kulkutautiset

Kreetan Falasarna ja tanssi täydellisissä tyrskyissä

Syksyinen aurinko lämmittää mukavasti ja edessämme velloo ääretön meri. Veden sävyt vaihtelevat syvänsinisestä houkuttelevan turkoosiin. Aallot pyyhkivät rantaa ja kuohuavat ikään kuin yli äyräidensä. Rannalla on muitakin ihmisiä, muttei kuitenkaan liikaa. Niin lapset kuin aikuisetkin leikkivät aalloissa. Otan sinua kädestä kiinni ja juoksemme yhdessä mereen.

Meri on vielä lämmin, vaikka on jo lokakuu. Edes mennessä ei kirpaise yhtään, vaan vesi on kuin linnunmaitoa – ihan kuin järvivesi keskikesän helteillä rakkaassa kotimaassamme. Sellaisesta ilosta ei tosin viime kesänä saanut nauttia, eikä kai sitä edellisenäkään.

Syöksyt aaltoihin ja minua naurattaa. Voi kuinka rakastinkaan tätä lapsena – olin jo ihan unohtanut. Jaksoin hyppiä aalloissa loputtomasti. Useimmiten vesi kannatteli hyppyä sulavasti, joskus taas aalto taittui juuri kohdalla ja paiskasi sisäänsä. Silloin vietiin pientä tyttöä linkousohjelman läpi, kunnes vesi jälleen heitti pään pintaan ja jalat sai laitettua tukevasti pohjaan. Useimmiten tätä iloa silloin aikanaan oli jakamassa isäni. Nyt hän istuu rannalla kahvilassa vahtimassa lapsenlapsensa, meidän jälkikasvumme unta. Me tanssimme aalloissa vailla huolia.

Tänäänkin suurin osa aalloista on pehmeitä jättiläisiä. Yksi peijakas lyö kuitenkin takaraivooni tiukan jakauksen ja moni täytyy ottaa vastaan kyljellä, sillä läiskähdys on yllättävän voimakas. Sinä haluat syöksyä vyöryvien aaltojen sisään, minusta hauskinta on hypätä aallon matkaan pinnalla. Joskus lapsena minulla oli pieni Snoopy-kumivene, jolla ajelin Kreikan aaltojen harjalla. Veneessä oli paksut reunat, ja kun sen käänsi ympäri, mahtui sen alla hyvin hengittämään. Miten oiva sukellusveneleikki se olikaan! Rannalla olleet kreikkalaiset sedät olivat huolissaan, vanhempani tiesivät temppuni paremmin.

Pitkänkään ajan kuluessa ei tule kylmä. Viihdymme aalloissa pomppien noin tunnin, välissä kipitän kerran rantakahvilaan kurkkaamaan, vieläkö rakas pieni Minireissumies on untenmailla. Unilähetys jatkuu vielä, ja sen myötä myös meidän rellestäminen rantavedessä.

Vesi on minulle se tutuin ja tärkein elementti, vaikka pienen innon kipinän olen myös viime vuosina saanut korkeuksissa leijailuun. Minä – Minireissumiehen lailla vauvauimari, laiturin päässä sukeltelija ja myöhemmin innostunut laitesukeltaja. Kuinka kotoisaksi ja turvalliseksi tunnenkaan oloni täysin veden ympäröimänä. Liikkuminen on helppoa, leijailua suorastaan. Tuttu äänimaailma humisee korvissa ja veden liikkeet paijailevat ihoa. Joskus viihdyn myös pinnalla, erityisesti tällaisissa olosuhteissa, kun vesi tarjoaa puitteet lapsekkaaseen leikkiin parhaassa seurassa.

Tällä kertaa en saa pulloja selkääni ja pääse katselemaan vedenalaista maailmaa niin perinpohjaisesti kuin haluaisin. Edellisestä kerrasta on aikaa – lensin pitkin koralliriuttoja regulaattori suussani juuri ennen kuin ajatus Minireissumiehestä muuttui todellisuudeksi ja ryhdyimme odottamaan pikkuapinaa saapuvaksi perheeseemme. Sen jälkeen lämmin merivesi on ollut kaunis muisto vain ja koko odotusajan voin niin huonosti, että reissuja oli ihan turha miettiä. Nyt Minireissumies on vielä niin kovin pieni, vasta kymmenviikkoinen, ja tarvitsee äitiään varsin tiheästi. Varsinaisten sukellusten aika on siis myöhemmin ja nyt on aika nauttia muuten vaan vedestä…

…ja juuri nyt tämä on hyvä, pieni hetki vain sinulle ja minulle. Meidän omaa aikaa. Samalla tämä tanssi aalloissa tuntuu siltä kuin löytäisi kauan sitten kadotetun ystävän, enkä mitään sen enempää osaa kaivatakaan. Kaikki palaset ovat kohdallaan, kaikki tuntuu täydelliseltä.

34 Comments

  1. Mika / Lähtöportti

    20/12/2015 at 17:19

    Kauniisti kuvailtuja tunnelmia. Ja voin kuvitella, miten hyvää tuollainen tunti tekee vauvaelämän keskellä! Olin muuten lokakuussa 2013 ihan saman rannan aalloissa silloin 3-v. tyttären kanssa ja oli ihan mahtavaa. Iso, kaunis ja melkein autio hiekkaranta, upea paikka.

    Reply
    • Henna

      27/12/2015 at 19:48

      Me jo mietittiin, että jos (vai kun…) joskus vielä Kreetalle palataan, niin hotellin otamme sitten tuon rannan läheisyydestä, oli niin upea 🙂 Ainakin jokunen siellä näytti olevan, mutta ihan eri meininki kuin siellä lähempänä Haniaa turistikaaoksessa.

      Reply
  2. Lotta Watia | Unagidon

    20/12/2015 at 18:24

    Kuulostaa ja näyttää ihanalta! Jotenkin todella vähän tulee matkustettua rantakohteissa, joten tällainen leikkiminen on harvinaista herkkua. Pitäisi kai joku kerta räväyttää ja ottaa kunnon biitsiloma – mahdollisimman valkoisella hiekkarannalla ja turkoosilla merellä 🙂

    Reply
    • Henna

      27/12/2015 at 20:10

      Sellaiseen tarkoitukseen suosittelen ehdottomasti Malediiveja – matkan voi järjestää huomattavasti halvemmalla kuin mitä kuvittelisi. Ja valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä piisaa! 🙂

      Reply
  3. Teea | Curious Feet

    20/12/2015 at 19:22

    Itse palelen merissä ja järvissä yleensä keskellä hellettäkin, mutta merimaisema kyllä hivelee silmää! Aallot rauhoittavat ihanasti ja kävelyretket meren äärellä ovat parasta sellaisissa paikoissa missä sitä pystyy harrastamaan :). Ja sitten kun vesi on tarpeeksi lämmintä, niin kyllähän se leikkiminen siellä on aivan mahtavaa <3. Houkuttelevat kuvat, tekisi terää päivä meren äärellä juuri nyt.

    Reply
    • Henna

      27/12/2015 at 21:17

      Sanopa muuta! Kyllä voisin just nyt pulahtaa tuollaiseen veteen, koskahan taas seuraavan kerran? 🙂 <3

      Reply
  4. Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    22/12/2015 at 09:03

    Ihanaa kerrontaa, josta huokuu onnellisuus. 🙂 Paljon ihania ja hyviä hetkiä ja retkiä Minireissumiehen kanssa myös tulevaan!

    Reply
    • Henna

      27/12/2015 at 21:17

      Kiitos paljon,Virpi! 🙂

      Reply
  5. Tiia/ReiseReise

    22/12/2015 at 11:35

    Kesällä uiminen on kyllä kivaa. Kuulostaa ihanan lämpimältä tuo vesi, aurinkolomissa on parasta uiminen.

    Reply
    • Henna

      27/12/2015 at 21:18

      Se olikin, oikeasti aivan yllättävän lämmintä ja josain syystä, suurimmista aalloista huolimatta, lämpimämpää kuin millään muulla rannalla 🙂

      Reply
  6. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    22/12/2015 at 18:48

    Ihanasti kirjoitettu ♥

    Tunnistan niin itseni tuosta suhteesta veteen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on aaltojen syleilyssä tai pinnan alla tuntunut siltä kuin kotiinsa tulisi. Mahtavaa että saitte pienen hetkenne aaltojen sylissä. Ja eiköhän niitä sukellustuntejakin vielä ehdi kertymään! 🙂

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:45

      Ihan just noin – niinkuin kotiin tulisi! <3 Eiköhän niitä sukellustunteja ennen pitkää kerry, kunhan vähän malttaa odottaa! 🙂

      Reply
  7. Kohteena maailma

    22/12/2015 at 23:37

    Kivasti kirjoitettu, oli tunnetta mukana 🙂 Täytyi heti tarkistaa missä Falasarna tarkalleen sijaitsee ja oikein muistin. Ei siellä käyty, mutta ranta on nähty matkalla Elafonisille. Seuraavalla kerralla tuonne, päätin silloin jo ohi ajaessa.

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:48

      Ehdottomasti seuraavalla kerralla sinne, oli huikea ranta! Kävimme toisena päivänä myös Elafonisilla ja tykkäsin tuosta Falasarnasta enemmän, vaikka Elafonisi onkin tavallaan paratiisimaisempi ja hieno sekin. Ehkä minulla oli liian korkeat odotukset “Euroopan Malediivit” -hehkutuksesta johtuen, sillä ihan oikeat Malediivit nähneenä siihen tasoon on aika vaikea päästä edes lähelle. Falasarna taasen oli hyvin valloittava ihan omana itsenään ja porukkaakin oli aika paljon vähemmän 🙂

      Reply
  8. maailmanaarella

    23/12/2015 at 08:10

    Kauniisti kuvailtuja onnenhetkiä. Vesi on minullekin tärkeä elementti, vaikka sukeltaja en olekaan. Usein jo aaltojen liikkeiden katselu rannasta antaa valtavasti energiaa.

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:49

      Kiitos <3 Totta tuo, pelkästä aaltojen katselusta saa valtavan hyvän mielen!

      Reply
  9. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    23/12/2015 at 12:13

    ihanasti olit vamginnut tunnelman tuossa onnentäyteisessä hetkessä x

    Reply
  10. Laura

    23/12/2015 at 18:43

    Kauniisti kirjoitettu postaus ja kiva tapa viettää se hetki omaa aikaa 🙂 Vesi ei ole ihan mun elementti, pelkään vähän merta ja sen voimaa. Mutta aalloissa on silti hauska joskus leikkiä 🙂

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:52

      Onhan se kaikessa valtavuudessaan vähän pelottavakin, ja erityisesti voimakas! Onneksi noita rantoja, ja sen myötä aaltojakin, on joka lähtöön ja kaikille löytyy sopiva paikka nauttia! 🙂

      Reply
  11. Arja / Haavematkoja

    24/12/2015 at 00:23

    Niistä hetkistä, kun vesi on oikeasti niin lämmintä että siellä tarkenee tunnin tai enemmänkin, nautin minäkin suunnattomasti, koska ne ovat melko harvinaisia. Suomessa järvivedet ovat minun mielestä niin lämpimiä todella harvoin, merivesi ei koskaan, kun olen aikamoinen vilukissa 🙂

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:54

      Jotta merivesi olisi niin lämmintä, tarvitsee yleensä lähteä kauemmas, ja siksi olinkin hyvin yllättynyt, että tuolla tuulisella rannalla lokakuussa oli niin kovin lämmintä vettä. Muilla rannoilla ei ollut yhtä lämmintä. Etelä-Suomessa järvivedet ovat lämmenneet sellaisiksi lilluttavan lämpimiksi viimeksi jo useampi vuosi sitten… ehkäpä ensi kesänä… <3

      Reply
  12. Sanna | Siveltimellä

    25/12/2015 at 21:00

    Vesi on mullekin se rakkain elementti. Varmasti ihania hetkiä tuolla aalloissa teillä ollut!

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:54

      Oli <3 Kiitos kommentista! 🙂

      Reply
  13. Elina | Vaihda vapaalle

    26/12/2015 at 12:26

    Ihana fiilistelypostaus! 🙂 Tykkäsin lapsena kovasti uiskennella aallokkoisessa meressä. On se vieläkin ihan kivaa välillä, mutta vanhemmiten kaipaisin enemmän sellaista turkoosia ja niin tyyntä vettä, että näkee pohjaan asti. 😀

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:59

      No kyllä sun on sitten lähdettävä sinne Malediiveille!! 🙂 Mulle kelpaa edelleen molemmat, ja viime vuosina olen todennut, että sukellusvesinä molemmat voivat olla todella upeita, myös siis nuo voimakkaan aallokkoiset vähän sameammat vedet.

      Reply
  14. Simo Ikävalko

    27/12/2015 at 04:15

    Tää oli justiinsa kiva postaus! Toi mukavasti omat lapsuusmuistot Helsingin saaristosta mieleen.

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 11:59

      Helsingin saaristo onkin maailman paras saaristo! <3 Malediivit tulee sitten hyvänä kakkosena 😀

      Reply
  15. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    27/12/2015 at 11:07

    Kiva fiilistelypostaus 🙂 Olis ihanaa päästä jonnekkin rantalomalle! Toivottavasti meidän helmikuussa syntyvän minireissumiehen kanssa pystyy lähteä vielä ensi vuoden aikana 🙂

    Reply
    • Henna

      28/12/2015 at 12:04

      Toivotaan niin! Luulisi, että viimeistään syksyllä, jos ei keväällä, ja molempina lämpötilat ovat varmasti sopivat vauvan kanssa matkailuun, jos Etelä-Eurooppaan suuntaa 🙂

      Reply
  16. veerabianca

    30/12/2015 at 12:47

    Kirjoitat ihan käsittämättömän kauniisti! 🙂

    Reply
    • Henna

      02/01/2016 at 22:32

      Kiitos kauniista sanoista, Veera! 🙂

      Reply
  17. Anna / Muuttolintu

    23/01/2016 at 08:43

    Tää on kyllä niin ihana. Piti tulla tsekkaamaan tuo paikan nimi, kun suunnitellaan tämän vuoden reissuja ja Kreikka voisi ehkä olla listalla. En oo kuullutkaan ennen!

    Reply
    • Henna

      23/01/2016 at 11:24

      Tämä Falasarna oli aika syrjäinen paikka, mutta tuli kyllä itsellekin mieleen, että voisi joskus ottaa hotellin tuon rannan lähettyviltä ja hyppiä noissa aalloissa vaikka viikon putkeen. Voi kyllä olla, että kesällä on enemmän tungosta.

      Kreeta on ihana, mutta minua kiinnostaisi ehdottomasti myös saarihyppely Kreikassa. Itse en ole sellaista päässyt vielä toteuttamaan, mutta linkkaan tähän kosmetiikkablogi Karkkipäivän postausten joukosta löytyvän helmen (kirjoittaja reissaa Kreikassa todella, todella paljon) – oppaan saarihyppelyyn Kreikassa! http://karkkipaiva.indiedays.com/2015/06/14/opas-kreikan-saarihyppelyyn/ Karkkipäivän arkistoista löytyy myös juttuja vuosittaisista reissuista noille eri saarille.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram