kulkutautiset

Instagram Travel Thursdayn puitteissa muutama sananen ja Instagram-tilini kauneimmat Suomi-kuvat maamme satavuotisen taipaleen kunniaksi…

Kulkutautiset-matkablogissa nähdään melko vähän juttuja Suomesta, sillä matkamme suuntautuvat usein kauas, ja lähimatkailua tulee harrastettua harmillisen vähän. Kaukokaipuu kumpuaa kuitenkin halusta nähdä ja kokea jotain uutta ja erilaista, eikä niinkään siitä, etten täällä viihtyisi ja Suomea täydestä sydämestäni rakastaisi. Tänne on aina hyvä palata.

 

 

Ulkomailla asuessani raahasin varrasleipää Suomesta kuin kaistapää, monta paketillista joka kerta, ja salmiakkia tietysti, säkkitolkulla – ja minä sentään kävin Suomessa usein, vähintään kuukausittain. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, seitsemän kuukauden mittaisella häämatkallamme huomasimme kaipaavamme myös Suomen puhdasta luontoa ja sitä hiljaisuutta, joka täällä monessa paikassa vallitsee. Saunaakin oli ikävä, tietysti, ja luulenpa, että jos pitäisi valita yksi pala Suomea, se olisi omalla kohdallani salmiakin tai ruisleivän sijaan sauna. Tiesittekö, että Suomessa on yli kolme miljoonaa saunaa?

 

 

Rakkaus kotimaahan muotoutuu myös tuttuudesta. Maailmalla pitkään matkatessa huomasimme kaipaavamme niitä omia nurkkia – sitä, että saisi käydä omassa kulmakahvilassa kavereiden kanssa viettämässä aikaa ja sitä, että kävelyreitin varrelta muistaa jokaisen puunjuuren. Kun riittävän pitkään vipeltää uuden ja ihmeellisen keskellä, on tuttu ja turvallinen kovassa huudossa. Tämä tietysti pätee jokaisen maan asukkiin, mikä nyt on tuttua kenellekin… mutta olen onnellinen siitä, että meille suomalaisille se ei esimerkiksi ole jatkuva korvia särkevä autojen tööttäily ja roskaröykkiöt joka puolella. Tuttuja sen sijaan ovat neulaset ja männynkävyt, lumihiutaleen sulaminen nenänpäähän ja jään ritinä.

 

 

Mämmiä ja salmiakkia eivät ehkä kaikki ulkomaan elävät osaa arvostaa, mutta rinta rottingilla saamme me suomalaiset kulkea monestakin syystä, sillä outojen ruokien listauksien sijaan kotimaamme komeilee monen vakavasti otettavan kansainvälisen tilaston kärjessä. Maailman huippuluokkaa ovat niin koulutusjärjestelmämme, vähäinen korruptio kuin tasa-arvoisuus eri väestöryhmien kesken. Nämä ovat myös niitä asioita, jotka monet ulkomaalaiset maastamme tietävät, ja kyllähän niistä kelpaa keskusteluja matkoilla käydä.

 


 

Kiitos siitä, että olemme sadan vuoden ajan saaneet vapaasti kehittää omaa yhteiskuntaamme, kuuluu isovanhempieni sukupolvelle. Tätä tuhansien järvien maata on heidän toimestaan puolustettu suunnattomalla sisulla silloin, kun sen itsenäisyyttä uhattiin. “Himmetä ei muistot koskaan saa!” kuuluu Veteraanin iltahuudon säe, ja näin on, sillä itsenäisyys ja nykyinen hyvinvointimme ei ole itsestäänselvyys.

Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin sanoin: “”Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!”

 


 

Vaikka innolla odotan jälleen seuraavaa lähtöä, olen ikionnellinen siitä, että palatessani minua odottaa juuri tällainen kotimaa. Useimmiten lämmin tunne täyttää mielen jo lentokoneen laskeutuessa Suomeen, kun ikkunasta saa katsella metsäisiä järvimaisemia silmänkantamattomiin. Taitaa olla meidän pohjoisen kansan geeneihin kirjoitettu tuo sielunmaisema, sillä edelleen se jaksaa sykähdyttää, vaikka maailmalla eteen on tullut monenlaista upeaa maisemaa, ja on se rakas ja omista omin näkymä.

 

 

Tämän suomalaisen karvaisen kaverin myötä toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää myöhäistä itsenäisyyspäivää!

 

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Säännöt löytyvät täältä. Minut löydät Instagramista nimimerkillä kulkutautiset.

8 Comments

  1. Travelloverin Annika

    08/12/2017 at 21:52

    Kyllä Adolf Ehrnrooth asiaa puhui. Tämä on hyvä maa juuri meille. Pohdiskelin paljolti samaa omassa IGTT-postauksessani: miten maailmalle on ihana lähteä, mutta milloin takaisin on tultava, olen iloinen, että paluupaikkani on nimenomaan Suomi.

    Reply
    • Henna

      11/12/2017 at 20:43

      Näin on, kyllä näin mahtavaan maahan kelpaa aina palata vaikka ne muut niin kovasti vetävätkin puoleensa 🙂

      Reply
  2. Terhi | VAGABONDA

    09/12/2017 at 08:14

    Kyllä se todellakin aina läikähtää sydämessä kun kone alkaa laskeutua Suomen kamaralle ja ikkunasta näkyy tutun oloinen maisema. Upeita maisemia on maailma täynnä, mutta ei yhtäkään yhtä rakasta kuin suomalainen metsä- ja järvimaisema 💙

    Reply
    • Henna

      11/12/2017 at 20:48

      Ihan varmasti, ja aivan erityisesti, jos suurin osa paluumatkoista kohdistuu jonnekin muualle kuin Suomeen!

      Reply
  3. Mika / Lähtöportti

    10/12/2017 at 17:47

    Nämä kuvat esittelevät hienolla tavalla Suomen eri vuodenaikoja ja saavat myös hieman kaipaamaan kesää. Mun pitäisi tehdä joskus tuollainen seitsemän kuukauden reissu tai muuttaa vähäksi aikaa ulkomaille jo ihan siksikin, että haluaisin kokea kuvailemaasi kaipuuta Suomea kohtaan. Ei sillä etten jo nyt ymmärtäisi Suomen olevan paras paikka meille suomalaisille, mutta uskoisin sen antavan Suomi-suhteelleni ihan uudenlaisia ulottuvuuksia.

    Reply
    • Henna

      17/12/2017 at 13:54

      Ehdottomasti! Siitä saa kaikenlaisia jänniä ahaa-elämyksiä muunkin kuin kotimaan suhteen, mm. sen, että on mahdollista jossain vaiheessa alkaa kaivata maanantaita 😀 Tai siis sitä, että viikonpäivillä ylipäänsä on jonkinlainen merkitys.

      Reply
  4. Kati / Lähinnä Kauempana

    10/12/2017 at 20:35

    Pikkuinen yllätys tuli lopussa, kun eteen tuli valtava karhu! Hurja otus!

    Ihania tunnelmallisia kuvia! Mun lemppariksi taisi tulla tuo talvinen metsä, jossa vedetään pulkassa lasta.

    Reply
  5. Henna

    17/12/2017 at 13:55

    Tuon kyseisen kaverin kohtasimme piilomökin turvista Kainuun Suomussalmella kolmisen vuotta sitten. Mahtava kokemus 🙂

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram