 😀

    Ihania ruokakokemuksia tässä! Amsterdamista on pakko sanoa sen verran että sehän on ylipäänsä kulinaristin luvattu kohde. Söin halvimman fine dining -elämyksen siellä joku vuosi takaperin, ja voisin lähteä ruokamatkalle sinne koska vaan. San Franciscosta nyt puhumattakaan. Onneksi tämä meidän Helsinkikin on siinä mielessä jo aika ihanasti kehittynyt.

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:45

      Sinusta on kyllä kehkeytynyt kunnon kulinaristi ja se on oikein se! 🙂 Minä tykkään lukea muiden tekemiä ruokajuttuja ja ravintola-arvosteluja. Blogit toimivat oivana vinkkilähteenä ravintoloiden suhteen, koska niiden penkomiseen en tosiaan oikein jaksa ryhtyä etukäteen, mutta jos hyvä vinkki tarjoillaan valmiiksi postauksen muodossa niin mikäpä ettei. On muuten sinun syytäsi, että minun tekee mieli lähteä Berliiniin vain sen yhden hotellin drinkkibaarin ja iltapäiväteen vuoksi 😀

      Reply
  12. Laura

    10/09/2016 at 16:36

    Ihania kuvia! Ja varmaan arvaatkin, että mä olen juuri sellainen matkailija, joka selvittää etukäteen ihanat ravintolat ja todellakin pitää ravintolaelämyksiä isona osana matkan nautintoa. Nytkin – kun olen sunnitellut reilun kuukauden päässä häämöttävää Japanin matkaa – oppaassa on rastitettuna lähinnä ruokapaikkoja. Katsotaan niitä nähtävyyksiä sitten… 🙂

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:46

      Ooh Japani! En ole koskaan käynyt siellä, mutta aivan ehdottomasti, kun joskus lähden, niin ruoka tulee olemaan iso osa matkaa! Toivottavasti löydän valmiit suositukset blogistasi sitten, kun se aika koittaa 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram