kulkutautiset

Kevään kohokohta – matkasuunnitelmia USA:n länsirannikolle

Loppuvuodesta kirjoittelin toiveista tulevalle vuodelle, lähinnä siis matkasuunnitelmien suhteen, tämä sivusto kun sattuu olemaan matkablogi. Meillä ei tosiaan tuolloin ollut mitään muuta kuin edelleen paljastamaton pieni yllärimatka maaliskuulle. Tällä viikolla sitten kävi niin, että yhdestä unelmasta tuli totta, kun meidän Minireissumies hermostui tähän Etelä-Suomen harmauteen, ja ostaa paukautti lennot Yhdysvaltoihin. Meillä vanhemmilla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, joten niinpä lähdemme koko perhe vähän yli kahden kuukauden kuluttua varmastikin mitä mainioimmalle matkalle Amerikan ihmemaahan, jossa kaikki on mahdollista ja unelmat toteutuvat…

Tässä tekstissä aion purkaa vähän meidän alustavia matkasuunnitelmia. Koska luonnollisesti kuvia vasta yli kahden kuukauden päästä alkavasta reissusta ei vielä ole, sujautan tekstin joukkoon muutaman Etelä-Suomen lyhyen, mutta kauniin talven aikana kuvatun otoksen. Kuvia käsitellessäni huomasin niiden olevan kovin auringonlaskupainotteisia, mutta minkäs sille mahtaa, kun tammikuun auringonlaskut olivat niin kertakaikkisen upeita!

Kommentit ja erityisesti vinkit matkalle ovat enemmän kuin tervetulleita! Tällä hetkellä meillä on taskussa vain lennot ja mielessä hyvin alustava matkasuunnitelma, joten jos löytyy suosituksia kivoista kohtuuhintaisista hotelleista tai jotain salaisia must-see paikkoja tai muuta vinkki vitosta, niin jätä ajatuksia tuonne kommenttilaatikkoon postauksen lopussa, kiitoooos!

Matkaan lähdemme huhtikuun loppupuolella. Tuleva reissu on minun kuudes matkani Yhdysvaltoihin ja A:n toinen. Vielä uutuuttaan kiiltelevä Minireissumies ei ole Euroopan ulkopuolelle tähän mennessä ehtinytkään. Kuten aiemmassa reissu-unelmia fiilistelevässä postauksessa kerroin, vaikka olen useasti käynyt tuossa 50 osavaltion muodostamassa liittovaltiossa, olen jokaisella kerralla jymähtänyt itärannikolle, ja sen pidemmälle en ole päässyt. Tällä kertaa suuntaammekin siis länsirannikolle ja aikaa siellä seikkailemiseen road trip -hengessä on ruhtinallinen kuukausi.

Siis kokonainen kuukausi aikaa koluta niitä kaikkia kiinnostavia kaupunkeja ja luonnonihmeitä! Kuulostaa siltä, että aikaa on varsin reilusti, eikö? Mutta uskokaa tai älkää (ja Yhdysvalloissa reissanneet varmasti uskovatkin), olen lähes itkua vääntämässä suunnitelmien kanssa, sillä kuukausi ei tunnu millään riittävän kaikkeen, mitä haluaisimme tehdä ja nähdä. Erityisesti, kun matkassa on mukana tuolloin 9 kuukauden ikäinen Minireissumies, emme voi suhata edestakaisin vanhaan totuttuun tyyliin. Minä ja A nimittäin olemme tunnettuja hätäisestä reissutyylistämme, esimerkiksi 7 kuukauden mittainen häämatkamme vietettiin maailmalla maisemaa vaihtaen keskimäärin 2-3 päivän välein. Siinä tuli pakattua ja purettua rinkka aika moneen kertaan ja istuttua bussissa hetki jos toinenkin, eikä kovin montaa hetkeä hengähdetty. Viikon Islannin reissullakin ajokilometrejä tuli lähemmäs 2500 km, joten road tripitkin nimensä mukaisesti on tullut vietettyä tiukasti tien päällä.

Lennämme Helsingistä Seattleen, ja sieltä myös aikanaan takaisin kotiin. Seattlessa meidän on tarkoitus viettää muutama päivä tutustuen itse kaupunkiin sekä sen ympäristöön. Mielikuvani Seattlesta perustuvat lähinnä elokuviin ja tv-sarjoihin, kuten Sleepless in Seattle ja Greyn anatomia. Sama vika vaivaa monia muitakin alueita ja kaupunkeja Yhdysvalloissa. En varmaankaan ole ainoa, joka New York Cityn kaduilla ensimmäistä kertaa kävellessään tuntee tulleensa tutuille kulmille, sillä niin monen tv-sarjan ja elokuvan tapahtumat sijoittuvat Manhattanille, ja vaikka en valtavan paljon televisiota katsokaan, on noita tunteja vaikkapa New Yorkin parissa vuosien mittaan siunaantunut yksi jos toinenkin. Joka tapauksessa tämä amerikkalaisen filmiteollisuuden luoma kuva tuosta sateisesta Seattlen kaupungista on minun mielessäni kaunis ja helposti lähestyttävä, enkä malta odottaa, että pääsemme (toivottavasti) toteamaan nämä mielikuvat todeksi.

Seattlesta jatkamme matkaa Olympic Peninsulalle, jonka maisemat taas tulivat suurelle yleisölle (koko maailman teiniväestölle sekä minulle) tutuksi ainakin Twilight-elokuvista. Tosin kun nyt tätä postausta varten googlasin, niin moni kohtaus ilmeisesti onkin filmattu itse asiassa Oregonin puolella. No samapa tuo, sillä todennäköisesti jatkamme matkaa myös Oregonin puolelle, ja kuvien perusteella rannikolla on aivan valtavan kaunista joka puolella! Kosteat sammalpeitteiset metsät ja karun kauniit rannat, olemme tulossa!

Alunperin ajatuksena oli ajaa rannikkoa pitkin Seattlesta koko matka Los Angelesiin ja käyttää koko kuukausi siihen. Karttaa tutkiessani totesin, että onhan meidän päästävä sieltä rannikoltakin pois näkemään paikkoja kuten Yosemite, joten säästääksemme itseämme ja ajokilometrejä, lennämme pohjoisesta suoraan Kaliforniaan ja skippaamme ison pätkän rannikkoa. Kaliforniassa palamme halusta tutustua myös ainakin San Franciscoon ja jälleen kerran sen elokuvien kautta jo valmiiksi tuttuihin, mäkisiin maisemiin ja siihen kuuluisaan kultaiseen siltaan. Suunnittelemme myös ajavamme San Franciscosta jonkin matkaa alaspäin kuuluisaa Pacific Coast Highwayta nauttien jylhästä rannikosta ja toivottavasti leppoisasta merituulesta.

Kuten jo mainitsin, Kaliforniassa haluamme ehdottomasti nähdä Yosemiten kansallispuiston, sillä niin lämpimin sanoin kaikki siellä vierailleet ovat sitä kehuneet. Me nautimme kauniista luonnosta ylitse kaiken ja arvotamme sen matkustaessa yleensä huomattavasti korkeammalle kuin kaupunkikohteet, joten Yosemite on aivan must. Sen “vieressä” sijaitsee Sequoian kansallispuisto valtavine mammuttipetäjineen. Sequoia huutaa myös nimiämme melko kovalla volyymilla. Ja täytyyhän meidän toki Kenraali Shermania käydä tervehtimässä!

Los Angelesiin myös halajamme, ja tutustumaan sen lähialueisiin. Monen matkaajan kertoman mukaan se ei ole ollenkaan niin helppo ja vastaanottavainen kaupunki kuin vaikkapa San Francisco, mutta koetamme onneamme, ja onneksi meillä onkin erinomaiset paikallisoppaat tiedossa. Jos Minireissumiehellä olisi ikää hieman enemmän, viettäisimme varmasti päiväkaupalla aikaa teemapuistoissa, kuten Disneyland ja Universal Studios. Nämä jäävät kuitenkin odottamaan seuraavaa kertaa, sillä meitä vanhempia taitaisi vaan harmittaa, kun emme jälkikasvumme kanssa pääsisi juuri mihinkään laitteisiin. Alueella on varmasti valtavasti muutakin tarjottavaa ja sen verran turisti taidan olla, että ainakin Hollywood-kyltin aion käydä katsastamassa.

Näiden Kalifornian ihmeiden lisäksi meitä kiinnostaisi myös tehdä harharetki Arizonan puolelle kurkkimaan Grand Canyonin reunan yli. Maailman toiseksi suurin kanjoni on nähty, ja luonnollisesti mieli halajaa todistamaan sen kaikkein suurimman loputtomuutta. Tämä on jo aikamoinen detour muulta reitiltä, mutta katsotaan, miten kaikki lutviutuu!

Tällaisista haaveenpalasista lähdemme reissua rakentamaan. Kaikki on tosiaan edelleen aivan auki, vain lähtö- ja paluupäivä ovat tiedossa, ja nähtäväksi jää, mihin kaikkialle loppujen lopuksi päädymme. Olen käynyt fiilistelemässä ja hakemassa inspiraatiota mm. näistä blogeista, käy sinäkin kurkkaamassa noita upeita maisemia, joihin ihan kohta suuntaamme…

Suvi Höyden -matkablogi/valokuvablogi ja täältä erityisesti tägit Washington, Oregon, California, Arizona

Deep Red Blues ja erityisesti tägit Washington, Oregon, California, Arizona

RIMMA+LAURA

Matkakuume.net

50 State Puzzle

 

Nyt olisi sopiva hetki heittää niitä vinkkejä kehiin, kaikenkarvaiset ovat tervetulleita! Otamme vastaan opastusta niin retkikohteiden, hotellien kuin ruokapaikkojenkin suhteen, tai jos sinulla on takataskussa joku elämää (tai budjettia!) helpottava vippaskonsti ja haluat sen jakaa, olemme kovin onnellisia! Jos blogistasi löytyy juttuja näiltä seuduilta, linkkaa ihmeessä, käyn ilomielin lukemassa ja fiilistelemässä!

12 Comments

  1. Maarit

    12/02/2016 at 13:19

    Kuulostaa ihan mahtavalle! Mulla on myös haaveina päästä tekemään vähän samankaltainen reissu. 🙂 Me oltiin puolisentoista vuotta sitten kuukausi Jenkeissä, josta reilu pari viikkoa kierrettiin länsirannikolla. Jos haluat koluta vanhoja postauksiani, niin archives välilehden takaa löytyy vanhat jutut. Niitä on ajalta syksy 2014-kevät 2015, jolloin purin reissujutut blogiin. Otsikoittain aika hyvin löytää ne mitkä kohteet kiinnostaa. 🙂 Teidän reissutyyli kuulostaa yhtä menevältä kuin meillä. Tykätään myös liikkua aktiivisesti. Ihana seurailla sitten sinun matkaadi kunhan pääsette juttuja jakamaan. Jenkkibuumi on vauhdissa bloggaajilla!

    Reply
    • Henna

      12/02/2016 at 14:14

      Voi näitä haaveita kyllä riittää! 🙂 Mä itse asiassa jossain välissä päädyinkin sun blogiin ja noihin Jenkki-juttuihin, mutta aloitin alusta itärannikon päästä ja sitten jouduin sulkemaan koneen ja avatut välilehdet katosivat ja unohdin jatkaa! Menenpä heti stalkkaamaan loput jutut noista maisemista, joihin ollaan itse tällä kertaa suuntaamassa. Sulla on aina niin ihania kuviakin, että varmasti reissufiilikset lähtevät hyrräämään ihan uudenlaisille kierroksille!

      Menevää matkantekoa on meillä tosiaan ollut! Katsotaan nyt sitten, mihin homma asettuu, kun ensimmäistä kertaa ollaan vähän liikkuvammalla matkalla Minireissumiehen kanssa! 🙂

      Reply
  2. Suvi

    12/02/2016 at 15:06

    Kiitos linkkauksesta! Ja heh vähemmän yllättäen teidän reissu kuulostaa super hyvältä, kaikki omat lempparit listalla. Olympicin kansallispuisto on ihan sairaan makee ja haluan sinne vielä takaisin. Itse melkein ajaisin tuon koko matkan alas Losiin asti ja se onkin haaveena vielä jonain päivänä 🙂 Ei muuta kuin mahtavaa reissua!

    Reply
    • Henna

      12/02/2016 at 16:18

      Kiitos Suvi, sinun kuviesi ansiosta olen entistä vakuuttuneempi, että meidän on noihin paikkoihin päästävä, ja niillä on myös vakuutettu tuota parempaa puoliskoani, joka on ollut hieman epäileväinen, että miten sitä joka paikkaan ehtisi, tai edes pitäisi… nyt on hänkin sitä mieltä, että ainakin pitäisi, ehtiminen nähdään sitten myöhemmin! 🙂 Olisi aivan ihanaa ajaa koko rannikko alas ja kahdestaan varmasti niin tekisimmekin, mutta nyt olen tuon pienen reissukaverin vuoksi yrittänyt pitää ajoaikoja inhimmillisinä ja myös kasata ohjelmaan riittävän määrän välipäiviä. Mutta varmasti silti ehdimme kuukaudessa vaikka mitä ja eiköhän tuo vauvakin nauti, kun pääsemme yhdessä retkeilemään luonnon keskelle 🙂 (vähän kateellisena kyllä katselin noita teidän telttailukuvia, se hupi taitaa nyt myös jäädä tuon Minireissumiehen kanssa toistaiseksi väliin, mutta parin vuoden päästä ehkä…)

      Reply
  3. Peikek | Ympäri maailmaa

    12/02/2016 at 15:54

    Kuulostaa huikealta!

    Seattlessa suosittelen käymään space needlessä, jos vaan sää on hyvä (eli ei kauhean pilvistä ja/tai tuulista, ellei tykkää huojua..). Sieltä näkee hienosti koko ympäröivän alueen. Ja sitten musamuseo EMP siitä vierestä myös, siellä on varmasti visuaalista ärsykettä myös Minireissumiehelle 🙂 ja tietty kalamyyjät pike place marketissa jajaja…

    Matkalla Oregoniin poiketkaa st Helen -tulivuorella, upea paikka ja henkeäsalpaavia maisemia.

    Portlandissa saa tosi hyvää ruokaa melkein mistä vaan, mutta erityisesti katukojuista. Tykkäsin meidän hotellista (Hotel Modera), siihen oli helppo tulla autolla ja suht näppärästi pääsi myös kaupungin huvituksiin. Ei ehkä kaikista halvin, muttei mahdottoman kalliskaan.

    Apua, tähän vois raapustaa romaanin, joten syytä olis varmaan nyt lopettaa.. 😀 omaan blogiin näistä en ole vielä mitään kirjoittanut, pitäis varmaan pikku hiljaa, kun vielä jotain muistaisi.

    Reply
    • Henna

      12/02/2016 at 16:30

      Tänne saa todellakin tulla raapustamaan romaaneja! 🙂 Kiitos hyvistä vinkeistä Peikek! Olenkin kuullut, että Oregonista saa valtavan hyvää ruokaa nimenomaan katukojuista. Kieli pitkällä odotan, että päästään testaamaan! Kävin kurkkimassa tuota Hotel Moderaa, näyttääpä hyvältä, toivotaan että saadaan mahtumaan budjettiin. Pitää varmasti olla tarkkana juuri tuon auton kanssa, jos varaa jotain keskustahotelleja, sillä äkkiä tulee parkkimaksuista aikamoinen summa. Hienon näköinen tuo St. Helen -tulivuori ainakin Googlen kuvahaun perusteella, pitää yrittää ehtiä sinnekin!

      Toivottavasti ehdit kirjoitella omaankin blogiin näistä, kävisin mielelläni fiilistelemässä ennen matkaa (tai mikseipä sen jälkeenkin) 🙂

      Reply
  4. Kohteena maailma / Rami

    14/02/2016 at 19:21

    Sattuipas sopivasti tämä postaus, sillä katsoin juuri Madveturesin ensimmäisen kauden jaksot ja juuri Rikun ja Tunnan Oldsmobile matkasi mm. Pacific One:lla ja Arizonassa 🙂 Reissusuunnitelmat kuulostaa hyvältä, tosin itse miettisin Vancouveriin muutaman päivän kierrosta?

    Toki teillä on pitkät matkat muutenkin, joten se olisi sitten jostain pois. Välimatkat kun on tuolla niin julmetun pitkiä ja nähtävää paljon (+minireissumies matkassa), niin joudutte varmasti tekemään jotain kompromisseja. Yksi vaihtoehto on jättää Arizona ja Grand Canyon väliin, koska sinne siirtymisissä + Las Vegasissa (kaupunki ja luontonähtävyydet) pistäytymisessä menee helposti jo viikon verran.

    Itse olen käynyt helikopterilla tsekkaamassa Grand Canyonin eli se nyt on yksi vaihtoehto, mikäli yhtiöt ottavat minireissumiehen matkaan: http://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/08/02/grand-canyon-helikopterilla/ Eli melkein tekisin teillä valinnan, että menee joko Yosemiteen tai Grand Canyonille, kun on kuitenkin ohjelmassa jo Seattle, San Francisco ja LA. Toki ehdottomani Vancouver saattaa samasta syystä pudota pois listoilta. Tuolla tosin nälkä kasvaa syödessä ja haluaa nähdä mahdollisimman paljon 🙂

    Reply
    • Henna

      15/02/2016 at 00:18

      Kiitos pitkästä pohdiskelusta, Rami! 🙂 Mietin myös tuota Vancouveria ja ihan valtavan paljon haluaisin sielläkin käydä. Totesin sitten kuitenkin pohdinnan jälkeen, että on parempi säästää Kanada kokonaan omalle reissulleen, sillä aikaa on ihan liian vähän. Kuten todettua, kahdestaan varmaankin hurauttaisimme nuo ja ainakin puolet lisää tuossa ajassa, vaikka pelkäksi autossa istumiseksi se taitaisi pitkälti mennä, mutta nyt vähän jännittää, että miten menee road trip vauvan kanssa ja olen tosiaan yrittänyt (vaihtelevalla menestyksellä) pitää päivämatkat lyhyinä tai vähintäänkin kohtuullisina ja varata myös tarpeeksi välipäiviä. Alustava suunnitelma on siis kyhätty, mutta muutoksia voidaan vielä tehdä ihan miten paljon vain, sillä mitään ei tosiaan ole vielä varattuna.

      Muistankin lukeneeni tuon sinun Grand Canyon -juttusi ja itse asiassa harkitsin helikopterikeikkaa ajan säästämiseksi. En vielä päässyt siihen pisteeseen, että olisin selvittänyt, huolittaisiinko vauvaa ylipäänsä lennolle, koska jymähdin siihen, että kuinkahan kauhuissaan pieni 9 kuukauden ikäinen reissaaja helikopterin mekkalassa olisi… Itse kyllä noista nautin, olemme A:n kanssa tiiranneet helikopterista niin Manhattania kuin Victorian putouksiakin. Puuh. Voi kun tietäisikin, mitä tuon vauvan päässä liikkuu, niin olisi aika paljon viisaampi 🙂 Pitää joka tapauksessa käydä fiilistelemässä tuota sinun juttuasi!

      Totta turiset, että nälkä kasvaa syödessä, eikä mitään tekisi mieli jättää pois! No sen Vancouverin nyt jo hylkäsin (vaikka joskus sinnekin on päästävä!!) ja päätin, että jätämme väliin pätkän Portland-San Francisco, eli noin 1000 km rannikkoa. Vähän hahmottelin siihen malliin, että lentäisimme Portlandista Los Angelesiin ja siellä vietetyn ajan jälkeen ajaisimme Vegasiin ja edelleen Grand Canyonille, ja lentäisimme San Franciscoon joko Vegasista tai Phoenixista. San Franciscon jälkeen voisimme ehkäpä sitten ajaa parhaan pätkän rannikkoa (paikallisen ystäväni mielestä Monterey-Hearst Castle) ja koukata sitten Sequoiaan ja Yosemiteen. Jospa näin saisi sekä Yosemiten että Grand Canyonin säilytettyä listalla, sillä en todellakaan tiedä, kumman jättäisin pois!

      Reply
  5. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    19/02/2016 at 12:07

    Siis joo.

    En tietenkään ole yhtään kateellinen tästä. 😉

    Ihan ensinnäkin, uskoamtonta että jaksatte vetää reissuja moisella vauhdilla! 😀 Me ei jaksettaisi tien päällä yhtään samanlaista. Ja oikeasti ihan hyvä varmaan tehdä toi lento LA:sta SFO:hon vaikka matka olisi maisemiltaan varmasti hieno.

    Minusta nuo kuulostaa tosi järkeviltä nuo kohteet ja suunnitelma, ja sanon vaan että antakaa sekä San Franciscolle tarpeeksi aikaa, kuin myös Grand Canyonille. Olisin voinut molemmissa samoilla vaikka kuinka ja kauan. Molempiin jäi myös älytön palo palata takaisin. Harmittaa kun GC:llä oli aikaa vain pari päivää, mutta ei voi minkään, niin se joskus menee.

    Pikkumiehen kanssa menee varmaan paremmin kuin hyvin, sillä hänhän ei tuossa vaiheessa vielä liiku niin paljoa että haluisi jatkuvasti olla menossa. Tsekatkaa niitä relocationeita, jos vaan sattuisi löytymään jostain.

    Muuten oliko tuo Seqoia se missä kasvaa ne jättimäiset punapuut? Ne oli nimittäin aivan älytön downer. On tullut nähtyä tyyliin Suomessakin parempia paikkoja. Ei olla ehditty vielä editoida videota siitä, eikä Yosemitesta kirjoittaa varsinaisia postauksia, muuta kun se yksi, mutta ne punapuut kannattaa vaan skipata.

    PS. Kiva kuvat. 😉

    Reply
    • Henna

      21/02/2016 at 22:19

      Mehän ollaan tunnettuja hätäisistä reissuhousuista, siis varsinaisia reissuhätähousuja olemme. Katsotaan, minkälainen matkaaja tuosta Minireissumiehestä kasvaa, mutta tuskin vanhempiensa veroinen viilettäjä vielä muutamaan vuoteen ainakaan. Joten hitaampi vaihde nyt silmään… Sisäisiä lentoja pyrimme hyödyntämään parhaamme mukaan, jotta ehtisimme näkemään pari paikkaa enemmän. Grand Canyonille meilläkin taitaa jäädä vain pari päivää aikaa, mutta olen iloinen, jos ylipäänsä ehdimme nähdä sitä ollenkaan!

      Ja siis… on punaisia korkeita puita ja punaisia leveitä puita. Paikallisen ystäväni mukaan moni paikallisistakin menee näissä sekaisin, mutta tuolla Sequoissa on nimenomaan niitä leveitä, joiden läpi voi ajaa jopa autolla jne. Kuulemma ovat huomattavasti näyttävämpiä kuin ne korkeat, ja toivon kovasti, että te kävitte katsomassa niitä korkeita, sillä en haluaisi pettyä Sequoiaan! 🙂

      Kiitos vinkeistä täällä ja privasti, tulen varmasti hyödyntämään teidän tietopankkianne vielä muutamaan otteeseen! ♥

      Reply
  6. Kea | Deep Red Blues

    12/03/2016 at 18:25

    Kiitos maininnasta! 🙂 Mä suuntaan taas kerran Alaskaan ja Jenkkien länsirannikolle toukokuussa. En malttais odottaa… ehkä me jopa ollaan samoilla huudeilla samoihin aikoihin. Taitaa olla joku kahdeskymmenes jotain kerta kun lennän tuolle suunnalle. Ja en vieläkään ole kyllästynyt!

    Reply
    • Henna

      12/03/2016 at 20:57

      Voi että! Minäkin haaveilen todella paljon Alaskasta, mutta se jää nyt odottamaan toista kertaa ja kolutaan nyt tällä kertaa tuota länsirannikkoa muuten. Luonto on kyllä varmasti niin upeaa tuolla, että ei kai sitä kyllästy! 🙂 Samoihin aikoihin ollaan tosiaan liikkeellä, meillä startti huhtikuun loppupuolella ja kuukasi ollaan reissussa.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram