kulkutautiset

IgTT: Minireissumiehen matkat – Ensimmäinen vuosi

Vähän yli vuosi sitten heinäkuussa syntyi meidän pieni ihmeemme, iloinen ja nauravainen Minireissumies – tyyppi, jolla riittää jaksamista ja kärsivällisyyttä enemmän kuin vanhemmillaan yhteensä sekä hymyjä jaettavaksi lähes jokaiselle vastaantulijalle. Nyt, kun syntymäpäiviä on juhlittu kera suvun ja ystävien, on aika tehdä vuosikatsaus – matkablogi kun tämä on, niin mihinkäs muuhunkaan kuin Minireissumiehen ensimmäisen elinvuoden matkoihin!

InstagramCapture_14fa47ac-14a5-4bff-b24c-eef651483010

Viikon vanha Minireissumies jo matkalaukkuun pakattuna. Kuva: Jukka Alasaari

IMG_2330

vuoden ikäisen temput ovat jo ihan eri maata

IMG_2799

IMG_2816

Luonteeltaan tyytyväinen ja hyvin pitkäpinnainen vauva on ollut mitä ihanteellisin matkakumppani levottomista jaloista kärsiville vanhemmille. Pari ensimmäistä kuukautta meni tutustuessa toisiimme sekä Töölön parhaisiin kärryttelyreitteihin. Ensimmäistä kertaa ulkomaille suunnattiin lokakuussa Minireissumiehen ollessa 10 viikon ikäinen. Kohteena oli Kreeta, jolla vietimme viikon Minireissumiehen isovanhempien kanssa. Matka oli ihana – sää suosi, kreikkalainen ruoka maistui ja vauvan kanssa retkeily saaren upeisiin kohteisiin turistikylän ulkopuolella sujui oikein rattoisasti. Rentoutusreissu, kymmenen pistettä! Kaikki Kreetan postaukset löytyvät tämän jutun lopusta linkattuina.

InstagramCapture_fd0a211f-6e5f-4c93-9390-28827371a74b

InstagramCapture_9e1bfd45-67b9-45bc-bb47-df23df4cecdb

InstagramCapture_f3f019c6-215a-4be5-b3ca-8c780e1e31fa

Marraskuussa seilasimme Ruotsiin risteilyaluksella – pitkästä aikaa… Mukana oli tällä kertaa Minireissumiehen täti ja setä. Me aikuiset nautimme laivan ruokatarjonnasta ja astetta mukavammista hyteistä, Minireissumies ihmetteli naapurimaan pääkaupungin menoa rattaista käsin. Kiva oli meistäkin pitkästä aikaa palloilla päivän verran pitkin Tukholmaa. Emme tehneet sen ihmeempiä suunnitelmia, tapasimme ystävää, kävimme lounaalla ja kuljimme pitkin Tukholman kauniita katuja. Pieni arjen piristys teki hyvää meille kaikille. Minireissumiehen ensimmäisestä risteilymatkasta voit lukea täältä.

InstagramCapture_d18d17bd-6edd-401c-aaaa-ec3119397ee3

InstagramCapture_fc0737f5-d785-46b1-9610-7e982d6a5d0b

InstagramCapture_b2054dc2-8e19-4ae2-9129-09368bb747a0

Loppuvuosi kului kotona ilman lukkoonlyötyjä matkasuunnitelmia, mutta haaveita toki riitti vaikka muille jakaa. Vaikka vuosi aloitettiin vain maaliskuinen Lapin reissu buukattuna, huomaatte pian, että melkoisen tehokkaan matkakevään olemme kuitenkin onnistuneet viettämään.IMG_0118Matkustusvuosi 2016 käynnistyi maaliskuussa, kun lähdimme Minireissumiehen mamman kanssa kolmeen pekkaan synttäriyllärireissulle Belgian Antwerpeniin ystävieni luokse ja sieltä junalla Hollantiin, Amsterdamiin. Matkalla olimme viikon verran, ja pitkästä aikaa nautin kovasti kaupunkilomailusta ilman sen suurempia ambitioita. Kävelimme hurjan paljon imien itseemme näiden kahden keskenään hyvin erilaisen kaupungin tunnelmaa. Kulinaristi kiitti, sillä reissusta muotoutui myös aikamoinen herkuttelumatka. Eihän niitä kauniita ravintola-annoksia meinannut raaskia edes syödä!

Näyttäviä vanhoja rakennuksia, herkullisia suklaapuoteja, haisevia juustokauppoja, kukkia pilkkahintaan… Minireissumies ihmetteli jälleen kiltisti rattaista käsin ensin herttaista Antwerpeniä ja sen jälkeen Amsterdamin vilskettä. Mamman kanssa moneen kertaan matkan aikana päivittelimme, miten valtavan kärsivällinen pieni mies on osunut onneksemme. Tästä reissusta postaukset ovatkin vielä rästissä, eikä linjoilla ole vielä muuta kuin tämä lähdön julistus ja muutama kuva aiemman IgTT-postauksen yhteydessä. Mutta tulossa on, I promise!

InstagramCapture_74ed272d-8811-45fe-8a62-d23a94ccd8a8

InstagramCapture_3cacec76-0756-40ab-87fe-10041c9a555c

InstagramCapture_ca5d2c04-6e58-4f95-88e5-3903bc4cb6ff

InstagramCapture_ea74160e-00c3-4945-a4c7-793779042ced

Heti pian kotiuduttuamme keväiseltä Länsi-Euroopan kaupunkilomalta, pakkasimme uudelleen kimpsut ja kampsut, ja tällä kertaa oman perheen voimin suuntasimme A:n synttäriyllärimatkalle Leville pitkäksi viikonlopuksi. Sielläkin seuraamme liittyivät ystävät – mitäpä elämä edes olisi ilman heitä… Vietimme laatuaikaa porukalla – toiset rinteessä viilettäen, toiset lumikengillä toikkaroiden ja yksi jälleen vaunuissa torkkuen. Säät suosivat, Lapin taika lumosi ja poronkäristys ja letut maistuivat. Asunnostamme oli komeat näkymät suoraan Levi-tunturiin, hieno sauna, takka ja valtava terassi, jossa kelpasi pikkupojan katsella päiväunia. Kävimmepä yhdessä koko porukalla tunturin huipulla, joten sielläkin voi pieni mies kehua käyneensä… kunhan nyt ensin oppisi puhumaan. Lapin matkasta löydät juttuja täältä sekä täältä. Ehkäpä yhden vielä jossain vaiheessa rutistan linjoille.

InstagramCapture_e968223b-8533-4aa6-a19c-b32fea712c64

InstagramCapture_c955acda-f33f-42a4-ad08-e482baa276c3

InstagramCapture_49e384c1-3ba5-4c52-afeb-cecab2a6e93d

InstagramCapture_339f177a-4a50-4f89-8abb-4699c23d5d39

Seuraavaksi olikin aika suunnata katseet kohti kevään THE MATKAA, eli kuukauden mittaista road tripiä Yhdysvaltojen länsirannikolla. A:lla oli vielä isyyslomaa pitämättä ja minun työni alkoivat vasta alkukesästä, joten tässä oli saumamme reissuun, josta olimme pitkään haaveilleet. Matkaan lähdimme huhtikuun lopussa Minireissumiehen ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen. Tasan kuukauden vietimme tien päällä ja Suomeen palasimme takaisin toukokuun lopussa.

Matkaan mahtui maailman upeimpia luontonähtävyyksiä ja suurkaupunkeja, ystäviä ja tuhansia ajettuja kilometrejä. Se oli… sitä kaikkea, mitä kuvitella saattaa, ja vielä paljon enemmän. Kyllä te tiedätte! Minireissumies kulki mukana ilman sen ihmeempiä ongelmia ja nautti päästessään tutkimaan rantojen hiekkaa tai kiviä ja metsien käpysiä ja lehtiä. Matkalla harjoiteltiin uusia taitoja, kuten seisomista tukea vasten. Minulle ja A:lle tämä ei kummallekaan ollut ensimmäinen matka Yhdysvaltoihin, vaan minulle kuudes ja A:lle toinen. Ensimmäistä kertaa matkustimme kuitenkin sille suunnalle lapsiperheenä, ja Yhdysvallat jäikin mieleen todella lapsiystävällisenä matkustusmaana. Lisäksi, kun nähtävää on varmasti vaikka koko loppuelämäksi, palaamme aivan varmasti jälleen ennemmin kuin myöhemmin. Road tripin kokoava juttu löytyy täältä ja muita postauksia tupsahtelee tässä kesän ja syksyn mittaan aiempien jatkoksi.

IMG_0832

IMG_1089

IMG_2673

IMG_1236

IMG_0587

IMG_0160

IMG_0316

Palattuamme Jenkkien road tripiltä toukokuun lopussa olemme pysytelleet lähinnä paikoillamme täällä pääkaupungin hellässä huomassa. Kesä on kohdellut meitä hyvin ja olemme viettäneet ihania päiviä omaa naapurustoa koluten, kuten minua Instagramissa seuraavat tietävätkin. Minireissumies tosiaan täytti viime kuun loppupuolella vuoden, ja kuten tästä sekalaisesta listauksesta huomataan, elämä ei lopu vauvan tuloon – eikä siihen lopu myöskään matkustaminen. Pienellä reissaajalla on nyt listallaan käytyjä maita kuusi: Suomi, Kreikka, Ruotsi, Belgia, Hollanti ja Yhdysvallat. Lasken Suomenkin mukaan, sillä maa se on siinä missä muutkin, ja olemme me täälläkin yhdessä matkailleet, nyt jo Lapissa saakka. Toiveena on, että Minireissumiehestä kasvaisi avarakatseinen maailmankansalainen, joka ymmärtäisi, että samanlaisia ihmisiä asuu maailman jokaisessa kolkassa, ja osaisi myös arvostaa omia lähtökohtiaan.

Kevään tiuha reissutahti ei nyt ihan samalla tavalla jatku, vaan loppuvuosi vähän himmaillaan matkojen suhteen, sillä tiedossa on töitä ja töitä, eikä kovinkaan paljoa lomaa. Pienen reissaajan maat numero 7 ja 8 ovat kuitenkin jo tiedossa. Lähiaikoina on tulossa viikonloppureissu Tallinnaan. Siitä on jo pitkä aika, kun olen siellä päässyt käymään, joten innolla odotan tätäkin arjen piristystä.

Lisäksi horisontissa siintää talvelle suunniteltu loma, jolle lennotkin on jo ostettu. Kaiken tuon kuukauden road tripin sisällään pitäneen autossa ja rattaissa istumisen jälkeen lupasimme itsellemme, että seuraava loma olisi sellainen, jolla Minireissumiehen ei tarvitsisi muuta kuin ehkä nukkua päiväunet rattaissa, ja muuten hän saisi peuhata rannalla ja vedessä sydämensä kyllyydestä… arvaatko mihin olemme lähdössä pimeän talven keskellä?

kuva aiemmalta reissultamme kyseiseen maahan

kuva aiemmalta reissultamme kyseiseen maahan

Ihania matkoja muillekin pienten lasten kanssa reissaaville ♥

IMG_1796

 


 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

 

36 Comments

  1. Terhi / Muru Mou

    04/08/2016 at 18:12

    No huh, onpas pikkumies ehtinyt reissata jo paljon! Näin lapsettomana ihana tietää, että jos joskus lapsia saan, niin ei matkustamisen tarvitse siihen loppua 🙂

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 17:58

      No se olikin yksi motivaatio kirjoittaa tämä postaus- hälventää (toistaiseksi) lapsettomien matkailijoiden pelkoja 😀 Onneksi meitä taitaa olla suomalaisten matkabloggaajien keskuudessa jo varsin monta levittämässä tätä ilosanomaa!

      Reply
  2. Kati

    04/08/2016 at 19:08

    henk. koht. tällai ei-bloggarina ihmettelen aina näitä bamseklubi-postauksia… meidän Neiti reissasi ekana vuotena 9 maata, sekä Lapissa (Saariselkä) että Ahvenanmaalla. Nyt 6-v:nä on käytyjä maita parisenkymmentä ja ehken 200 kohdetta, jollei enemmänkin. Yhdelläkään järjestetyllä reissulla ei olla oltu ja nyt kirjoitan tätä Ruotsista roadtripiltämme. Samanlaisen roadtripin kuin te me tehtiin samaan aikaan kun tekin, mutta Euroopassa. Ei se reissaaminen käsittääkseni lopu kuin niissä lapsiperheissä, joissa ei ennenkään tykätty kauheesti reissata. Monta ihanaa reissua teille tulevaisuudessakin minireissumiehen kanssa – matkustaminen kannattaa aina!

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 18:02

      Minä en ole tainnut ainakaan matkabloggaajien keskuudessa Bamse-postauksia nähdäkään, mutta ehkäpä matkabloggaajat ovat yleensä juuri sellaisia reissaajia, jotka jatkavat omalla tyylillään myös lapsen tultua kuvioihin. Onpas teidän neiti reissannut paljon, ihanaa! 🙂 Upeita reissuja jatkossa myös teille ♥

      Reply
      • Kati

        10/08/2016 at 11:48

        Artikuloin huonosti. Tarkoitin toki Bamse-klubin dissausta. Se lienee juuri parhautta näille, jotka eivät ole matkustaneet aiemmin – lapset parkkiin ja vanhemmat omille teilleen. Facessa tämän dissauksen näin, en täällä. Edelleen toivon teille mahtavia elämyksiä!

        Reply
        • Henna

          11/08/2016 at 16:56

          Ei minunkaan ole tarkoitus Bamse-klubeja dissata. Ovat varmasti ihan paikallaan tietylle kohderyhmälle, ja jos joskus sellaiseen paikkaan itse osumme, niin toki lapsemme saa sellaiseen toimintaan halutessaan mennä. En myöskään halua pakettimatkailijoita leimata mitenkään huonommiksi reissaajiksi. Kukin tyylillään, ja hyppäämme itsekin paketin siivin sellaisiin paikkoihin, joihin se on kätevin tapa matkustaa. Tuolla Facebookin Bamse-heitolla tarkoitin itse sitä, etteivät matkat lapsen tultua kuvioihin automaattisesti muutu paketti/Bamse-klubi -matkoiksi, sillä joskus saa tällaisia kommentteja ja ennakkoluuloja kuulla lapsettomilta reissaajilta. Lapsiperheiden matkat jostain syystä usein leimataan nimenomaan lapsiperheiden matkoiksi, vaikka reissut itsessään olisivat hyvinkin aikuisten mieleen ilman sitä Bamsea ja uima-allasrallia. Ihan niinkuin lapsettomat reissaajat eivät voisi enää poimia vinkkejä näistä jutuista, sillä lasten kanssahan tietysti tehdään sellaisia matkoja, jotka eivät mitenkään voi lapsettomia kiinnostaa… 🙂

          Reply
          • Kati

            11/08/2016 at 21:42

            Itse en moisiin kommenteihin ole törmännyt ja kertaakaan ei olla pakettimatkalla oltu, kun omat mielenkiinninkohteet niin erilaisia, ehkä meidän kaverit ei vaan oo kommentoinut meille meidän reissuista mitää, koska ei niitä niin kiinnosta missä me reissataan ja miten? Tai sit en oo (taaskaan) vaan tajunnut mitään (tää ei oo tavatonta 😀 ). Toki ollaan aina huomioitu lapsi, mutta kun tolle nyt vaan on helppo markkinoida ihan mitä vaan – nykytaiteen museosta luonnonkohteisiin – ehkä kannatti vaan raahata toista mukana sillon alussa, vaikka helppoa se ei ollutkaan 🙂 ps. ollaan kyllä käyty useammassa huvipuistossakin

  3. Pirkko / Meriharakka

    04/08/2016 at 19:42

    Ei taida ihan näistä matkoista – eikä tuosta ihanasta orvokein koristellusta kakusta – jäädä minireissumiehelle elämän kestäviä muistoja, mutta varmasti lasta hoitaessa, elämän kotona kuitenkin ehkä rajoittuessa vähän tavallista pienempään piiriin, on tärkeää päästä välillä vähän muuallekin ja kivastihan te siinä näytätte onnistuneen. Tuokin taitaa nykyisin olla aika tavallista, että isäkuukausi vietetään maailmalla!

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 18:06

      Onko sen niin väliä, vaikkei niitä pysyviä muistoja vielä jääkään? Mutta todellakin juuri näin, vanhemmat kaipaavat välillä maiseman vaihdosta, ja ehkä tuo lapsikin sitten, kun tuosta vielä vähän kasvaa. Toistaiseksi meille on ollut tärkeää se, että lapsi tulee osaksi meidän elämäämme, emmekä laita kaikkea täysin uusiksi uuden perheenjäsenen myötä. Totta kai lapsen ehdoilla pitkälti mennään, mutta silti mennään… vaikka minne 🙂 Ja kun pienestä asti tottuu, niin vähän isompanakin sitten sujuu! Matkablogeissa tosiaan on juttua vaikka minkälaisista isäkuukausireissuista, ainakin Kohteena maailma -blogin Rami on tässä kunnostautunut 😀

      Reply
  4. Kati

    04/08/2016 at 23:28

    ps. Meillä ei ole edes helppo lapsi vaan tulta ja tuppuraa, mutta rakastaa matkustaa, vaikka ne ekan vuoden reissut ei sieltä helpoimmasta päästä olleetkaan. Me myös reissattiin päässääntöisesti kolmistaan – helppoa ilman hoitajiakin, mutta on tuota raahattu monenmoiseen luontokohteeseen ja museoon ja kaupunkiin – vain rantalomiin me ei taivuta, aktiivilomat mielenkiintoisempia, myös tytöstä. Yleisin kysymys tytön suusta: “koska lähdetään seuraavan kerran reissuun?” Minireissumiehestänne tulee loistava maailmankansalainen – jatkakaa samaa rataa! ps. kuvakirjoja kannattaa tehdä reissuista, niin voi katsella niitä sitten myöhemmin, jotta “muistaa”

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 18:12

      Upeaa, että olette sinnikkäästi kuitenkin matkustaneet, vaikkei aina helppoa ole ollutkaan. Meillä tuo Minireissumies on tosiaan ollut niin leppoisa tapaus, että matkat ovat olleet sinänsä aika helppoja, lukuunottamatta sitä järjetöntä tavaroiden raahaamista.

      Mekään emme rannalla löhöämislomia jaksa, mutta rannat silti ovat isossa osassa matkoillamme – olemme nimittäin intohimoisia sukeltajia. Tuo ensi talven reissuon ensimmäinen, jolla suunnittelemme sukeltavamme lapsen syntymän jälkeen. Eiköhän tuosta Minireissumiehestäkin kehkeydy innokas snorklaaja, ja ehkä joskus myös sukeltaja… sen verran innokas poika on ollut vauvauinnissa ja muutenkin veden kanssa 🙂 Kuvakirjat ovat hyvä idea… tosin sellaiset odottavat vielä toteuttamistaan meidän monen vuoden takaisista häistä ja 7 kk mittaisesta häämatkastakin… apua! 😀

      Reply
      • Kati

        11/08/2016 at 21:46

        Aivan varmasti kehitty! Ihania reissuja teille – kuulostaa loistavalle tuleva lomanne! <3

        Reply
  5. Teija / Lähdetään taas

    05/08/2016 at 10:43

    Ihania matkoja teilläkin on pienen miehen kanssa takana. Meidänkin neiti kävi ensimmäisenä elinvuotenaan kahdeksassa maassa ja nyt niitä on täynnä kymmenen, tällä hetkellä olemmekin täällä kymmenennessä maassa 🙂 Kovin samalta kuulostaa teidän meno. Meilläkin on kovin tyytyväinen reissaaja, ja matkoja voi huoletta varata.

    Voih, ihanalta näyttää teidän tuleva talven maisema. Meillä on vielä päättämättä kohde, mutta jonnekin sitä täytyy kyllä päästä 🙂

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 18:14

      Olenkin seuraillut teidän reissuja, olette kyllä ehtineet ihan valtavasti tytön ensimmäisenä vuotena! Sama mieli täällä, enää ei tarvitse miettiä, voiko matkaa varata, kun kaikki on sujunut niin mallikkaasti 🙂 Ihanaa reissua siellä kymmenennessä maassa! ♥

      Reply
  6. Marja

    05/08/2016 at 13:37

    Ihana blogi! Musta on kans ihana tietää ettei matkailua tarvitse lopettaa, jos joskus oman lapsen saa.

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 18:14

      Voi kiitos! ♥ Sitä ilosanomaa tässä levitetään!

      Reply
  7. Elina | Vaihda vapaalle

    05/08/2016 at 20:56

    Kyllä on Minireissumiehen mahtavaa katsella näitä kuvia isompana! Ihan huippuja, etenkin tuo missä hän on valtavan puun juurella. Ehditte, jaksoitte ja pystyitte kyllä matkustamaan ihailtavan paljon vauvan ensimmäisen vuoden aikana. Näitä on vauvojen ja pienten lasten kanssa matkustuksesta kertovia postauksia on kiva lukea, mutta olen ihan varma, että jos meille joskus lapsi tulee, se on kuitenkin koliikkivauva, jonka kanssa ei liikuta lähi-Alepaa pidemmälle. 😀 :O

    Reply
    • Henna

      05/08/2016 at 21:40

      Onneksi koliikki ei yleensä kestä kovinkaan montaa kuukautta, joten saatatte siitä huolimatta saada aikaiseksi varsin reissurikkaan vauvavuoden, jos sellaisen pyörteisiin joskus päädytte! 😀 Onneksi meillä on kotiarkistoissa kuvia Minireissumiehestä matkoillaan myös sellaisia versioita, joissa naama näkyy, niin kelpaa hänen itsensäkin niitä myöhemmin selailla, eikä tarvitse ihmetellä, miksi äiti on kuvannut pelkkää takaraivoa 😀 Tuo kuva ison sequoia-puun kanssa on yksi minunkin lemppareistani.

      Reply
  8. Kohteena maailma / Rami

    05/08/2016 at 21:42

    Itsestä on aivan huippua lukea minireissumiehen matkakertomuksia maailmalta. Kun itselläkin on pieniä lapsia, niin hengenheimolaisten tarinat kiinnostavat tosi paljon. Tosi pienten muksujen kanssa on helppo reissata, pahimpia on 3-4 vuotiaat. Sen jälkeen taas elämä helpottaa 😀

    Meidän minireissaaja on näköjään mennyt teidän nappulasta ohi maiden määrässä, kun muistaakseni oli jossain keskustelussa perässä 😉 Nyt ois 8 valtiota kasassa ja ikää 14 kk. No USA:n osavaltioissa meidän pikkumies on perässä, kun ei ole kasassa kuin yksi + kaksi näitä itsehallintoalueita 😀

    Jotenkin on huippua tuo isopuu vs. minimieskuva ja se, että näyttää minimies silittävän merileijonaa 🙂

    Reply
    • Henna

      06/08/2016 at 08:48

      O-ou, ajattelin jotenkin, että pahin ikä olisi siinä 1,5-2-vuotiaana, kun meno on kova, mutta järki ei vielä kovastikaan seuraa mukana. No, siispä alamäkeä odotettavissa sinne 3-4-vuotiaaksi asti 😀 Onneksi tähän mennessä on mennyt niin loistavasti, että vähän isommillakin ongelmilla selvitään reissuista vielä reilusti plussan puolelle 😛

      Ja toden totta, aiemmin taisitte tulla vähän perässä ja nyt ollaan näköjään jääty sen verran jälkeen, että kun tuo 14 kk ikä koittaa, niin Minireissumiehellä on maita kasassa seitsemän. Pitääköhän tässä alkaa järjestää jotain ex tempore reissua johonkin, ettei hävitä tätä “kilpailua”… 😉 Osavaltioita tosiaan on nyt kasassa pienellä matkalaisella 5, mutta tuolla reissulla lisääntyi äidinkin käymät osavaltiot aika reippaasti, niitä oli aiemmin 3-4 vähän laskutavasta riippuen.

      En muuten edes huomannut, että tuossa San Franciscon kuvassa näyttää siltä, että Minireissumies silittää merileijonaa, mutta ihan selkeästi nyt, kun asiasta mainitsit! 🙂

      Reply
  9. Miika ❤️ Gia | matkakuume.net

    05/08/2016 at 23:10

    Malediivit!

    Ja nyt kun suuri kysymys on ratkaistu niin on älyttömän suuri ilo aina katsoa vierestä kun muutkin raahaavat jälkikasvuaan maailmalle. Itse haluan uskoa että se myöhemmin maksaa itsensä takaisin monessa muodossa.

    Myös se, että näyttää mallia siitä ettei elämän tarvitse loppua vaikka lapsi tulee kannustaa varmasti muitakin harkitsemaan lapsentekoa. Näitä esimerkkejä en nähnyt nuorempana itse lainkaan.

    Vähän tosin olen huolissani siitä miten sen joulusiivouksen nyt käy, vaikka se kuulemma excelissä onkin?

    Reply
    • Henna

      06/08/2016 at 09:07

      No se! <3 <3 <3

      Uskon myös samoin, palvelee itseä ja muita. Olen omassakin lähipiirissä havainnut, että aika tiukassa ovat joillain uskomukset siitä, että elämä loppuu siihen, kun lapsi tulee kuvioihin.

      Tässä kohtaa täytyy varmaan myöntää, että koskaan en ole joulusiivousta tehnyt 😀 Mutta jos myöhemmin tästä puhutaan, niin en myönnä mitään!

      Reply
  10. Annika | Travellover

    05/08/2016 at 23:55

    Jos matkustaminen on vanhempien elämäntapa, olisi ihan hullua lopettaa siihen, kun perheeseen syntyy lapsi. Epäilemättä matkustamisessa jokin muuttuu, mutta niinhän muuttuu muutenkin, kun ikää tulee, kiinnostuksen kohteet vaihtuvat jne. Hassu ajatus tuossa aiemmin jollakulla, että ei lapselle jää muistoja. Ei varmaan jääkään, mutta ettehän te lapsen muistojen vuoksi matkusta vaan ihan vain siksi, että matkustaminen on mukavaa.

    Reply
    • Henna

      06/08/2016 at 09:18

      No näinhän se on. Me teimme aika erilaisia reissuja ennen lapsen syntymää, mutta nämä eivät ole yhtään huonompia, ja oikeastaan esim. tuosta Jenkkien länsirannikon road tripistä haaveilimme pitkään, mutta ennen lasta mietimme, että se on helppo kohde jälkikasvun kanssa, joten säästetään se siihen aikaan, ja toteutimme sitten muita haaveita, matkoja paikkoihin, joihin en ihan pienen lapsen kanssa lähtisi. Unelmieni reissuja molemman tyyppiset, mutta kovin erilaisia keskenään.

      Eikä lapselle varmasti jääkään pysyviä muistoja näistä matkoista, mutta voin ihan rehellisesti myöntää, että asia on juuri noin kuin sanoit – reissaan siksi, että se on minusta kivaa 🙂 Toki toivon, että lapsikin siitä nauttii sitten myöhemmin, kun vähän enemmän ymmärtää jostain jotain. Olen aika monesti törmännyt tuohon ajatukseen, että ei kannata mennä sinne ja tänne (jotain once in a lifetime -tyyppisiä paikkoja), koska lapsi ei siitä muista mitään. Ilmeisesti pitäisi lapsen ensimmäiset vuodet matkustaa vain johonkin turhakepaikkoihin (mitähän ne sellaiset sitten edes olisivat…) ja niihin hienoihin paikkoihin vasta lapsen ollessa riittävän vanha… Paistaa vähän kurjasti läpi ajatus, että lapsen syntymän jälkeen vanhemmat eivät saisi tehdä mitään itseään varten. Pirkko tuskin tuota kuitenkaan tarkoitti, vaan olikin kommentoinut, että vanhemmille varmasti tekee ihan hyvää päästä tuulettumaan.

      Reply
  11. Milla - Pingviinimatkat

    06/08/2016 at 07:59

    Upea vuosi ollut Minireissumiehellä ja sitäkin antoisampi se on ollut varmasti teille koko perheenä <3 Tuo Yosemiten kuva on ihan mahtava! Täytyy hengenheimoilaisillenne ja muille lapsellisille vinkata taas näistä teidän jutusta jos vaikka saisivat inspiraatiota 🙂

    Reply
    • Henna

      06/08/2016 at 09:20

      On ollut ihana vauvavuosi, en olisi voinut toivoa parempaa – matkojen kannalta tai muutenkaan! 🙂 Yosemite oli kyllä superupea! Olen tässä pantannut niiden kuvien läpikäymistä blogia varten, sillä pelkään, että tulee liian kova hinku takaisin 😀

      Reply
  12. Mika / Lähtöportti

    06/08/2016 at 23:03

    Onnea vaan 1-vuotiaalle Minireissumiehelle! Mahtavaa lukea tällaista koostetta, kun itsekin lasten kanssa maailmaa kiertelee. Piti nyt ihan laskea, että meidän tytöillä (6 ja pian 4-v.) on nyt 16 maata kasassa, muutamat maat moneen kertaan. Kovasti ovat innokkaita reissaajia ja laskevat aina montako yötä on seuraavan matkan alkuun.

    En osaa sanoa minkä ikäisen lapsen kanssa olisi vaikeinta reissata, joka iässä on puolensa. Vauva sitoo lähelleen, mutta tulee toisaalta tyytyväisenä mukaan ihan minne häntä vaan viekin. Vähän vanhemmat lapset osaa jo esittää erilaisia vaatimuksia, valittaa pitkistä ajomatkoista ja kysellä milloin päästään uimaan 😀 Mutta vaikka lasten kanssa reissaamisessa oma vaivansa onkin, niin se on ehdottomasti kaiken sen arvoista ja enemmänkin. Monesti on myös mielenkiintoista huomata ja yllättyä, mikä lapsesta tuntuu mielenkiintoiselta vieraassa kohteessa.

    Reply
    • Henna

      09/08/2016 at 08:09

      Minireissumies kiittää! 🙂 Aikamoinen kasa maita teidänkin tytöillä jo käytynä! Alun “helpot” maat, kun saa kasaan, niin tahti yleensä hidastuu, ja nimenomaan, kun omissa suosikeissa käy useampaan kertaan. Mutta ei maapisteiden keruu ainakaan minulle ole mikään itsetarkoitus, vaan hauskaa vaan… mielihalu menee ehdottomasti yli pisteen ja samoihin paikkoihin palataan vaikka 20 kertaa, jos tekee mieli 🙂

      Odotan kyllä todella mielenkiinnolla, minkälaiseksi reissaaminen muuttuu, kun tuo pieni tuosta vähän kasvaa. Kovin kauaa ei taida mennä siihen, että voidaan jo vähän etukäteen keskustella, että ollaan lähdössä matkalle jne. Ja vielä tuo… lapsesta tosiaan aivan erilaiset jutut voivat olla mielenkiintoisia kuin itsestä ja sitä on ihan varmasti hauska seurata, mikä häntä/heitä kiinnostaa 🙂

      Reply
  13. säppä

    07/08/2016 at 23:03

    Eikä, miten suloinen pieni reissaaja. 🙂 Ja paljon jo ehtinyt nähdä ja kokea tuon ikäiseksi!

    Reply
    • Henna

      09/08/2016 at 08:11

      Kiitoooos 🙂 Meillä on kyllä ollut vallan mainio reissuvuosi! <3

      Reply
  14. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    09/08/2016 at 20:39

    On Minillä ollut melkoisen huikea eka vuosi! Kyllä tuollaisella kasvatuksella saa sellaiset eväät elämään, että ihan varmasti selviää vähän tiukemmastakin paikasta <3

    Reply
    • Henna

      11/08/2016 at 16:57

      Vuosi on ollut huikea niin minille kuin vanhemmillekin! <3 Toivotaan, että ennustuksesi pitää paikkansa 🙂

      Reply
  15. Anna | TÄMÄ MATKA

    10/08/2016 at 17:55

    Onpas teillä ollut mukava vuosi kaikilla.

    Me emme poikia mukaan ottaneet kuin vasta olisikohan ollut joskus 4-5 vuotiaina. Kamalaa kun ei enää muista….?! Ovat jo nyt 12 ja 14. Mutta siis meillä oli helppo jättää isovanhemmille hoitoon.

    Reply
    • Henna

      11/08/2016 at 16:59

      Vuosi on tosiaan ollut ihan mahtava 🙂 Meilläkin olisi aika helppo jättää isovanhemmille hoitoon, mutta mieluusti kuljemme toistaiseksi kolmisin, varsinkin kun kaikki on sujunut niin kivasti. Katsotaan sitten myöhemmin, kun tekee mieli tehdä jotain vaikkapa kaupunkilomia ilman ympäriinsä säntäilevää taaperoa. Onneksi on tuo isovanhemmat-kortti käytettävissä 🙂

      Reply
  16. Laura R. / RIMMA + LAURA -matkablogi

    30/08/2016 at 20:26

    “Toiveena on, että Minireissumiehestä kasvaisi avarakatseinen maailmankansalainen, joka ymmärtäisi, että samanlaisia ihmisiä asuu maailman jokaisessa kolkassa, ja osaisi myös arvostaa omia lähtökohtiaan.” Tämä!! Niin tavoitteena myöskin meillä 🙂 Ihania reissuja te ootte kyllä ehtineet tehdä vuoden aikana! <3 Me ei päästä kyllä samaan, varsinkaan kun nyt just ei ees kiinnosta ihan kauheesti reissata, hah 😀

    Reply
    • Henna

      30/08/2016 at 21:35

      Hah! 😀 Mua kiinnostais, mut ei enää oikein samaa tahtia ehdi, kun pitää töissäkin käydä! Mutta oottehan tekin ehtineet vaikka mitä jo 🙂 Eiköhän se into taas nouse, kun edellisen pettymys vähän laantuu ♥ Ja mikäs täällä Suomessakaan on ollessa, aika mainiota on täälläkin!

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram