kulkutautiset

Kohtaamisia: Kerran tapasin gorillaneitosen

Sain jokin aika sitten Liebster Award -haasteen ja siihen vastasin. 11 matkatarinan haaste on kiertänyt matkablogeja jo niin paljon, että päätin olla jatkamatta sitä. Sen sijaan haastoin Vaihda vapaalle -blogin Elinan, Rimma -matkablogin Rimman, Laura Let’s Go -blogin Lauran, Palmuaseman Sannan sekä Muru Moun Terhin kertomaan jostain matkalla tapahtuneesta mieleenpainuneesta kohtaamisesta. Lupasin itsekin kirjoittaa aiheesta ja tekstin perään linkata muiden kirjoittamat tekstit.

Haastetta kehitellessäni en ollut vielä päättänyt, mistä itse haluan kirjoittaa. Mielessä pyöri useita unohtumattomia kohtaamisia sekä ihmisten että eläinten kanssa. Lopulta päädyin siihen, että kirjoitan johonkin eläimeen liittyvästä, sillä luontomatkailu on kaikkein lähimpänä sydäntäni. Valitsin niistä sellaisen, joka tuntui oikealta kohtaamiselta – me todella kohtasimme.

Tämä kohtaaminen tapahtui pari vuotta sitten Ugandassa, Bwindi Impenetrable Forestissa, läpäisemättömässä viidakossa. Olimme tapaamassa Rusheguran gorillaperhettä. Perhe on yksi Bwindin seitsemästä ihmisiin totutetusta perheestä ja siinä oli ainakin pari vuotta sitten 16 jäsentä. Yksi näistä oli gorillaneitonen, jonka nimeä emme tulleet kysyneeksi. Saimme seurata näiden luonnonvaraisten gorillojen puuhia tunnin verran ja tämän vierailuajan päätteeksi kyseinen gorillaneito lähestyi porukkaamme. Se asettui maahan parin metrin päähän meistä. Gorilloihin pitäisi pitää noin seitsemän metrin etäisyys, mutta ainakaan Rusheguran porukkaa eivät säännöt juuri kiinnostaneet ja me taisimme olla liian tohkeissamme tajutaksemme perääntyä.

Gorilla heittäytyi maahan pitkäkseen ja niin kovin rennosti nosti toisen jalan ristiin toisen koukussa olevan päälle ja ryhtyi rapsuttelemaan kainaloaan välillä meitä mietiskelevästi silmäillen. Sillä ei tuntunut olevan huolen häivääkään, kun taas me seisoimme jäykkinä jännityksestä ja kuitenkin ihastuksesta ymmyrkäisenä niihin suklaisiin silmiin upoten. Siinä olimme jonkun hetken, toinen toisiamme katsellen – me vain vieraina gorillan kodissa, mutta ilmeisesti ihan tervetulleina, tai ainakin kiinnostavina kummajaisina. Hetkessä oli jotain aivan erityistä, ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, siinä oikein tunsi, miten läheistä sukua olemmekaan toisillemme, me ihmiset ja gorillat. Näkeehän sen toki ilmeistä ja eleistäkin gorillojen puuhia seuratessa, mutta se levollisuus, joka tilanteessa vallitsi ja se uteliaisuus, jolla tuo kaunis neito meitä katseli, oli hyvin pysäyttävää, ja kuuluu varmasti niihin hetkiin, joita en koskaan unohda.

Samaiselta vierailulta on monia muitakin tarinoita, mutta niistä sitten toisella kertaa…

Kohtaamisia -haasteeseen ovat tähän mennessä vastanneet ihanilla ja riipaisevilla tarinoilla seuraavat blogit:

Laura Let’s GoPalmuasemaCitellemist ja Muru Mou

Kohtaaminen voi liittyä johonkin ihmiseen tai eläimeen, tai hyvin vapaamuotoisesti mihin vaan, mikä nyt sitten kohtaamiselta on tuntunut. Mukaan saa haastaa muitakin bloggaajia, ja vastata voi toki ilman saatua haastettakin! Instagramiin tekstiin liittyvät kuvat voi tägätä #matkablogit_kohtaamisia, ja linkin saa mielellään heittää tänne, niin kerään tekstejä tuohon listaan.

56 Comments

  1. Elina | Vaihda vapaalle

    06/11/2015 at 06:59

    No voi jösses mikä kohtaaminen! 😀 Lueskelin reissussa juuri noista Ugandan vuorigorilloista, että niille niitä katsomaan tulevat ihmiset ovat vähän kuin telkkari. Ne tutkailevat ihmisiä uteliaina, eivätkä ollenkaan pelokkaina tai koe ihmisiä uhkaaviksi. Kuulema vain johtavaa urosta ei saanut katsoa suoraan silmiin. Entäs, jos vahingossa katsookin?!

    Yritän vastailla tähän haasteeseen jossain välissä. Oikeastaan olen jo ehtinyt kirjoittaa siitä, joka olisi tähän kaikkein parhaiten sopinut eli mieleenpainunein villieläinkohtaamisemme: http://www.vaihdavapaalle.fi/2014/10/kengurut-australia.html

    Mutta onhan noita kohtaamisia muitakin!

    Reply
    • Henna

      06/11/2015 at 12:56

      Heh, en tiedä! Luulen, että katsoinkin, ei meille ohjeistettu, ettei saisi! 😀 Oli kyllä kunnioitusta herättävä setä se silverback. Voi ihanat pienet kengurut ♥ Pitääpä käydä kurkkimassa noita sinun Australia-tekstejä muutenkin, meillähän on koko manner vielä näkemättä…

      Reply
  2. Terhi / Muru Mou

    09/11/2015 at 09:38

    Aikamoinen kohtaaminen! Ja ihanan rennosti ottaa tuo gorillaneitonen, sille ei ole tainnut kukaan kertoa, että ihmisiin pitäisi pitää seitsemän metrin väli 😀
    En ole unohtanut haastetta, se vaan on vaatinut hieman pidemmän ajan mietintämyssyssä! Ja hieman paineita aiheuttaa nämä upeat tarinat… 😉

    Reply
  3. Jenni / Unelmatrippi

    09/11/2015 at 18:21

    Näyttää tosiaan siltä, että gorillalla ei paljoa puntti tutissut ihmisiä kohdatessaan. Aikamoista!

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 15:13

      Ei tosiaan! Joka päivähän tuolla käy ihmisiä noita morjenstamassa (ainakin ilmeisesti, en tiedä, onko gorilloilla vapaapäiviä), mutta onneksi ryhmän koko on rajattu kahdeksaan ja gorillojen kanssa saa viettää vain tunnin, joten loppupäivä on heillä täysin rauhoitettua. Alueella asuu myös perheitä, joita ei ole totutettu ihmisiin, joten kohtaaminen heidän kanssaan voisi sujua aika eri merkeissä…

      Reply
  4. Mia / Elämää ja Matkoja

    09/11/2015 at 19:45

    Mainiota, miten rennosti gorilla vieraisiin suhtautui, takuulla unohtumaton kohtaaminen!

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 15:15

      Oli ikimuistoinen! Jotenkin minusta oli niin hellyyttävää tuo kainalon rapsuttelu siinä samalla <3

      Reply
  5. Mika / Lähtöportti

    09/11/2015 at 21:12

    Vau! Tuollaiset suurten eläinten kohtaamiset lähietäisyydeltä on unohtumattomia kokemuksia!

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 15:16

      Niitä ne tosiaan ovat! Minulla on ollut onni kokea niitä aikamoinen kasa nimenomaan Afrikassa reissatessa, ei voi muuta kuin suositella sinne savanneille tai viidakkoon matkaamista 🙂

      Reply
  6. Lotta Watia | Unagidon

    10/11/2015 at 18:21

    Oi vau! Gorilla! Onpa hän yllättävän pieni teihin verrattuna. Tosi lähelle pääsitte!

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 18:46

      Juu, eivät nuo perusgorillat, varsinkaan naaraat olleet kovin isoja. Silverback eli lauman johtava uros olikin sitten melko vaikuttava näky 🙂 Päästiin (passiivisesti) lähemmäs kuin laki sallii, ja tosiaan tohkeissamme emme tajunneet perääntyä!

      Reply
  7. ikilomalla

    11/11/2015 at 03:50

    Ihana kohtaaminen! Gorillat (ja apinat ylipäätään) ovat ihan mun lempparieläimiä! Varmasti ollut upea kokemus nähdä hänet noin läheltä! 🙂

    Reply
    • Henna

      12/11/2015 at 15:12

      Oli! Uganda on kyllä kädellisiä rakastavien taivas, me näimme reissullamme gorillojen lisäksi simpansseja ja tietysti valtavan kasan kaikenmaailman pikkuapinoita 🙂

      Reply
  8. maailmanaarella

    12/11/2015 at 14:50

    Voi että miten mainio gorillaneito. Näyttää ihan nauttivan teille keikistellessään :).

    Reply
    • Henna

      12/11/2015 at 15:13

      Siltä se tosiaan vaikutti! 🙂

      Reply
  9. Tanja/Levoton Matkailija

    12/11/2015 at 15:05

    Kivoja kuvia! Oli varmasti mieleenpainuva kohtaaminen 🙂

    Reply
    • Henna

      12/11/2015 at 15:13

      Kiitos, sitä se tosiaan oli!

      Reply
  10. Annika | travelloverblogi

    12/11/2015 at 18:28

    En muista, minkä niminen oli se gorillaperhe, jonka kotiin me menimme. Vastasyntynyt oli harmittavasti puskassa eikä siitä näkynyt kuin hädin tuskin tukkatupsu, mutta aika rennosti isot metsässä lötköttivät. Ugandassa seurasimme myös simpanssien metsästystä. Siis metsästivät toisia apinoita. Se oli villiä touhua.

    Reply
    • Henna

      13/11/2015 at 20:33

      Meidän vierailun aikaan tuon Rushegura-perheen nuorin oli noin kaksivuotias ja pitkät tovit seurasimme sen leikkejä ja touhuja, oli todella hauska show ja suloinen kaveri <3 Olen kuullut (tai nähnyt jossain luontodokkarissa) noista simpanssien metsästysreissusta. Meillä kävi niiden kanssa vähän huonompi tuuri, sillä Esterin tapapuoli ratkesi pahemman kerran ja vaikka ne simpanssit metsästä löytyivätkin, niin kyhjöttivät lähinnä puissa, emmekä muutamia loikkia kummempaa äksöniä nähneet. Mutta näimmepähän sentään simpansseja 🙂

      Reply
  11. Laura

    13/11/2015 at 09:57

    Kaunis kohtaaminen, varmasti jä ihana muisto 🙂

    Reply
  12. Laura / My Passport Pages

    13/11/2015 at 15:03

    Tuo oli kyllä varmasti sellainen kokemus että ei ihan heti unohdu! Ihan mahtava tapaus! Haaveissa olisi itselläkin päästä Ugandaan tai Ruandaan gorilloja tapaamaan. Toivottavasti tuo toteutuu vielä joku päivä.. 🙂

    Reply
    • Henna

      13/11/2015 at 20:34

      Suosittelen, olihan tuo ikimuistoista ja molemmat ovat todella kauniita maita, on myös paljon muutakin nähtävää ja koettavaa! 🙂

      Reply
  13. lena / london and beyond

    13/11/2015 at 20:22

    Hahaa, aika rento kaveri tuo gorilla! 😉 Afrikka ei ole koskaan ollut reissulistallani, ihan siitä syystä että tie on aina vienyt Itään. Nyt on kuitenkin ollut sellainen fiilis, että muutakin maailmankolkkaa on nähtävä eikä aina palata sinne “tutuille” seuduille. Afrikka, safari, eläimet,… siinä olisi jo muutama kohde.

    Reply
    • Henna

      13/11/2015 at 20:57

      Sitä se oli! 🙂 Sama juttu, reissasin pitkän aikaa aina itään ja sitä kolusin ristiin rastiin. Sitten alkoi Afrikka karjahtelemaan kutsuhuutojaan aika kovalla volyymilla. Ensin teimme pienen tiedustelumatkan Tansaniaan ja Keniaan, jonka jälkeen sitten uskalsimme häipyä useaksi kuukaudeksi kiertämään Afrikkaa. Sitä matkaa vähän muistelinkin tätä seuraavassa postauksessa. Afrikka, kaikkine ristiriitoineen, teki vaikutuksen ja jätti ison jäljen sydämeen <3

      Reply
  14. Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    13/11/2015 at 20:43

    Aivan ihana kohtaaminen ja varmasti ikimuistoinen!

    Reply
    • Henna

      13/11/2015 at 20:58

      Juurikin noita molempia 🙂

      Reply
  15. Kohteena maailma

    14/11/2015 at 00:41

    Ompahan kyllä hetkiä, mitkä muistaa lopun elämäänsä. Jotkuu lähtee katsomaan varta vasten Gorilloja, eivätkä välttämättä edes näe yhtään. No eihän tässä paikassa sellaista tapahdu, mutta kertoo kuitenkin siitä kuinka harvinaisia Gorillat ovat luonnossa nähtyinä.

    Toki tässäkin pisti silmään se, että seitsemän metrin etäisyyttä ei noudatettu. Toisaalta turvallisuuskysymys ihmiselle, toisaalta Gorillalle. Aina pitäisi muistaa se, että Gorillaa on suojelta ensisijaisesti, kun eläimiä lähdetään varta vasten luontoon katsomaan.

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:32

      Gorilloja varten taitaa se sääntö ensisijaisesti olla, lähinnä siitä syystä, etteivät saisi ihmisiltä tartuntatauteja, joita vastaan niillä ei ole kehittynyt puolustuskykyä. Olen samaa mieltä, että ensisijaisesti gorilloja pitäisi suojella, kyllä tuolla ihminen on gorillojen vieraana aivan yksiselitteisesti. Tuossa hetkessä sitä ei oikein tajunnut, että nythän ollaan liian lähellä, ei se onneksi montaa minuuttia kestänyt se tilanne. Olen myöhemmin vähän ihmetellyt, että miksi oppaamme eivät puuttuneet asiaa, kaikesta muusta kun oltiin kovin tarkkoja.

      Reply
      • Kohteena maailma / Rami

        16/11/2015 at 15:59

        Oppaan oletus on, että saa paremmat tipit… Useinhan se on näin – valitettavasti 🙁

        Reply
      • Henna

        16/11/2015 at 16:07

        No sepä se varmaankin, olet ihan oikeassa. Harmi juttu, ja tavallaan vähän jännä, kun tosiaan kaikesta muusta oltiin hyvin tarkkoja. Tuli kuitenkin sellainen olo, että he ovat oikeasti ylpeitä työstään myös gorillojen suojelemiseksi. Ei siis ollenkaan samanlainen fiilis kuin jostain merikilpikonnien kyytiin tarttuvista urpoista. Onneksi ei kuitenkaan paria minuuttia kauempaa kestänyt tuo meidänkään erheemme.

        Reply
  16. Syö Matkusta Rakasta

    14/11/2015 at 07:12

    Voi ihanuus! Uskomaton kokemus varmasti, kateus iski!

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:32

      Oli se, sinne vaan Ugandaan, se on ihana maa muutenkin! <3

      Reply
  17. pschildt

    14/11/2015 at 10:27

    Meillä on treffit sovittuna joulukuulle 🙂 – tosin Ruandan puolella. Ja juuri “opiskelimme” aihetta katsomalla uudelleen vanhan leffan Sumuisten vuorten gorillat.

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:33

      Toivottavasti teillä on onnistuneet treffit! 🙂 Kiva lueskella sitten teidän kokemuksista!

      Reply
  18. AnnKat

    14/11/2015 at 11:17

    Mieletöntä! Varmasti mieleenpainuva kokemus. Itse jään vain odottelemaan tulevaisuudelta jotain vähääkään vastaavaa… 🙂

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:34

      Näin oli 🙂 Afrikkaa ei voi kuin suositella, siellä näitä hyvin mieleenpainuvia eläinkohtaamisia saa kokea kerta toisensa jälkeen!

      Reply
  19. Mirje / Kotona kaikkialla

    14/11/2015 at 13:06

    Varmasti aivan mieletön kokemus! Päästä noin läheltä näkemään luonnonvaraisia gorilloja ja niiden joka päiväisä elämää <3

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:35

      Se oli tosiaan parasta antia, seurata niiden normipuuhia! Pienet leikkivät ja isommat söivät ja piereskelivät minkä kerkesivät 😀

      Reply
  20. Sari.

    14/11/2015 at 13:49

    Voi ei mikä söpöliini ja miten ihana kohtaaminen! Hän ei sitten tosiaan tainnut tietää 7 metrin säännöstä. ;D

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:36

      Ihania kavereita olivat todellakin <3 Ja ei siitä ainakaan välittänyt, emmekä mekään hölmöinä siinä hetkessä muistaneet sitä noudattaa… Onneksi yleisesti ovat tuolla aika tarkkoja noista säännöistä, oppaat siis, ja ihmettelinkin jälkikäteen, etteivät puuttuneet tilanteeseen. He kun käyvät tuolla lähes joka päivä, niin tuskin olivat yhtä tohkeissaan kuin me 🙂

      Reply
  21. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    14/11/2015 at 17:53

    Ennen tekstin lukemista minulla oli mielessäni kaksi kohtaamista ja aattelin että kirjoitat jommasta kummasta, mutta arvaukseni menivät pieleen. Tulikin rento gorilla, ei läpsivää valasta tahi pussaavaa kirahvia 😀

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:43

      No niinpä! Mä vieläpä mietin, että kirjoitanko ihmis- vai eläinkohtaamisesta. Jemmassa ois myöskin ollu tarinoita mm. jordanialaisesta vanhasta sedästä tai malawilaisista pojista 🙂

      Reply
  22. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    15/11/2015 at 00:46

    Oi kuinka ihana olisi tuonnekin päästä… <3

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:43

      Sinne vaan, Uganda on ihana paikka <3

      Reply
  23. Anna Koskela

    15/11/2015 at 08:02

    En nyt oikein osaa sanoa, olisinko ollut innoissani vai kauhuissani. Lähinnä juuri tuota turvarajaa mietin. Siihen lienee syynsä…

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:45

      No onhan siihen, gorillojen turvallisuus ensisijaisesti, niiden suojaaminen tartuntataudeilta. Tuossa hetkessä, joka siis kesti siitä meidän tunnin vierailuajasta ehkä pari minuuttia, niin tosiaan siinä ihmetyksessä unohtui. Olen myöhemmin harmitellut, ja vähän ihmetellytkin kuten tuolla jollekin ylempänä kommentoin, että oppaat eivät asiaan puuttuneet, sillä muuten oltiin kovin tarkkoja kaikesta. Ja on syytä olla, ihan totta.

      Reply
  24. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    15/11/2015 at 12:21

    Varmasti unohtumaton kohtaaminen ja kokemus! Kiva haaste muutenkin, voisi itsein laittaa mietintään 🙂

    Reply
    • Henna

      15/11/2015 at 13:46

      Nappaa ihmeessä haasteesta kiinni, olisi kiva lukea enemmänkin näistä erilaisista kohtaamisista! 🙂

      Reply
  25. Sanna I Siveltimellä

    15/11/2015 at 17:10

    Voi ihanuutta! Varmasti ikimuistoinen kohtaaminen. Huippua!

    Reply
  26. Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar

    15/11/2015 at 19:12

    Näitä haasteita tosiaan tupsahtelee joka tuutista, kivoja sellaisia tosin. Kohtaamiset ovat mulle usein matkan kohokohtia. Ah, ihanat gorillat. Viime reissulla mulla oli upea kilpikonnakohtaaminen. Sellaiset eivät unohdu. <3

    Reply
  27. Jenni / Globe Called Home

    16/11/2015 at 02:25

    Mieletön kokemus varmasti ollut, ja kuvat ovat siitä väkevä todistus! Mullahan on blogissa “Ihmiset”-sarja, jossa kirjoitan kohtaamisista maailmalla: http://globecalledhome.fi/ihmiset/ …ja musta tällaiset kirjoitukset on just parasta! Mielellään siis lähtisin mukaan tähän haasteeseen, mutta enpä ole varma, “sallittaanko” se, kun tämä on jo vakio-feature mun blogissa. 😀

    Reply
  28. Kohtaamisia: Kiinalainen mies malesialaisilla markkinoilla - Muru Mou

    05/12/2015 at 12:12

    […] Sain jo jonkun aikaa sitten Suurin Onni -blogin Hennalta haasteen kertoa mieleenpainuuneesta kohtaamisesta matkoillani. Tehtävä ei ollut minulle kovinkaan helppo, sillä toisaalta oli vaikea valita vain yhtä ikimuistoista kohtaamista, mutta toisaalta oli hankaluuksia löytää muistin syövereistä oikeasti mielenkiintoinen tarina: joskus kun ne itselle tärkeät ja mieleenpainuneet kohtaamiset eivät välttämättä ole niinkään erikoisia muille kerrottuina. Henna itse kertoi uskomattomasta kohtaamisesta gorillaneitosen kanssa Ugandassa. Lue juttu täältä. […]

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram