kulkutautiset

Jordania – kuusi vinkkiä seikkailuun

Jordania, eli viralliselta nimeltään Jordanian hašemiittinen kuningaskunta, sijaitsee Lähi-idässä. Pinta-alaltaan Jordania on lähes neljä kertaa Suomea pienempi, noin Portugalin kokoinen. Naapureinaan tällä suurimmaksi osaksi kuivaa erämaata olevalla maalla on Israel, Syyria, Irak ja Saudi-Arabia. Lähi-itä tunnetaan historiassa kulttuurien kehtona ja alueella on ollut asutusta jo tuhansien ja tuhansien vuosien ajan. Huolimatta sijainnistaan aikamoisen kuohunnan keskellä, Jordaniaa pidetään yhtenä turvallisimmista maista Lähi-Idässä. Monet vanhoista ajoista kertovat kulttuuriaarteet ovat hyvin säilyneet – useat ovat päätyneet UNESCOn maailmanperintölistallekin.

Väkiluku on noin 9,5 miljoonaa. Suurin osa väestöstä on arabeja: jordanialaisia, palestiinalaisia ja beduiineja.  Vuosikymmenten saatossa Jordania on myös toivottanut tervetulleeksi miljoonia naapurimaiden levottomuuksia pakenevia pakolaisia. Nykyään mm. yli kahdella miljoonalla palestiinalaisella on Jordanian kansalaisuus. Palestiinalaisten muuttoliike alkoi jo vuoden 1948 levottomuuksien aikaan ja on jatkunut tähän päivään saakka, tilanne kun Israelin puolella on edelleenkin kovin epävakaa. Nykyään ilmeisesti kansalaisuutta ei kuitenkaan saa yhtä helposti kuin aiemmin ja pakolaisleireillä asuu tälläkin hetkellä satoja tuhansia palestiinalaisia. Myös Irakin sotaa on Jordanian puolelle paennut lähes miljoona irakilaista. Heistä suurin osa on jo palannut takaisin kotimaahansa, mutta vuoden 2010 jälkeen Syyrian kaaosta on paennut Jordaniaan n. 1,4 miljoonaa syyrialaista.

Matkailumaana Jordania on mielenkiintoinen ja monipuolinen. Historiaa rakastavalle maa on kuin suuri aarreaitta. Tarjolla on niin Petran ikiaikainen kiveen kaiverrettu kaupunki kuin useita raamatullisia kohteita. Luontoa rakastavalle riittää ihmettelemistä upeissa aavikoissa sekä Punaisenmeren värikkäissä koralleissa. Kulttuureista kiinnostuneet suuntaavat katseensa kohti kaupunkien kuhinaa ja tutustuvat beduiinien kulttuuriin teltoissa teetä siemaillen.

Suomalaiset matkatoimistot järjestävät eri pituisia kiertomatkoja Jordaniaan sekä rantareissuja Aqabaan, josta käsin voi toki tehdä retkiä muuallekin maahan. Kansainvälisiä lentokenttiä löytyy pääkaupunki Ammanista sekä rantakohde Aqabasta. Myös omatoimimatkailuun maa soveltuu erinomaisesti. Me reissasimme Jordaniassa kymmenen päivän ajan, suurimmaksi osaksi vuokra-autolla kierrellen, mutta yhden pidemmän välin taitoimme paikallisbussilla. Pidemmällä pääkaupungin kaaoksesta sai ajella melko rauhassa pieniä vuoristoteitä tai aavikkoa halkovia pitkiä suoria, pääkaupungissa sen sijaan liikenne tuntui yhdeltä valtavalta kaaokselta, ja sen välttääksemme tuon yhden bussimatkan teimme. Jordania on hintatasoltaan jotain Euroopan ja vaikkapa Kaakkois-Aasian välimaastossa. Ruoka on halpaa, asuminen jotain siltä väliltä, ja sitten taas aktiviteetit sekä pääsymaksut tuntuivat olevan hinnoiteltu varsin reteällä kädellä verrattuna muiden palveluiden hintatasoon.

Jälleen kerran totean saman… paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Seuraavassa vinkkini Jordaniaan.

 


 

Amman

Jordanian pääkaupunki on muurahaispesän lailla kuhiseva Amman, jonka alueella asuu yli miljoonaa ihmistä. Katujen vilinää ja melua pääsee pakoon kaupungin keskelle olevalle Citadel-kukkulalle, jonka laelta löytää mainiot näkymät kaupungista sekä antiikin ajalta peräisin olevan Herkuleksen temppelin rauniot sekä muita historiallisia kohteita. Ammanista löytyy vilkkaita hedelmätoreja ja ihania katuravintoloita, jotka tarjoilevat pelkistetyissä puitteissa mm. maittavaa falafelia. Me otimme tuntumaa Ammaniin kiertelemällä melko umpimähkään katuja vain haistelemassa tunnelmaa. Useampaan otteeseen vastaantulevat paikalliset tulivat neuvomaan tietä, monesti vailla minkäänlaista englanninkielentaitoa.

 

Kuollutmeri

Kuollutmeri on varmaankin kaikille tuttu, mutta usein se yhdistetään mielikuvissa Israelin matkailuun, ja harvempi ehkä muistaa, että Jordanian puoleltakin pääsee suolaveteen lillumaan. Kuollutmeri sijaitsee Israelin ja Jordanian rajalla toisen rannan ollessa Jordanian puolella. Se on oikeastaan järvi, jonka suolapitoisuus on yli  30%, eli noin kymmenkertainen verrattuna meriveteen. Kuolleenmeren rannalla on paljon resorteja, mutta onneksi Jordanian puolelta löytyi myös “julkinen” ranta, Amman public beach, jossa pienestä maksusta sai käyttää pukeutumis- ja suihkutiloja (Israelin puolelta voi löytyä vaikka mitä, mutta siitä en tiedä, enkä ota siihen kantaa). Vapaata rantaviivaa Jordanian puolella resortien lisäksi löytyy todella pitkästi, mutta supersuolavedessä lillumisen jälkeen tekee mieli suihkuun, joten ihan ilolla siitä vähän maksoikin sen sijaan, että olisi jättänyt auton parkkiin ja lampsinut lähimmältä rannalta pulikoimaan. Se uiminen vasta vallatonta olikin. Tavallista rintauintia oli ihan turha yrittää ilman, että takapuoli törrötti pystyssä vedestä. Kädet ja jalat pystyi helposti nostamaan pystyyn kaikki yhtä aikaa ja vesi se vaan kannatteli.

Ilmeisesti herkän poliittisen tilanteen vuoksi alue vilisee poliiseja. Meidätkin pysäytettiin monta kertaa, mutta aina rekisteriotteen vilautettuamme pääsimme jatkamaan matkaa hymyjen ja joskus ajo-ohjeiden kera. Kuolleenmeren pinta on maailman matalin luonnonmuovaama paikka, se sijaitsee yli 400 metriä Punaisenmeren pinnan alapuolella. Kuten jo aiemmin mainitsin, suolapitoisuus on korkea, yli 30%. Vesi poistuu Kuolleestamerestä vain haihtumalla. Joitain bakteerilajeja ja kelluvia turisteja lukuunottamatta järvestä ei löydy muuta elävää. Tällä hetkellä Kuolleenmeren vesimäärä jatkuvasti vähenee, ja suunnitteilla onkin kiistanalainen pelastusjärjestelmä, miljardeja maksava putki, joka toisi Punaisestamerestä vettä Kuolleeseenmereen. Kuolleenmeren rannikkoa kannattaa tutkia muutenkin kuin parkkeerata pelkälle turistirannalle, joka itse asiassa oli hiekkaranta, sillä rannikko on kaunis ja luonnonvaraiset rannat suolakasoineen melko erikoisia. Suolakasat olivat hyvin omituista, kauempana ihan rannasta suola oli todella terävää ja hajoili kenkien alla. Paljain jaloin ei olisi voinut kuvitellakaan kävelevänsä. Rannalle ajautuneet kepit ja tikut olivat kaikki aivan kuorrutettuja suolalla. Emme nuolaisseet suolamöykkyjä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisi varmaankin pitänyt kokeilla, tietysti.

 

Petra

Nabatealaiset alkoivat rakentaa Petraa n. 2500 vuotta sitten, jolloin alueen kautta kulki tärkeitä kauppareittejä. Alue kukoisti kaupankäynnistä yli 500 vuotta, kunnes uudet kauppareitit Punaisen meren kautta Roomaan ohittivat Petran tyystin. Kaupankäynti alueella kuihtui pikkuhiljaa, ja muutaman suuremman maanjäristyksen myötä kaupunki autioitui. Se säilyi kuitenkin beduiinien salaisuutena, “kadonneena kaupunkina” vuoteen 1812 saakka, jolloin sveitsiläinen löytöretkeilijä Jean Louis Burckhardt löysi Petran uudelleen ja toi kaupungin maailman tietoisuuteen.

Raunioalue on suuri. Valtavia kivirakennelmia on siellä täällä joka puolella, näiden lisäksi kiviseinämät ovat täynnä pieniä kotikolosia. Parhaimmillaan Petrassa on arvioitu asuneen n. 30 000 asukasta, alueen nähtyään se on jopa helppo uskoa. Me vietimme Petraa kierrellen kaksi päivää, joka riitti kyllä, mutta kolmannenkin olisi varmasti saanut kulumaan. Yhdessä päivässä tulee joko todella kiire tai sitten voi suosiolla unohtaa osan kohteista, sillä alue on todellakin suuri ja etäisyydet mitataan kilometreissä. Mutta yksikin päivä on tietysti parempi kuin ei mitään ja päiväretkestä saa varmasti valtavasti irti!

Pari kertaa viikossa järjestetään Petra by night -tapahtuma, jossa raunioalueelle johtava käytävä kalliossa, eli Siq, sekä Petran ehkä kuvatuin kohde, Treasury, valaistaan sadoin kynttilöin. Kannattaa ottaa selvää aikataulusta, erityisesti jos vierailee Petrassa useamman päivän ajan. Me kävimme katsastamassa kyseisen tapahtuman. Tunnelma oli harras, käytävä ja rauniot kauniita. Treasurylla esitettiin perinteistä beduiinimusiikkia ja tarjottiin teetä, ihmiset istuivat Treasuryn edessä nauttimassa. Ennakko-odotuksemme olivat ehkä kuitenkin liian suuret, sillä olimme molemmat vähän pettyneitä tapahtumaan. Valokuvista saa hieman virheellisen käsityksen valaistuksesta, sillä todellisuudessa Treasury oli vain jotenkuten nähtävissä – kameran valotuksella saa ihmeitä aikaan. Oli siis todella, no… pimeää. Kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoinen tilaisuus, vaikkei ihan yhtä näyttävä kuin kuvissa.

 

Wadi Rum

Meidän mielestämme Jordanian parasta antia oli ehdottomasti Wadi Rumin aavikko, joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Aqabasta. Wadi Rumista tuttuja ovat mm. Lawrence of Arabian seikkailut, mutta muutenkin aavikko on nähnyt enemmän elämää kuin kuvitella saattaa. Ihminen on asuttanut aavikkoa jo esihistoriallisista ajoista saakka ja monet kansat, mm. nabatealaiset ovat jättäneet merkkinsä kalliomaalauksien ja temppeleiden muodossa.

Aavikko on ollut perinteisesti beduiinien pelikenttä. Iso osa jordanialaisista voi jäljittää sukujuurensa beduiinikansaan, joten kyse ei todellakaan ole mistään vähemmistöstä. Nykyään tosin vain n. 40 000 beduiinia viettää perinteistä nomadielämää. Aavikolla voi yöpyä beduiinileirissä, mutta tästä lisää myöhemmin. Parasta aktiviteettia aavikolla on imeä itseensä rauhaa, joka siellä vallitsee – asettua sopivaan kivenkoloon katselemaan ympäröivää maisemaan vaikka tuntikausiksi ja tähystellä kaukana kulkevia kameleita. Aavikkoon kannattaa tutustua myös auton kyydistä, sillä maisemat ovat upeat ja noita historiallisiakin nähtävyyksiä riittää. Me kävimme mm. katsastamassa nabatealaisten n. 300 eKr. tekemiä kalliokaiverruksia, jotka toimivat ohjeina muille matkailijoille, verrattavissa ilmeisesti nykypäivän informaatiotauluun, sekä kävelemässä erään kanjonin poikki, jonka toiselta puolelta meidät jälleen noudettiin autolla. Lisäksi suosittu aktiviteetti alueella on kalliokiipeily ja niitä kallioitahan riittää. Tätä emme testanneet, mutta yhden kivikaaren päälle sentään itsemme kampesimme.

 

Beduiinileirit

Jos Jordaniaan matkustaa, kannattaa ehdottomasti viettää ainakin yksi yö beduiinileirissä. Me vietimme sellaisissa kolme yötä, yhden Petran lähellä olevassa Little Petrassa ja kaksi Wadi Rumissa. Kuten muuallakin, osa näistä leireistä on autenttisempia kuin toiset ja osassa taas enemmän liukuhihna/laitostuntua. Todellisen turistirysäbeduiinileirin olen joskus kokenut Arabiemiraateissa Dubain ulkopuolella. Siellä alue oli aidattu piikkilangalla, valokyltti kertoi, missä ollaan ja satapäinen turistilauma jonotti ruokaansa buffetista esiintyjien tanssiessa vatsatanssejaan ja temppuillen muita performanssejaan. Jopa kameliajelulle pääsi niin, että kameliparka oli sidottu keppiin sidottuun naruun, ja kuljetti sitten turisteja kävellen narun päässä ympyrää kepin ympäri. No se siitä… mutta toivoin kovasti, että saisimme tällä kertaa erilaisia leirikokemuksia, ja niitä onneksi saimme kuin saimmekin. Jopa siinä hieman enemmän turistimaisessa paikassa Little Petrassa meininki oli loistava. Päätimme kiivetä viereisille kallioille katsomaan auringonlaskua – jyrkillä kallioilla sai käyttää jo vähän kiipeilytaitojakin. Meitä ylös saattanut poika kuitenkin kiipesi alas, ja salamana takaisin ylös täyden teepannun ja kolmen lasin kanssa, aikamoinen spiderman! Pimeän tullen leirin tunnelma parani entisestään, oli todella rauhallista ja kaunista, viereinen kallioseinämäkin oli valaistu kymmenin kynttilän kaltaisin lampuin. Ilta istuttiin teltassa juoden beduiiniteetä ja kuunnellen keskustelua Lähi-Idän politiikasta.

Todellinen helmi kuitenkin löytyi, kun päädyimme eräälle leirille Wadi Rumin suojelualueella. Sen sisäpuolella leireissä ei saa olla pysyviä rakennuksia eikä kiinteätä sähköverkkoa. Toiveet olivat siis korkealla, vaikka emme toki ajatelleet saavamme nauttia aivan yksin aavikon rauhasta. Aloitimme leirielämän rötväämällä katoksen alla ja juomalla melkein kokonaisen pannullisen teetä. Beduiiniteetä tarjoillaan pienistä lasikupeista ja se on hyvin makeaa. Joskus siinä on mukana myös salviaa. Harvemmin minttua, vaikka minttuteetä tarjoillaan Jordaniassa muuten paljon. Asustimme tällä leirillä parin päivän ajan ja heidän kauttaan kävimme myös aavikkoretkellä. Parasta antia oli tosiaan kuitenkin leirin läheisyydessä kuljeksiminen, sillä silmänkantamattomiin oli vain tyhjää aavikkoa ja suuria kallioita, sekä illanvietot nuotiolla. Ensimmäisenä iltana nautimme rauhallisesta viilenevästä illasta nuotion ääressä, toisena taas beduiiniperheen pojilla oli kavereita kylässä ja nuotiolla raikasi nauru ja laulu. Beduiineilla tuntuu järjestäen olevan aika vinkeä huumorintaju ja juttuja oli varsin viihdyttävää kuunnella.

 

Aqaba

Jordanian eteläkärjessä, Punaisenmeren rannalla vain parin kilometrin päässä Israelin Eilatista, sijaitsee Aqaban kaupunki. Se on Jordanian ainoa merenrantakaupunki, sillä rantaviivaa maalla on vain 18 kilometrin verran. Kaupunki itsessään on melko samanlainen kuin mikä tahansa geneerinen rantakohde Euroopassa tai jossain lähinaapurissa. Maasto on hyvin karua, vesi taas kirkasta. Paikallista elämää näkee huomattavasti enemmän kuin turisteja, joka on moneen paikkaan verrattuna suuri plussa. Lisäksi arabien herkkuruuat vievät kielen mennessään. Kaupungissa on ihan mukavaa kuljeskella ympäriinsä haistelemassa tunnelmaa ja rantaelämästä nauttiville löytyy hienoja rantaresorteja ja rantaklubeja, jos oma hotelli on hieman kauempana rannasta. Julkisiakin rantoja on.

Aqaban parasta antia on kuitenkin Punaisenmeren upeat sukelluskohteet. Huhtikuussa, kun ilman lämpötila oli jo rapeat 38 celsiusastetta, merivesi oli 23-asteista, ja näkyvyyttä parikymmentä metriä, olosuhteet olivat siis kohtuullisen hyvät. Näkyvyys ilmeisesti saattaa olla reilusti parempikin, mutta tälläkin pärjättiin oikein loistavasti. Koralliriutat ovat hienot ja ehjät, mereneläviä on paljon. Pikkukalaparvista oli välillä jopa vaikea nähdä läpi. Minä hemmotelluista hemmotelluin sukeltaja olen jo sen verran vaativa, ettei täällä leuka loksahtanut sijoiltaan, mutta tyytyväinen olin ja mielelläni palaisin takaisinkin Aqabaan sukeltamaan. Bonuksena löytyy kaikenlaista jännittävää, kuten n. 5m syvyydessä makaava Jordanian armeijan vanha amerikkalaisvalmisteinen ilmatorjuntatankki, M-42 “Duster”. Tankki ei ole pudonnut talvella jäihin, vaikka se hyvä tarina olisikin, vaan Jordanian Royal Ecological Diving Society kuljetti tankin mereen vuonna 1999. Nyt sen on ottanut kodikseen moni merenelävä ja tankki on varsinainen koralliruukku. Kävimme lisäksi sukeltamassa vuonna 1985 pohjaan upotetulla, 74-metrinen rahtilaivalla nimeltään Cedar Pride. Vuonna 1983 laivalla oli vakava tulipalo, jossa kaksi miehistön jäsentä menehtyi ja laiva tuhoutui korjauskelvottomaksi. Laiva kellui tyhjänä satamassa pari vuotta, sillä kukaan ei halunnut ottaa vastuulleen laivanraadon hävittämistä. Lopulta Jordanian kuningas, innokas sukeltaja itsekin, ehdotti laivan tyhjentämistä öljyistä ja sen upottamista paikalliseksi sukellusnähtävyydeksi. Näin tapahtuikin, ja nykyään hylky makaa kyljellään n. 25m syvyydessä, kannellaan edelleen vinssit sun muut härvelit.

 


 

Jordania on tosiaan monipuolinen kohde, jossa näiden kohteiden lisäksi riittää paljon muutakin nähtävää. Nämä olivat meidän 10 päivän matkallemme suunnittelemat kohokohdat, joista jokainen oli omalla tavallaan upea ja erikoinen, ja lomasta muodostuikin varsin vaiherikas. Yleistunnelmat Jordaniasta jäivät hieman ristiriitaisiksi. Pohdin jo heti reissun jälkeen, etten osaa osoittaa sitä tiettyä asiaa, joka aiheutti sen, etten ollut päätä pahkaa rakastunut maahan, vaikkakin kohteet olivat hyvinkin mieluisia ja reissu onnistunut. Ihmiset olivat aivan valloittavia, hyvin ystävällisiä ja kuten aiemmin jo mainitsin, erittäin huumorintajuisia. Toisaalta sitten taas esim. Petrassa oli todella kova rahastusmeininki ja jotenkin hieman tympeämpää turistien karjalaumojen paimentamista, mutta voiko siitä toisaalta ketään syyttää… Petra on todella upea ja todella suosittu kohde, onhan se yksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä, ja paikalliset yrittävät saada sen suosiosta tietysti osansa. Mutta uuvuttavaa siellä oli kierrellä väistellen turistiansoja. Meidän suosikiksemme nousikin Wadi Rumin aavikko upeine maisemineen – beduiinileirivalintamme osui aivan nappiin, ja nautimme ajastamme aavikolla valtavasti… tosin oli mukava lähteäkin, sillä autiomaan kuivuus teki aikamoiset temput nenän limakalvoille. Paikallinen ruoka vei kielen mennessään, kuten aina Lähi-Idässä vieraillessa.

Mainio ja monipuolinen Jordania on oiva talvilomakohde niin seikkailijoille kuin historiafriikeillekin. Ainakin viime talvena lentojakin sai todella halvalla mm. Turkish Airlinesin kautta. Ehkä siis jo ensi talvena Jordania kutsuu! Kuten muuallein matkustaessa matkustustiedotteeseen kannattaa tietysti perehtyä etukäteen. Oletko sinä käynyt jo Jordaniassa tai onko se suunnitelmissa?

 

18 Comments

  1. Rimma | RIMMA + LAURA

    18/08/2016 at 20:46

    Oi Petra! Se pitää joskus nähdä. Muakin kiinnostaisi nuo aavikot ihan hirmuisesti. Ihan jo senkin takia, kun Hanurenin suku on jostain tuolta aavikoilta lähtöisin – beduiinien uskollisia ystäviä nuo arabialaiset hepat on olleet iät ja ajat samassa teltassa asuen 🙂

    Reply
    • Henna

      19/08/2016 at 15:48

      On se kyllä ihan valtavan upea paikka 🙂 Ja tuo Wadi Rum on kyllä jotain aivan mahtavaa, sinne tosi tosi mielelläni palaisin joskus uudelleenkin. Ei taidettu juurikaan heppoja nähdä, mutta ihan varmasti pääsisi niidenkin kanssa tekemään tuttavuutta, jos ottaisi etukäteen selvää, mihin beduiinileiriin kannattaisi erityisesti heppamielessä mennä.

      Reply
  2. Maarit

    19/08/2016 at 14:32

    Oi että, tääpäs oli kattava kooste Jordaniasta! On kyllä taas nitä paikkoja joissa voisi olla mukava käydä. 🙂 Todella kiehtovan näköisiä paikkoja kuvissa, joista itselle ehkä juuri Petra ja Wadi Rum on ne tutuimmaksi tulleet. Kommentoin samalla tähän kun katselin tuon postauksesi Hoh rainforestista, että voi jestas miten voi ollakin sadunomsinen paikka. Vitsi miten kovasti tuo Northwest kuumottelisi luonnonnähtävyyksineen, siellä taitaa olla vähän rauhallisempaa turisminkin suhteen verrattuna moniin muihin alueisiin Jenkeissä. Tai ainakin sellainen mielikuva on tullut. 🙂

    Reply
    • Henna

      19/08/2016 at 15:51

      Olihan siellä vallan mukava käydä! Minulla oli tuosta Petrasta joku pakkomielle, mutta sitten kun lähti selvittelemään, niin löytyi todella paljon kaikkea muutakin huikeaa tekemistä. Ja olihan se tosiaan aika monipuolinen kierros, jonka teimme, aktiivilomailua parhaimmillaan 🙂 Ja Hoh, ja koko Pacific Northwest ♥ Ihan ehdottomasti oli meidän roadtripin parhaimmistoa ja ilman valtavia turistimassoja sai olla, ainakin toukokuussa. Ihan eri meininki verrattuna vaikkapa Kaliforniaan, mutta ihan yhtä huiput luontonähtävyydet! (…ja kyllä me niistä kaupungeistakin tykättiin, erityisesti Seattlesta)

      Reply
  3. Annika | Travellover

    22/08/2016 at 07:37

    Me lennettiin Ammanista Aqabaan ja tultiin vuokra-autolla takaisin. Se oli kätevä tapa välttää kahdensuuntainen ajaminen. Oli harmillisesti liian kylmä yöpyä aavikolla. Se on siis – ainakin – vielä palattava tekemään. Petra-päivän jälkeen ei ollut enää voimia palata iltasella uudelleen, vaikka voin vain kuvitella, kuinka upeaa kynttilöiden valossa olisi ollut. Mitään kuvailemaasi turistien kohtelua kuin karjalauma en onneksi huomannut. Selväähän on, että Petran kaltaisissa paikoissa rahastetaan, kuten rahastetaan missä tahansa maailmanluokan kohteessa, vaikkapa Rooman kaikilla nähtävyyksillä. Vedenalainen maailmakin näyttää ihanalta. Osaatko sanoa, vaatiiko pinnan alle menemistä vai näkisikö snorklailija myös jotain?

    Reply
    • Henna

      27/08/2016 at 16:06

      Harmi, että oli liian kylmä! Tai siis voin kuvitella, että oli, jos talvikuukausina olitte matkassa. Me olimme huhtikuun loppupuolella ja tuolloin aavikolla oli aika sopiva. Oli kyllä ihan huikea kokemus, jäi mieleen ehkä parhaimpana koko Jordanian reissulta.

      Petra by night oli tosiaan ihan hauska kokea, mutta ei niin näyttävä kuin kuvissa. En oikein osaa sanoa, mistä meille siellä Petrassa tuo tunne tuli. Meillä oli yksi hyvin huono kokemus niiden heppamiesten kanssa ja vähän harhauduimme kusetukseen ja lopulta jouduimme tappelemaan tipeistä jne, joten se varmaankin vaikutti. Kokemus kokonaisuudessaan olisi saattanut olla erilainen ilman tuota episodia. Lisäksi näimme jotain paikallisia lapsia käyttäytymässä toooodella huonosti ja myös pyytelemässä rahaa turisteilta. Mutta ilman noita paria huonoa settiä, niin tuskin olisi jäänyt niin negatiivinen fiilis. Mutta mukavampaa siellä aavikolla silti oli 🙂 Jotenkin Petrasta jäi mieleen vähän sellainen suorittamisen maku ja että joutui väistelemään noita kusetus- ja rahastusyrityksiä, ja Wadi Rumissa taas pystyi rentoutumaan.

      Muistelen, että tuo tankki oli 4 metrin syvyydessä, eli kyllähän sen snorklaamallakin näkisi, mutta en tiedä, saisiko siitä paljon irti. Hylky taasen oli huomattavasti syvemmällä. Mutta nuo nyt olivat vain pari lukuisista kohteista, ja uskon, että aivan varmasti löytyy snorklailijallekin sopivia riuttoja.

      Reply
  4. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    23/08/2016 at 08:20

    Itse ylitimme rajan omatoimisesti Israelissa ollessamme ja ajan ollessa rajallinen, ehdimme nähdä vain Petran. Vaikka se pysyy varmaan loppuelämäni yhtenä vaikuttavimmista paikoista, jossa olen koskaan ollut, olisi Jordaniaa ollut kiva nähdä enemmänkin.

    Beduiinien seuraan aavikolla päädyin Egyptissä ja ah. Sitä muistelen vielä pitkään <3

    Reply
    • Henna

      27/08/2016 at 16:07

      Minä taas en ole koskaan käynyt Israelissa. Pariin otteeseen Jordaniasta katselimme rajan yli, että tuolla se nyt on, mutta maa odottaa omaa reissuaan sitten joskus 🙂

      Reply
  5. Elina | Vaihda vapaalle

    25/08/2016 at 13:15

    Olihan kattava paketti! Tämän pariin pitää palata uudelleen siinä vaiheessa, kun Jordaniaan mennään. Aikomus ainakin on kova ja eiköhän se jossain vaiheessa toteutetakin. 🙂 Erityisesti Wadi Rum ja Petra kiinnostaa, mutta myös maan näkeminen kokonaisuudessaan ja beduiinitunnelman aistiminen houkuttaa. Löysitte kyllä mahtavan leirin. 🙂

    Reply
    • Henna

      27/08/2016 at 16:09

      Eiköhän Jordania löydä sopivan kolosen teidän kalenterista jossain vaiheessa 🙂 Viime talvena olisi ollut Turkkarilla ihan todella halpoja lentoja, muistaakseni jotain 250€ tjsp. Meiltä löytyy sitten yhteystiedot tuonne Wadi Rumin leiriin, se oli kyllä todella mieleinen. Ei mitään fancyä, lähellekään, mutta sellainen välitön tunnelma, eikä liian iso, että tulisi yhtään liukuhihnafiilis.

      Reply
  6. Kohteena maailma / Rami

    25/08/2016 at 18:52

    Kattava paketti ja tämän perusteella Jordania alkoi kiinnostamaan enemmänkin. Petrahan on tietty ollut listalla jo vuosia, mutta tässä tuli paljon uutta tietoa maasta. Autonvuokraus näyttää olevan paras tapa tutustua maahan ja ottaa Israel ihan omana reissunaan. Täytyy kyllä todeta, että panssarivaunu onkin harvinaisempi snorklausnähtävyys 🙂

    Reply
    • Henna

      27/08/2016 at 16:17

      Jordania on tosi monipuolinen ja todellakin paljon muuta kuin pelkkä Petra, vaikka se upea nähtävyys onkin. Meillä tosiaan kului 10 päivää ihan vaan näitä paikkoja kierrellessä ja lisääkin nähtävää olisi ollut, erityisesti noita historiallisia kohteita. Panssarivaunu oli kyllä mainio, erityisesti hellyyttävää oli, kun tuosta tykin piipusta (vai mikä onkaan) kasvoi tuollainen valtava puska pehmytkorallia 🙂 Meillä oli tosiaan ilmapullot selässä ja ihan laitesukellettiin, mutta olikohan tuo noin 4 metrin syvyydessä, niin varmasti snorklaamallakin pääsisi sitä ihailemaan.

      Reply
  7. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    26/08/2016 at 21:02

    Aah mitä juttuja!

    Tuolla on niin monta asiaa jotka on vilkkuneet bucket listillä, että tekisi mieli tältä istumalta mennä varaamaan liput! Petra, yö beduiinileirissä (vs. nimenomaan toi Dubain keinotekoisuus), Kuollut meri (aina jostain ala-asteelta), Wadi Rum, ja veikkaan että Miikan saisi innostumaan noista sukelluksista. Itsellenihän ne on edelleenkin pois laskuista. 🙂

    Joku sanoi joskus Jordanian olevan tylsä kohde, mutta taisivat olla vähän erilaisia matkalijoita, tai sitten eivät olleet löytäneet näitä. Mikä olisi kyllä ihme.

    Hyvä juttu muuten, hyvin rakennettu. Ja kivat kuvat. 😉

    Reply
    • Henna

      27/08/2016 at 16:23

      Jee, kiva kuvat \o/

      Heh, no ehkäpä se joku oli viettänyt viikon Aqabassa, eikä edes sukeltanut… olisi varmaankin tylsää. Kyllä oli monta minulle todella mieluista tekemistä ja näkemistä, ja siksipä me sinne kai mentiinkin. Tuo Wadi Rumin leiri oli tosiaan niin eri maailmasta kuin ne Dubain kamaluudet. Mutta ilmeisesti Jordaniassakin on noita paikkoja joka lähtöön, mutta en osaa kuvitella, että olisi kuitenkaan ihan niin jäätävää rysää 😀 Mutta sitten, kun menette, niin kysäise tuosta, voin tosi lämpimästi suositella sitä leiriä, jolla olimme 🙂

      P.S viime talvena oli Turkkarilla tosi halvalla lentoja Aqabaan Istanbulin kautta, muistaakseni jotain 250€ paikkeilla 🙂

      Reply
  8. matkallame

    29/08/2016 at 17:22

    Oi kuinka ihana lukea tätä tekstiä, ollaan lähdössä reilun kuukaudenpäästä muutamaksi viikoksi. minkä hintainen toi aavikko yöpyminen oli? Osaatko sanoa miten kyyti järjestyisi aqabasta wadi rumiin?

    Reply
    • Henna

      30/08/2016 at 21:31

      Ihanaa! 🙂 Maksoimme aavikkoyöpymisestä 35 JOD/hlö/yö, tähän sisältyi aamupala ja illallinen (mutta siitä siis on nyt kolme vuotta aikaa, eli en osaa sanoa, ovatko hinnat nousseet sen jälkeen, mutta tuskinpa radikaalisti). Aavikkosafarit sun muut aktiviteetit maksavat sitten erikseen. Meillä oli tosiaan oma auto vuokralla, joten ajoimme sillä Wadi Rumin ulkopuolella olevalle parkkipaikalle, josta meidät tultiin hakemaan. Tiedän, että ainakin Aqabasta järjestetään päiväretkiä, mutta en ole ihan varma, millaisia vaihtoehtoja on, jos haluaa olla yötä mutta omaa autoa ei ole. Leirit vaikuttivat aika täyden palvelun paikoilta, eli varmasti jos eivät itse pysty järjestämään kuljetusta niin ainakin auttavat ja kertovat vaihtoehdoista. Mutta uskoisin, että järjestyy heidän kauttaan, kun vaan kysytte 🙂

      Reply
  9. Suunnaton

    11/01/2017 at 19:07

    Teillä on ollut täsmälleen samat kohteet kuin meillä viime kevään reissulla – uppeliksissa olevaa tankkia myöten 🙂 Juuri paraikaa muokkailen Jordanian kuvia, joten meidän matkamuisteloitamme tulossa blogiin piakkoin.

    Reply
    • Henna

      16/01/2017 at 06:51

      Hauskaa! 🙂 Olen kyllä tosi tyytyväinen tuohon reittiin, oli onnistunut road trip ja maasta sai sen myötä monipuolisen kuvan. Pitääkin käydä lukemassa juttujasi, kun saat niitä linjoille! 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram