kulkutautiset

Kreetan auringon alla – Platanias halki, poikki ja pinoon

Palasimme kolmisen viikkoa sitten Kreetalta, mutta vasta nyt ehdin hieman purkaa tätä reissua – voi näitä äitiysloman kiireitä! Minireissumiehen ensimmäinen matka sujui loistavasti, mutta varsinaiseen vauvan kanssa reissaamiseen pureudun myöhemmin. Tänään on aika palata Kreetan, ja erityisesti tukikohtamme, Plataniaksen, tunnelmiin.

tunnelmaa kerrakseen

Plataniaksen kylä sijaitsee Kreetan pohjoisrannikolla vähän yli kymmenen kilometrin päässä Hanian kaupungista. Ensimmäisen kerran olen käynyt Plataniaksessa joskus 80-luvulla vanhempieni kanssa, joiden kanssa tälläkin kertaa matkustimme. Itse en tätä kovinkaan hyvin muista, sillä matkustimme Kreikassa parhaimmillaan useita kertoja vuodessa, ja nämä lapsuusmuistojen paikat sekoittuvat toinen toisiinsa varsin tehokkaasti. Vanhempani kuitenkin kertovat, että silloin kylä oli todella pieni, hotelleja oli ehkä muutama. Rannikon eri kylien väliset etäisyydet olivat useita kilometrejä, eli kylät olivat aivan liian pitkällä toisistaan, jotta olisi voinut kävellä syömään muualle kuin lähitavernoihin. Ja ne tavernatkin olivat auki ihan miten sattui. Rannoilla sai olla melko rauhassa itsekseen, seurana oli joskus vuohia ja sen jälkeen tietysti niiden jätöksiä.

Plataniaksessa asustaa nykyään noin tuhat ihmistä. Rannikko on rakennettu niin täyteen, ettei kylien rajoja Hanian lähettyvillä oikeastaan erota toisistaan muuta kuin kylän vaihtumista merkitsevistä kylteistä. Platanias on varsin vilkas rantalomakohde, jossa palvelu pelaa ja kaikki on lähellä. Ravintoloita ja kauppoja on joka nurkalla, ja ilmeisesti tavernojen lisäksi vähän vauhdikkaampiakin illanviettopaikkoja löytyy, mutta näihin emme sen tarkemmin tutustuneet. Nyt Plataniaksessa on jopa ostoskeskus, ja suurin osa “tavernoista” on jotain ihan muuta kuin ne ihanat perinteiset kreikkalaiset, jotka lapsuudestani muistan, joissa paikalliset sedät tanssivat rivissä kreikkalaisia tansseja ihan omaksi ilokseen ja keittiössä käytiin näyttämässä tiskistä, mitä haluttiin syödä. Ranta on enemmän tai vähemmän täynnä itseään kärventäviä (ja monesti myös siitä syystä melko ruttuisia) ihmisiä, ja horisontissa viilettää vene perässään värikäs liitovarjo.

Hyvä ranta se kuitenkin on ja ajoi erinomaisesti asiansa, sillä me pääsimme aina silloin tällöin pulahtamaan vielä melko lämpimään meriveteen. Löysimme Plataniaksesta myös ihan hyviä tavernoja, vaikka niitä setiä ei enää tanssimassa näkynytkään. Ruoka oli kuitenkin useimmiten hyvin maistuvaa, niinkuin kreikkalainen ruoka tuppaa olemaan…

Viime vuodet olemme A:n kanssa reissanneet aivan muissa maisemissa kuin näissä Euroopan rantalomakohteissa, mutta nyt 10-viikkoisen vauvan kanssa tämä oli todella oivallinen valinta. Päädyimme Atlantica Caldera Bay -hotelliin, koska se sijaitsee aivan Plataniaksen keskustassa, mutta myös rannalla. Hotellissa oli viettämässä lomaansa lähinnä lapsiperheitä ja eläkeläisiä, kerran Bamse-nallekin vilahti uima-altaalla. Sillä hetkellä olin itse minireissumiehen syöttöpuuhissa kiinni, ja yllytin A:ta, joka oli terassillamme, ottamaan kuvan nallesta, joka heilui aivan terassin vieressä. Syystä, jota en tietenkään yhtään ymmärrä, A ei meinannut kehdata ryhtyä moiseen, mutta lopulta kotiarkistoomme päätyi kuva loittonevan Bamse-nallen takalistosta. Hurraa.

Olimme hotellivalintaan todella tyytyväisiä. Palveluiden ja rannan läheisyys helpotti kovasti, sillä vauvan kanssa ei näin ensimmäisellä reissulla halunnut yhtään ylimääräistä säätöä. Meillä tosiaan oli oma terassi, jossa oli mukava istuskella lukemassa tai juttelemassa sillä aikaa, kun perheen pienin nukkui päiväuniaan. Vietimmekin todella paljon enemmän aikaa hotellihuoneessa kuin “entisen elämän” reissuilla, sillä huoltotaukoja vauvan kanssa oli pidettävä usein. Jalkauduimme kuitenkin myös rohkeasti retkeilemään Plataniaksen ulkopuolellakin muutamana päivänä, mutta niistä reissuista kerron enemmän toisella kertaa. Niinä päivinä, jotka vietimme Plataniaksessa, istuimme monesti hotellin rantabaarissa, josta sai mukiinmenevän lounaan ja toisaalta pääsi myös helposti käväisemään meressä. Jompi kumpi meistä tai vanhempani istui varjossa minireissumiehen kanssa ihmettelemässä maailman menoa, ja toinen/me molemmat pääsimme uimaan tai rannalle kuljeskelemaan.

Rauhaa rakastavakin löytää sitä Plataniaksesta ja pääsee sirkusta pakoon esimerkiksi miniretkellä vanhan kylän puolelle kukkulan päälle. Unelias kylä tarjoaa hetken tauon rannan ja pääkadun hälinästä. Me kävimme siellä pariin otteeseen nauttimassa kauniista maisemista ja erinomaisesta ruuasta. Viimeisenä loma-aamuna myös tajusimme käydä aamu-uinnilla ennen aamupalaa, ja totesimme, että näinhän meidän olisi pitänyt tehdä jokaikisenä aamuna. Silloin nimittäin rannasta sai nauttia ylhäisessä yksinäisyydessään, ja merikin oli aivan tyyni. Tunnelma oli jotain aivan muuta kuin myöhemmin päivän vilinässä, vaan eipä se silloinkaan onneksi ikävä ollut…

Lähdimme matkaan lokakuun alussa ja lomallemme osui täydelliset säät. Ensimmäinen päivä oli pilvinen ja tuulinen, ranta oli tyhjä ja meri pauhusi (mielestäni niin houkuttelevan upeasti, mutta minäpä se rakastankin tyrskyjä). Loppuloman ajan aurinko paistoi ja lämpötila oli suurin piirtein mukavat 25 celsiusastetta, ei siis liian kuuma vauvan kanssa, mutta mukavan lämmin kuitenkin. Myös meri oli vielä lämmin kesän jäljiltä ja houkutteli uimareita aaltoihinsa.

Osa lomaviikosta kului näissä merkeissä ja osa niillä aiemmin mainitsemillani retkillä, joihin tosiaan palaan myöhemmin. Platanias toimi loistavana tukikohtana ja siellä vietetyt päivät olivat leppoisia ja rentouttavia, mutta kovin kapea kuva Kreetasta olisi kuitenkin jäänyt, jos olisimme jymähtäneet sinne koko loman ajaksi. Sieltä käsin pääsee kuitenkin liikkumaan vaikkapa järjestetyillä retkillä tai omatoimisesti autolla, kuten me teimme. Paikallisbussitkin ilmeisesti kuljettavat hyvin vaikkapa Haniaan, mutta niitä emme tällä kertaa lähteneet vauvan kanssa testaamaan.

Kaikki loppuu aikanaan ja aurinkopyrähdyksestä on tosiaan jo kolme viikkoa aikaa. Suomen jo melko pitkälle edenneen syksyn pimeydessä mieltä kuitenkin lämmittävät hyvät muistot ja tyytyväisyys onnistuneesta reissusta meidän perheen uudella kokoonpanolla.

“tuuli hiuksillaan, hiekkaa varpaissaan…”

Blogia voit seurata Facebookissa ja Instagramistakin löytyy harva se päivä söpöjä arjen räpsäisyjä.

Edit: Yleisön pyynnöstä kuva Bamsen pyllystä…

43 Comments

  1. Kohteena maailma

    02/11/2015 at 00:13

    Itse olin pari vuotta sitten siinä vieressä just Agia Marinan puolella silloin yhdeksän kuukautta vanhan tyttären kanssa. Tykkäsimme kovasti paikasta ja kävimme muutaman kerran vaunujen kanssa paikallisbussilla Haniassa, joka on kerrassaan kyllä kaunis kaupunki. Tuli muutenkin kierreltyä hieman Kreetan länsiosaa ja sitä voi kyllä suositella ihan kaikille. Varmasti tulemme menemään uudestaan tuonne.

    Tuo Theodoroun saari mikä on Plataniaksen edessä on mielenkiintoinen snorklauskohde, sillä saaren eteen on uponnut toisessa maailmansodassa saksalainen lentokone. Snorklausretkellä sen näkee hyvin kyllä.

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:39

      Voi ei 😀 Onneksi en tiennyt tuosta lentokoneesta silloin, kun olimme reissussa, olisi muuten harmittanut! Sukeltamaanhan sinne olisi pitänyt päästä, mutta äidin irtautuminen 10 viikon ikäisestä täysimetyksellä olevasta vauvasta usein koko päivän mittaisen sukellusreissun ajaksi on hieman hankalasti järjestettävissä… Ehkä mekin joskus päädymme tuonne uudelleen, silloin ehdottomasti sitten! Kiertelimme tosiaan myös vuokra-autolla saaren länsipuolta, maisemat ovat kyllä todella upeita ja hienoja rantojakin löytyi, oli hyvä reissu!

      Reply
  2. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    02/11/2015 at 01:16

    Tanssivat sedät on kyllä jotenkin niin omaankin mieleen pinttynyt kuva kreikkalaisista matkakohteista, joskaan en muista oonko ikinä missään nähnyt oikeasti tanssivaa kreikkalaista setää. Eli sikäli ymmärrän pettymyksen jos niitä ei nyt sitten enää nykypäivänä sieltä löytänytkään. Mutta missä oli kuva Bamsen takalistosta?

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:40

      …yleisön pyynnöstä nyt postauksen lopussa 😀 Tanssivat sedät on huikeita! Siis ne oikeat tanssivat sedät, ei mitkään turistiesitysten sedät. Minä sellaisena Bellan ikäisenä aina tanssin jonon jatkeena <3

      Reply
  3. Stacy

    02/11/2015 at 08:03

    Minuakin jäi mietityttämään Bamsen takalisto. En tiedä edes kuka tai mikä koko Bamse on.
    En ole nähnyt zorbasta tanssivia kreikkalaisia missään. Taitaa olla tanssi harvassa, kun lama ja talousvimma ovat hävittäneet maan. Olen ollut kerran Kreetalla ja mieleenpainuvin asia siitä saaresta oli Samarian rotko. Ihan kiva saari, mutta en ole ihan helteessä Kreikan tai minkään muunkaan eurooppalaisen maan takia.

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:43

      Bamse on suomeksi Maailman vahvin nalle, joka esiintyy sarjakuvissa ja piirretyissä, ja on jostain syystä päätynyt Finnmatkojen maskotiksi lapsille. Siellä se karvaisine takamuksineen hillui uima-altaalla, mahtoi olla puvun sisällä kuuma! Vanhempani kävivät tuon Samarian rotkon vaeltamassa, mutta me emme tuon kaksikuukautisen kanssa sinne tietenkään lähteneet, 18 km vaellukselle… Kuvat näyttivät todella hienoilta, ehkä seuraavalla kerralla!

      Reply
      • Stacy

        03/11/2015 at 15:04

        Kuva Bamsesta selvensi paljon, kiitoksia! Bamse jotenkin jakaa minun mielipiteitäni, innostun kaikesta lapsille tarkoitetusta enemmän kuin lapset itse mutta välttelen kaikkea, mikä liittyy turreihin. Parasta olisi, että menisin paikkaan, mihin kukaan muu ei ole älynnyt koskaan mennä. Se varmasti tuli Los Angelesin aikana, jolloin piti vältellä ruuhkia menemällä aina sellaisiin paikkoihin, mihin kukaan muu ei koskaan menisi. Valitettavasti kovin moni muu ajatteli juuri samoin.
        En minäkään ole kokonaan 18 kilometriä vaeltanut, mutta rannalta kapeikkoon asti ja takaisin.

        Reply
  4. Venla / Breezes from my Atlas

    02/11/2015 at 09:48

    Ihana Kreeta, oon niin rakastunu Kreikkaan kahen reissun perusteella! En nyt äkkiseltään muista, missä paikassa oltiin Kreetalla, mutta juuri joku noista Hanian lähikylistä se oli. Täydellinen kirkas, lämmin merivesi, hyvä ruoka ja rauhallisuus, ah.

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:46

      Olen viime vuodet reissannut ja sukellellut enimmäkseen noissa tropiikin akvaariovesissa, mutta kyllä tuossa Välimeressä, joka niihin tropiikin vesiin verrattuna on niin kovin erilainen, on ihan oma taikansa! Minulla on lapsuuden reissujen vuoksi takana varmasti reilusti yli 20 kertaa Kreikassa, ja se todellakin on kaiken sen rakkauden arvoinen maa ♥ Ja se ruoka, tosiaan… ah!

      Reply
  5. Terhi / Muru Mou

    02/11/2015 at 21:50

    Platanias ei kyllä kuulu mun suosikkikohteisiin, ei sitten laisinkaan. Olen ollut siellä pari kuukautta töissä (onneksi vain sen verran, loput kesästä olin Rethymnonissa), ja jonkun aikaa yövyin tuossa samaisessa hotellissa ennen kuin sain oman kämpän. Mutta onhan se helppo kohde, ja Kreetalla lämmintä yleensä riittää, joten eihän sitä tiedä vaikka joskus palaisin noihinkin maisemiin muistelemaan matkaopasaikoja 🙂

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:52

      Ymmärrän, ettei varmaankaan ole se kaikkein mielenkiintoisin oppaan kannalta! Meidänkin reissu parani ehdottomasti potenssiin x, kun otettiin se auto alle ja lähdettiin kiertelemään… Tällä kertaa kuitenkin itse Plataniaskin palveli todella hyvin tarkoitustaan, nyt siis tuon pienen kanssa reissatessa! Mekin olemme kolunneet ties mitkä maailman kolkat, mutta tuo vauva tuo niin uuden ulottuvuuden hommaan, ja myös aika ison epävarmuuden uusille vanhemmille näin ensimmäisillä reissuilla, että helppous on valttia 🙂

      Reply
  6. salaine

    02/11/2015 at 22:51

    Olimme Plataniaksessa muutama vuosi sitten. Hotellimme oli Ideal Beach, rantahotelli. Yksi varteenotettava ruokapaikka löytyi sieltä rinteen vanhasta kylästä; Astrea. Hotellin Pita Gyros 2,50 € oli maailman parasta ja tuorepuristettu appelsiinimehu. Me ei pysytä paikallamme ja siksi käväisimme muutamaan otteeseen Haniassa, mihin ihastuin ja tietysti Knossoksessa.
    Kreetalle haluan uudestaankin, jäi toinen puoli saaresta näkemättä. Sinne olen jo muutaman kesän katsellut matkaa mutta vielä ei ole tullut lähdettyä.

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:55

      Nuo maisemakuvat ja myöhäisillan ravintolanäköalakuva on otettu juurikin Astreasta! Pita gyrosta emme siellä tainneet kokeilla, vaan löysimme pääkadulta yhden vähän rähjäisen näköisen paikan, josta sai myös todella hyvää sellaista, mutta Astrean paidakia oli erittäin hyvää, koko reissun parasta! 🙂 Mekin kävimme Haniassa ja sitten myös teimme pari retkeä vähän pidemmälle länsirannikolle. Siellä Kreetan toisella puolella olen lapsena parikin kertaa käynyt, mutta en minä siitäkään kovasti muista ja kuten tässäkin huomattiin, niin aika erilainen meno on nykyään, joten ehkä joskus sinne toisellekin puolelle!

      Reply
  7. Annika | travelloverblogi

    02/11/2015 at 23:20

    On niin sääli, että kivat pikkukylät valjastetaan turismille ja kaikki aitous loppuu. Kiva, että säät suosivat. Enpä tullut ajatelleeksi, että lokakuun alussa vielä olisi noin lämmin. Ne kerrat, kun olen lokakuussa ollut lomalla Euroopassa, ei ole tarvinnut rannalla köllötellä. 🙂

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:58

      No niin on, toisaalta niinhän siinä vääjäämättä käy… jos minä haluan käydä jossain, niin mikseivät sitten muutkin, ja toki paikalliset haluavat siitä hyötyä. Mutta olisihan se matkailijan kannalta ihanaa, jos kaikki olisi mahdollisimman autenttista, se kun näissä massaturistoituneissa kohteissa on jo niin kaukana, että vaikea tavoittaa häivähdystäkään paikallisesta elämästä. Ja oli todella aivan mahtisäät, ei ollut liian kuuma, mutta vedessä kuitenkin pystyi olemaan pitkiäkin aikoja 🙂

      Reply
  8. ikilomalla

    03/11/2015 at 06:48

    Ihania kuvia! Tekisi mieli pulahtaa tuonne mereen! 🙂
    Mielenkiintoista varmasti käydä samassa paikassa uudelleen vuosien jälkeen ensimmäisestä kerrasta ja huomata mikä on muuttunut ja mihin kaupunki ja kulttuuri on kehittynyt. Olisi jännää verrata vanhoja kuvia ja uusia kuvia keskenään ja tutkia muutoksia. 🙂
    -Titta / IKILOMALLA

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:59

      No mehän pulahdettiin, monen monta kertaa ja käytiin pari kertaa retkellä vielä aika paljon messevämmillä rannoilla kuin mitä tuo Plataniaksen ranta oli, vaikka tosi ihana oli sekin 🙂 Ja totta, pitää joskus kaivaa, olisiko tuolta kuvia vielä jossain arkistoissa tallella sieltä 80-luvulta…

      Reply
  9. Ansku BCN

    03/11/2015 at 12:02

    Mikä onni säiden suhteen! ja hei, yleisö selvästi toivoo kuvaa Bamse pyllystä 😉

    Reply
    • Henna

      03/11/2015 at 13:55

      Yleisön pyynnöstä kuva Bamsen pyllystä julkaistu 😀

      Reply
  10. Mirje / Kotona kaikkialla

    04/11/2015 at 14:01

    Oi kreikkalainen ruoka <3 Suosikkini heti meksikolaisen ruuan jälkeen 🙂 Itse olen päätynyt Kreikkaan vasta viime vuosina ja silloinkin lähinnä kaupunkeihin (Ateenaan ja Thessalonikiin), mutta saarillehan siellä olisi päästävä!

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:22

      Harmikseni en ole päässyt maistelemaan meksikolaista ruokaa Meksikossa, asia joka täytyy ehdottomasti korjata!! Kreikkalainen ruoka on kyllä niin ihanaa, ja ne saaret… Tykkään minä Ateenastakin, edellisestä kerrasta siellä on vaan vierähtänyt kovin pitkä tovi.

      Reply
  11. Mia / Elämää ja Matkoja

    05/11/2015 at 10:42

    Voi miten kiva kuulla, että ensimmäinen matka Minireissumiehen kanssa meni hyvin!

    Hotellilla ja sen toimivuudella on niin paljon merkitystä, kun aivan pienen kanssa ollaan matkassa. Meillä on hyviä kokemuksia Blue Villageista ja konsepti on osoittanut toimivuutensa sillä niissä lomailu kahden pienen kanssa on ollut todella vaivatonta. Ensimmäisen lapsen kanssa yritimme vielä tehdä samantyyppisiä matkoja kuin pariskuntana, mutta kantapään kautta opittiin, että nyt on parempi mennä helpomman kautta 😀

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:25

      Meni kyllä todella hyvin! 🙂 Näin se varmasti on, että loman jälkeen on aika paljon parempi mieli kaikilla, jos ei yritä aivan liikoja. Saa nähdä, miten meidän matkat tulevaisuudessa muotoutuvat. Tuskin tosiaan ihan vastaavanlaisiksi kanabussireissuiksi kuin mitä aiemmin tehtiin pitkin maailmaa…

      Reply
  12. maailmanaarella

    05/11/2015 at 14:20

    Voi kun siitä on kauan, kun viimeksi olen ollut Kreikassa. Kreikka oli jo nuoruuteni paratiisi, kun yläasteikäisenä kävin ystäväni kanssa juomassa teetä kirkon nuorisoavustajan (vai mikähän se titteli olikaan) luona ja hän esittei diakuvia Kreikan turkoosista merestä. Siitä jäi ikuinen haave Kreikkaan. Joskus olisi ihana vuokrata talo jostain Kreikan pienestä kylästä, pieneltä saarelta. Juoda viiniä, tehdä fetasalaattia ja katsella merta. Jostain syystä mielikuvieni Keikka on merta ja hiljaisuutta. Ei turistirantoja missään tapauksessa.

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:28

      Näinpä, olen samaa mieltä 🙂 Saa kyllä hetken verran tutkiskella vaihtoehtoja, että löytää paikan, joka ei ole turistien ylikansoittama. Onneksi niitäkin on, vaikka nyt tuon vauvelin kanssa meidän oli ehdottomasti helpompi matkustaa paikkaan, jonne pääsi suoraan lentäen ja jossa on fasiliteetit ja palvelut kunnossa. Mutta kun ei ole enää niin justiinsa niiden suhteen, niin emme mekään noille turistirannoille jymähdä ja onneksi nytkin päästiin sieltä pariksi päiväksi pakoon retkien turvin 🙂

      Reply
  13. Tiia/ReiseReise

    05/11/2015 at 16:53

    Näyttä kyllä tunnelmalliselta ja rauhalliselta paikalta. Tuo Maailman vanhin nalle on söpö hahmo (luin lapsena niitä sarjakuvia). Kiva tietää, että hänet löytää saarelta. ;D

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:29

      Taitaa löytää monesta muustakin Finnmatkojen kohteesta, ovat nimittäin omineet Bamsen itselleen lasten maskotiksi 🙂

      Reply
  14. Lotta Watia | Unagidon

    05/11/2015 at 22:43

    Ei vitsi miten friikinnäköinen tuo melonikala! Tuo kieli on jotenkin ihan överi. 😀

    Ah, onpa ihanaa maisemaa. Kyllä sitä pikkuhiljaa aurinkoon kaipaisi, vaikka yllättävän paljon sitä on Suomen syksyssäkin tänä vuonna riittänyt.

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:30

      Joo, oli pakko pysähtyä ottamaan kuva! 😀 Suomen syksy on tosiaan ollut myös aurinkoinen, mutta ei tehnyt yhtään pahaa tuollainen pieni valopyrähdys 🙂

      Reply
  15. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    05/11/2015 at 23:53

    Ihanaa lukea vauvan kanssa matkustamisesta 🙂 Oltiin Haniassa elokuussa ja pistin kyllä myös merkille, että Kreeta on passeli perhelomakohde.

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:40

      Oikeinkin passeli 🙂 Juuri sopivia kohteita nämä tällaiset aloittaa reissaus pienen kanssa!

      Reply
  16. pschildt

    06/11/2015 at 10:04

    Eiköhän tällaisilla lomillakin ole edelleen kohderyhmänsä – esimerkiksi lapsiperheet, joilla on pieniä lapsia – vaikka aina tämän tyyppinen matkailu julistetaankin jo kuolleeksi 🙂

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:43

      Juu, kyllä taitaa kohderyhmiä löytyä. Eläkeläiset tuntuivat olevan jopa lapsiperheitä suurempi ryhmä, ja kyllä siellä oli keski-ikäisiä ja joitain nuoriakin ilman lapsia. Taidetaan me matkabloggaajat myös elää vähän kuplassa sen suhteen, minkälaisia reissuja ympärillä olevat ihmiset tekevät 🙂

      Reply
  17. Tanja/Levoton Matkailija

    06/11/2015 at 14:32

    Kivan näköisiä kuvia ja maisemia 🙂 Olen kerran käynyt Kreetalla vanhempien kanssa kymmenisen vuotta sitten. Varmasti on hyvä perhekohde, itseäni ei Kreeta (eivätkä muutkaan Kreikan saaret) kiinnosta ainakaan tällä hetkellä, rantalomailu kun ei ole minun makuuni.

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:49

      Jos rannat eivät kiinnosta, niin ehkäpä kannattaa suunnata muualle 🙂 Tai onhan monilla saarilla sitä sisämaan ihanaa vuoristoa ja pikkukyliäkin!

      Reply
  18. Laura

    06/11/2015 at 23:24

    Kuulostaa siltä että teillä oli onnistunut loma, kivoja kuvia 🙂 Kyllä nyt kaipaisi vähän enemmän aurinkoa täällä Suomessakin. Olin Kreetalla toissakesänä, Agia Marinassa ja mukavat muistot jäi vaikkakin paikka oli vielä turistisempi kuin etukäteen arvelin.

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:51

      Oli oikein onnistunut loma! 🙂 Ja joo, porukkaa riittää… varmaan etenkin kesällä!

      Reply
  19. Meidän matkassa / Monna

    07/11/2015 at 19:13

    Kreeta on kyllä kiva ja “varma” kohde. Helppo olla ja sää yleensä melkein aina, varsinkin turistikaudella, mainio. Ja se ruoka, nyt aloin kaipaamaan kreikkalaista salaattia! 🙂

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 19:57

      No helppo ja varma, molemmat ehdottomasti nappikuvauksia kohteesta, ja juuri sopivia ominaisuuksia meille nyt tuon minireissumiehen kanssa 🙂 Kreikkalainen salaatti on kyllä niiiin hyvää! 😛

      Reply
  20. Anna Koskela

    08/11/2015 at 08:53

    Mä olen käynyt tuolla joskus 10 vuotta sitten, ja melko samalta paikat edelleen näyttää. Hyvin kuvaat paikan tunnelmaa : )

    Reply
    • Henna

      08/11/2015 at 20:01

      Kiitos Anna! 🙂 Toivottavasti ei jatkossakaan ainakaan tuon turistoituneemmaksi mene. Ero sinne 80-lukuun ilmeisesti oli aika valtava, ainakin vanhempieni mukaan, itse en tosiaan niin tarkasti enää muista, vaikka ihan tolkuissani olen niillä matkoilla jo ollut, toisin kuin tuo meidän minireissumies, jolle ei taida hirveästi muistijälkiä jäädä parin seuraavan vuoden matkoilta.

      Reply
  21. anna-kaisa

    10/11/2015 at 12:49

    Mukavan informatiivinen juttu ja sujuvasti kirjoitettu!

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 15:09

      Kiitos kauniista sanoista! En ollutkaan aiemmin törmännyt blogiisi. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitää tutustua vielä tarkemmin! 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram