kulkutautiset

IgTT: Malediivit – lomailijan taivas

Vuoden ensimmäinen matka on takana. Keskellä tämän loskan ja harmauden huomaan pohtivani, oliko se totta ollenkaan. Voiko sellainen värien loisto ja auringon lämpö olla todellista, vai oliko se sittenkin unta?

IMG_1261

10 päivää ilman kenkiä – 10 päivää ilman huolia. Matka kolmen sukupolven kesken. Matka, josta nauttivat niin pienet kuin isotkin täysin rinnoin.

Rannalla rakentuivat komeimmat hiekkakakut ja snorkkelit pöhisivät vedessä räpylöiden potkiessa vauhtia. Kalat mitä ihmeellisimmissä sateenkaaren väreissä ympäröivät snorklaajan. Tulipa tervehtimään joskus kilpikonnakin, kuten myös hai ja rausku. Vaikka sahaat samaa riuttaa edestakaisin joka päivä, se on joka kerta erilainen.

Rantavedessä uiskentelivat pienet haivauvat, jotka eivät vielä olleet tarpeeksi isoja uimaan syvemmissä vesissä. Siinä ne paimensivat pikkukalaparvia ja välillä uivat evä pinnassa yrittäen näyttää pelottavilta kuin hurjimmatkin isot hait. Minireissumies tepasteli rantavedessä, osoitteli haita ja hihkui “Kala, kala!”.

IMG_1015

IMG_1013

IMG_1083

IMG_1423

Tekemistä riitti jokaiselle päivälle. Oli niitä hiekkakakkuja ja välillä avaruusraketti pääsi ajelulle rantaveteen. Oli snorklausta, windsurfingia ja melontaa, oli delfiiniretki ja meillä jo lähes kidukset kasvattaneilla myös sukellusretkiä. Joskus ehkä teki mieli lukea kirjaa terassilla ja välillä tähyillä merelle, tai keinua palmuun ripustetussa keinussa. Pienin nukkui päiväunet iltapäivästä, ja silloin usein rauhoittuivat muutkin. Ei ollut kiire mihinkään, mutta tylsääkään hetkeä ei päässyt tulemaan. Ei siltikään, vaikka rannalla löhöäminen ja itsensä paahtaminen tuntuu enemmän painajaiselta kuin unelmalta. Pienellä saarella riitti jotain jokaiselle.

IMG_1246 IMG_1262 IMG_1063

Miltä tuntuu, kun unelmien matkakohde vastaa kaikkia kuvitelmia? Mehän tämän todellisuuden jo tiesimme, mutta Minireissumiehen isovanhemmat sekä täti ja setä pääsivät myös osalliseksi siitä salaisuudesta, että postikorttimaisemat Malediiveilta ovat totisinta totta. Meri on yhtä turkoosi ja palmut kaartuvat yhtä kauniisti kuin upeimmissakin kuvissa. Hiekka on valkoista ja taivas sininen. Päivällä vesi hieman viilentää auringon kuumassa paahteessa, iltaisin ilma taas on lempeä ja miellyttävä.

Eräänä iltana meille oli katettu pöytä rannalle, sillä juhlimme matkalla syntymäpäivää. Pöytään, jonka yllä loistivat kirkkaimmat tähdet, kannettiin monen ruokalajin illallinen. Musiikkia ei ollut, mutta vieressä liplattivat meren aallot. Yksi istui syöttötuolissaan ja toiset jalat upotettuina hiekkaan, maistelemassa mahtavia herkkuja. Kuinka upea kokemus tämäkin oli, täydellinen jaettavaksi yhdessä rakkaan perheen kanssa.

IMG_1235 IMG_1239 IMG_1208

Malediiveille minä palaisin, ja palaankin, varmasti kerta toisensa jälkeen. Matkasta on jäljellä levännyt mieli ja kauniitakin kauniimmat muistot. Meidän ahkera pieni reissulainen, Minireissumies, joka on matkannut maailman äärissä, pääsi ensimmäistä kertaa nauttimaan ihan oikeasta rantalomasta. Hän otti ilon irti leikeistä rantahiekalla sekä aluksi varovaisesti ja loppulomasta jo huomattavasti reteämmin myös vedessä touhuilemisesta. Äidin sydän meinasi pakahtua katsellessa, kuinka paljon pieni matkalainen nautti siitä kaikesta. Ja pientä pakahtumista meinasi toki tapahtua siinäkin vaiheessa, kun me vanhemmat pääsimme pitkästä aikaa pinnan alle isovanhempien viettäessä laatuaikaa lapsenlapsensa kanssa.

IMG_1227 IMG_1390

Malediivit, sinä ihana maa, olen aivan rakastunut ja täysin myyty!


 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat TravelloverMuru Mou ja Skimbaco. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

26 Comments

  1. Skimbacon Katja

    02/02/2017 at 02:27

    Siis niin upeita kuvia! Ihanaa että teitte matkaa kolmessa sukupolvessa – se on joskus ihan parasta!

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:05

      Kiitos 🙂 Kolmen sukupolven matkat ovat todellakin parasta, niitä meillä varmasti jatkossakin harrastetaan, ja on harrastettu toki ennen tätäkin matkaa.

      Reply
  2. ananas2go / Popot pogoillen

    02/02/2017 at 05:17

    Mitä, olenko ensimmäinen, joka pääsee hihkaisemaan voihan kateus -kommentin! Eikä. Sanon, että tavoititpa ja välitit tunnelman ihanasti jutussasi. Kiitos aamun pikaretkestä Malediiveille!

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:06

      No melkein! 🙂 Kiitos, tunnelma olikin koko loman ajan aivan ihana ♥

      Reply
  3. Elina | Vaihda vapaalle

    02/02/2017 at 09:54

    No en kyllä yhtään ihmettele, että olet rakastunut tuohon maahan ja näihin maisemiin. Todellakin voisin lähteä samantien ensimmäisellä mahdollisella koneella tuonne paratiisiin rantahietikolle kirmailemaan ja merielämää ihastelemaan. Mahtavaa, että teillä meni reissu selvästikin enemmän kuin nappiin ja kaikki vauvasta vaariin nauttivat reissusta täysillä. 🙂 Lisää Malediivijuttuja odotellen!

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:10

      Voisin lähteä myös… takaisin siis, about nyt heti! 😀 Sen verran tosiaan kaikki nautittiin. Lisää juttuja tulossa varmasti pian!

      Reply
  4. Sandra / Terveiset päiväntasaajalta

    02/02/2017 at 15:53

    ^_^ EN kestääää! 😀 Upeaa <3

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:10

      Hehe, no sitä se kyllä oli! 🙂

      Reply
  5. Jenni / Unelmatrippi

    02/02/2017 at 17:41

    Eih, en kestä! Ihan mielettömiä maisemia! Hemmetti, olisi kyllä niin mahtavaa lähteä tuonne. Malediivit on todo-listalla (monen muun paikan kanssa), mutta kyllä tämä taas nykäisi Malediiveja jokusen pykälän ylöspäin… Ehkä ensi talvena..?

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:14

      Malediivit on myös ollut pitkään mun to do -listalla, mutta kun ensimmäisen kerran sinne päästiin, niin polte ei todellakaan loppunut siihen, vaan taisi yltyä moninkertaiseksi aiemmasta 😀 Listalla on kyllä monen monta muutakin paikkaa, mutta tuskin jää tämäkään käynti tuolla meidän viimeiseksi.

      Reply
  6. Kohteena maailma / Rami

    03/02/2017 at 00:57

    Komppaan Jenniä, tällaisille postauksille pitäisi olla julkaisukielto! 😀 On kyllä upean näköistä, siitä ei pääse mihinkään. Jotenkin voisin kuvitella, että tuollaisen kolmen polven synttärijuhlat eivät voisi parempaa paikkaa maan päältä löytää 🙂 Do not disturb oli muuten suosikkikuvani 🙂

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:19

      Koko matkan kestoiset kolmen polven synttärijuhlat olivat huiput, enkä itsekään keksisi parempaa paikkaa niille 🙂 Upeat puitteet ja puuhaa jokaiselle, ja sitten ihan tuo varsinainen juhlaillallinen, niin aikamoinen sekin 🙂

      Reply
  7. Hanneli / duunireissaaja

    03/02/2017 at 08:02

    Sait välitettyä ihanan tunnelman onnistuneesta lomasta. Mä tykkään matkustaa mun vanhempien kanssa, ja viime vuonna käytiin kahdesti heidän kanssaan reissussa.

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:20

      Kiitos 🙂 Minäkin olen jo ennen lasta tykännyt matkustaa vanhempieni kanssa, ihan parasta. Monet tuntuvat heräävän siihen vasta jälkikasvun ilmestyttyä kuvioihin, mutta kivaa on ollut aiemminkin, ja ihan mahdottoman kivaa nyt kolmen polvenkin voimin ♥

      Reply
  8. Jenna / Huge passion for life

    03/02/2017 at 09:42

    Kuulostaa täydelliseltä reissulta. Ainakin te olette olleet onnellisia lomalaisia ja niin pitääkin 🙂 Ihana teksti!

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:22

      Kiitos 🙂 Reissu oli todellakin täydellinen ja lomalaiset äärimmäisen onnellisia ♥

      Reply
  9. Noora | Kerran poistuin kotoa

    03/02/2017 at 15:37

    Ihan täydellistä väriterapiaa! Mua vähän harmittaa, etten päässyt tätä talvea pakoon mihinkään vastaavaan kohteeseen. Suunnitelmissa kyllä oli, mutta sitten tuhlasin ne lomapäivät jo syksyllä. Muutaman päivän reissun tein juuri Madridiin, ja vaikka se nyt ei tuollainen hengästyttävän upea rantakohde ollutkaan, niin siellä riitti sentään aurinkoa, kevään tuntua ja lumettomuutta. Ensi talven ohjelmaan pitää kyllä saada joku talvipako vastaavaan paikkaan, nuo maisemat on niin upeita 🙂

    Reply
    • Henna

      05/02/2017 at 21:26

      Kyllä se auringonkin näkeminen ilahduttaa kovasti talven keskellä, vaikka kyseessä ei olisikaan palmujen reunustamat rannat ja turkoosi vesi 🙂 Toivottavasti ensi talvena tarjoutuu mahdollisuus kuitenkin kunnon todellisuuspakoon 😀

      Reply
  10. Johanna Hulda

    03/02/2017 at 21:20

    Apua miten lumoavan näköistä! Instassakaan en malttanut olla laittamatta sydämiä melkeinpä joka kuvaan. Ei ihme että reissu tuntui noissa puitteissa just eikä melkein onnistuneelta! Perheen kanssa reissaaminen on minustakin ihan parasta. 🙂

    Reply
    • Henna

      08/02/2017 at 12:37

      Jep, se on niin hämmentävää, kun lähes minne tahansa kääntää katseensa niin vastassa on ihan mielettömän upea maisema! 🙂 Ja kun sen saa vielä jakaa perheen kanssa, huippua! ♥

      Reply
  11. Travelloverin Annika

    03/02/2017 at 22:31

    Ei kai Malediiveja voi olla rakastamatta? <3 Takaisin tahdon. Kunpa vain tietäisi milloin. Lentojahan saa nykyään ainakin tarjouksista aika edullisesti (jos voi matkustaa tarjousten voimassaoloaikana tietty).

    Reply
    • Henna

      08/02/2017 at 12:38

      Sama! 😀 Vaikka heti voisin lähteä takaisin. Ei tuota maata varmastikaan voi olla rakastamatta! Lentotarjouksia on tosiaan viime aikoina pompsahdellut, esim. Turkish Airlinesilla. Se on hyvä yhteys tuonne, Istanbulin kautta nytkin lensimme.

      Reply
  12. Mika / Lähtöportti

    03/02/2017 at 22:57

    Kylläpä oli jälleen onnellisuutta pursuava postaus! Kuulostaa niin mahtavalta reissulta ja saa Malediivit houkuttelemaan aina vaan enemmän. Ollaan välillä vähän mietitty Mauritiusta tämäntyyppiseen paratiisilomaan, mutta tässä olisi hyvä vaihtoehto.

    Hei tyhmä maakravun kysymys, mutta mistä tietää milloin on turvallista mennä haiden kanssa sukeltamaan tai uimaan?

    Reply
    • Henna

      08/02/2017 at 12:51

      Sen siitä saa, kun matkustaa paikkoihin, jotka lisäävät (omaa) onnellisuutta 🙂 Minkälainen ympäristö sitten kenellekin toimii… Mauritiuksella en olekaan käynyt, vaikka joskus sinnekin aion suunnata, mutta olen käsittänyt, että kohteena kuitenkin aika eri tyyppinen kuin Malediivit. Malediivithan koostuu näistä pienenpienistä saarista, jolta et käytännössä juuri minnekään pääse. Tämä meidän tämänkertainenkin oli kooltaan noin 1000x250m, sen kiertää kävellen aika äkkiä…

      Maakravulle vastauksena haiahdinkoon, että pitäisi ehkä vähän tuntea alueen tyypillistä haikantaa… tuolla pyörii lähinnä noita riuttahaita, jotka eivät tyypillisesti ole ihmiselle mitenkään vaarallisia. En tiedä, ehkä tuollainen pieni vauvahai saattaisi vähän haukata, jos sitä todella pahasti ärsyttäisi, mutta miksi tehdä niin. Rauhassa muuten paimentavat noita pikkukalalaumojaan. Samoin riutalla snorklatessa, jos näkee vähän isompia versioita noista samoista riuttahailajeista, niin nekin ovat ihan ok kavereita. En oikein osaa vastata kysymykseen sellaisten paikkojen suhteen, jossa näitä aggressiivisempia ja isompia hailajeja esiintyy rantojen läheisyydessä, vaikkapa Aussit tai Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikassa kyllä pulikoimme avomerellä ties minkä hirmujen kanssa, mutta sitä keikkaa ei mitenkään voi verrata mihinkään perusuintireissuun, joten siellä oli ihan omat sääntönsä.

      Reply
  13. Terhi / Muru Mou

    05/02/2017 at 12:17

    Ahh, tuonne kun pääsisi just nyt! Aivan ihanan näköistä! Vaikka en olekaan rantalomailijatyyppiä, uskoisin silti viihtyväni noissa maisemissa oikein mainiosti. Ihana tuo do not disturb -kuva 🙂

    Reply
    • Henna

      08/02/2017 at 12:52

      Minäkään en todellakaan jaksa mitään perus rannallapötkötyslomaa… mutta Malediiveilla maisemat ovat niin kauniit, että kyllä siinä päivä ja ehkä toinenkin kuluu rantavedessä läträtessä ja katsellessa ympäröivää kauneutta. Ja loput päivät sitten riutalla snorklatessa 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram