kulkutautiset

Kontioiden kotikonnuilla – karhuretkellä Kainuussa

Maailmalle on jatkuva hinku ja myönnän, että omalla kohdallani usein mitä pidemmälle pääsee, sen parempi. Kotiin on aina mukava tulla takaisin, mutta reissut reissataan useimmiten siellä pippurinkasvumailla. Häämatkallamme kiertelimme usean kuukauden ajan Afrikkaa ja päivä toisensa jälkeen katselimme safariautojen kyydistä eksoottisia eläimiä mantereen upeimmissa kansallispuistoissa. Jossain vaiheessa reissun päällä päähän hiipi ajatus, että kyllähän näitä upeita suuria nisäkkäitä Suomessakin riittää… vaikka niitä asuu omassa kotimaassamme, miksi emme ole niitä nähneet? Tuumasta toimeen, sanoo toiminnan nainen, ja niin retki järjestettiin heti seuraavaksi kesäksi. Siitä on nyt kaksi vuotta aikaa ja edelleen innolla muistelemme reissua. Nyt saatte näitä muisteloita lukea tekin, sillä parhaimpia paloja on syytä säilyttää yli blogienvaihtumisrajojen ja tarvitsen hieman peliaikaa käydäkseni läpi Jenkkien road tripillä otetut 12 700 valokuvaa, jotta saan tuoreempia juttuja linjoille. Ja nyt, kun tämän kesän karhuretkeläiset Rimma ja Miika&Gia ovat omat karhutarinansa julkaisseet, uskallan minäkin pistää linjoille tämän arkistoista kaivetun tarinan.

Tarina alkaa siitä, kun eräänä elokuisena aamuna pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon, ja huristimme neljän porukalla kohti pohjoista. Määränpäänä oli Kainuun Suomussalmi ja toiveena tavata seuraavana päivänä karhuja, jotka villinä ja vapaina kulkevat. Helsingistä ajotunteja kertyi riittävästi, ajelimme aamusta iltaan. Pitkä matka oli vaivan väärti, sillä perillä, n. 60 kilometrin päässä Suomussalmen keskustasta, meitä odotti Arolan maatila ja sen ihana emäntä, Helena, sekä valmiiksi katettu ruokapöytä. Olimme muutamaan otteeseen ennen reissua pohtineet, ottaisimmeko omat eväät mukaan, sillä kokkausfasiliteetitkin olisivat mökistämme löytyneet. Päädyimme kuitenkin suosiolla puolihoitoon lomatunnelmaa lisätäksemme. Istuessamme illallispöytään ensimmäisenä iltana huomasimme, kuinka totaalisen typerä valinta olisi ollut kokata omia ruokia. Mihin herkkutaivaaseen olimmekaan saapuneet! Pöytä notkui takapihalla kasvatettuja kasviksia, itsekerättyjä marjoja ja niistä tehtyjä hilloja, vastaleivottua leipää sekä isännän metsästämää hirveä, sekä seuraavana päivänä hänen kalastamaansa haukea. Ruoka siis oli valmistettu hyvinkin paikallisista raaka-aineista ja oli aivan uskomattoman hyvää! Meille oli varattu ns. parimökin toinen pääty, jossa käytössämme oli kaksi makuuhuonetta, keittiö ja tilavat oleskelutilat. Asuintilojen välissä on sauna, jota käytettiin toisen päädyn asukkaiden kanssa vuoron perään. Saunan jälkeen yöllä nukuttikin hyvin, sillä Helsingin helteistä karanneena ei haitannut, että pohjoisempana lämpötila laski yöksi, vaikka päivällä olikin hellettä. Pitkästä aikaa täkkiin kääriytyneenä uni maittoi.

Karhuja katselemaan lähdettäisiin vasta myöhään seuraavana iltapäivänä, ja aamupäivälle kaipasimme jotain ohjelmaa. Arolan emännän Helenan ehdotuksesta lähdimme tutustumassa lähellä sijaitsevaan Kalmosärkkään. Kalmosärkälle päästäksemme ajelimme autolla parisenkymmentä kilometriä Arolasta Juntusrantaan, jossa on Kalmosärkän opasteet ja parkkipaikka. Kalmosärkälle kuljetaan parkkipaikalta 1,3 kilometrin mittainen matka Kokkosuon Natura-alueen läpi.

Kalmosärkkä on noin kilometrin mittainen kapea hiekkaharjanne. Särkällä on asuttu jopa 6000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli melkoisen historiallisilla paikoilla talsimme. Alueelta on tehty tuhansia muinaislöytöjä, mm. esihistoriallisia peuranpyyntikuoppia, keramiikkaa ja kiviesineitä, kivikirveitä ja -talttoja ja nuolen- ja keihäänkärkiä. Löytöjen perusteella myös tiedetään Kalmosärkän asukkaiden kalastaneen verkoilla. Esihistoriallisten aikojen lisäksi löydöksiä on tehty myös keskiajalta. Myöhempinä aikoina Kalmosärkällä on säilytetty vainajia ennen kirkkomaalle kuljettamista, ja siitä paikka on saanut nimensä. Lisäksi sieltä löytyy Talvisodan aikaisia tuliasemia. Paikka onkin aikamoinen historiallinen läpileikkaus seudun asutuksen historiaan. Nuolenpäitä emme löytäneet, mutta maisemat olivat aivan mielettömän upeat ja metsä niin pullollaan mustikoita, että irtautuminen oli vaikeaa…

… iltapäivällä meitä kuitenkin odotti vielä toinen seikkailu, joten mustikoista huolimatta hyppäsimme autoon ja ajelimme takaisin Arolaan. Myöhäisen lounaan jälkeen noin kolmen aikaan lähdimme läheiseen metsään tarkoituksenamme istua lopun iltaa piilomökissä ihailemassa Suomen kansalliseläintä villinä luonnossa. Piilomökit sijaitsevat metsässä noin kolmisen kilometriä Arolan tilalta. Niitä lähellä on parkkipaikka, josta vielä kävellään noin pari sataa metriä metsäpolkua mökeille. Karhuja ruokitaan lohen perkuujätteillä, jotka tuodaan paikalle traktorilla. Päivässä perkuujätteitä viedään paikalle noin sata kiloa. Mökissä on oltava hiljaa ja mahdollisimman huomaamattomasti, jotteivat karhut tottuisi ihmisiin. Kipittäessämme metsäpolun viimeisiä metrejä huomasimme kuitenkin, että yksi nälkäinen oli jo odottelemassa päivän ruoka-annosta, joten pinkaisimme vauhdilla mökkiin, sillä uteliaan karhun halaukset eivät innostaneet. Mökeissä on ikkunoiden alla aukot kameraa varten, ja aukkoa peittää sisäpuolelta pussi, jolla saa suljettua suurimman osan aukon kautta kulkeutuvista hajuista pois.

Sen kevään ja kesän aikana alueella oli liikkunut noin 30 eri karhuyksilöä. Suurimmalle osalle karhuista Arolan väki antaa nimet. Osa viipyy pidempään, toiset vaihtavat useammin paikkaa. Eräs yksilö, Matti nimeltään, oli kuulemma käynyt joka kesä 14 vuoden ajan, mutta nyt sitä ei ollut enää pariin vuoteen näkynyt. Emot pentuineen käyvät aiemmin keväällä, nyt elokuun alussa oli urosten aika, eivätkä pienemmät silloin uskalla tulla paikalle. Illan aikana mekin huomasimme, että karhut ovat todellakin kaikki aivan omannäköisiään, toisilla on hyvin suippo kuono, toisilla aivan pyöreä naama. Turkkien värit vaihtelevat ja luonteeltaankin ne tuntuvat olevan ihan yhtä yksilöitä kuin me ihmisetkin. Toiset karhuista olivat ujoja ja säikkyivät pieniäkin rasahduksia mökin suunnalta, toiset patsastelivat reteästi mökin edessä poseeraten. Ujoimmat haalivat nopeasti ruokansa ja painuivat metsään syömään saalistaan, rohkein yksilö taas kiersi rauhassa jokaisen ruoka-astiana käytetyn kaivonrenkaan vuorotellen.

Meidän vahtivuoromme aikana karhuja kävi esittäytymässä neljä eri yksilöä: Röyhkimys, Puolikorva, Kapi ja Valemusta. Nämä herrat tulivat ja menivät, ja sitten tulivat taas, vuorotellen, välillä samaan aikaan… kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa oli noin tunnin puolentoista tauko, jonka aikana ei karhuja näkynyt, mutta sen jälkeen show alkoi uudelleen. Aivan ihanaahan niitä nallukoita oli katsella, melko sympaattisia otuksia ovat, ja isoja kuin mitkä, erityisesti nalle Puolikorva. Askeleet olivat niin hiljaiset, ettei niitä käytännössä kuulunut ollenkaan, vaikka lähimmillään karhu oli meistä noin kolmen metrin päässä. Lähellä olevien karhujen hengitys kyllä kuului, vaikka muuten oli hipihiljaista. Joku juuri kommentoi nyt tämänkesäisen asutuksen lähellä liikuskelleen karhun casen suhteen, että kaipa sen karhun sitten kuulisi tulevan, ja itsekseni hieman myhäilin, että niinhän sitä luulisi…

Seuraavaksi kuvakavalkadi illan pääesiintyjistä! Alla herra Röyhkimys, noin 4-5-vuotias karhupoika, joka oli ensimmäisenä paikalla ja kolusi tarkkaan jokaisen ruoka-astian sekä poseerasi varsin vallattomasti aivan mökin edessä.

Seuraavana esittelyvuorossa herra Kapi, ujoakin ujompi nalle. Siitä ei ole kovinkaan montaa kuvaa, vaikka niitä tähän juttuun useampi päätyikin. Muuten illan aikana kamera lauloi ahkerasti, mutta Kapi häiriintyi suunnattomasti kopista kuuluvista suljinäänistä, eikä uskaltanut tällöin tulla syömään. Jätimme siis kuvaamisen väliin, kun Kapi oli ruokailuvuorossa ja annoimme sen syödä rauhassa, ellei se ollut riittävän kaukana.

Alla herra Valemusta, reipas kuin mikä, kunnes karhujen tauon aikana ulos vietiin GoPro jalustalla, ja se olikin sitten niin peijakkaan epäilyttävä, ettei Valemusta enää meinannut uskaltaa tulla syömään. Jonkin sortin silmätulehdus näytti poloisella olevan riesanaan.

Viimeisimpänä herra Puolikorva, vanha setä, joka ilahdutti meitä suunnattomasti pyöreällä hyvin nallemaisella olemuksellaan. Nimensä se oli saanut, kuten arvata saattaa, eli toisesta korvasta oli jäljellä enää vain pieni tynkä.

Puolikorva ja Kapi

Röyhkimys

Puolikorva ruoka-astialla

Kapi

Röyhkimys

Kapi ja lokit, jotka yrittivät päästä apajille

Pallonmuotoinen Puolikorva

Illan viimeinen pyöreä takamus

Auringonlaskun aikaan suuntasimme takaisin Arolaan saunomaan ja pehkuihin. Kokemus oli aivan mielettömän upea, ikimuistoinen. Villieläimen puuhastelun katselemisen taikaa on vaikea sanoin kuvailla. Johan tässä alkaa pikkuhiljaa kutkuttaa päästä takaisin pohjoisen metsiin samoilemaan ja mahdollisesti viettää ilta tai yö piilomökissä karhuja katsellen ♥

59 Comments

  1. Laura / Kaiken maailman matkoja

    11/09/2016 at 10:11

    Meki käytiin tänään kesänä Arolassa bongaamassa karhuja, meilläkin oli kyllä ihan mahtava ilta ja hauskaa nähdä muitten kuvia samoista karhuista mitä ite nähtiin myös! 🙂
    http://lauranmukana.pallontallaajat.net/2016/08/08/karhujen-bongailua-suomussalmella-arola-bearsin-kanssa/

    Reply
    • Henna

      20/09/2016 at 15:31

      Arola oli kyllä aivan huippulöytö, jotenkin niin lämminhenkinen paikka, ettei paremmasta väliä! ♥ Kävin lukemassa tuon juttusi, mukava tietysti puolin ja toisin palata tunnelmiin, mutta vähän eri näkökulmasta.

      Reply
  2. Laura

    11/09/2016 at 10:50

    Mulla on ollut ihan erilainen kuva karhubongauksesta. Jotenkin ajattelin, että siellä saa kökkiä vuorokausia ja olla onnellinen, jos näkee edes vilahduksen mesikämmenestä. Mutta se onkin noin hienosti organisoitua toimintaa… Olisihan tuo hieno itsekin kokea! Vähän samat fiilarit kotimaanmatkailun suhteen kuin tuossa alussa kuvasit. Hienoja kuvia, btw!

    Reply
    • Henna

      20/09/2016 at 15:33

      Matkakuume.netin porukka oli nimennyt oman iltansa karhubakkanaaleiksi, ja todellakin aikamoista luontoiloittelua oli myös meillä tuo karhujen katselu. Yhdessä välissä oli ehkä se tunnin tauko, mutta muuten avautui mökkerömme ikkunasta jatkuva show 🙂

      Reply
  3. Anna / 270 Degrees

    12/09/2016 at 07:35

    Nämä karhuretket ovat kyllä selvästi tän kesän trendi – niin monesta blogista niistä on nyt saanut lukea! 🙂 Mulla on ihan hirveä hinku päästä myös katselemaan nalleja, eli ensi kesänä hiihdän sitten perässä ja taatusti aion mennä 😀 Tänä vuonna se kun ei sattuneesta syystä onnistunut.

    Mä olen myös huomannut, että maailmanymärimatkalla myös kotimaata on oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla ja luulenpa, että ensi vuonna tulee reissailtua paljon myös siellä… 🙂

    Reply
    • Henna

      20/09/2016 at 15:36

      Selvästi tosiaan tänä kesänä porukka on innostunut 🙂 Tämä meidän reissuhan on jo kahden vuoden takainen, mutta päätin jakaa sen tänne bloginkin puolelle nyt, kun ilmeisesti kiinnostusta näihin on kovastikin. Näin se juuri on, että siellä maailmanmatkalla tulee mietittyä enemmän sitä, kuinka hieno meidän kotimaammekin on ♥

      Reply
  4. Annika | Travellover

    12/09/2016 at 14:32

    Tykkään, että eläinmatkailussa mennään ainakin vähitellen siihen suuntaan, että eläimet ovat omassa kodissaan – luonnossa – ja ihminen tarkkailee turvallisen välimatkan päästä. Eläintarhojen pienet tilat ja vangitut eläimet kun eivät oikein sympatioitani kerää. Mutta en ihan varauksetta lämpene näillekään, koska eläimiä ruokitaan näissä, ja haaskoilta syövät karhut sairastuvat siitä ilmeisen helpolla. Karhunmetsästyksen alettua luin Hesarista suolistoloisista, joita ei ole pohjoisen karhuilla juurikaan, mutta etelämpänä on, koska juuri haaskat. Haaskalla houkuttelu on minulle vähän kyseenalaista, mutta ei tietenkään läheskään sama asia kuin eläinten vangitseminen.

    Reply
    • Henna

      20/09/2016 at 15:44

      On tietysti hyvä suhtautua näihinkin varauksella. Näiden piilokojujen pystyttäminen ja ruokkiminen on tietysti luvanvaraista toimintaa ja valvottua. Jostain luin, että toiminnan lisääntymisen myötä näitä sääntöjä ja vaatimuksia ollaan nyt (/pian) tarkistamassa. Eihän se sitä tarkoita, ettei silti tulisi ongelmia, ja toivoisin, että vaatimukset olisivat mahdollisimman tiukat. Joku suomalainen valokuvaaja oli hienosti muotoillut mielipiteensä jonkun instagram-kuvan yhteyteen siitä, kuinka kritiikistä huolimatta pitää tätä hyvänä toimintana, mutta en nyt millään saa päähäni, kuka se oli 🙂

      Reply
  5. Teija / Lähdetään taas

    12/09/2016 at 20:11

    Ihan mielettömiä nuo karhukuvat. Haluaisin niin nähdä karhuja luonnossa. Kesällä lakkasuolla olin kamerani kanssa valmiudessa, josko olisi karhu tullut vastaan, heh, (niitä siellä seudulla liikkuu kyllä paljon), mutta eiväthän ne tule kolmen jatkuvasti höpöttelevän ihmisen lähelle.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:02

      Eiväthän ne tule… Arolan väki kertoi, että vaikka kojujen lähistöllä tosiaan pyörii useita kymmeniä yksilöitä sesongin aikana, he eivät ole koskaan nähneet karhua liikkuessaan muuten metsässä, eli tehokkaasti nuo nallukat kyllä väistävät ihmistä. Voi olla, että minulla menisi pupu pöksyyn, jos lakkasuolla tulisi karhu vastaan 😀

      Reply
  6. Heidi / Maailman äärellä

    13/09/2016 at 09:33

    Upeita karhukuvia! Teillä on ollut selvästi hieno elämyspäivä.
    Minä olin tänä keväänä elämäni ensimmäistä kertaa norppasafarilla (sekin oli upea elämys) ja tapasin siellä pariskunnan, joka näytti kuvia karhuista, ja silloin itsellenikin heräsi halu, että haluan karhuja katsomaan. Ja tämä sama ajatus on tänä kesänä tullut sitten monelle muullekin :).

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:03

      Näitä karhujuttuja on tosiaan tänä kesänä ilmestynyt yksi jos toinenkin. Meidän reissuhan on jo parin vuoden takainen, mutta päätin sen nyt linjoille livauttaa. Minä olen haaveillut norppasafarista ja tässä lähivuosina aion sen toteuttaakin, joten käynpä tiiraamassa, onko sinulta ilmestynyt aiheesta postausta 🙂

      Reply
  7. Ansku BCN

    13/09/2016 at 11:00

    Täytyy ensi kesän Suomen reissuun mahduttaa karhubongaus, olisi varmasti uskomaton kokemus! Upeita kuvia!

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:03

      Suosittelen lämpimästi! 🙂

      Reply
  8. Emma / Mutkia Matkassa

    14/09/2016 at 07:55

    Karhutrendiä seurailtiin meidänkin blogissa tänä kesänä 🙂 (http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/06/12/karhuja-katsomassa-kuvauskopissa/) Kävijänä oli blogipuolikkaani Kaisa, joten itselläni ei ole karhuista (onneksi) kokemusta ja näitä juttuja on siksikin kiva lueskella. Toi oli jännä pointti, että niitä karhun askelia ei ollenkaan kuullut, hui!

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:09

      Hauskaa, että blogipuolikkaasikin on käynyt karhuretkellä 🙂 Pitääkin käydä kurkkimassa hänen kokemuksiaan teidän blogin puolelta.

      Reply
  9. Mika / Lähtöportti

    14/09/2016 at 10:48

    Onpa ollut hieno kokemus! Karhupostauksia on tullut nyt luettua muutama, ja on mukava huomata että hyviä katselupaikkojen tarjoajia on useita. Aihe todella kiinnostaa ja haluan ehdottomasti itsekin lähteä joskus karhuja katsomaan. Karhu on upea eläin ja jotenkin niiden luonnossa näkeminen kiinnostaa jopa Big Fivea enemmän. Mutta ehkä se karhusafari sitten innostaa lähtemään myös Afrikan safarille 🙂

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:11

      Meillä kävi tosiaan juurikin päinvastoin, että Big Five innosti karhusafarille. Upeita ovat niin Afrikan safarit kuin Suomen korvetkin ♥ Pohjois-Suomessa on kyllä niin paljon kaikkea mieletöntä, että sinnekin saa helposti rakennettua usean viikon loman täynnä aktiviteetteja, kuten esim. matkakuume.netin tämänkesäisestä esimerkistä huomaa 🙂

      Reply
  10. Paula - Viinilaakson viemää

    15/09/2016 at 00:06

    Hienoja nuo karhut! En tiennytkään, että Suomessa on tällaisia karhun bongausretkiä nykyään. Muutamassa muussakin blogissa on ollut näistä retkistä. Varmaan aika jännä hetki kun se karhu on ihan siinä lähellä. Ainoa mikä mua jäi mietityttämään, että onkohan se hyvä asia, että näitä karhuja ruokitaan? Täällä Kaliforniassa aina silloin näkee karhuja kun vierailee vuoristoissa, ja niistähän on tullut ihan riesa mökkeilijöille kun ne ovat alkaneet tottumaan ihmisen läheisyyten, eivätkä enää pelkää ihmistä. Ohjeet on erittäin tiukat, missään nimessä niitä ei saa ruokkia, eikä muutenkaan jättää ruokaa niiden ulottuville. No, ehkä se asia on mietitty ennen kuin tähän on ryhdytty.

    Reply
    • Paula - Viinilaakson viemää

      15/09/2016 at 00:07

      Siis piti sanomani, että aina silloin tällöin vuoristoissa näkee… ei nyt sentään joka kerta täälläkään karhuja tule vastaan 😀

      Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:13

      Toki ruokkimisessa on ongelmansa, mutta tarkoitus on tehdä tämä kaukana asutuksesta ja pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin hoitamaan koko tilanne niin, ettei karhu huomaisi ihmisen läsnäoloa. Meillä kävi siinä mielessä vähän köpelösti, että tuo yksi turjake oli jo odottamassa ruokaansa, joten toki huomasi meidät, kun mökkiin kipitimme, vaikka normaalisti karhut saapuvat paikalle vasta myöhemmin. Hommaan on tosiaan ihan omat luvat ja säädökset ja käsittääkseni niitä ollaan tällä hetkellä tarkastamassa, siis niitä säädöksiä.

      Reply
  11. Kaisa J - Koti-ikävä

    15/09/2016 at 14:36

    Oivoi, minäkin tahdon päästä näkemään nalleja! Tästä saikin kyllä kivan idean puolison tulevasta synttärilahjasta. Luulen, että hän olisi aika innoissaan karhubongauksesta myös.
    Ihan mahtavan kuuloinen myös tuo puolihoito teillä. Kuinkahan monessa hotellissa saa itse kasvatettua ja pyydystettyä ruokaa rakkaudella valmistettuna.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:15

      Minäkin tätä järkkäsin synttärilahjaksi A:lle ja sitten loppujen lopuksi päätimme ottaa hänen veljensä myös synttärilahjaksi mukaan 🙂 Oli synttärijuhlintaa kerrassaan! Ja siis tuo ruoka… edelleen kuola valuu, kun sitä mietin! 😀

      Reply
  12. salaine

    15/09/2016 at 19:46

    Mää ja. Siis ihan totta haluan tuonne. Eipä näyttänyt yöpyminenkään olevan hirveän kallista. Hienoja kuvia olit saanut. Kuinkakohan paljon jännittää kun karhu astelisi aivan vieressä HUI!

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:15

      Ei todellakaan ollut kallis rasti tämä, yöpyminen tai tuo karhuretkikään. Monessa paikassa hinnat olivat huomattavasti kovemmat, ja osin siitä syystä päädyimme tähän, mutta olimme todellakin 100% tyytyväisiä kaikkeen ♥

      Reply
  13. Lotta | Watia.fi

    16/09/2016 at 06:00

    Hienolta reissulta vaikuttaa kaikenkaikkiaan, ei anoastaan karhujen vaan muunkin osalta. Karhuretkistä on nyt saanut tosiaan blogeista lukea ja kiinnostaisi kyllä! En ollut jotenkin ajatellut että sellaisiakin voi tehdä, mutta nyt tiedän ja aion joskus kyllä sellaisen toteuttaa.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:17

      Oli todella onnistunut reissu muutenkin, vaikka toki karhut olivat ehdoton kohokohta, mutta sekä majapaikka että ympäristö olivat myös ihanat 🙂 Suosittelen lämpimästi!

      Reply
  14. Pirkko / Meriharakka

    16/09/2016 at 14:04

    Tavallaan kyllä hassua, että olemme Afrikassa käyneet mm. kissapetoja bongaamassa useampaankin kertaan, mutta karhut Suomessa eivät ole tulleet mieleen … pitäisiköhän sitä …?

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:17

      Tuo juuri oli meidänkin ajatuksemme, ja onhan se vähän hassua kyllä… 🙂 Karhuretkelle vaan, oli ihan huippua!

      Reply
  15. Panu / Panun matkat

    16/09/2016 at 23:51

    Varmasti mieleenpainuva kokemus! Tällainen karhuretki vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta konseptilta, ja kukapa ei haluaisi saada hienoja karhukuvia?

    Kuten muutama muukin kommentoija niin myös kuitenkin hieman kyseenalaistan tuota ruokkimista. Tällaisissa matkailukonsepteissa on aina puolensa ja puolensa…

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:24

      Aina kannattaa kyseenalaistaa. Näistä on Eviran säädökset ja toiminta on luvanvaraista, mutta toki ongelmia voi silti ilmetä, kuten Annika kommentissaan loisista kertoi. Toiminta on kuitenkin kaukana asetuksesta ja paljon vaivaa nähdään sen eteen, etteivät karhut tottuisi ihmisiin. Mutta tosiaan… puolensa ja puolensa… eläinmatkailu on aina rasite luonnolle tavalla tai toisella. Onhan tämä huomattavasti parempi vaihtoehto kuitenkin kuin esim. eläintarhat, mutta pitäisikö kaikki tällainen toiminta kieltää, niin se on oma juttunsa.

      Reply
  16. Anna | Muuttolintu.com

    17/09/2016 at 06:14

    Suomen bucket listalla, ihan mahtavaahan tuo olisi! Aika hassua, että ensimmäistä kertaa elämässä on Suomen sankolista, kotimaan matkailu ei ole aina ihan tällä tavalla kiinnostanut. Täytyy tosin varmaan vähän perehtyä lisää ja ottaa selvää tuosta haaskoilla ruokkimisesta, kun sitä tässä on nostettu esiin ongelmallisena. Onhan se ihan hemmetin hieno mahdollisuus, jos niitä voi omassa elinympäristössään päästä pällistelemään hyvällä omallatunnolla.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:27

      Kannattaa kyllä ottaa tämä bucket listille, oli huikea kokemus! 🙂 Olen tässä muutamaan kommenttiin vastaillutkin tuosta ruokkimisesta, että se on säädeltyä ja luvanvaraista toimintaa Suomessa. Toki ongelmia varmasti jossain määrin kuitenkin aiheutuu, kun sotketaan luonnonvaraisten eläimien normitouhuja, mutta niistä en nyt ole ottanut sen tarkemmin selvää kuin että lueskelin noita vaatimuksia ja rajoituksia. Mutta jos tutustut aiheeseen paremmin, niin todella mieluusti luen lisää aiheesta 🙂

      Reply
  17. Virpi/Täynnä tie on tarinoita

    17/09/2016 at 07:07

    Kuulostaa upealta elämysmatkalta! Huikeita kuvia olette karhuista saaneet ja varmasti monin kerroin antoisampi elämys kuin eläinpuisto.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:19

      Ihan ehdottomasti tuhat kertaa antoisampaa on nähdä eläimiä luonnossa kuin eläinpuistoissa 🙂 Olen tainnut jo siirtyä aikakauteen, jossa nuo eläintarhat jne. ovat omalta osaltani mennyttä elämää.

      Reply
  18. Merja / Merjan matkassa

    17/09/2016 at 14:44

    Karhut ovat nyt näköjään in, kun niitä on näkynyt monessa blogissa 🙂 Aika hienosti järjestetty tuo bongausmahdollisuus. Kanadassa toivoimme näkevämme karhuja, mutta ei onnistanut. Ainoastaan jätöksiä oli yhden polun varrella.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:25

      Ilmeisesti ovat nyt in! Mehän ratsastimme aivan trendiaallon harjalla, kun tämän reissun teimme jo kaksi vuotta sitten 😀 Mekin toivoimme keväällä näkevämme karhuja Yosemitessa, mutta onni ei ollut sen suhteen myötä.

      Reply
  19. Noora | Kerran poistuin kotoa

    17/09/2016 at 17:04

    Tuosta Puolikorvasta tuli ihan mieleen lapsuuden Nalle Luppakorva! Karhut on mulla vielä Suomen luonnossa näkemättä. Näitä postauksia lukiessa oon kyllä entistä vakuuttuneempi siitä, että eläimiä pitää jatkossa bongailla luonnossa ja niiden ehdoilla. Onhan se paljon autenttisempaa nähdä, kuinka ne oikeasti elelevät kuin että niitä menisi pällistelemään pieneen aitaukseen. Tällaiset mahdollisuudet pitää kyllä pitää mielessä sitten kun pohjoisempi Suomi kutsuu!

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:08

      Nalle Luppakorva <3 🙂 Totta tuo, että nämä kokemukset ovat niin moninkertaisesti ihmeellisempiä kuin eläintarhojen aitauksissa tönöttävien eläinten katseleminen. Me olemme tosiaan kiertäneet Afrikkaa melko paljon ja viimeinen tikki oli, kun kävimme Singaporen eläintarhassa mainoslauseiden houkuttelemina (on kehuttu olevan hyvin eläinystävällinen tarha), ja siellä oli mm. meidän moneen kertaa savannilla vapaina juoksevina ihastelemia kirahveja kokoonsa nähden hyvin pienessä aitauksessa. Olihan niillä tilaa siinä olla, mutta kun on nähnyt kirahvin juoksevan luonnossa, ymmärtää, että siihen tarvitaan TILAA. Sen jälkeen en ole enää eläintarhoissa käynyt. Toivon, että meillä on mahdollisuus viedä lastammekin katsomaan eläimiä niiden omissa kodeissaan.

      Reply
  20. Meidän matkassa / Monna

    17/09/2016 at 18:21

    Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, että olisi aivan huikea kokemus, mutta sitten mieleen tulee se varjopuoli (jos sellaista on?) siitä, että karhut kuitenkin tottuvat ruokintaan ja ihmisen läheisyyteen.. Onko se sitten näille nallukoille pitkän päälle hyväksi, vaikea sanoa kun en itse sen tarkemmin tiedä. Mutta tottakai olisi mahtavaa nähdä otuksia niiden omassa ympäristössään vapaina. Aivan ihania luontokuvia! 🙂

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:17

      Ruokinnassa varmasti on omat ongelmansa ja vaikka noita tilanteita yritetään todella paljon kontrolloida sillä tavoin, etteivät karhut huomaisi ihmisen läsnäoloa, niin kai ne kuitenkin jossain määrin huomaavat? Eli varmasti, vaikka tätä toimintaa paljon säädellään, niin jonkinlainen vaikutus on. Mikä se sitten on, sen tulevaisuus näyttää. Uskon kuitenkin, että tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin eläintarhat ja toisaalta, jos luontotietoisuus ja kiinnostus sitä kohtaan lisääntyy, niin ei sekään voi huono olla. Mutta vaikeita kysymyksiä nämä, pitäisi perehtyä paremmin ja tuskin silloinkaan varmaa vastausta löytyisi, jos kaikki aspektit ottaa huomioon.

      Reply
  21. Hanneli / duunireissaaja

    17/09/2016 at 19:58

    Eipä ole tullut mieleenikään lähteä karhubongailuun, vaikka siitä jonkin verran on juttua ollutkin. Ei vaan tunnu mun jutulta. Juttusi oli silti kiva lukea!

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:18

      Onneksi maailma on täynnä erilaisia vaihtoehtoja, joista jokainen voi valita oman mielensä mukaisia ajanvietteeksi, niin reissatessa kuin kotona 🙂

      Reply
  22. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    17/09/2016 at 23:39

    Jestas mikä pullukka toi Puolikorva on! 😀 Nallella ei oo ollut ruoasta pulaa. Tämä on kyllä kokemus, joka on näiden blogikirjoitusten myötä alkanut kiinnostaa paljon enemmän, kuin ennen. Harmi että Kapi oli ujo, mutta toisaalta pystyitte keskittymään itse eläimeen räpsimisen sijasta.

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:19

      Tosiaan, ehkä oli ihan hyvä, että välillä räpsimisen sijaan ehdimme ihan rauhassa vain katsella karhuja 🙂 Vaikka kyllä tuota showta kesti niin monta tuntia, että tuli niitä ihailtua muutenkin. Mutta eläinten ehdoilla, tietysti 🙂 Kiva oli oikeasti nähdä, miten erilaisia persoonia nallet keskenään olivat.

      Reply
  23. sarrrri | La Vida Loca 2.0

    18/09/2016 at 08:25

    Ajattelin juttua lukiessa, että eeeeeei.. En jaksaisi vain istua odottamassa, että jotain tapahtuu. Sitten näin kuvat, ja toteasin, että jos nyt kuitenkin vaikka yhden päivän käyttäisi tuollaiseen, ovathan nuo todella söpöjä. Minuakin tosin jäi mietityttämään, että onko se sittenkään hyvä juttu ruokkia villejä eläimiä.. Hmm.

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:43

      Hehe, meillä on yksi tuollainen yön yli ollut kyttäyskeikkakokemus, jossa koko ilta ja yö odotettiin sarvikuonoja saapuvaksi, eivätkä ne koskaan tulleet. Se oli toooooodella tylsää 😀 Mutta mitä näitä karhukokemuksia olen muidenkin blogeista lukenut, niin taitavat olla useimmiten enempi tätä luokkaa. Tuo ruokkiminen on tosiaan kyseenalaista, olen tuossa muutamille aiemmille kommentoinut siitä, niin en viitsi tähän enää samoja juttuja toistaa. Varmastikin tieto lisääntyy asian suhteen ajan myötä, ja toimintatavat päivittyvät.

      Reply
  24. Veera Bianca

    18/09/2016 at 09:39

    Hui aika hurja kokemus, haluaisin itsekin päästä tapaaamaan näitä nalleja<3

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:44

      Ensi kesänä sitten! 🙂

      Reply
  25. OTTOIZAKAYA.COM / OTTO

    18/09/2016 at 11:09

    Hei wow! Tä on elämys mikä mulla on ihan vierasta. Vaikkakin suuri haave olisi nähdä karhu silmästä silmään! Siis ihan mielettömät kuvat! <3 Haluan!

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:45

      Ehdottomasti, huikea kokemus! Suosittelen 🙂

      Reply
  26. Tanja/Levoton matkailija

    18/09/2016 at 18:58

    Varmasti ollut ihan mahtava ja ikimuistoinen kokemus! Mulla on aina välillä käynyt mielessä karhu”safarille” osalistuminen, olisi kiva nähdä karhuja villinä luonnossa 🙂

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:45

      Se oli kyllä hieno kokemus, suosittelen lämpimästi! 🙂

      Reply
  27. Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar

    18/09/2016 at 21:24

    Oli varmasti upea kokemus olla noin lähellä villejä ja suuria luontokappaleita. Karhu on kyllä eläin, jonka kanssa en haluaisi kohdata ilman järjestettyä tilannetta. Kaikki muut eläimet otan ilolla vastaan omilla metsäretkillä, mutta karhut ja kiimaiset/perheelliset hirvet haluan pitää loitolla. Söpöjä nalleja, kontioita, mesikämmeniä, karhuja – rakkaalla lapsella on tosiaan monta nimeä!

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:46

      Samoin, mökin turvasta oli ilo katsella nallejen puuhia! Hieno kokemus kerrassaan 🙂

      Reply
  28. Miraorvokki/Pöndekengissä

    19/09/2016 at 12:57

    Karhut tuntuvat olevan nyt in 😀 En kyllä tiedä olisiko tämä yhtään mun juttu. Karhu on sellainen eläin että mielelläni pysyn vain kaukana näistä kavereista.. Tai kuka tietää jos joskus tulee lähdettyä 😀 Mahtavia kuvia olette saaneet ja varmasti tästä on jäänyt monta upeaa muistoa!

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:47

      Jep, tänä kesänä on monen blogeihin ilmestynyt juttua karhuretkistä 🙂 Hienoja kokemuksia on tuntunut ihmisillä olevan 🙂

      Reply
  29. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    19/09/2016 at 20:42

    voi hitsi – taas harmittelen sitä etten ole k o s k a a n karhua nähnyt!

    Reply
    • Henna

      02/10/2016 at 20:47

      Ensi kesäksi buukkaat reissun, niin voit ruksia senkin listalta pois 😛 Vaan saattaapi olla, että näihin luontokokemuksiin jää koukkuun… mieleni tekisi lähteä uudelleen 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram