kulkutautiset

IgTT: Kuukauden road trip Jenkkien länsirannikolla – mitä kaikkea siihen mahtuikaan?

Yksi maa. Viisi osavaltiota. 31 matkapäivää. Piirun verran alle 5000 ajettua kilometriä. Viisi suurkaupunkia. Neljä kansallispuistoa ja lukuisa määrä State Parkeja. 12 700 kuvaa järkkärillä. Maailman tyytyväisin vauva. Yksi puhjennut rengas. Yksi missattu lento. Lukuisia aterioita Subwayssa. Lukuisia takeaway-kahveja ja -teetä Starbucksista.

IMG_0345

Palasimme viikko sitten kuukauden road tripiltä Yhdysvaltojen länsirannikolta. Reissuruunina tällä kertaa vaikutti ydinporukka, eli minä, A ja matkan aikana 10 kuukauden kypsään ikään ehtinyt Minireissumies. Tämä postaus on pieni katselmus siihen, mitä kaikkea matkamme varrelle mahtui, tosin jos tähän änkemieni kuvien määrän perusteella arvioidaan, niin ehkei sittenkään niin pieni. Myöhemmissä postauksissa avaan kohteita vielä yksi kerrallaan.

 


 

Lähdimme matkaan huhtikuun loppupuolella. Edellisenä iltana pääkaupunkiseudulla satoi lunta, ja olimme tyytyväisiä, ettemme olleet vielä ehtineet vaihtaa autoon kesärenkaita. Illalla saunoimme lumisessa maisemassa ja aamulla heippasimme Suomen kuukaudeksi.

IMG_0084

IMG_0118

Aloitimme seikkailumme Washingtonin osavaltiosta. Ihastuimme Seattlen kaupunkiin välittömästi. Rento tunnelma vei mennessään, kun ensikierroksella kolusimme kaupungin tärkeimpiä turistinähtävyyksiä , kuten Pike Place Marketia, ja tietysti kävimme myös Space Needlessa. Tutuiksi tulivat myös läheiset kaupungit Redmond ja Bellevue, jossa asustimme A:n kummitädin luona. Seattlen alueen vihreys yllätti jopa Suomen kesiin tottuneen, eikä Washingtonin osavaltiota turhaan kutsuta evergreen stateksi. Värikkäät kukat olivat kirsikka kakun päällä ja ehdin jo hetken haaveilla, miten upealta puutarhani näyttäisi, jos asuisin tuollaisessa ilmastossa, kunnes muistin, etten oikeastaan pidä puutarhan hoidosta, vaikka se kuulemma onkin tärkeää.

Yksi matkamme odotetuimmista päivistä osui heti alkupätkälle. Ajoimme Seattlesta pohjoiseen lähelle Kanadan rajaa ja hyppäsimme Anacortesin pikkukaupungissa laivaan, joka kuljetti meidät San Juanin saaristoon. Toiveena oli nähdä miekkavalaita, joita saariston alueella elää melko runsaasti. Miekkavalashan on nimestään huolimatta jättiläiskokoinen delfiini, mutta alueella on mahdollista tavata myös ihkaoikeita valaita, mm. ryhävalaita, lahtivalaita ja harmaavalaita. Suuren suuri on rakkauteni ryhävalaita kohtaan, mutta tällä kertaa toivoimme näkevämme nimenomaan miekkavalaita, ja niin tapahtui. Voi veljet, minkälaisen show’n näimmekään! Siitä kuitenkin lisää toisella kertaa… Instagramiin ei valitettavasti noista veijareista tarttunut yhtään kuvaa, sillä keskityin tiukasti kuvaamaan vikkelääkin vikkelämpiä kavereita järkkärillä. Instagramissani asuu reissusta vain iPhonella  napsittuja otoksia (joita ei tosiaan ole laskettu mukaan yllämainittuun kuvasaldoon). Blogin seuraajat Facebookissa ovat kuitenkin jo saaneet maistiaisen järkkäriräpsyistä, käy sinäkin kurkkaamassa, jos et vielä ehtinyt kuvaa nähdä!

IMG_0160

IMG_0157

IMG_0173 Matkamme jatkui kohti Olympic Peninsulaa. Ajoimme auton lauttaan ja hyvästelimme Seattlen hetkeksi – palaisimme sinne vielä muutamaksi päiväksi reissun päätteeksi. Ajoimme koko niemimaan ympäri ja se vei jalat alta. Metsä pursuili yli äyräidensä tien päälle tavalla, jollaista ei Suomessa näe. Jylhät Olympic-vuoret kohosivat tiheän metsän keskellä. Ihastuimme, rakastuimme. Kolusimme sademetsät ja autiot rannat, kivi kiveltä… ja toivoimme, että aikaa olisi ollut lisää.

IMG_0207

IMG_0229

IMG_0315

IMG_0316

IMG_0314

IMG_0329

Ensimmäinen osavaltio, Washington, vei sydämemme. Pian oli kuitenkin seuraavan aika ja Oregonilla olikin suuret saappaat täytettävänä. Ajelimme jonkin matkaa myös pitkin Oregonin rannikkoa, ja mitkä maisemat meitä siellä odottivatkaan! Mahtavan ja jylhän Olympic Peninsulan jälkeen Oregon oli kuin lähestyttävä ja mukava naapuri. Rantakaupungin ravintoloissa tarjoillaan rapukakkuja lounaaksi ja rannoilla on paljon ihmisiä päiväkävelyllä.

Rannikolta ajoimme Portlandiin, kaupunkiin, joka on tällä hetkellä Yhdysvalloissa hyvin trendikäs, täynnä hipstereitä, katuruokaa ja pienpanimoita. Sompailimme pitkin kaupungin katuja, hieman eksyksissä, mutta ehkäpä sitä ei ollut ollenkaan, mitä yritimme etsiä. Tallustelimme pitkin joenrantaa ja puistoja jättäen taaksemme kaupunginosan toisensa jälkeen. Emme kuitenkaan löytäneet varsinaista keskustaa, ja ehkäpä sitä ei tosiaan ollutkaan. Jotenkin kuitenkin tuntui, että kaupungin sielu jäi kokematta. Onneksi sentään koimme ruusupuutarhan sekä japanilaisen puutarhan, ja myönnettäköön, että se katuruokakin oli oikein hyvää.

Portlandin ympärillä taasen aukeni jälleen luontomatkailijoiden taivas… Columbia River Gorge monine vesiputouksineen, sekä ne vuoret! Vuorista valitsimme täsmäiskullemme kohteeksi Mt Hoodin, sillä Mt St. Helensille, näistä viimeisimpänä purkautuneelle tulivuorelle, oli pidempi matka. Mt Hood ja sen ihailupaikaksi valittu Trillium Lake olivat oiva valinta, katsokaa vaikka itse!

IMG_0344

IMG_0397

IMG_0443

IMG_0441

IMG_0442

Pacific Northwestin kierroksemme päättyi Portlandiin. Sieltä lensimme uusiin maisemiin Kaliforniaan, ja yhtäkkiä edessämme aukesi San Francisco jyrkkine katuineen. Maisemat, joita emme olleet koskaan aiemmin nähneet, tuntuivat niin tutuilta, sillä olemmehan tuijottaneet niitä elokuvasta toiseen lapsesta saakka. Pakenimme Alcatrazista, kuuntelimme merileijonien mekkalaa Fisherman’s Wharfilla ja katsoimme, kuinka sumu piilotti alleen koko valtavan Golden Gate Bridgen hävitäkseen taas hetken päästä kokonaan jättäen maiseman jälleen kirkkaaksi kuin parhaimpanakin kesäpäivänä. Ajelimme vanhalla raitiovaunulla mäkisiä katuja ylös ja alas, ja heti kohta työnsimme hiki hatussa Minireissumiehen rattaita pitkin samoja mäkiä. Söimme hyvin ja nautimme elämästä.

IMG_0644

IMG_0643

IMG_0587

IMG_0586

IMG_0645

San Francisco jäi muutaman päivän päästä taakse ja matkamme jatkui kohti etelää pitkin Pacific Coast Highwayta. Rannikon alkupätkän maisemat olivat ihan hienoja, ja pikkuhiljaa ne muuttuivat todella hienoiksi. Viimeiset tunnit olivatkin sitten melko tajunnanräjäyttäviä, myös jo melkoisessa maisemasopassa keitetyn mielestä – tajunta räjähti siis paatuneimmaltakin matkailijalta. Huolimatta hieman synkästä säästä rantatie jätti lämpimät muistot. Missä muualla voi bongata valaita lounaspöydästä tai parkkipaikalta? Molempia todistettavasti Pacific Coast Highwaylla, terveiset vaan täältä Suomesta sinne Tyynenmeren rannikkoa kyntäville harmaavalaille, ilahdutitte meitä kovasti! Samoin tekivät myös matkan varrelta bongatut merinorsut, nuo ihanat haisevat möhkäleet.

IMG_0685

IMG_0788

IMG_0793

IMG_0798

IMG_0831

Rannikkoa pitkin ajellessa tutuiksi tulivat myös sen varrella olevat pikkukaupungit, kuten Santa Cruz, Monterey ja Morro Bay. Jokaisessa tuntui olevan joku oma houkutuksensa, jolla viattomat turistit saadaan kavalaan rantakaupunkiansaan. Santa Cruzissa huvipuisto -boardwalk, Montereyssa akvaario ja niin edelleen… Morro Bayssa ihastelimme upeaa auringonlaskua ja siellä myös vietin elämäni ensimmäistä äitienpäivän aamua.

IMG_0686

IMG_0787

IMG_0836

IMG_0832

Rannikolta koukkasimme sisämaahan, kohti mahtavaa Yosemitea. Kiersimme kansallispuistoa ylhäältä ja alhaalta, autolla ja jalan. Rämmimme lumessa ja kastuimme vesiputouksen päälle kiivetessä läpimäräksi. Ja kuinka hauskaa meillä olikaan! Yosemite on jylhä, Yosemite on kaunis. Upeat maisemat, aurinkoiset päivät, pienet hassut lumikinokset ja onnelliset ihmiset saivat sen tuntumaan iloiselta, hyvän mielen paikalta. Karhut pysyivät piilossa, mutta kyllä meitä kuitenkin onnisti, kun saimme sen ohikiitävän hetken nauttia siitä kaikesta upeudesta.

IMG_0902

IMG_0916

IMG_0926

IMG_0971

IMG_0972

IMG_0974

Seuraavaksi suuntasimme Sequoiaan, jossa puut kasvavat jättiläisiksi tuhansien vuosien saatossa. Ne valtavat puut ovat niin ihania, ettei niitä voi kuin halata. Metsässä kuljeksiessa kavereina ovat murmelit ja kauriit, ja saattavat ne karhutkin osua kohdalle, vaan ei meidän kohdalle tälläkään kertaa. Maisemat ovat Sequoiassakin vallan mainiot, eikä mennyt hukkaan tämäkään keikaus rannikkoreitiltä!

IMG_1089

IMG_1090

IMG_1093

IMG_1094

Muutaman luontoelämysten täyteisen päivän jälkeen kuulimme suurkaupungin kutsun ja suuntasimme nokan kohti Los Angelesia. Siellä meitä odottivat ystävät jos toisetkin ja päivät sujuivat kuin siivillä nauttien hyvästä seurasta ja ruuasta, samalla koluten kaupungin nähtävyyksiä. Tähtitorninmäki, taidemuseo ja elokuvastudioiden täyttämä kaupunginosa. Alue, jossa rikkaat ja kuuluisat shoppailevat. Rannat, joilla tavallinen väki viettää lauantaipäivää. Käärmeen lailla kiemurtelevat tiet niiden ruosteisten kukkuloiden yli ja ympäri. Paljon muutamassa päivässä ehdimme ja paljon jäi vielä näkemättä.

IMG_1123

IMG_1134

IMG_1135

IMG_1161

IMG_1162

IMG_1160

Oli aika jättää Kalifornia taakse ja siirtyä Nevadan ihmemaahan. Las Vegas oli seuraava pysähdyspaikkamme. Absurdi keidas keskellä autiomaata, ristiriitainen syntien pesä, ja kuitenkin oikein mukava lomakohde tällaiselle pienelle lapsiperheelle. Päräytimme ensitöiksemme Vegas-kyltille ottamaan pari kuvaa, ja eikös sieltä löytynyt Elvis laulamasta ja pian myös hääpari ottamasta portretteja vihkimisensä jälkeen. Hotellit ja kasinot itsessään ovat sellaisia nähtävyyksiä, että niitä voisi koluta useamman päivän ajan. Jokainen kuin oma pieni maailmansa… vai mitä sanotte Venetian -hotelliin rakennetusta kanaalista, jota ympäröivät merkkiliikkeet? Melkoinen ostari… Me käytimme tuohon puuhaan yhden päivän ja ehdimme näkemään vain murto-osan edes parhaasta hotelli- ja kasinotarjonnasta. Vegasissa oletettavasti järjestetään tämän maapallon parhaat show’t, ja minä istahdin Caesar’s Palace -hotellin The Colosseumin penkille kuuntelemaan Celine Dionia ja toden totta katsomaan aivan mahtavaa show’ta. Tekemistä ja näkemistä siis riittää, vaikkei olisikaan a) viettämässä polttareita b) häviämässä omaisuuttaan blackjack-pöydässä c) ryöstämässä kasinoa.

IMG_1215

IMG_1236

IMG_1438

IMG_1465

Matka jatkui taas eteenpäin ja Hooverin padon kohdalla Nevada vaihtui Arizonaksi. Suuntana oli Grand Canyon, mutta pysähdyimme toki siinä padollakin. Hooverin pato on iso. Grand Canyon on TODELLA ISO. Kanjonin reunalla seisoessa on vaikea käsittää mittasuhteita, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka niihin älynystyröihin sattuukin, on sellaisen maiseman edessä silti mukavaa painia oman pienuutensa kanssa. Ja jokainen meidät tunteva voi kuvitella, minkälainen riemuvoitto oli, kun olimme koko perheen voimin odottamassa viideltä aamulla, että aurinko kohta nousisi. Nousihan se, ja oli muuten hienoa!

Ennen lentoa Phoenixista takaisin lähtöpisteeseen Seattleen ajelimme vähän maisemareittiä kauniin Sedonan kaupungin kautta.

IMG_1542

IMG_1543

IMG_1584

IMG_1585

IMG_1586

IMG_1602

…ja sitten olimme tosiaan takaisin siellä, mistä matkan aloitimme, eli Seattlessa. Meillä oli reissun päätteeksi vielä muutama päivä aikaa koluta Seattlea ja sen lähiympäristöä. Tarkoituksena oli käydä Mt Rainier National Parkissa, mutta sen jouduimme jättämään väliin pilvisen ja hieman sateisen sään vuoksi. Vuori pysytteli myös visusti pilviverhossaan ja kuulemma sade Seattlessa tarkoittaa usein lumisadetta vuorella, joten se retki jäi seuraavaan kertaan. Ehdimme kuitenkin vielä uusintakierrokselle Seattlen kaupunkiin, ja tälle kierrokselle osui mm. Chihulyn lasitaidenäyttely, joka oli suurmenestys, sekä Seattlen vanha kaupunginosa. Lisäksi pääsimme veneilemään Lake Washingtonille ja vierailemaan aivan ihanalle Farmers’ Marketille, jollaisia tänne Suomeenkin soisin. Ennen kaikkea viimeiset päivät oli pyhitetty rentoutumiselle tiukan reissukuukauden jälkeen.

IMG_1779

IMG_1772

IMG_1780

IMG_1661

Sen pituinen se. Siis yhden kuukauden pituinen matka, ja tämä kaikki siihen mahtui. Oli melkoisen hienoa, välillä vähän uuvuttavaakin. Kotiin on aina mukava palata, erityisesti jos lumi on matkan aikana vaihtunut auringonpaisteeseen ja täyteen kesään. Nyt on taas arjen aika koittaa, mutta mikäs sitä muu olisi mielessä kuin uudet seikkailut… ♥

IMG_1796

IMG_1831

 


 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

39 Comments

  1. Maarit

    02/06/2016 at 09:52

    Seurasin reissuanne Instagramissa. Ihania ja osa jo kovin tuttuja maisemia! Ootte kyllä mahtavan matkann tehneet pikkumiehen kanssa. Mieluusti seuraan reissuanne myös täällä blogissa!

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:24

      Lueskelinkin sun juttuja ennen matkaa 🙂 Minireissumies oli superreipas, mutta myönnettäköön, että siitä huolimatta välillä iski vanhemmille vähän huono omatunto ja lupasimme, että seuraavaksi viedään pieni mies rannalle touhuamaan autossa istumisen sijaan 🙂

      Reply
  2. Taru

    02/06/2016 at 10:12

    Huikeaa!

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:25

      No oli!!! 🙂

      Reply
  3. Laura/My post-University life

    02/06/2016 at 10:41

    Wau, kuulostaa kyllä aivan eeppiseltä reissulta! Ja tuntuu että te näitte aivan järkyttävän paljon kuukaudessa! Mielenkiinnolla odottelen tarkempia reissukertomuksia 🙂

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:37

      Me emme ilmeisesti oikein osaa reissata “normaalilla” tahdilla, eikä tuo jälkikasvu ole juurikaan menoa hidastanut. Nyt kyllä seuraavaksi haaveilemme jostain vähän paikallaan pysyvämmästä rantalomasta, vaan toki sitten pitää päästä sukeltamaan 😀 Te olette muuten ilmeisesti mieheni A:n kanssa samoista maisemista kotoisin 🙂

      Reply
  4. Laura / RIMMA + LAURA -matkablogi

    02/06/2016 at 11:01

    Teillä on ollut niin upee reissu, wauu!! Mutta toi kuvamäärä, jösses että riittää teikällä purkamista tossa saldossa koko kesäksi, hahah 😅 Ihana pieni mies on jo iso poika ku seisoo tukea vasten! Pitäis nähdä pian, pojatkin varmaan jo viihtyis keskenään 🙂

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:40

      Oli superupee! 🙂 Jep, siinä riittää puuhaa. A järkyttyi, kun kuuli tuon määrän, vaikka todistihan se siellä kokonaisen kuukauden sitä räpsimistä. Tuntuu, että se on kuin etenevä sairaus…joka reissulta tulee vaan suhteessa enemmän ja enemmän kuvia. Kuvittelin, että 30t (kai?) kuvaa meidän 7 kk matkalta olisi ollut paljon. Lol. Ja ehdottomasti nähdään pian, kunhan vaan päästään asettumaan uuteen kotiin, ja minä töihin, uhh…

      Reply
  5. PeikeK | Ympäri maailmaa

    02/06/2016 at 15:15

    Huikeita kuvia, huikea matka teillä ollut! Muistelisin tykänneeni ainakin puolista näistä kuvista, ja niistä lopuistakin olisin tykännyt, jos olisin kehdannut 😀 Ihana tuo, missä Minireissumies on jättipuun vieressä!

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:42

      Kiitos, matka oli kyllä todella huikea! 🙂 Minireissumies näyttää kyllä todella miniltä siinä puun vieressä, ja se puu oli vieläpä joku aivan random puu sieltä metsästä, eikä mikään erityisen suuri niihin muihin verrattuna 🙂

      Reply
  6. Elina | Vaihda vapaalle

    02/06/2016 at 17:54

    Tässähän ihan hengästyttää, mitä kaikkea te ehditte nähdä ja kokea! Oli hauska nähdä melkein samanlaisia kuvia kuin itselläkin on noista tietyistä turistipaikoista. 😀 Miekkavalaista olen kyllä kadekade ja vaikka sanoit teillä olleen hieman pilvinen sää ykkösen rannikkotiellä, niin mä näen kuvassa Pixby Bridgen! Sillan, jonka näkemistä odotin kovasti ja näin pelkkää sumua. 😀 Lisää juttuja odotellessa!

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:46

      Voi ei!! Ei tosiaan ollut sentään sumua, kunhan vaan sataa ripotteli välillä… Miekkavalaat olivat kyllä toiveiden täyttymys, vaikka täytyy myöntää, että olin varannut meille ylimääräisen päivän matkan loppuun sitä varten, että jos ensimmäinen keikka menisi pieleen, niin voisimme mennä uudelle valasristeilylle koittamaan onneamme. Tai jos ensimmäinen kierros olisi niin superhieno, niin sittenkin olisi voinut mennä toiselle. Olihan se tietysti superhienoa, mutta päädyimme kuitenkin jättämään homman kertaan, sillä Minireissumies ei oikein laivan ja valaiden päälle ymmärtänyt.

      Minä myös kovasti odottelen teidän juttuja 🙂

      Reply
  7. Heidi / Auringon alla

    02/06/2016 at 18:08

    Voi mikä unelmareissu! Kiva katsella sekä tuttuja että uusia maisemia. Me suunnitellaan kolmatta roadtripiä noille seuduille, luoteisosa Jenkeistä on vielä näkemättä ja sinne olisi ainakin tarkoitus suunnata. Tosin haluaisin ottaa uusinnan kaikista niistä paikoista, joissa olemme jo käyneet. Ja sen lisäksi nähdä sata uutta! Saisin ihan hyvin kulumaan sillä reissulla vaikka puoli vuotta 😉

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:51

      Luoteisosa on kyllä todella näkemisen arvoinen ja olisihan sielläkin voinut viettää vaikka tuon koko kuukauden, mutta meillä oli koko länsirannikko näkemättä ja pitihän sinne Kaliforniaankin päästä. Sama vika minulla, että olisi palava halu nähdä mahdollisimman paljon uutta ja sitten toisaalta myös palata ainakin puoliin niistä paikoista, joihin on tässä reissailujen myötä ehtinyt rakastua. Eli pitäisi nähdä koko maailma ja sitten kaikki uudestaan (ja uudestaan ja uudestaan).

      Jenkit on kyllä hieno maa, kun siellä on aivan kaikkea… upeita metsiä, rantoja, vuoria, autiomaata, hienoja kaupunkeja… hellettä, lunta. Mitä ikinä keksiikään, sieltä sen löytää 🙂 Kun mukaan ottaa vielä Alaskan ja Havaijin, niin voilà!

      Reply
  8. Noora | Kerran poistuin kotoa

    02/06/2016 at 18:50

    Ha, kaverilla on ollut taannoisilla reissuilla mukana Kermit 😀 Sen kanssa tuli seikkailtua mm. New Yorkin metrossa. Mutta oi mitä maisemia! USA on kyllä ihan mielettömän monipuolinen kohde. Jonkin verran sitä on tullut koluttua, mutta juuri toisella rannikolla. Portland ja Seattle kiinnostaisivat kovasti. Ja toki kaikki luonnonpuistot ja muut luontokohteet. Varmasti huikea reissu teillä ollut 🙂

    Reply
    • Henna

      02/06/2016 at 18:53

      Kermit on oiva reissukaveri! 🙂 Minäkin olin aiemmin kolunnut vain itärannikkoa ja nyt sitten päätettiin nähdä länsirannikkoa kerralla kunnolla. Pacific Northwest ihastutti meitä kovasti. Samoin toki myös Kalifornia, mutta oli siellä pohjoisemmassa aivan oma tunnelmansa. Oli kyllä mainio reissu, hetki varmasti kestää prosessoida sekä ajatuksia että niitä kaikkia tuhansia kuvia 😀

      Reply
  9. Kohteena maailma / Rami

    02/06/2016 at 23:07

    Huikea reissu teillä takana! Ja jotkut sanovat, että lasten kanssa pitäisi pysyä kotona neljän seinän sisällä…. 😀

    Aika paljon oli tuttuja paikkoja, joko itse käytyjä tai sellaisia, joilla on suunnitellut käyvänsä. Oma suosikkikuvani näistä oli se auringonnousun odotus Grand Canyonilla – huikea kuva 🙂

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 10:47

      Heh, niinpä… 😀 Vähintään sopii käydä samassa korttelissa olevassa leikkipuistossa!

      Auringonnousu oli huikea, vähän jännittää käydä noita järkkärikuvia läpi, että saiko sitä ollenkaan tallennettua niinkuin olisi halunnut.

      Reply
  10. Jenni / Globe Called Home

    03/06/2016 at 07:01

    Mä seurasin teidän reissua niin instassa kuin snäpissäkin, ja kiva saada tämän postauksen kautta vähän kokonaiskuvaa siitä, missä kaikkialla te oikein reissasitte! Innolla odotan etenkin noita Washingtonin ja Oregonin postauksia, koska siellä en ole vielä käynyt, vaikka mieli kyllä tekisi. 🙂

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 10:49

      Washington ja Oregon olivat aivan ihania, olisi voinut reissata koko kuukauden pelkästään niissä! 🙂 Tosin saman tempun olisi varmasti voinut tehdä noissa muissakin osavaltioissa… 😀

      Reply
  11. IKILOMALLA

    03/06/2016 at 07:32

    Huikea reissu kerta kaikkiaan! Yllättävän paljon hienoja luontokohteita reitin varrella! Olisin melkein voinut vannoa, että jotkut kuvat ovat Uudesta-Seelannista – niin samannäköisiä rannikko – ja vuorimaisemia!

    Ehdoton suosikkikuva oli tuo pikkukaveri seisomassa valtavan puunrungon vieressä! Ai mahtava mitkä mittasuhteet!

    Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinoita näistä kohteista! 😊 Olisi kiva saada myös infoa hinnoista millaisella budjetilla 5000km road tripin voi toteuttaa 😊😊

    Titta / IKILOMALLA

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 10:52

      Yhdysvallathan on luontomatkailijan aarreaitta! <3 Niin monipuolinen maa, että morjens... mutta on sitä kokoakin tietysti aika eri tavalla kuin yhdelläkään Euroopan valtiolla. Melkeinpä pitäisi verrata koko Eurooppaan. Me tosiaan ajoimme tuon vajaa 5000 kilometriä ja kartalla se on vain pieni tihru jossain maan länsirannikolla. Huh.

      Tällä kertaa ei menty millään minibudjetilla, eli rahaa kyllä paloi enemmän kuin laki sallii. Tarkkoja tilastoja emme valitettavasti pitäneet, halvemmallakin olisi selvinnyt. Matkakuume.netin Miika ja Gia ovat ainakin jossain budjettipostauksessaan avanneet vähän enemmän Jenkki-budjettiaan.

      Reply
  12. Erja/Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    03/06/2016 at 09:00

    Huikeita kuvia – etenkin tuota lumihuippuista vuota palasin ihaillen tuijottamaan vielä moneen otteeseen. Selvätsi ollt antoisa reissu – jään innolla odottamaan tulevia tarinoita!

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 10:52

      Mt. Hood oli kyllä todella vaikuttava! 🙂

      Reply
  13. Lotta | Watia.fi

    03/06/2016 at 14:40

    Varmasti oikein oivallinen ajankohta tuolla päin reissaamiseen – ei vielä liian kuuma muttei liian kylmäkään. Eikä varmaan turistejakaan ole ollut vielä ihan niin valtavasti kuin kesäkuukausina. Aika upeet kelitkin teille näyttää osuneen. Moni oli tuttu paikka, mutta myös vielä tutkimattomiakin kolkkia näihin kuviin mahtui. Upee reissu näyttää olleen!

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 11:12

      Jep, ainoastaan Kalifornian May Gray vähän häiritsi, muttei sekään pahasti! Kuuminta oli Portlandissa, jossa oli toukokuun alkupuolella noin 28C ja kiitimme onneamme, että Kaliforniassa oli viileämmät säät. Rantalomalle tuollainen sopii, mutta tällaiseen melko hektiseen kiertelyyn, vieläpä vauvan kanssa, niin hieman vähemmän riittää.

      Oli kyllä huippu reissu kaikin puolin 🙂

      Reply
  14. Marikaw

    03/06/2016 at 19:31

    Oon ihan fiiliksissä instassa seurannut teidän reissua ja kaivannut tuttuihin maisemiin takaisin! <3 Varmasti niin paljon postattavaa, kevyt määrä kuvia käytävänä läpi. 😀

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 11:13

      Huh joo, en uskalla edes ajatella tuota kasaa! Kaipa se on jostain aloitettava, ja jotain reissujuttuja on vielä aiemmalta keväältäkin rästissä… apuaaa 😀

      Reply
  15. Annika | Travellover

    03/06/2016 at 22:18

    Instagram todella toimii nykyään oudosti, koska vaikka seuraan sinua, minulta ainakin suurin osa kuvista on mennyt aivan ohi! Reissunne näyttää niiiiin ihanalta, että mun tekisi mieli ottaa tästä itselleni matkaopas ja lähteä kiertämään sama reitti! Mahtaisiko se kummitätä majoittaa minutkin muutamaksi päiväksi? 🙂

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 11:15

      No se on kyllä sellainen tapaus, että saattaisi jopa ottaa 😀 Oli ihanaa, eikä yksikään kohde jälkikäteen tuntunut turhalta ja kaduttanut, että käytimme siihen aikaa. Kaikki taisi olla vähintään odotusten mukaista ja osa sitten ylitti odotukset reilusti. Eli reittivlalintaan olemme supertyytyväisiä 🙂

      Reply
  16. sonjanette | FIFTYFIFTY

    04/06/2016 at 17:15

    Oi miten kauniita paikkoja olette nähneet! Ihan ensimmäiseksi huomion kiinnitti ne usvasta nousevat yksinäiset kivenjärkäleet ja hassut törröttävät kuusipuut. Meillä on tarkoitus mennä ensi vuonna Jenkkeihin häämatkalle, kolmen viikon aikana ajellaan Highway 1, katsastetaan Las Vegas ja Grand Canyon sekä New York. Meillä on odotukset aika korkealla. 🙂

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 11:19

      No sopii ollakin, hienoja kohteita ovat kaikki!! Upeat häämatkasuunnitelmat teillä! 🙂 Me kävimme New Yorkissa muutama vuosi sitten edellisellä reissulla, ja ihastuimme siihenkin kovin.

      Reply
  17. Terhi / Muru Mou

    04/06/2016 at 18:35

    Huh huh, miten huikea reissu!! Ja niin upeita kuvia, että ei mitään järkeä… Jään innolla odottamaan postauksia ja järkkärikuvia – ne ovat varmastikin tajunnanräjäyttäviä kun puhelimella otetut on näin mielettömiä! 🙂

    Reply
    • Henna

      05/06/2016 at 11:21

      Itsestäkin tuntuu jälkikäteen kuvia selatessa, että ei mitään järkeä, miten hienoja maisemia! 🙂 Ja olivathan ne moninkertaisesti upeita myös paikan päällä, mutta joskus vaan tulee sellainen epäusko jälkikäteen, kun katsoo kuvia, että olenko minä oikeasti ollut tuolla 😀

      Reply
  18. sarsa/Pohjoistuuli puhaltaa

    06/06/2016 at 18:32

    Vau, mä tykkäsin noista alkureissun metsiköistä ja puista. Eikä se vesiputous ja lumihuippuinen vuorikaan hullumpia olleet. Ja sitten mua hymyilytti se minireissumies sen puun juurella. Tosi nuori ja tosi vanha, pieni ja iso.

    Reply
    • Henna

      07/06/2016 at 20:10

      Ne olivatkin aivan ihania metsiä! Oli aika isot odotukset etukäteen niiden suhteen ja olivathan ne aivan mielettömiä 🙂 Tuli kyllä mainio kontrasti Minireissumiehen ja puun yhteiskuvaan ♥

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram