kulkutautiset

Kirahvin karhea suukko – kuinka sellaisen voi saada?

Eräänä märkänä joulupäivänä meillä oli laukut pakattuna ja jännitys väreili ilmassa, enemmän kuin pitkään aikaan. Edes edellisen päivän joulupukin vierailu ei saanut perhosia hyrräämään samalla tavalla vatsassa. Sinä iltana starttasimme KLM:n siivin kohti Amsterdamia, ja sieltä jatkoimme matkaa kohti Nairobia.

Tapaninpäivän aamuna olimme perillä Nairobissa. Silmät pyöreinä me ensikertalaiset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ihmettelimme tien varsilla jatkuvana käyvää vilinää. Afrikka oli kutsunut meitä jo pidemmän aikaa, mutta vaikka olimmekin jo silloin suht kokeneita matkailijoita, jostain syystä pelkäsimme hieman, ja siksi epäröimme vastata kutsuun. Afrikka – tuo suuri ja tuntematon, tuntui haastavalta mantereelta meidänlaisillemme omatoimimatkailijoille. Haaveissa kuitenkin oli pidempi reissu sille suunnalle, ja pelataksemme varman päälle, päätimme lähteä tiedustelumatkalle ennen kuin löisimme lukkoon usean kuukauden mittaisia matkasuunnitelmia.

Sinä jouluna se alkoi – kahden viikon mittainen tiedustelumatka – ja meidän suhteemme Afrikkaan. Nyt myöhemmin sen suhteen voi todeta olevan aika intensiivinen, jännittävä ja myös ristiriitainen – rakkautta ja angstia, vuorotellen ja samanaikaisesti. Se rakkaus on ollut kuitenkin niin räiskyvää, ettei tuo suhde tule jäämään miksikään hetken huumaksi.

Saavuimme Nairobiin varhain aamulla yölennon jälkeen nuutuneina. Lentoyhtiön tekemien muutosten vuoksi meillä oli vain yksi päivä aikaa Kenian pääkaupungille.  Illalla oli jo jatkettava matkaa eteenpäin. Lentokentältä hyppäsimme rinkkoinemme taksiin ja lähdimme ihmettelemään, mitä tarjottavaa kaupungilla on.

Nairobi ei päästänyt meitä helpolla. Heti ensimmäisten minuuttien aikana näimme tien vieressä lojuvan auton alle jääneen ihmisen, todennäköisesti jo ruumiin siinä vaiheessa, pää verilammikon ympäröimänä. Tämä näky seurasi mukana verkkokalvoon palaneena valitettavan pitkään, ja olikin aikamoinen shokkitervehdys Keniaan hetki sitten saapuneille.

Nairobia pidetään yhtenä Afrikan vaarallisimmista kaupungeista. Tällä hetkellä myös terroriuhka on yksi niistä vaaroista, joita on syytä miettiä, mutta väkivaltainen rikollisuus on vaivannut kaupunkia jo pidempään. Kaupunki onkin lempinimeltään Nairobbery – melko kuvaavaa, ja matkaajalle niin kovin rohkaisevaa… Me emme onneksi yhden päivän aikana onnistuneet päätymään hankaluuksiin, vaan jatkoimme matkaamme eteenpäin hyvillä mielin.

Koska aikaa tosiaan oli vain vähän, olin etsinyt etukäteen tietoa, mitä Nairobissa kannattaisi tehdä. Yksi paikka oli erityisesti kiinnittinyt huomioni ja oli oikeastaan osasyy siihen, miksi lensimme Nairobiin emmekä Tansanian Dar Es Salaamiin, sillä molemmista kaupungeista olisi ollut suurinpiirtein yhtä pitkä matka seuraavaan kohteeseemme. Tämä internetin syövereistä löytynyt timantti oli African Fund for Endangered Wildlife Kenyan ylläpitämä Giraffe Centre. Giraffe Centre sijaitsee vajaan 20 kilometrin päässä Nairobin keskustasta. Me porhalsimme lentokentältä taksilla suoraan sinne.

Giraffe Centreä pyörittää yllä mainittu järjestö, jonka tavoitteena on suojella uhanalaista rothschildinkirahvia, yhtä monista kirahvilajeista. Rothschildinkirahveja tavataan Itä-Afrikassa ja ne ovat tosiaan uhanalaisuusluokitukseltaan erittäin uhanalaisia, luonnossa niitä elää vain muutamia satoja. Giraffe Centressä kasvatetaan kirahveja luontoon vapautettaviksi. Ohjelma käynnistettiin 1979 ja sen sanotaan olevan hyvin menestyksekäs. Tietyt kirahvit on valikoitu lisääntymään keskuksessa ja ilmeisesti ne asuvat siellä pysyvästi. Niistä ja niiden jälkeläisistä löytyy jopa sukupuut Giraffe Centren nettisivuilta. Kirahvit saavat kulkea alueella vapaasti ja lisääntyä luonnollisesti. Niiden ruokavaliota täydennetään, jos tarvis, ja muutenkin niiden terveydentilaa tarkkaillaan tiiviisti. Nuoret kirahvit vapautetaan Kenian kansallispuistoihin kahden vuoden iässä. Tähän mennessä Giraffe Centressä on asustanut yli 50 kirahvia ja suurin osa niistä on siirretty valikoituihin puistoihin. Ottaen huomioon, että lajin edustajia elää vapaana vain se muutama sata, tämä yli 50 vapautettua kirahvia on aikamoinen saavutus.

Ehkä jo pohdit, mitä tarjottavaa Giraffe Centrellä on matkailijoille. Giraffe Centreen on rakennettu korotettu terassi, josta avautuvat näkymät kirahvien elinalueelle. Eläimet tosiaan kulkevat alueella vapaasti ja saavat itse valita, tulevatko tervehtimään turisteja. Vierailijoille kuitenkin jaetaan kirahvien herkkua, pieniä kuivaruokapellettejä, ns. kirahvin nappuloita. Pitkäkaula-herkkusuut tulevat mielellään hakemaan nappulansa turistien tahmaisista näpeistä ja näin me tavalliset tallaajatkin pääsemme ihailemaan noita evoluution taidonnäytteitä aivan lähietäisyydeltä.

Terassilla on koko ajan henkilökuntaa paikalla ohjaamassa, kuinka kirahvien kanssa pitää toimia, ja jakamassa myös yleistä informaatiota eläimistä. Ohjaus olikin tarpeen, sillä helposti menee halpaan noiden lempeiden silmien hypnotisoivan katseen edessä. On kuitenkin syytä olla hieman varuillaan, sillä jos nappuloita ei jakele kirahvikaverille tasaiseen tahtiin, se saattaa yrittää “ihan vain vähän” päällään kumauttaa typerän turistin otsaa. Henkilökunta ohjasi astumaan muutaman askeleen taaksepäin, mikäli nappulat kädestä hetkeksi ehtyivät, sillä kirahvin sarvet ovat yllättävät kovat ja tuon headbutt-yrityksen toteutus oli yllättävän napakkaa. Lopputulos ei olisi ollut toivottu, ainakaan tahmanäppisen turistin näkökulmasta, jos isku olisi osunut kohteeseensa. Siispä… jos et syydä jatkuvasti herkkuja kirahvikaverin suuhun, astu pari metriä taaksepäin.

Rothschildinkirahvien suojelun lisäksi järjestön toisena tärkeänä tavoitteena on tarjota paikallisille koululaisille ja ylipäänsä Kenian nuorisolle tietoa luonnonsuojelusta. Kaikki koulutusohjelmat ovat heille ilmaisia. Järjestö saa suurimman osan rahoituksestaan sisäänpääsymaksuista, joita turisteilta kerätään, ja näillä rahoitetaan mm. Giraffe Centressä tapahtuva opetus. Järjestön perustajat halusivat, että koululaiset, joista jonain päivänä kasvaa maan johtajia, ymmärtäisivät, mistä luonnonsuojelussa on kysymys. Opetusta järjestetäänkin Giraffe Centren tiloissa arkipäivisin ja mm. koululuokat voivat varata opetusaikoja. Vuosina 2011 ja 2012 Giraffe Centressä kävi yli 60 000 koululaista ja opiskelijaa, ja se on aika paljon se!

Terassin toiselta puolelta löytyykin pieni auditorio, johon mekin pääsimme minikoulutukseen. Henkilökunta tuntui olevan todella innostunutta asiastaan. Saimme eräältä oppaalta auditoriossa yksityisopetusta, jonka aikana meille selvisi Keniassa elävien eri kirahvilajien salat. Saimme paljon tietoa niiden elintavoista ja käyttäytymisestä. Opimme muun muassa, että kun kirahvi kävelee, se liikuttaa yhden puolen jalkoja kerrallaan. Juokseva kirahvi on muuten todella, todella elegantin näköinen. Katso vaikka… tai vielä parempaa, lähde Afrikkaan katsomaan!

Giraffe Centren yhteydessä toimii myös pieni hotelli, Giraffe Manor. Rakennus toimi aluksi kirahvien rauhoitusalueen päämajana, mutta 1980-luvulla siitä tehtiin hotelli. Giraffe Manorin alkuperäiset omistajat perustivat African Fund for Endangered Wildlife Kenyan, joka siis nyt pyörittää Giraffe Centreä, ja heidän jälkeläisensä avasivat myöhemmin rakennukseen hotellin. Kirahvit liikkuvat vapaasti myös Giraffe Manorin pihalla ja hotellin vieraat voivat ruokkia kirahveja aamiaispöydästään käsin. Hotelli on ilmeisen arvostettu ja laadukas, julkkisten suosima eikä lähellekään ilmainen… ja jos joskus vielä Nairobiin palaan, niin taidan tietää, missä yövyn!

Odotatte varmaankin jo kieli pitkällä niitä kirahvin pusuja… Niitä saa sillä tavoin, että laittaa ruokapelletin omien huulten väliin ja antaa kirahvin nuolaista sen siitä kielellään omaan suuhunsa. Saimme tähän pienen opastuksen Giraffe Centren henkilökunnalta ja sen jälkeen kuljeskelimme lopun aikaa terassilla kuivaruokapelletti törröllään olevien huulten välissä. Minä sain useita suukkoja Daisy-nimiseltä kaunottarelta ja voin kertoa, että sen kieli tuntui karhealta. Jos tiedät, miltä kissan kieli tuntuu, niin tässä oli jotain hyvin samaa, mutta kokoluokassa tietysti se pikkuriikkinen harppaus ylöspäin. Oppaiden mukaan kirahvin suu on hyvin puhdas, joten mitään kamalia kulkutauteja tästä suukottelusta ei pitäisi itselleen saada.

Kirahvien paijailun jälkeen oli mukava hetkeksi istahtaa Giraffe Centren kahvilaan ennen kuin jatkoimme päivän Nairobi-tourneeta, juoda kupposet teetä ja ihmetellä sitä tosiasiaa, että olimme muutamaa tuntia aiemmin saapuneet Afrikkaan ja hetkeä aiemmin suukotelleet kirahveja. Siis oikeasti suukotelleet kirahveja!

Kävimme me muuallakin Nairobissa, mutta Giraffe Centre oli ehdottomasti päivän kohokohta. Jos suunnittelet retkeä sinne, valitse ajankohta, jolloin on hiljaista – me onnistuimme tässä internetin vinkkien perusteella ja saimme pusutella uusia ystäviämme ihan rauhassa. Palautteen perusteella toisinaan on tungosta ja se ei tietenkään edesauta mukavan kokemuksen muodostumista. Ja jos satut kiireiseen aikaan, voit aina viettää hetken ihastelemalla myös pahkasikoja, sillä myös nuo valloittavat pumbat juoksentelevat vapaana alueella… ja kuka nyt ei pumbia rakastaisi!

Päivän päätteeksi kampesimme rinkkamme ja itsemme minibussiin ja jätimme Nairobin taaksemme. Meitä odotti Tansania – Arusha, Serengeti ja Ngorongoron kraateri, Dar Es Salaam ja Sansibarin Stone Town sekä Kiwengwa. Ihan ilman kommelluksia tämä ensimmäinen Afrikan reissumme ei kuitenkaan sujunut, mutta onneksi ilman henkilö- tai edes tavaravahinkoja selvittiin – vain pienellä säikähdyksellä tai oikeastaan puistatuksella, kun minibussi jätti meidät keskelle jo pimeän Arushan sokkeloita ja jouduimme hyppäämään todella epämääräiseen taksikyytiin. Pimeän kaupungin kaduilla ei noilla seuduilla kävellä, vaikka tietäisitkin, minne olet menossa – ei todellakaan. Huolimatta siitä, että taksin kyydissä oli kuskin lisäksi yksi aggressiivinen humalainen ja yksi myhäilevä pilvenpolttaja, pääsimme kuin pääsimmekin hostellillemme ehjin nahoin, ja vain hieman ylimääräisiä dollareita taksimatkasta köyhtyneenä. Silloin opimme, että jos saapuu kaupunkiin pimeällä, täytyy kyydin olla ehdottomasti etukäteen sovittuna. Ei voi luottaa siihen, että bussiasemalta saa taksin, ainakaan luotettavaa ja kunnollista. Minibussi ei tosin jättänyt meitä edes bussiasemalle, vaan jonnekin aivan muualle.

Minibussin ikkunasta kuvattua liikenneruuhkaa matkan varrella Keniasta Tansaniaan

Sen pienen seikkailun jälkeen loppumatka sujui kuin tanssi, mitä nyt myöhästyimme myöhemmin lautasta ja hyppäsimme sen sijaan pienlentokoneen kyytiin… Mutta Serengeti, Ngorongoro ja se big five… Sansibarin valkoiset hiekat ja kirkkaat sukellusvedet! Elämänmenoa, Afrikkaa! Niin upeat kaksi viikkoa meillä oli, että paloimme halusta ryhtyä suunnittelemaan pidempää matkaa Afrikkaan. Ainakin useissa Itä- ja eteläisen Afrikan maissa matkustaessa tietyt turvallisuusseikat on otettava huomioon ja tämä tuntuu alkuun tottumattomasta ehkä hieman hankalalta, niin myös toisinaan meistä tuolla ensimmäisellä Afrikan matkalla. Tiedustelumatkan jälkeen osasimme kuitenkin jo suunnitella reissun niin, että turvallisuuslistan sääntöjä oli helppo noudattaa, ja kun niihin tottui, ei niitä oikeastaan enää edes ajatellut. Matkasimmekin usean kuukauden ajan ilman minkäänlaisia ongelmia. Lähteminen tuolle matkalle, jota myös muistelin aiemmassa kirjoituksessa, “Miksi matkustan?”, on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Afrikkaan heittäytyminen taasen ehdottomasti paras matkustuspäätökseni. Ja kaikki se lähti liikkeelle muutamasta kirahvin suukosta… ♥

68 Comments

  1. Ansku BCN

    28/01/2016 at 12:47

    Harmittaa, kun minun retkelläni tänne ei ollut keksitty vielä blogeja, mutta onneksi voi nyt muistella reissua muiden reissaajien blogipostausten myötä! Juuri fiilistelin Karen Blixen -museota Meriharakka-blogissa. Myös mun kuvat Keniasta ovat surkeita, pokkarikameralla näpättyjä, eli onkohan niin, että tuonne pitäisi nyt lähteä uudemman kerran, kunnon kamera-arsenaalilla, hmmm… 😉

    Reply
    • Henna

      30/01/2016 at 00:53

      Kaikin puolin kiva, että matkablogeja on, sekä menneiden muisteluun että tulevien suunnitteluun! Olisi varmasti aikamoinen kasa hienoja kuvia noilta menneiltä reissuilta, jos olisi ollut nykyinen kuvauskalusto käytössä… ja ehkä ne nykyiset kuvaustaidotkin? Ei täällä ainakaan lähellekään mitään ammattilaisia olla, mutta jotain kehitystä on saattanut tapahtua 🙂 Voin kuvitella, että Afrikka eläimineen herättää kyllä aikamoisen hingun takaisin vähän järeämmän varustuksen kanssa!

      Reply
  2. Anna / Muuttolintu

    29/01/2016 at 08:58

    Kirahvipusuja! Ja Pumbia! En kestä! <3 Mieli tekisi hirveesti Keniaan, mutta turvallisuus tietysti mietityttää. Kyllä me sinne silti ennemmin tai myöhemmin lähdetään.

    Reply
    • Henna

      30/01/2016 at 01:01

      Miettisin ehkä myös kahdesti tällä hetkellä tuon turvallisuustilanteen vuoksi. Mutta Afrikka on pullollaan aivan ihania kohteita, toinen toistaan ihmeellisempiä, ja monissa turvallisuustilanne on huomattavasti parempi kuin Keniassa. Pikkuhiljaa perkaan näitä meidän kokemuksia tänne, aika paljon tosiaan olemme Afrikassa reissanneet 🙂

      Reply
  3. Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi

    30/01/2016 at 19:41

    En kestä Pumbia!! Kirahvitkin on kyllä aika sööttejä ja tietysti te! Kiitos kattavasta raportista 🙂 Ehkä joskus…

    Reply
    • Henna

      31/01/2016 at 10:52

      No varsinkin me! 😀 Pumbat on kyllä niin liikuttavia tyyppejä, pidän niitä suuressa arvossa. Tuo oli tietysti ihan ensimmäinen kerta, kun niitä näimme, mutta myöhemmin olen niitä katsellut kuukausien ajan ja todennut, että ne ovat kyllä evoluution suuri taidonnäyte ainakin söpöyden suhteen <3 Ja ihan varmasti joskus... mennään yhdessä safarille, kun pojat ovat sen verran isoja, että saavat itsekin jotain irti eläinten katselusta 🙂

      Reply
  4. Teija / Lähdetään taas

    31/01/2016 at 09:46

    Minä voisin niin mennä Afrikkaan katsomaan miten ne kirahvit juoksevat. En edes katsonut tuota linkkiä. Odotan sitä Afrikkaa, vaikkei matkaa ole vielä edes varattuna, saati lähitulevaisuuteen suunniteltuna 😀

    Reply
    • Henna

      31/01/2016 at 10:57

      Sitä kyllä sopii odottaa, on aikamoinen! 🙂 Toki hassua puhua näin yleisellä tasolla isosta mantereesta, ihan sama kuin tunkisi Euroopan tai Aasian yhteen muottiin, mutta olemme ehtineet Itä- ja eteläistä Afrikkaa reissata jo hyvin kattavasti ja tavalla tai toisella jokainen maa on tarjonnut ihan mielettömän upeita kokemuksia. Toivottavasti voit pian aloittaa suunnittelun! 🙂

      Reply
  5. Elina | Vaihda vapaalle

    31/01/2016 at 10:45

    Tästä Giraffe Centrestä en ollut ennen kuullutkaan, mutta Giraffa Manoria on tullut ihasteltua useaan otteeseen ja huokailtua syvästi! Nairobiin on päästävä! Kirahvit on niiiiin makeita. Melkoista seikkailua teillä on ollut alkureissu :O Muistan itsekin erään reppureissun, jossa minibussi jätti meidät jonnekin kaupungin sivukujille keskellä yötä, mutta onneksi kyseessä oli vain Phuket Town, eikä mikään Afrikan kaupunki. 😀 Kiva kun kirjoittelet näistä teidän aiemmista reissuista!

    Reply
    • Henna

      31/01/2016 at 11:12

      No sanopa muuta! Onneksi Giraffe Centre tarjoaa huomattavasti edullisemman vaihtoehdon päästä ihastelemaan noita samaisia kavereita. Mutta olisihan tuo Manorkin joskus koettava… 🙂 Me kyllä ihan oikeasti tuon vuoksi otettiin lennot Nairobiin Dar Es Salaamin sijasta, sillä matka Arushaan on yhtä pitkä molemmista. Jouduimme vaan maksamaan transit-viisumiin Keniaan, mutta eipä sekään kovin kallis ollut. Me olimme alunperin suunnitelleet olevamme valoisaan aikaan Arushassa, joka olisi ollut TODELLA järkevää, mutta lentoyhtiö tosiaan peruutti alkup. lentomme ja olisimme joutuneet siirtämään jo varatun safari ja majoitukset Sansibarilla jne, joten päätimme toimia noin. Safariopas meille sitten jälkikäteen sanoi, että olisimme voineet sopia safarifirman kanssa, että joku tulee meidät noutamaan minibussilta ja viemään hostellille, mutta mistäpä moisenkaan olisi tiennyt, kun olimme sopineet noudon safarille räkähostelliltamme vasta seuraavana aamuna. No nytpä tiedämme sitten, mutta oli se hirveä tilanne. Pakko oli mennä niiden huumehörhöjen kyytiin, kun emme uskaltaneet sinne sivukujillekaan jäädä… Lähtiessämme Arushasta aamubussilla, meille sanottiin hostellilta, ettemme voi joskus aamulla 05-06 aikaan kävellä 500m matkaa bussiasemalle, vaan on pakko tilata taksi. Ihmettelimme, mutta teimme niin, ja taksin ikkunasta sitten katsoimme, kun kaduilla oli aivan täysi hulabaloo vielä päällä… pimeää kun oli. Tuon jälkeen noita ei sitten enää ole pahemmin mietitty tai kipuiltu, tietyt varovaisuussäännöt ovat tulleet ihan selkäytimestä.

      Yritän tässä pikkuhiljaa purkaa näitä vanhojakin tarinoita, vaikka tuntuu, ettei se ole aina ihan hyväksyttävää täällä matkablogimaailmassa, kun kaiken pitäisi olla niin kovin tuoretta. Mutta on niin paljon helmiä tallessa, että pitäähän ne jakaa! 🙂

      Reply
  6. Anna | TÄMÄ MATKA

    31/01/2016 at 11:34

    Olen matkaillut Keniassa ja Tansaniassa vain sisareni matkojen kautta. Hän on tehnyt 6, vai seitsemän safaria aina liikkuen oman kuljettajan/kokin/oppaan kanssa, joten erilaisia elukankuvia ja kokemuksia Afrikassa liikkumisesta on tullut kuultua ja nähtyä 🙂

    Itselläni safari on ollut listalla aina silloin tällöin, mutta jostain syystä se aina jää. Syy ei ole turvallisuustilanne, vaan ehkäpä enemmän se, että en oikein tiedä mitä haluaisin matkaltani. Pelkkä eläimien spottailu ei pidemmän päälle ole se, mitä haluaisin tehdä päivästä toiseen. Eikä ainakaan kirahvien pussailu. YÄK… Mutta sööttejä ne on!

    Hauska näitä kokemuksia on lukea, ja samalla ehkäpä sekin selkenee, mikä olisi minulle “se” juttu.

    Reply
    • Henna

      02/02/2016 at 09:46

      Hehe, kirahvien pussailu ei ole kaikkia varten! 🙂 Yritin miettiä, mikä voisi olla sellainen sinulle/teille mukava juttu yhdistää safariin, mutta en keksinyt jotain yhtä tiettyä, enkä tietenkään tunne teidän matkustusmieltymyksiä muuta kuin satunnaisesti blogin välityksellä. Paljon siellä on kuitenkin kaikkea muutakin mahtavaa kuin pelkät safarit. Meitä vetää Afrikkaan niiden lisäksi myös upeat sukellusmahdollisuudet ja muut aktiviteetit, sekä muutenkin aivan upea ja monipuolinen luonto, jota kelpaa ihailla ilman niitä eläimiäkin. Idyllisiä rantalomiakin on tarjolla, mm. Tansanian Sansibarilla ja Mosambikissa, näistä kahdesta Sansibar oli suosikkimme, mutta Mosambikissakin on upeita rantoja. Etelä-Afrikassa taas Kapkaupungissa voi viettää varsin mainion kaupunkiloman, se nousi hetkessä kaupunkien top 3 -listalleni, on nimittäin aivan upea.

      Reply
  7. Jenni / Unelmatrippi

    31/01/2016 at 14:33

    Afrikka kyllä houkuttelee koko ajan enemmän, mutta toistaiseksi sinne on vielä reissu tekemättä. Afrikkaan voisin lähteä ihan jollekin pakettisafarimatkalle, jolloin homma hoituisi iisisti, vaikka tavallisesti reissaankin aina omatoimisesti. Eläimet ja luonto ylipäätään olisi mulle se juttu Afrikassa. Kiva lukea näitä juttuja!

    Reply
    • Henna

      02/02/2016 at 09:49

      Pakettisafarimatka on hyvä vaihtoehto ensikertalaiselle ja myöhemminkin! Meidän Afrikassa matkustelu on koostunut kaikenlaisista paketeista ja omatoimisista seteistä ja näiden yhdistelmistä, mikä milloinkin on sopinut parhaiten suunnitelmiin ja budjettiin. Suunnittelin kirjoittavani noista eri vaihtoehdoista ja safarimatkan suunnittelusta piakkoin ihan oman postauksensa 🙂

      Reply
  8. Annika | Travellover

    31/01/2016 at 15:35

    Jotenkin mua aina jää vaivaamaan näissä suojelupaikoissa ihmisen niin voimakas läsnäolo. Eihän näistä ihmiseen tottuneista pussailijoista ole luonnossa itsekseen eläjiksi. Ehkä ihmisiin totutetaan vain osa? Pääsymaksut tietenkin auttavat suojeluhommassa, ja pääsymaksuja ei olisi, jollei olisi näitä otuksia, joita voi ruokkia. Ristiriitaista!

    Olin Keniassa itse viikon safarireissulla, mutta kokonaan matkatoimiston järjestämällä. Kuten sanoitkin, Afrikka on suuri ja tuntematon. Ei riittänyt rohkeus omatoimisuuteen. Samoin oli Ugandassa. Ehkö joskus vielä. Ei Keniaan kyllä, mutta vaikka Namibiaan.

    Reply
    • Henna

      02/02/2016 at 09:56

      Voi olla, että ihmisiin totutetaan vain nuo, jotka asuvat pysyvästi Giraffe Centressä ja nuo luontoon vapautettavat pidetään erillään. En ole varma, en löytänyt tästä tietoa, vaikka nyt tämän ja parin muun kommentin innoittamana yritin etsiä. Hyvä pointti kylläkin. Tosin noissa kansallispuistoissa asustavat eläimet ovat myös ihmiseen useimmiten tottuneita, mutta ei niissäkään sentään sovi tulla safariauton luokse pusua hakemaan ja paukauttamaan päähän, jos ei saa namia. Toivotaan, että nuo vapautettavat nuoret yksilöt pidetään tuosta härdellistä erillään. Onhan tuo tosiaan vähän ristiriitaista. Pidän kyllä myös hyvin isossa arvossa tuota heidän tekemäänsä koulutustoimintaa paikallisten lasten ja nuorten keskuudessa. Uskon, että kirahvien läsnäolo auttaa siinä, että sanoma menee perille.

      Parin viikon takaisen Namibia-tekstini kommenttien yhteydessä olikin juttua tuosta, että Namibia on Afrikan kohteista yksi niistä turvallisista. Me olimme siellä ryhmäreissulla, mutta voisin hyvin kuvitella vuokraavani siellä auton ja tekeväni omatoimimatkan. Muuten olemme liikkuneet aika paljon julkisilla, mutta Namibiassa verkosto ei ole kovin kattava ja kyllähän tässä alkaa käydä jo aika mukavuudenhaluiseksi 🙂 Etelä-Afrikassa meillä oli oma auto alla useamman viikon ajan ja se on kyllä hyvä tapa matkustaa.

      Reply
  9. Jenna / With huge passion for life

    31/01/2016 at 15:57

    Mun yksi suuri haave olisi saada pusu kirahvilta tai edes nähdä niitä livenä. Afrikan safari olisi vasta jotain 🙂 Afrikka maana on niin jotenkin etäinen. Pitäisi vaan tehdä reissu sinne ja tutustua. Ihania kyllä nuo pusukuvat!

    Reply
    • Henna

      07/02/2016 at 01:14

      Afrikka (ainakin ne kolkat, joissa olen itse seikkaillut) ovat kirahveja pullollaan, joten ei ole ollenkaan mahdoton haave. Pusuja on tosin jaeltu vain tuolla Nairobissa, mutta ovat ne aika valloittavia epeleitä muutenkin. (pari kommenttia alaspäin kerrotaan, että myös Pattayalla pääsee pussaamaan kirahveja…) Afrikkaan kannattaa kuitenkin joskus lähteä, se etäisyys kyllä kaikkoaa ja luonto vie mennessään!

      Reply
  10. Noora | Kerran poistuin kotoa

    31/01/2016 at 17:04

    Olipas ihastuttavan oloinen paikka! On hienoa huomata, miten eläinten suojeluun on alettu kiinnittää yhä enemmän huomioita. Ja olihan nuo kirahvit nyt niin sympaattisia, kyllä muutama pusu mullekin olisi kelvannut 🙂 Afrikassa en ole vielä käynyt, mutta tällaisiin paikkoihin kävisin mielelläni tutustumassa.

    Reply
    • Henna

      07/02/2016 at 01:16

      Paikka oli nimenomaan ihastuttava, ja pusut kelpasivat meille sarjatulituksena 😀 Afrikkaan kannattaa ehdottomasti lähteä. Hölmöä näin niputtaa yhteen kokonainen manner, mutta se on monellakin tapaa niin kovin ainutlaatuinen 🙂

      Reply
  11. Tanja

    31/01/2016 at 20:08

    Kirahveja pääsee pussailemaan myös Thaimaan Pattayalla 🙂
    http://kkopenzoo.com/newversion_eng/?page_id=361/#home

    Mutta kyllä se safari itselläkin on haaveissa syksylle 2017, samalle keikalle ajattelin yhdistää Kilimanjaron vaelluksen.

    Reply
    • Henna

      07/02/2016 at 01:18

      Ei olisi ihan ensimmäisenä tuo Pattaya tullut mieleen! 😀 Kilimanjaron vaellukseen voi helposti yhdistää Serengetin ja Ngorongoron safarit ja niitä upeampia puistoja saa kyllä hakea… 🙂 Toivottavasti suunnitelma toteutuu! En ole itse Kilimanjarolle kiivennyt, mutta useat läheiseni ovat ja kokemus on kuulemma valtavan hieno. Meidän piti myöhemmällä reissulla tehdä valinta, lähdemmekö kiipeämään Kilimanjarolle, joka kyllä kovasti kiinnosti, vai sukeltamaan Etelä-Afrikkaan valaiden, delfiinien ja haiden kanssa, ja me olemme melkoisia vesieläimiä, joten voit kuvitella, kuinka siinä kävi… 🙂

      Reply
  12. Meidän matkassa / Monna

    31/01/2016 at 21:01

    Apua en kyllä kestä! Afrikka on kiehtonut aina mutta sama kyllä kun teillä aluksi, se turvallisuus tällä hetkellä mietityttää.. Mutta ehkä joskus ja ehkä sitten ylikalliin valmispaketin kautta jos omat rahkeet ei riitä 🙂 Siitä hotellista oonkin kuullut aiemminkin ja olishan se sellanen once in a lifetime kokemus.. Huikeeta!

    Reply
    • Henna

      07/02/2016 at 01:21

      Onneksi manner on iso ja turvallisempiakin paikkoja löytyy, myös niitä joissa omatoimimatkailu on helppoa! 🙂 Meillä on kokemusta monenlaisesta reissaamisesta Afrikassa ja pari viikkoa sitten kirjoittelin vinkkipostauksen Namibiaan, joka on yksi niistä kohteista, jonne voisi vähän paremmalla mielellä lähteä itsenäisesti seikkailemaan ja erinomaiset mahdollisuudet nähdä eläimiä löytyy sieltäkin!

      Reply
  13. Huli/Meanwhile in Longfield..

    31/01/2016 at 22:22

    Voi jestas miten upea seikkailu teillä on ollut! Okei, ehkä sitä ruumista ei olisi pitänyt nähdä ja bussimatkan jälkeen mun sydän olisi ehkä pysähtynyt paniikista. 🙂 Mutta hei, kokemuksia te ainakin olette saaneet!

    Reply
    • Henna

      07/02/2016 at 01:22

      Kokemuksia tosiaan saatiin, onneksi noita paria poikkeusta lukuunottamatta vain valtavan ihania! ♥

      Reply
  14. Laura / Laurasitinerary

    31/01/2016 at 22:35

    Siis ihanan kuuloista! Voisin ihan hyvin kopioida tämän reissusuunnitelman itselleni – nimenomaan Afrikka kutsuu, mutta vielä on jännittänyt vastata kutsuun… Kuulen mielelläni lisää teidän reissusta! 🙂

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 10:33

      Meitäkin tosiaan jännitti aika tavalla, mutta kyllä kannatti siihen kutsuun vastata! Tarkoituksena on pikkuhiljaa muun sälän välissä availla näitä meidän arkistojen aarteita Afrikasta, kiva jos kiinnostusta niille löytyy 🙂

      Reply
  15. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    31/01/2016 at 22:52

    Aivan ihana!

    En kestä! Mä tiedän minne mäkin haluan seuraavaksi!

    Vaan tuo turvallisuuspuoli on kyllä sellainen peikko, ja samoin tuo kertomuksesi että vähän saattaisi moinen jännittää.

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 10:34

      Afrikkaan Afrikkaan! Kyllä meidän täytyy nyt alkaa suunnitella teille jotain safarimatkaa 🙂 Onneksi turvallisempiakin kohteita löytyy vaikka millä mitalla!

      Reply
  16. Esa | Reissuesan matkablogi

    01/02/2016 at 01:16

    Kirjoitin bucket listin vuonna 2012 ja yksi haaveeni oli safari Itä-Afrikassa. Bongailin jossain vaiheessa tarjouslentoja Nairobiin, mutta en koskaan lähtenyt. Turvallisuustilanteen Keniassa huononnuttua täytyy harkita muita Afrikan maita, joissa terrori-iskujen uhka ei ole niin suuri.

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 10:39

      Keniassa emme tuota pientä Nairobin piipahdusta enempää ole reissanneet, mutta Tansaniassa ja Ugandassa enemmän. Jos Itä-Afrikka kiinnostaa, niin molempien luonto on aivan ihmeellinen ja keskenään hyvin erilainen 🙂

      Reply
  17. Essi / family and a map

    01/02/2016 at 08:32

    Ihania kirahveja. 🙂 Ehdottomasti vieraillaan tuolla, jos tuonne suuntaan joskus eksytään.
    Itseänikin jäi kyllä mietityttämään tuo pussailevien kirahvien luontoon päästäminen. Kerrottiinko siitä siellä mitään? kuinka pärjäävät villissä luonnossa kun ovat tottuneet ihmisiin noin kovasti?

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 16:56

      Tuossa aiempien kommenttien yhteydessä jo spekuloitiin, että ehkäpä näitä vapautettavia kirahveja ei ihmisiin totuteta, vaan pelkästään ne, jotka ovat pysyviä asukkeja? En löytänyt tästä mitään tietoa. Joka tapauksessa kirahvit ovat kasvinsyöjiä ja toki tuollakin hankkivat suurimman osan ravinnostaan itse, tuskin pelkkiä nappuloita siis syövät vaan järsivät lehtiä puista ihan kuin luonnossa elävät kirahvit. Puistoissa, joihin ne vapautetaan, käy joka tapauksessa ihmisiä safareilla, mutta toki autoissa istuen. Noissa puistoissa eläimet ovat usein niin tottuneita autoihin, että harvemmin viitsivät väistääkään. En oikein keksi muuta ongelmaa tässä kuin että nämä liian kesyt kirahvit tunkisivat päänsä autoon namupalojen toivossa 🙂 Ehkä siis luontoon vapautetaan vain ihmisiin tottumattomat… toivotaan niin!

      Reply
  18. Mika / Lähtöportti

    01/02/2016 at 10:02

    Kirahvit on hienoja eläimiä ja Giraffe Centre kuulostaa tämän perusteella hyvin hoidetulta ja toimivalta paikalta. Mukava kun julkaiset juttuja myös vähän vanhemmista reissuista, tällaiset tarinat ei mielestäni vanhene ollenkaan. Mielenkiintoista kuulla myös Nairobista, kun matkajutut tuolta suunnalta keskittyy monesti safareihin tai Sansibariin.

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 16:57

      Sellainen kuva meille jäi, että Giraffe Centre on nimenomaan hyvin hoidettu ja toimiva paikka. Täytyy julkaista lisääkin näitä arkistojen aarteita, tosin niitä safarijuttuja taitaa joutua sekaan yksi jos toinenkin 🙂

      Reply
  19. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    01/02/2016 at 11:04

    En tiennytkään, että Nairobi on yksi vaarallisimmista. En tosiaan olisi arvannut! Mä olen jotenkin aina kuvitellut Kenian ja Nairobin Afrikassa sinne rauhallisemmalle puolelle…

    Nuo kirahvit on aivan sairaan söpöjä. Mun mielestä norsujen ohella Afrikan eläinten parhaimmistoa. Varmasti mahtava kokemus ! 🙂

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 20:46

      Juu ei 🙂 Listauksessa ei toki oltu otettu sota-alueita mukaan, ja löytyyhän tuolta valitettavasti niitäkin… Kirahvit ovat huippuja, samoin norsut! En oikein osaa valita lemppareitani Afrikan eläimistä… norsut ovat kyllä varmasti ainakin yksi laji hyvn kärjessä. Niiden puuhia on mukava seurata.

      Reply
  20. Tiia/ReiseReise

    01/02/2016 at 14:40

    Ihanan kuuloinen paikka tuo centre ja varmasti onkin. En olisi arvannut kirahvilla olevan karhea kieli niin kuin kissalla. Tuonne voisin kyllä joskus matkustaa, toivottavasti maa joskus rauhoittuu.

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 20:47

      Toivotaan, että rauhoittuu! Mekään emme tosiaan nähneet muuta kuin Nairobin ja satunnaista maisemaa Etelä-Keniassa bussin ikkunasta, joten mielellään sinne joskus palaisi tekemään muutaman lisäseikkailun 🙂

      Reply
  21. Eevi / Rento matkablogi

    01/02/2016 at 17:46

    Olipa hauska juttu! Täytyy koluta muutenkin teidän Afrikka-juttuja. Me ollaan kierretty Etelä-Afrikkaa mutta nyt kutkuttaisi kyllä erityisesti Tansania, Keniaakin ollaan kyllä mietitty. Serengeti ja Sansibar houkuttaa kovasti…! Ja kirahvit on kyllä niin upeita, ei sitä tajuakaan miten komeita eläimiä ne on ennen kuin luonnossa näkee. Sitä pään pukkausta en haluais kokea ja aika rohkeita olitte pusutteluissa myös! Melkoisen pitkä nimittäin vaikuttaisi olevan kirahvin kieli 😀

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 23:19

      Harmillisen vähän toistaiseksi tästä blogista löytyy meidän Afrikan tarinoita, mutta pikku hiljaa… 🙂 Olemme myös kierrelleet Etelä-Afrikkaa ja monia muitakin eteläisen Afrikan valtioita. Itä-Afrikka on omanlaisesta, erityisesti sydämen siellä veivät Tansania ja Uganda, mutta Kenia ja Ruanda ovat myös kauniita. Niissä molemmissa piipahdimme vain lyhyesti, varmaankin sydän olisi jäänyt molempiin niistäkin, jos olisimme viettäneet vähän pidemmän aikaa niissä 🙂 Serengetiä ja Sansibaria voin molempia suositella todella lämmöllä ♥

      Reply
  22. Johanna Hulda - Discovering Sunbeams

    01/02/2016 at 17:50

    Voi miten luttanoita kirahveja ja pumbia! Mäkään en olisi arvannut kirahvin kielen olevan karhea 😀

    Mutta apua minkäkuuloinen taksimatka, varmasti vähän jännitti. Saattaa päteä muissakin maissa tuo, että pimeällä kaupunkiin saavuttaessa kannattaisi järjestää kyyti jo valmiiksi.. Ootko tehnyt postausta noista teidän “turvasäännöistä” tai vastaavasta? Kiinnostais, koska olen itse lähdössä kesäksi Sambiaan, Mosambikiin ja ehkä muuallekin, mutta kokemusta on vain hippusen Darista ja Sansibarilta, joka nyt on vähän sellainen oma maailmansa. 🙂

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 23:32

      Heh, joo… Sansibar on todellakin oma maailmansa. Monet niistä turvasäännöistä pystyi hyvin unohtamaan siellä. En ole toistaiseksi tehnyt niistä postausta turvasäännöistä, seuraavassa Afrikkaa käsittelevässä postauksessa ajattelin pureutua safarimatkan suunnitteluun 🙂 Mutta voisipa noista turvasäännöistäkin ainakin jonkun jutun yhteydessä kirjoittaa. Aika pitkälle pötkii sillä, että pysyttelee sisätiloissa (tai siis ylipäänsä majapaikassaan, tai liikkuu taksilla, eikä aina silläkään) pimeän tullen… ja kun se pimeä tulee jo kuudelta, niin se tuntuu alkuun aika rajoittavalta, mutta siihen tottuu äkkiä. (joka paikassa tätä ei tietenkään tarvitse noudattaa, mutta yleensä niistä paikoista sitten erikseen mainitaan, jossa tuo sääntö ei päde, kuten vaikkapa tuo Sansibar.

      Reply
  23. Tanja/Levoton Matkailija

    01/02/2016 at 19:59

    Kuulostaapa tosi mielenkiintoiselta paikalta! Ja oppisin myös jotain uutta tästä jutusta: olin jotenkin aika kuvitellut että kaikki kirahvit ovat samaa lajia, mutta nytpä tiedän paremmin 🙂
    Aika jännän kuuloinen taksikyyti teillä, mutta onneksi pääsitte ehjänä perille!

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 23:35

      No se oli kyllä astetta jännempi taksikyyti :/ Onneksi tosiaan päästiin ehjin nahoin perille. Kirahvilajit eroavat toisistaan ainakin kuvioituksen puolesta 🙂

      Reply
  24. Reetta / Matkasto

    01/02/2016 at 20:21

    Ihana tarina!!! 🙂 Vaikka Afrikka ei jostain syystä (ehkä juuri suuruudestaan ja tuntemattomuudestaan johtuen) ole koskaan kiinnostanut varteenotettavana matkakohteena minua, täytyy sanoa, että tämän jutun luettuani ensi kertaa vilkahti mielessä, että josko sittenkin jonain päivänä… Kirahvit on kyllä kauneimpia eläimiä! Mutta pusu… No, ehkä sitä paikan päällä rohkaistuisi, toistaiseksi välttelen jopa koiran nuolaisuja! 😀

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 23:37

      Heh, tuossa kirahvin pusussa oli kyllä nuolaisua kerrakseen 😀 Mutta oli niitä mukava kädestäkin syöttää! Minuakin ensin veti Aasia ja kun olin aikani sitä reissannut ristiin rastiin, alkoi Afrikka kutsua. Nyt mielessä siintää taas uusi manner, vaikka epäilemättä jatkan vielä pitkään näiden vanhojenkin rakkaiden kanssa, sillä koluttavaa riittää lähes loputtomiin 🙂

      Reply
  25. Virpi / Täynnä tie on tarinoita

    01/02/2016 at 22:03

    Afrikkaan olisi ihana matkustaa ja mennä jollekin safarille, se on tulevaisuudessa haaveissa! Kipinä koko matkustusharrastukseeni on lähtenyt Afrikasta, jonne ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui. 12 vuotiaana ihan rantalomalla valmismatkalla Tunisian Soussessa vanhempien kanssa. Mutta kipinä siitä jäi, niin matkailuun kuin Afrikkaankin!

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 23:38

      Safarit ovat kyllä niin suurta parhautta, että toivottavasti tämä haaveesi toteutuu pian! 🙂

      Reply
  26. IKILOMALLA

    02/02/2016 at 06:20

    Mieletön tarina! Mua nauratti kauheesti ajatus kirahvisuukoista ja vielä enemmän noi valokuvat. Pienemmät suukottelijat näyttää olevan niin kovin peloissaan ja silmättiukasti kiinni ison otuksen rinnalla 😀

    Oot kyllä sen sortin tarinankertoja, että sait pienen iloisen Afrikkaviban tartutettua tällä teidän tiedustelumatkalla myös muhun. Olis kyllä upeeta!

    Titta / IKILOMALLA

    Reply
    • Henna

      08/02/2016 at 23:55

      Ne pienet iloiset Afrikkavibat on sillä tavalla vekkuleita kavereita, että tuppaavat kasvamaan isoiksi ja vaativiksi, eikä niistä meinaa päästä millään eroon 😀 Afrikassa matkustaminen on kuin heittäisi vaan lisää vettä kiukaalle! Vaikka voin kyllä myöntää, että sen jälkeen, kun oltiin kolme kuukautta reissattu pitkin poikin ties millä kanabusseilla, niin oli jonkin aikaa sellainen olo, että se manner on hetkeksi aikaa nähty. Mutta mitä siitä nyt on… kaksi vuotta, ja voisin kyllä aivan mieluusti lähteä taas uudestaan! 😀 Nyt vaan hetken aikaa kasvatellaan tuota meidän Minireissumiestä vähän isommaksi, että saa jotain irtikin siitä elukoiden katselusta 🙂

      Reply
  27. Kiia

    02/02/2016 at 07:48

    Ihanan reippaasti suoraan kentältä kirahveja kohti. Noh, toisaalta noiden pusujen eteen mitä vain;)
    Itse koen juuri kuvatun kaltaista fiilistä Afrikkaa (kyllä, niputan koko mantereen pöhkösti tähän) kohtaan; tekisi mieli reissata, mutta turvallisuus mietityttää.
    Kävin Senegalissa ja fiilis verrattuna Aasiaan ja lattareihin oli erilainen. En usko, että minulle olisi yksin kävelevänä turrena mitään tapahtunut, mutta jotenkaan ei tehnyt mieli lähteä yksin edes viereisen korttelin “kauppaan”. Toisaalta, asuimme Yoffissa emmekä Dakarin keskustassa. Keskustassa olisi fiilis ehkä ollut eri. Jotenkin jännittää, kun turvallisuudesta puhutaan niin paljon ja varsinaista reissukulttuuria ja bagpackersceneä ei ole(mikä on toisaalta kiva juttu;)

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:02

      Nimenomaan, pusujen eteen mitä vaan! 🙂 Tässä ketjussa saa nyt niputtaa Afrikan yhteen, vaikka iso manner onkin, olen sen tehnyt jo moneen kertaan vastatessani kommentteihin! 😀 Backpacker-sceneä löytyy jonkun verran Itä-Afrikasta ja etelään päin mennessä enenevässä määrin. Etelä-Afrikassa sitä on jo ainakin melkein yhtä paljon kuin niissä paikoissa, joissa me suomalaiset olemme tottuneempia reissaamaan, ja ihan varmasti ihan tarpeeksi. Oli paikkoja, joissa oli tyyliin kaksi hostellia. Siellä sitten kaikki reissaajat istuttiin saman katon alla ja verrattiin suunnitelmia. Aika samoja reittejä tuolla kaikki kiersivät, pienin variaatioin.

      Länsi-Afrikka ei ole minulle ollenkaan tuttu, mutta Itä- ja eteläisessä Afrikassa vallan hyvin lopulta pärjättiin ja tosiaan se pienimuotoinen backpacker-scene sieltä löytyi turvaksi… ja ne maat olivat yksi toisensa jälkeen niin upeita, että kannatti uskaltaa 🙂

      Reply
  28. Kiira / Lifelong Adventure

    02/02/2016 at 18:53

    Iiik mitä pitkäkauloja! Ihania, ja niin kauniita eläimiä. Nairobi kuulostaa kyllä hurjalta paikalta, mutta ehkä vielä joskus… 🙂

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:04

      Kirahvit on superkauniita <3 Jotenkin niistä tulee sellainen honkkeli kuva, mutta livenä ovat todella elegantteja 🙂

      Reply
  29. Mia / Elämää ja Matkoja

    02/02/2016 at 19:23

    Eläinrakkaana ihmisenä Kenia safareineen on houkutellut jo pidempään, mutta turvallisuustilanne on saanut tämän ajatuksen pysymään taka-alalla, erityisesti nyt kun matkaamme aina lasten kanssa.

    Tästä paikasta en ollutkaan kuullut ja Giraffe Centre olisi kyllä niin ‘mun juttu’! Kävin vielä googlailemassa kuvia Giraffe Manorista ja se se vasta houkutteleekin! Aika näyttää, josko sittenkin toteuttaisi tämän(kin) matkan…

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:06

      Afrikka on onneksi pullollaan turvallisempiakin kohteita, joissa safarit ovat myös mielettömän hienoja 🙂 Varmasti suuntaamme meidän Minireissumiehen kanssa Afrikkaan, kunhan hän sen verran kasvaa, että saa niistä safareista jotain irti. Mutta todennäköisesti meidänkin valintamme on tällöin joku muu kuin Kenia, juurikin turvallisuustilanteesta johtuen.

      Reply
  30. Stacy Siivonen

    03/02/2016 at 19:14

    Mahtavat kuvat kirahvin suukoista! Tuo on kyllä selkeästi sellainen paikka, minne minä haluaisin suunnata! Nairobi kyllä noin muuten kuulostaa aika karkealta paikalta. Olen jonkin verran seurannut ihmisoikeuspolitiikkaa ja Kenia ei ole mennyt kyllä hyvään suuntaan, vaan siitäkin on tulossa karkea maa. Toivottavasti ei niin karkea, ettei turret uskaltaisi myös jatkossa käydä kirahveja suukottelemassa!

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:07

      Kiitos Stacy! Karkea… kyllä! Toivotaan parasta Kenialle ja myös turistien pusuvirralle 🙂

      Reply
  31. Pirkko / Meriharakka

    03/02/2016 at 22:30

    Onpa Nairobi nyt suosittu, kun samalla viikolla matkablogeissa on parikin juttua siitä, tämä Sinun ja meidän juttu Karen Blixen -museosta! Me vietimme Nairobissa pari yötä (ja siis yhden kokonaisen päivän) Kenian safareiden (Naivasha, Nakuru, Masai Mara) päätteksi, joten emme enää kaivanneet eläimiä, mutta etenkin, jos ei ole aikaa lähteä oikeasti safareille, niin näkeehän niitä näissä “eläintarhoissakin”. Mutta tehän tietysti Tansaniassa näitte vaikka mitä!

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:11

      Joo, ei varmasti enää safarien jälkeen kaivannut mitään eläintarhoja! (vaikka olisin silti pusujen perässä saattanut tuonne mennä). Meillä oli tuolla reissulla aivan mahtavat safarit Tansaniassa, mutta tuo kirahvien paijailu oli hauska tapa aloittaa reissu, ja ylipäänsä tutustuminen Afrikkaan. Kivalta näytti tuo Karen Blixen -museokin teidän jutun perusteella, Nairobilla on paljon tarjottavaa!

      Reply
  32. Kohteena maailma / Rami

    05/02/2016 at 12:09

    Tämä teidän reissu kyllä on erittäin kiinnostava ja vilahtaahan siinä Tansanian puolelta paikkoja, minne ehdottomasti haluan mennä. Ehkäpä tuollainen Nairobin pikavisiitti voisi olla mukava, mutta oma matkani suuntautuisi myös Kilimanjaron huipulle. Olen antanut sille seitsemän vuotta aikaa toteutua 🙂

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:15

      Tuo onkin hyvä tapa toteuttaa unelmia, antaa niille tietty määrä aikaa toteutua 🙂 Kannatan! Meillä ei valitettavasti tuolla reissulla ollut aikaa Kilimanjarolle, sillä halusimme Sansibarille sukeltamaan (se on sellainen peijooni harrastukseksi, että vie aika täysin mukanaan…). Myöhemmin tuolla tässäkin jutussa mainitulla pidemmällä Afrikan reissulla harkitsimme tuota Kilimanjaroa, siellä ovat useat läheiseni käyneetkin, mutta budjetti antoi periksi joko sen tai sitten usean päivän sukellusreissun Etelä-Afrikassa, jolla pääsi samaan soppaan lillumaan valaiden, delfiinien ja haiden kanssa. Arvaa vaan, kumpaan vaihtoehtoon me merihirviöt päädyimme 😀 Eli Kilimanjaro vielä odottaa meitä… en kylläkään osaa sanoa, kauan aion antaa sille aikaa toteutua.

      Reply
  33. Karoliina

    05/02/2016 at 20:03

    Uiuiui, pumba!! Kirahvit myös toki <3 Safari on se, mikä on aina takaraivossa kolkutellut – eikä tällaiset postaukset yhtään tuohon matkahaluun auta 😉 Ehkä jonakin päivänä sitten 🙂

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:15

      Pahoittelen jo valmiiksi, että suunnitteilla on muutama lisäpostaus, jotka todennäköisesti eivät myöskään tuota kolkuttelu tule helpottamaan 😀

      Reply
  34. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    06/02/2016 at 14:31

    Tuo matkakohde kyllä kiinnostaisi nin paljon etteivät sanat riitä! Safari on yksi niitä suurimpia reissu-unelmia. Kirahveja en ole ikinä lähietäisyydellä edes nähnyt ja syöttämäänkin olen pääsyt vain elefanttivauvoja joista muistot ovat kyllä ihan yhtä karheansuloiset 🙂

    Reply
    • Henna

      09/02/2016 at 00:21

      Elefanttivauvat ne vasta ihania ovatkin! <3 Toivottavasti unelma safarista toteutuu pian! 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram