kulkutautiset

Rakas Minireissumiehemme saavutti hiljattain kypsän kahden vuoden iän ja nyt juhlahumun jälkeen onkin aika ottaa jälleen katsaus pikku reissulaisen kuluneen vuoden matkoihin. Tämä vuosi on matkojen suhteen ollut hieman hiljaisempi kuin edeltäjänsä (jonka yhteenveto löytyy täältä) – vaisummasta reissufrekvenssistä voidaan syyttää lähinnä vanhempien töitä. Reissun päälle olemme kuitenkin päässeet ja Minireissumiehen maasaldo on tällä hetkellä kokonaiset yhdeksän käytyä maata, näistä toisen ikävuoden aikana listalle on tullut kolme lisää. Matkat ovat aiempaan tapaan sujuneet erinomaisesti, ja vähitellen pieni poikanen on itsekin alkanut saada niistä jotain irti (verrattuna vauvavuoden reissuihin, joista suuremman ilon taisivat saada vanhemmat). Vuoden matkoilla on rakennettu yhdessä hiekkakakkuja palmujen katveessa rannalla, uitu linnunmaidon lämpöisessä vedessä ja syöty aitoa italialaista pizzaa niin, että napa ratkeaa. On ihmetelty vuoristoniittyjen kukkia ja perhosia, lehmien kellojen kilkatusta sekä iloittu vinhaa vauhtia aalloilla hyppivän moottoriveneen kyydissä.

Mutta mennäänpä sitten itse matkoihin…

 

 

Viime syyskuussa suuntasimme nokan kohti Tallinnaa yhdessä Minireissumiehen kummien kanssa. Viikonlopun verran katselimme kaunista kaupunkia, söimme, söimme ja söimme… Tämä oli Minireissumiehen ensimmäinen matka Viroon ja äidinkin ensimmäinen useampaan vuoteen. Naapurille kaikki kunnia, kaupunki on muutamassa vuodessa muuttunut upeaksi herkuttelijan paratiisiksi ja tunnelma on muutenkin tehnyt täydellisen takinkääntötempun Mustamäen torin ajoista. Blogipostaus matkalta hotelli- ja ravintolasuosituksineen löytyy täältä.

 

 

Tammikuussa oli kauan odotetun Malediivien matkan aika. Sinne – yhteen meille häämatkallamme tutuksi tulleeseen maahan – suuntasimme tällä kertaa Minireissumiehen isovanhempien sekä tädin ja sedän kanssa porukalla viettämään eräitä pyöreitä synttäreitä. Kuinka onnellisia olivatkaan nuo päivät, jotka pienellä saarella palmujen katveessa vietimme. 10 päivää laatuaikaa rakkaiden kanssa uskomattoman kauniissa puitteissa, kirkkaat vedet kaloineen ja koralleineen ja herkuista parhaimmat – kyllä muuten kelpasi! Me vanhemmat pääsimme myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaa fiilistelemään vedenalaista maailmaa laitesukelluksen merkeissä, kiitos muiden perheenjäsenten – ja sitä rakasta harrastusta ehti muuten olla jo aivan valtava ikävä!

Malediivien postauksia löytyy täältä, ja muutama lisää on vielä tulossa, pysykää linjoilla!

 

 

Huhtikuussa suunnattiin jälleen viikonloppureissulle Tallinnaan, tällä kertaa seurana Minireissumiehen isoäiti sekä isoisoäiti. Tästä matkasta ei olekaan päätynyt tunnelmia blogiin, vain pari kuvaa Instagramiin. Mukavaa oli tällöinkin ja mainio kokemus oli erityisesti yöpyminen hienossa Telegraaf-hotellissa. Piristäviä nämä pienet vierailut, kun lyhyen matkan päässä odottaa tunnelmallinen Tallinnan vanhakaupunki kaikkine aarteineen.

 

 

Minireissumiehen toisen reissuvuoden päätti 2,5 viikon Pohjois-Italian kierros heinäkuussa. Matkasta vierähti viikko Venetsiassa ystäviemme luona ja reilu viikko Dolomiittien vuoristossa seikkaillen. Vuorilla päivät kuluivat useimmiten lyhyiden päiväretkien ja reippailujen merkeissä vuoristopoluilla. Pienin meistä matkasi pääosin kantorinkan kyydissä ja sopivan (turvallisen) tilaisuuden tullen pääsi myös itse tutkimaan ympäristöä. Törröttävät vuoret ja vihreät laaksot tekivät isompiin vaikutuksen, pienin nautti varmaankin eniten useista järvistä, joihin oli mukava heitellä rannalta kerättyjä kiviä.

Ainutlaatuinen ja kaunis Venetsiakin vei mennessään, ainakin meidät aikuiset, ja pääsipä pieni matkalainenkin eräänä päivänä lempipuuhansa pariin – nimittäin rannalle hiekkakakkuja rakentamaan ja uimaan lämpimässä merivedessä. Melkoisen monipuolinen loma siis, vuoristoa, kaupunkia ja rantaa! Italiasta on linjoilla vasta yksi postaus, mutta lisää tulee lähiaikoina ja ne tulevat aikanaan löytymään Italia-tägin alta.

 


Näin on pikkuseikkailijan toinenkin matkailuvuosi paketoitu valmiiksi. Mahtavaksi sekin muodostui – oli kauko- sekä Euroopan matkailua ja vielä ne parit pyrähdykset naapuriin.

Minireissumiehen kolmannen reissuvuoden matkat korkataan pian, sillä syksylle on tiedossa matka ihanaan Ateenaan kuuntelemaan historian siipien havinaa ja nauttimaan yhdestä maailman parhaista keittiöistä. Lisäksi talvella odottaa niin mahtava reissu, ettemme meinaa pysyä housuissamme, nimittäin 5 viikon matka Uuteen-Seelantiin, sekä meno- että paluumatkalla pysähdykset minulle rakkaimmassa kaupunkikohteessa Hongkongissa ♥

Siispä matka jatkukoon!

 

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

14 Comments

  1. sari

    03/08/2017 at 17:11

    Mukavaa alkavaa reissuvuotta minimiehelle! Kivat matkat teillä on olleet ja aika upeat edessäkin. Noita Italian Dolomiittijuttuja odotan sitten innolla, koska se on itsellä haaveena.

    Reply
    • Henna

      04/08/2017 at 14:23

      Kiitos! Dolomiiteilta tulossa paljon juttuja ja oikein lämpimästi seutua suosittelemme 🙂 Samoin olemme erittäin innoissamme tulevista matkoista!

      Reply
  2. Terhi | VAGABONDA

    03/08/2017 at 18:27

    Tutunnäköinen teema blogillasi 😀 Vau, noita Dolomiittien maisemia! Tuonne pitää kyllä päästä itsekin! Kävin toukokuussa Comojärvellä ja ihastuin sillä reissulla Pohjois-Italiaan aivan täysin, mutta näköjään Comoakin upeampia maisemia on siellä tarjolla 🙂

    Reply
    • Henna

      04/08/2017 at 14:26

      No kappas! Toukokuussa vaihdoin tähän ja hyvältä on tuntunut, vaikka pitäisi vielä malttaa vähän hienosäätää 🙂 Dolomiiteilla oli ihan mielettömän upeat maisemat. Comolle emme ehtineet, joten ei voi vertailla, mutta Garda-järvellä kävimme päiväseltään. Oli mukava käydä, tosi kauniit maisemat sielläkin, mutta olen tyytyväinen ratkaisuumme viettää pääosa ajasta vuoristossa 🙂

      Reply
  3. Travelloverin Annika

    04/08/2017 at 07:08

    Juuri näin pitäisi mielestäni lasten kanssa elää: normaalia elämää. Jos vanhemmat ovat reissuhenkisiä, kyllä matkaan voi lähteä pienenkin ihmisen kanssa. Kauniisiin paikkoihin on pikku-ukko jo päässyt.

    Reply
    • Henna

      04/08/2017 at 14:28

      Niinpä! Ihmettelen niitä, joilla kaikki muuttuu kuin seinään. Toki moni asia muuttuu, mutta ei kaiken tarvitse. Upeita maisemia on ollut, hän voi sitten myöhemmin katsella niitä kuvista, tuskin jää pysyviä muistijälkiä mistään vielä, mutta mitäpä siitäkään 🙂

      Reply
  4. Timo

    05/08/2017 at 13:39

    Dolomiitteja onkin näkynyt muuallakin, nämä kuvat vahvistivat sen paikkaa toivelistalla. Malediivejä ollaan harkittu muutamaankin kertaan, mutta se matkojen hintataso tuntuu aina jotenkin korkealta verrattuna miten muuten pääsee palmurannoille… Ehkä jossain vaiheessa löytyy jokin meille sopiva.

    Reply
    • Henna

      07/08/2017 at 18:11

      Dolomiitit roikkuivat meidänkin listalla jonkun aikaa, mutta nyt kun sinne vihdoin päästiin, niin lunastivat kyllä aiemmin nähtyjen kuvien lupaukset, hienoa oli! Malediivit on kyllä kallis, mutta toisaalta ei ole samanveroisia rantoja tullut muualla vastaan, vaikka rantoja on koluttu monella maailman laidalla. Mahtava paikka! Budjettia voi hilata alaspäin suunnittelemalla matka sopivaan ajankohtaan, lennot ja majoitukset heilahtavat hinnoissaan heti pilviin, kun sesonki lähestyy. Hintahaitari majoitusten kanssa on kyllä laaja, sillä vain taivas on rajana, mutta löytyy muutama kohtuuhintainenkin paikka.

      Reply
  5. Kohteena maailma / Rami

    10/08/2017 at 11:29

    Olipas mahtava Angry Birds -kakku heti alkuun! Upeita reissukohteita on ollut minireissumiehellä ja vanhemmilla 🙂 Eikä tietysti huonolta kuulosta Uusi-Seelanti ja Hongkong! Italian patikoinnit saivat itsellä sellaisen tunteen, että ensi vuonna voisi lähteä kyllä hyvinkin tuonne Alpeille tai Dolomiiteille päin kesällä pariksi viikoksi. Sitä olen tässä vakavissani miettinyt muutaman viikon verran 🙂

    Reply
    • Henna

      13/08/2017 at 12:06

      Heh, kiitos, jostain netistä bongasin tuollaisen koristelutyylin ja lätkäisin ihan perus täytekakun päälle, helppoa oli kuin mika. Dolomiitit oli kyllä aivan ässä! 🙂 Tosin eivät ne pohjoisemmatkaan Alpit taida yhtään vuoristomaisemissa jälkeen jäädä, tuolla on vaan mukava kun on vähän sitä italialaista kulttuuria messissä, erityisesti ruokien osalta. Tässä kyllä jo odotellaan kovasti tulevia reissuja. Vähän aikaa joudutaan tuota pidempää settiä vielä tosin odottelemaan, mutta onneksi on tuo Ateena siinä välissä, niin se piristää syksyä mukavasti <3

      Reply
  6. Mika / Lähtöportti

    13/08/2017 at 09:26

    Kiinnitin heti alkuun huomiota samaan kuin Rami, sillä tuo Angry Birds -kakkuhan on aivan nerokas! En oikein pidä lasten ällömakeasti kuorrutetuista teemakakuista, mutta tämä näyttää todella raikkaalta toteutukselta 🙂

    Minireissumies on päässyt hienoille reissuille ja monenlaisia elämyksiä on tämän toisenkin vuoden aikana kertynyt. Kuulostaa juuri siltä, että hän on saanut ihmetellä maailmaa haluamallaan tavalla ja toisaalta te vanhemmatkin olette päässeet tekemään omia juttujanne. Erityisesti Italia-postaukset luen mielenkiinnolla, kun Dolomiitit on näkemättä ja sinne tekisi kovasti mieli. Meillä Tallinna on jäänyt pahasti muiden reissujen jalkoihin, kun koulutiensä aloittavakaan ei ole käynyt siellä vielä kuin kerran päiväseltään.

    Reply
    • Henna

      13/08/2017 at 12:09

      Hihii 🙂 Minäkin tykkään enemmän raikkaista täytekakuista ja tämä oli juurikin sellainen. Hedelmämössötäytteellä, kyllä maistui! Dolomiitteja puskee blogiin pidemmän kaavan kautta, sillä retkeilimme tosi paljon eri alueilla ja monet ansaitsevat ihan oman postauksensa. Tallinna jotenkin tuppaa olemaan sellainen, että sen koko option vähän unohtaa, mutta nyt kun on tullut taas pari kertaa käytyä, niin on kyllä helppoa ja mukavaa juuri viikonloppureissuna toteuttaa.

      Reply
  7. Laura

    16/08/2017 at 20:58

    Onpa kertynyt minireissaajalle maita varsin mukavasti! 🙂 Mä joskus mietin, millaista olisi matkustaa jos olisi lapsi matkassa. Näin ulkoapäin katsottuna tulee sellainen fiilis, että se vaatii aika lailla lisää vaivannäköä ja suunnittelua, mutta kyllä kai se sitten palkitsee kun näkee juttuja myös lapsen silmin. (Kuulostaa varmaan tosi tökeröltä lapsettoman kommentoinnilta, sori!) Ja voi hitsi, Malediivit on huippu mutta Uusi-Seelantikin… En kestä! Ainakin jälkimmäiseen pitää joskus päästä. 🙂

    Reply
    • Henna

      22/08/2017 at 19:44

      Kyllä toki vaatii enemmän vaivannäköä ja suunnittelua, ainakin tietyiltä osin, kuin mitä aiemmin matkustaessa, mutta niin se arkielämä kotonakin, ja siihen ehkä sitten kasvaa jotenkin niin, ettei tunnu niin vaivalloiselta sitten kuitenkaan. Eri asia olisi tietysti, jos lapseton heitettäisiin kaksivuotiaan kanssa reissuun ja yhtäkkiä pitäisi ottaa huomioon kaikki ja ennakoida nälkäkiukut ja suunnitella päivän ohjelma päiväuniaikojen mukaan. Nämä kun on ihan jokapäiväisiä asioita oltiin sitten matkalla tai kotona, niin ei se niin kummalta tunnu. Siksi en kai oikein koskaan ole osannut kirjoittaa mitään “ota nämä asiat huomioon reissatessasi lasten kanssa” -tyyppisiä postauksia, mutta ihanaa, että monet niitä tekevät, sillä kyllä ne ensimmäiset reissut lapsen kanssa jännittävät 🙂 Lapsen silmin on toki hauska katsella juttuja reissuilla, mutta kyllä sitä edelleen itsekkäästi eniten nauttii siitä. että itse pääsee reissuun 😛 Pieni lapsi tuskin osaa sinne matkalle sillä tavalla kaivata, vaikka joistain jutuista nauttisikin, mutta mielenkiinnolla odotamme, minkälainen reissumaku Minireissumiehelle kehittyy, kunhan tuosta vielä vähän kasvaa.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram