kulkutautiset

Matkustan tietääkseni, miltä tuntuu tuijottaa leijonaa silmästä silmään ja miltä kuulostaa delfiinien iloinen naksuttelu ja hylkeiden haukahtelu veden alla. Matkustan tietääkseni, miltä tuntuu pörrätä helikopterilla Vapaudenpatsaan ympärillä ja miltä näyttävät punaisena hohtavat laavavirrat tulivuoren rinteillä. Matkustan tietääkseni, kuinka kevyesti heilauttaen rukousmyllyt pyörivät buddhalaisen temppelin seinustalla, miten beduiinien iloinen laulu raikaa iltaa myöten kylmenevällä aavikolla ja miten tuivertava tuuli tuoksuu turskalle maailman pohjoisimman meren auetessa edessä.

Koska matkustan, minä tiedän kaiken tämän. Minä olen tuntenut kaiken tämän.

Hwange – Zimbabwe

Minä tiedän myös, miltä tuntuu kirahvin märkä suukko, Himalajan kylien välille rakennettujen tuhansien portaiden jättämä polte reisilihaksissa ja lämpimän Niilin pärskeet kasvoilla lautan viilettäessä pitkin koskia kuin vuoristorataa. Näitä kokemuksia en varmasti unohda koskaan, sillä kannan niitä muistoja kuin kalleimpia aarteitani. Nuo kaikki rakkaat aarteet, ja lukemattomat muut muistot, minulla on jo tallessa. Kuitenkin haluan vielä enemmän, kerta toisensa jälkeen.

Port St. Johns – Etelä-Afrikka

Maailma ei kulkemalla lopu kesken, ja näitä kokemuksia – hetkiä jolloin todella tuntee elävänsä, janoan lisää ja lisää. Jos levottomalle sielulle olisi oma diagnoosikoodinsa, sellainen varmaankin koristaisi sairaskertomustani. Jos on levoton, pitää mennä, sanoi isäni joskus. Ja minähän menen, mutta tulen takaisinkin. En minä täältä kokonaan kaipaa pois, vaan nautin arjestani Suomessa, tunnen kuuluvani tänne. Ihmisillä on erilaisia tapoja purkaa sitä samaista levottomuutta, joka niin monessa meissä asuu. Minä kaipaan aina uutta sen hyvän arkeni keskellä. Haluan nähdä, kokea, tuntea, oppia, tutustua, haistaa ja maistaa… Vaikka arkeenikin kuuluu rakkaita asioita ja ihania hetkiä, matkustaminen on tähän mennessä osoittautunut parhaaksi tavaksi pitää levottomuus kurissa. Minä haluan sukeltaa merten syvyyksiin ja juosta alas vuoren rinnettä hypätäkseni reunalta varjo selässäni.

Wadi Rumin autiomaa – Jordania

Ei matkailu toki ole pelkkää onnea täynnä, vaan maailmalla saa tuntea koko tunteiden kirjon. Mieliala ja tunteet heittelevät laidasta laitaan usein vinhaakin vauhtia, ja tämä taitaa olla osa sitä, joka matkailussa koukuttaa. Blogin entinen nimi ja minulle edelleen tärkeä lainaus Benjamin Disraelilta: “Suurin onni on tuntea olevansa olemassa”, kuvaa tätä olotilaa täydellisesti. Jokainen hetki maailmalla ei ole helppo eikä onnellinen, mutta vaikka istuisit malawilaisessa bussissa jalat paikallisen lapsen pissassa ja pitelisit korviasi, koska vieressäsi huutavan sanaa julistavan miehen ääni porautuisi kalloosi hyvin läpitunkevasti, olisit täynnä elämää. Ehkä myös hieman raivoa ja koti-ikävää, mutta ainakin elämää! Ja se vasta onnea onkin.

Bazaruton saaristo – Mosambik

Toiset jättävät sydämensä jonnekin, omani on pieninä palasina pitkin maailmaa. Ihana Laura Let’s Go -blogin Laura haastoi minut pohtimaan, miksi matkustan. Jouduin tätä tovin pyörittelemään, koska matkustaminen on elämässäni lähes automaatio, sillä jo varhaislapsuudestani saakka perheeni on poistunut Suomen rajojen ulkopuolelle useita kertoja vuodessa. Teini-ikäisenä ulkomailla käydyt kielikurssit ja muut vastaavat reissut toimivat porttina itsenäiselle matkustamiselle, johon pääsin ihan kunnolla käsiksi varhaisaikuisuudessa parin kolmen vuoden kuivakauden jälkeen. Nykyisiin parikymppisiin verrattuna, jotka ovat jo kertaalleen kiertäneet pallon ominpäin, oma reppureissu-urani alkoi hitaasti ja varovaisesti. Ei minusta olisi missään nimessä ollut suoraan lukion jälkeen tekemään samaa kuin vaikkapa Tuntemattomaan ja takaisin -blogin Laura, joka lähti lukion jälkeen seitsemän kuukauden maailmanympärimatkalle – yksin. Minä keräsin aikani vauhtia ja jonkinlaista reissuitsetuntoa lyhyempien (ja ehkäpä myös perinteisempien) reissujen kautta, luottoa siihen, että pärjään. Vauhti kuitenkin kiihtyi, jossain kohden eksponentiaalisesti, ja kulminoitui seitsemän kuukauden mittaiseen häämatkaan, joka päättyi päivälleen kaksi vuotta sitten.

Okavangon suistoalue – Botswana

Paluupäivän vuosipäivän johdosta haluan tänään myös hieman muistella tuota matkaa. Kuten muutkin pitkämatkalaiset, päädyimme suunnitteluvaiheessa pohtimaan, mihin haluaisimme mennä, mitä haluaisimme nähdä ja tehdä. Ainakin suomalaisista matkablogeista piirtyy tietynlainen tuttu kaava, jonka mukaan suurin osa etenee. Näin mekin aluksi suunnittelimme… ensin Aasiaan, sitten Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, sieltä jonnekin Tyynenmeren saarelle ja sitten joko Etelä- tai Pohjois-Amerikkaan. Lopulta kuitenkin suunnitelmat saivat täysin uuden ilmeen, sillä Afrikka rummutti rumpujaan ja huusi kutsuhuutoaan niin kovaa, että takaraivossa melkein jyskytti, ja sinne oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Lähdimme matkaan ilman paluulippua. Alunperin olimme ajatelleet reissaavamme vuoden ajan, mutta jo suunnitelmia muutettaessa totesimme, ettei siihen tulisi muutosten myötä olemaan varaa, ja lopullinen pituus olikin noin seitsemän kuukautta. Noin puolikas matkasta oli suunniteltuna ja loput sovelsimme matkan varrella. Alustava tarkoitus oli päätyä Afrikan jälkeen Himalajalle. Näin teimmekin, ja lopuksi vielä vedimme ässän hihasta ja rentouduimme Malediiveilla. Lopullisiksi kohteiksi matkareitillemme päätyivät Arabiemiraatit, Jordania, Uganda, Ruanda, Malawi, Mosambik, Etelä-Afrikka, Swasimaa, Namibia, Botswana, Zimbabwe, Intia, Nepal, Bhutan ja Malediivit.

Port St. Johns – Etelä-Afrikka

Voi pojat, mikä matka se olikaan! Me emme sen seitsemän kuukauden aikana juuri paikoillamme pysyneet, sillä halu oli niin kova nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Melkoinen matkaväsymyshän siitä seurasi ja 7 kk maailmalla riitti hyvin. En silti toivoisi, että olisimme ottaneet rauhallisemmin, sillä reissu oli täyttä ilotulitusta – toinen toistaan upeampia maisemia, aavikoita ja viidakkoa, kuhisevia suurkaupunkeja, jylhää rannikkoa… kymmeniä päiviä safarilla pitkin Afrikan luonnonpuistoja, monen monta upeaa sukelluskohdetta, vuoristopolkuja Himalajalla, ilmailua monin eri tavoin, kohisevia koskia ja uusia ystäviä.

Taj Mahal, Agra – Intia

Matkan jälkeen kirjoitin: “Takana on lähes seitsemän kuukautta ja viisitoista maata… oli ihmeellisiä paikkoja, oli uusia ystäviä ja vanhoja tuttuja. Oli ihania eläinystäviä, varsinaisia sydänvarkaita. Oli adrenaliinitasoja nostavia kokemuksia sekä outoja kulttuureja, joiden ajatuksesta saimme kiinni ehkä taas sentin verran paremmin. Oli tunteiden vuoristorataa – rakkautta maailmaa ja toisiamme kohtaan, oli koti-ikävää ja harmitusta. 208 päivää täyttä elämää, välillä innosta puhkuen ja välillä vatsataudin kourissa kiereskellen. Toteutimme unelmamme, ja se oli kaiken sen suunnittelun ja odotuksen arvoista. Nyt nämä upeat seitsemän kuukautta ovat takana ja niistä meillä kerättynä yhteiset muistot. Tästä on hyvä jatkaa elämässä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja, sillä niitä tulee riittämään!  Enää ei voi sanoa muuta kuin, että tässä se nyt oli, meidän häämatkamme ja elämän upein kokemus. Hetkeäkään en antaisi pois, mitään en siitä muuttaisi.”

Mt. Everest – Nepal/Tiibet

Vähään aikaan tuon matkan jälkeen ei tehnyt mieli pois Suomesta – riitti koti ja ystävät, ja ne omat kuviot, joita matkalla oli ollut niin ikävä. Vaan ennemmin kuin myöhemmin alkoi taas maa poltella jalkojen alla ja maailmalle lähdettiin, joskin toistaiseksi vähän normaalimman mittaisten reissujen merkeissä. Kaksi vuotta on nyt kulunut siitä, kun tuo unelma, josta niin pitkään haaveilimme ja jota antaumuksella suunnittelimme, sekä seitsemän kuukauden ajan elimme nykyhetkessä, muuttui muistoiksi ja menneisyydeksi. Yllättävän nopeasti arki Suomessa otti valtaansa ja kahdessa vuodessa on tapahtunut vaikka mitä, elämä on mullistunut monellakin tapaa. Myös ajatus siitä, että josko taas joskus tulevaisuudessa lähtisimme maailman ääriin pidemmän kaavan mukaan, on hieman nostanut päätään.

Sadat suunnitelmat, ja varmaankin tuhannet googlailuun käytetyt tunnit. Innosta ja onnesta pakahtuminen, kun jälleen yhdet lennot kolahtavat sähköpostiin. Helsinki-Vantaan tuttu ja turvallinen puulattia, joka tuntuu jalkojen alla samaan aikaan kovalta ja pehmeältä. Nousu ja lasku. Uudet maisemat, jotka vilistävät bussin/junan/taksin ikkunasta. Kaikki se, joka perillä odottaa. Elämykset. Ihmiset. Kaikki uusi ja erilainen, kaikki samanlainen. Iloinen kotiinpaluu, omat puhtaat lakanat. Elämä – maailmalla ja täällä – kaikkialla.

Rishikesh – Intia

Siksi matkustan.

Kiitos Lauralle ajatuksia herättävästä haasteesta! Kaikki postauksen kuvat ovat häämatkaltamme ♥

63 Comments

  1. Elina | Vaihda vapaalle

    09/11/2015 at 21:25

    Voi miten mahtava kuvaus teidän häämatkan huippuhetkistä! Ja niin tuttua, ettei matkalla aina ole pelkästään upeeta ja mahtavaa. 😀 Välillä sitä tosiaan tuntee tunkeneensa itsensä ties mihin soppaan, mutta ainakin sitä elää täysillä. Yleensä jostain syystä myös juuri ne hetkelliset epätoivon hetket ovat niitä, jotka muistaa myöhemmin ja eiköhän niistä selviäminen vahvista ihmistä. Tuo teidän Afrikan osuus on ollut kyllä rohkea!

    Tunnistin muuten heti samantien mistä tuo ensimmäinen norsukuva on otettu 😀 Tuttu paikka. Me ei kylläkään yövytty siellä Ivory Lodgessa, käytiin vaan kääntymässä siinä pihalla ja katsomassa yksi “mökki”. Khulu Ivory, jossa yövyttiin on siinä ihan lähellä ja on tuon Ivoryn uuden karhea sisarlodge.

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 15:26

      Kiitos Elina! <3 Mä voin niin kuvitella, että tekään ette todellakaan vedä sen helpoimman kautta, mutta se, että siitä selviää ja myös ehdottomasti se, mitä sillä yleensä saavuttaa, on kaiken sen vaivan ja ahdingon arvoista!

      Mä kävinkin kommentoimassa sinne sun joku aika sitten Zimbabwesta julkaisemaan postaukseen, että tuollahan mekin oltiin! Hetki tosin meni ennen kuin tajusin, kun niitä sun kuvia tuijottelin. Ja mehän siis yövyttiin teltassa siinä leirintäalueen puolella, mutta oli ihan vieressä ja päästiin myös käyttämään sitä norsujentiirailumajaa, joka oli täyttä parhautta! 🙂

      Reply
  2. Laura R. / Laura let's go -matkablogi

    10/11/2015 at 09:11

    Huh huh. Tässä aamukahvin ääressä, kynttilänvalossa luettuna tämä postaus oli vähän kuin joku spirituaalinen elämys. Jos oli ylle kommentoineen Elinan postaus upeaa luettavaa, niin kyllä oli tämäkin! Kirjoittaisitpa joskus ihan oikean matkakirjan. Täällä olisi ainakin yksi innokas lukija, ja vahva veikkaukseni on, etten jäisi ainoaksi! Kiitos Henna, upea vastine haasteeseen <3 <3 <3

    Reply
    • Henna

      10/11/2015 at 15:30

      Voi Laura, tässähän aivan punastuu <3 Kiitos kauniista sanoista ja inspiroivasta haasteesta! Kiva, että se on ottanut näin hyvin tuulta alleen matkablogeissa, ja miksipä ei olisi, niin hyvä aihe, jota kuitenkin harvemmin pysähtyy ajattelemaan.

      Reply
  3. Kohteena maailma

    15/11/2015 at 14:45

    Tosi hyvin kerrottu, miksi matkustan! Voisin pitkälti kyllä itse sanoa oman syyni matkustamiseen samasta syystä, halua ja kokea nähdä maailmaa 🙂 Suomessa on hyvä asua, kiva on tulla aina reissuilta kotiin takaisin. “Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille”. -Adolf Ehrnrooth

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 00:41

      Kiitos! Tuo on aivan erinomainen quote, totta joka sana 🙂

      Reply
  4. Jenna / With huge passion for life

    15/11/2015 at 16:03

    Tää on niin timanttinen teksti! Matkustaminen on juuri kaikkea sitä, mitä kuvailit. Yksi matkustamisen hyvä puoli on myös kotiinpaluu. On ihanaa, että on koti, jossa haaveilla ja suunnitella reissuja sekä paikka, johon aina palaa kokemuksia rikkaampana. Olen miettinyt usein, miten pitkän reissun haluaisin tehdä. Tuollainen 7 kuukautta maksimissaan kuulostaisi omaan korvaan aika maksimilta.

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 00:45

      Kiitos kauniista sanoista, Jenna! <3 Kotia todella arvostaa aina matkojen jälkeen, erityisesti pitkien. Tuo 7 kk oli kyllä aika maksimi, erityisesti kun meillä tahti oli kova ja paikkaa vaihdettiin keskimäärin 2-3 päivän jälkeen. Pisimmillään olimme yhdessä paikassa noin viikon, äkkiseltään muisteltuna kolme kertaa reissun aikana ja kerran olimme kaksi viikkoa sillä tavoin paikoillaan, että käytimme yhtä kaupunkia ns. tukikohtana ympäröivällä alueella reissaamiseen, mutta tällöinkin yövyimme välillä muualla. Eli väsymys siinä tuli, mutta toisaalta en näin jälkikäteen ajatellen tiedä, mitä jättäisin pois, joten se oli hyvä juuri noin. Mutta reissuilla tuntuu olevan taipumus olla sopivan mittaisia juuri sen pituisina kuin ovat 🙂 Olen kuitenkin ajatellut, että seuraava pidempi reissu voisi olla vaikkapa 2-3 kk, se tuntuisi tällä hetkellä sopivalta.

      Reply
  5. Ansku BCN

    15/11/2015 at 16:41

    Kauniisti kirjoitettu! Olen monesti miettinyt, minkälaista elämämme olisi, jos asuisin Suomessa, synnyinmaassani. Matkustaisinko eri tavalla? Olisiko syyt matkusteluun erilaiset? Kaipaisinko nimenomaan aurinkoon vai mihin? Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin löydän kotikulmiltani uutta ja erilaista joka päivä ja silti kaipaan reissuun ja johonkin uuteen. Mitähän se matkakuume olisi synnyinmaassa? Vaikea sanoa.

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 00:53

      Kiitos! Tuo onkin mielenkiintoinen pohdinta. Te olette ilmeisesti olleet jo aika pitkään pois. Ihan varmasti nuo sääolosuhteet vaikuttavat reissumieltymyksiin, vaikka onhan täällä Suomenkin matkabloggaajien joukossa niitä, jotka aina vaan haikaavat niihin jäisempiin kohteisiin. Suurin osa suomalaisista kai sinne aurinkoon kuitenkin suuntaa. Itse kaipaan pidemmälle suuntautuvilta reissuilta hyviä sukellusvesiä, se on se juttu. Suomessa en juurikaan sukella. Tuo pitkä reissu olikin siitä erilainen, että tuntui kerrankin olevan aikaa myös nähdä niitä paikkoja, joissa ei pääse sukeltamaan. Eikä myöskään joka paikassa tarvinnut olla lämmin. Kolusimmekin monia sellaisia paikkoja, jotka kiinnostivat, mutta joihin emme välttämättä olisi lähteneet vuoden ainoalle parin viikon lomalle. Toki nyt, kun olemme niissä paikoissa käyneet, ja ihastuneet, voisin hyvin kuvitella suuntaavani niihin tai vastaaviin lyhyelläkin lomalla. Tai ehkä sittenkin taas lämpimiin vesiin sukeltamaan 😛

      Reply
  6. Stacy

    15/11/2015 at 17:04

    Sinulla on viisas isä. Minun taas sanoi, että “ken reissuun lähtee, reissun kestäköön!”. Sen hän oli oppinut omalta isältään, joka etsi olympiavuonna Helsingistä halpaa majoitusta. Omissa reissuissani on ollut kestämistä, se on se hintalappu, jonka joutuu maailmannälästä maksamaan.

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 00:55

      Kiitos kommentista, Stacy! Viisaita sanoja ovat nuokin. Ja kyllä niissä reissuissa, varsinkin noissa pidemmissä, on aika paljonkin sitä kestämistä. Monet kuvittelevat, että nuo pitkätkin reissut ovat pelkkää lomailua, mutta kyllä siitä puuhasta on välillä loma kaukana, se on varma se.

      Reply
  7. Laura

    15/11/2015 at 21:15

    Helikopterilento Vapaudenpatsaan ympärillä kuulostaa huikealta elämykseltä niin kuin niin moni muukin kuvailemasi kokemus. “Jos on levoton, pitää mennä”– tästä tykkään ja allekirjoitan, jonkilainen levottomuus mussakin asuu eikä näytä laantumisen merkkejä.

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 01:00

      No se oli aika kivaa, eikä mitään ihan järjettömän hintaistakaan, eli sinne vaan lentelemään, jos joskus Nykiin suuntaat 🙂 Kyllä se vaan niin on, että levotonta tie vie… tekisipä mieli tuonne Nykiinkin uudelleen, oli niin hieno paikka!

      Reply
  8. salaine

    15/11/2015 at 22:39

    kiva juttu

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 00:46

      kiitos

      Reply
      • salaine

        22/11/2015 at 18:17

        Lisään nyt vielä vähän, kun tänään uudelleen tutkailtuani voin todeta, että kyllä olisi onni saada kokea samoja asioita kuin te olette kokeneet. Toivottavasti myös te olette tästä kiitollisia! Monia upeita elämyksiä ja kokemuksia matkan varrella, juuri siksi siis matkustamme toteuttaaksemme unelmiamme. Tämän vuoksi aiemmin mykistyneenä vastasin vain, että kiva juttu

        Reply
      • Henna

        24/11/2015 at 22:03

        Kyllä me osaamme olla kiitollisia kaikesta tästä! Suomessa lähes kaikilla on mahdollisuus matkustaa, ainakin valintoja tekemällä ja järjestämällä prioriteettejaan. Kuitenkin me sillä tavoin hyväosaiset olemme todella pieni vähemmistö maailmassa.

        Reply
  9. Anna Koskela

    16/11/2015 at 08:37

    Enemmän kuin jo menneiden matkojen taika, on kiehtovampi ajatus siitä, että jokaikinen päivä nousee uusi aamu ympäri maapallon. Alkaa päivä, joka on aina erilainen ja ainutlaatuinen. 365 päivää vuodessa meillä on mahdollisuus kokea aina jotain uutta.

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 01:02

      No näin on, ehdottomasti. Menneiden matkojen taialla näitä matkablogeja kuitenkin taidetaan kirjoittaa, ellei satu olemaan niin onnekas, että on niin jatkuvasti reissussa, että postauksia voi ladata linjoille lähes reaaliajassa.

      Reply
  10. Mia / Elämää ja Matkoja

    16/11/2015 at 09:45

    Sydämen palo matkustamiseen huokuu kirjoituksestasi!
    Miten hyvin pitääkään paikkansa sanonta “Matkustaminen on ainut asia, jonka voit ostaa, joka tekee sinut rikkaammaksi” – sen parempaa pääomasijoitusta ei voi tehdä!

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 01:04

      Hieno sanonta ja niin totta. Kuinka monesti olenkaan miettinyt, että esim. kotiin tarvitsisi ostaa sitä ja tätä, mutta aina ne rahat tulee käytettyä reissuun… ja niin sitä sitten vuosi toisensa jälkeen nukutaan sängyllä, joka olisi pitänyt vaihtaa jo piiiitkän aikaa sitten ja sitä rataa vähän kaiken kanssa 😀

      Reply
      • Tanja

        25/11/2015 at 03:37

        Mä niin allekirjoitan sekä Mian “Matkustaminen on ainut asia, jonka voit ostaa, joka tekee sinut rikkaammaksi” – sen parempaa pääomasijoitusta ei voi tehdä” -kommentin että Henna Sun vanhassa sängyssä nukkumisen.
        Uunini on ollut jo muutaman vuoden hieman vuotava ja säätämistä vaativa. Kuitenkin aina kun alan harkitsemaan uuden ostoa, mietin että samalla rahalla saisi lennot vaikka Barcelonaan ja kaupanpäälle vielä kivan ravintolaillan 🙂
        Kiitos, Sulla on mukaansatempaava tapa kirjoittaa. Täytyypä tutustua muihinkin postauksiisi.

        Reply
      • Henna

        03/12/2015 at 23:09

        No sepä se! Aina saa samalla rahalla jonkun reissun, joka kutkuttaa paljon paljon enemmän kuin ne uudet kalusteet tai vaatteet tai tai… lista on loputon 🙂 Kiitos kivasta kommentista Tanja!

        Reply
  11. Tiia/ReiseReise

    16/11/2015 at 12:15

    Hieno teksti ja niin paljon olette saaneet jo kokea. Totta on, ettei se levottomuus koskaan häviä vaan aina löytää uusia kohteita. 🙂

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 01:05

      Kiitos! Aina löytyy uusia kohteita, ja jos ne joskus loppuvat kesken (joka ei tule tietenkään tapahtumaan) niin on sata ja tuhat paikkaa, joihin tekisi mieli palata aina uudelleen ja uudelleen 🙂

      Reply
  12. pschildt

    16/11/2015 at 14:48

    Näinä aikoina, viikonlopun tapahtumien jälkeen, soisi kyllä oikeastaan, että ihmiset voisivat matkustaa vielä enemmän ja oppia vielä enemmän toisistaan ja sitä kautta elää paremmin sovussa.

    Reply
    • Henna

      17/11/2015 at 01:10

      Sanos muuta, Pirkko! Mietin tuota ihan samaa, että itselle ne kaukaisempienkin paikkojen tragediat, jotka niin usein mediassa ohitetaan vähän olan kohautuksella ja pienen pienillä uutisoinneilla muun virran joukossa, tuntuvat usein läheisiltä. Se on varmasti se, kun on niitä paikkoja itse nähnyt, tai ainakin niiden naapuripaikkoja, ja nähnyt sen, että ihan tavalliset tätä maapalloa joka puolella asuttavat. Onhan inhimmillistä, että vieras tuntuu vieraalta, ja on helpompi samaistua, kun on nähnyt itse. Olisikohan siinä parannus rasismiin – menolippu taskuun 🙂

      Reply
  13. Annika | travelloverblogi

    17/11/2015 at 21:11

    Katson niin kateellisena, silleen hyvällä tavalla, häämatkakuvianne. Pitäisi päästä pidemmäksi aikaa Afrikkaan. Viikon pätkät eivät ole riittäneet maanosan haltuun saamiseen kuin vain liian vähän. Mutta juu, matkanne on varmasti ollut ihana, ja siksipä ihmisen kannattaa matkustaa. Minä matkustan, koska se tekee minut onnelliseksi.

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:28

      Mekin olimme tuota ennen käyneet Afrikassa vain lyhyillä matkoilla ja toihan tuo 3 kk kuljeksiminen ihan erilaisia ulottuvuuksia esiin. Kaikki niistä eivät tietenkään olleet niin kovin mieluisia, mutta sitähän se on reissatessa tuolla ei niin kehittyneissä maissa, elämän nurjienkin puolien kohtaamista. Afrikka on kuitenkin mieletön, sinne jäi aika montakin palasta sydämestä. Ja kyllä – tuo on hyvin tiivistetty, matkustan, koska se tekee minut onnelliseksi.

      Reply
  14. Mika / Lähtöportti

    18/11/2015 at 13:15

    Olipas hyvin kirjoitettu rakkaudentunnustus matkustamiselle! Maailma ei todellakaan kulkemalla lopu. Meillä on kaikilla omat muistomme ja kokemuksemme, joita täytyy saada lisää. Aivan mahtava tuo teidän häämatka!

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:29

      Kiitos! Lisää on todellakin saatava, seikkailut eivät tästä maailmasta lopu kesken! 🙂

      Reply
  15. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    18/11/2015 at 19:19

    Aivan ihana ja inspiroiva postaus! 🙂 Harvemmin jaksan näin pitkiä sepustuksia lukea, mutta nyt luin mielenkiinnolla alusta loppuun. Tälläistä eläväistä ja hyvin kirjoitettua tekstiä on aina ilo lukea – puhumattakaan siitä, että tekstin aihe on itsellekin niin lähellä sydäntä. Tekee heti mieli alkaa googlailla lentoja!

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:30

      Kiitos! Minunkin korvaani kantautuu jatkuvasti pieni huutelu Momondon suunnalta, mutta hetken joutuu taas odottamaan, ennen kuin seuraavat lentoliput voi poistaa markkinoilta 🙂

      Reply
  16. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    18/11/2015 at 19:53

    Ah, tämä oli kerrassaan kaunista. Runollista ja herkkää <3

    Niin paljon tunteita mihin voi samaistua, tunneskaalan molemmista ääripäistä 😀 Jatketaan matkustelua edelleen, ei ole maailma valmis vielä!

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:31

      Kiitos <3 Tuskin siitä valmista tuleekaan, joten voimme matkustaa hamaan ikuisuuteen asti 😀

      Reply
  17. Sanna I Siveltimellä

    18/11/2015 at 22:02

    Huikea häämatka teillä on kyllä ollut! Ja kivasti kirjoitettu muutenkin tämä postaus. Itsekin viime viikolla istuin aiheen äärelle ja tein siitä postauksen.

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:32

      Huikea oli, todellakin! 🙂 Minäpä taisin käydä sen sinun postauksen lukemassakin, en vaan tullut jättäneeksi puumerkkiä.

      Reply
  18. lena / london and beyond

    19/11/2015 at 11:01

    Nää on just niitä juttuja joita haluan matkablogeista lukea. Mulla on tää postaus muhimassa pääkopassa, tai oikeastaan jopa blogin luonnoskansiossa odottamassa. Yritän saada siitä vielä enemmän omannäköiseni ja kerätä ajatuksia. Mä aina ennen olin sitä mieltä että jee, reppu selkään ja maailmalle, enkä koskaan palaa…. 😀 Nykyään sitä on sitten sitä mieltä, että reissuun vaan, mutta muutama kuukausi on se maksimi. TÄmä jatkuva muuttaminen on tehnyt sen, että uusiin paikkoihin turtuu helposti ja on ihan kiva olla vaan kotona joskus. Sama lienee pidemmillä reissuilla.

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:34

      Kyllä se turtuminen tosiaan jossain vaiheessa tulee väkisinkin, vaikka sitten onneksi aina joku onnistuu päräyttämään niin, että on ihan intopiukeana kaikesta kyllästymisestä huolimatta. Odottelen mielenkiinnolla postaustasi 🙂 Minäkin tätä haudoin monen päivän ajan, jotta sain siitä viilattua omannäköiseni.

      Reply
  19. sinipilvi

    19/11/2015 at 11:12

    Tätä on hyvä pohtia! Itse huomaan kyllä, että kun jokin asia ahdistaa, alan heti katsella lentoja. Syy voi olla myös lähtöpäässä.

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 21:34

      Monilla varmaan on, itse tykkään aina palata kotiinkin 🙂 Mutta aina ne lentoliput tuntuvat polttelevan…

      Reply
  20. maailmanaarella

    19/11/2015 at 12:26

    Voi miten kauniisti kirjoitettu teksti! Ihan helmi! Ja niin upea häämatka teillä ollut! Sitä on varmasti ihana muistella piemässä marraskuussa!

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 22:01

      Kiitos! Sitä on tosiaan kiva muistella, oikeastaan milloin vaan 😀 Ja melkeinpä päivittäin se on edelleen mielessä, vaikka aikaa paluusta on jo kaksi vuotta. Ihan eri tavalla kuin sen jälkeen tehdyt reissut, sillä se toki oli aika mullistava kokemus.

      Reply
  21. AnnKat

    20/11/2015 at 09:31

    Ihana teksti ja niin kauniisti kirjoitettu. 🙂

    Reply
  22. Lotta Watia | Unagidon

    20/11/2015 at 11:20

    Ihana kirjoitus! Tuo seitsemän kuukauden matka on ollut varmasti unohtumaton – varsinkin, kun sen on saanut jakaa rakkaan kanssa. Tuore avioliitto on pistetty myös kerralla testiin. 😉 Ihanaa, upeeta! 🙂

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 22:07

      Hehe, testi läpäisty ja taidettiin papukaijamerkkikin ansaita hyvästä suorituksesta 🙂 Oli todella unohtumaton ja ihana matka <3

      Reply
  23. Meidän matkassa

    20/11/2015 at 13:48

    Kauniisti kirjoitettu. Matkustaminen on parasta, mitä rahalla voi saada. Muistot ja kokemukset säilyy mielessä ikuisesti. 🙂

    Reply
    • Henna

      21/11/2015 at 22:09

      Todellakin, ihan täyttä asiaa! Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta voi ostaa matkoja 😀 Se on ehdottomasti parasta, mihin voi säästönsä sijoittaa!

      Reply
  24. Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar

    22/11/2015 at 11:40

    Niin kauniisti kirjoitettu vastaus haasteeseen, johon itsekin juuri vastasin. Upeita kokemuksia ja täyttä elämää! Hienoja kuvia ja ikimuistoisia hetkiä, joita muistellessa sekä fiilistellessä jaksaa varmasti läpi kaiken pimeyden ja harmauden. <3

    Reply
    • Henna

      24/11/2015 at 22:04

      Kiitos! Upea oli sinunkin tekstisi 🙂 Kyllähän sitä näiden muistojen avulla jaksaa, ja toki myös uusia reissuja suunnitellen! <3

      Reply
  25. Anna

    24/11/2015 at 01:30

    Huhhuh, mikä häämatka! Sitä varmasti muistelee koko loppuelämän. Kokemuksien kerääminen on niin paljon arvokkaampaa kuin materian. Ja kaverit kutsui meidän kuukauden häämatkaa pitkäksi… Me haaveillaan myös tosi pitkästä matkasta heti kun tilanne sallii. Mies on jo nähnyt Itä-Afrikan mutta miulla se on vielä näkemättä. Aikamoinen kuume tulee sinne lähteä kun näitä juttuja lukee!

    Reply
    • Henna

      24/11/2015 at 22:24

      Hehee, hieman pitkäksi meidän häämatka tosiaan venähti… 😀 Itä-Afrikka on ihan mieletön, mutta niin on eteläinenkin! Safareilla riittää aina uutta nähtävää, vaikka niitä puistoja olisi kolunnut kuinka paljon. Me vietimme tuolla reissulla niin paljon aikaa eri puistoissa, että lopulta yhden päivän aikana näki enää ehkä yhden tai kaksi uutta juttua. Ei siis välttämättä uusia eläimiä, mutta uusia temppuja ja touhuja 🙂 Kylläpä tekisi taas mieli safarille, kun on taas ollut pari vuotta taukoa!

      Reply
  26. Tanja

    25/11/2015 at 03:46

    Kirjoitat erittäin mukaansatempaavasti ja kauniisti. Täytyy lukea muitakin postauksiasi 🙂

    Reply
    • Henna

      04/12/2015 at 00:00

      Kiitos <3 Pienenä projektina on ollut metsästää pohjaa, jossa arkisto olisi käyttäjäystävällisempi, mutta hitaasti etenevät nämä äitiyslomalaisen puuhat 🙂

      Reply
  27. Teea | Curious Feet

    02/12/2015 at 02:14

    Jo oli kauniisti kirjoitettu! Sillä lailla, että alkoi taas maa polttaa jalkojen alla pidempään reissuun :). On teillä ollut melkoinen häämatka, tuota kelpaa muistella koko loppuelämän.

    Reply
    • Henna

      03/12/2015 at 23:11

      Kiitos <3 Pitkät reissut ovat niin erilaisia lyhyisiin verrattuna, silloin todella kokee sen koko tunteiden kirjon, toisin kuin ainakin peruslomilla, jotka useimmiten keskittyvät pelkkään nauttimiseen, tai ainakin siihen pyrkivät. Ja pitkillä reissuilla ehtii nähdäkin niiin paljon enemmän, kun ei tarvitse käydä välissä kotona 🙂 Kyllä se vaan on meilläkin ollut se elämän paras matka ja yksi mullistavimmista kokemuksista muutenkin! Kutkuttelisi kyllä minuakin taas hypätä reissuun vähän pidemmäksi aikaa.

      Reply
  28. Pinja

    23/09/2016 at 18:45

    Aivan mahtava kirjoitus! Itse olen lukion toisella nyt enkä millään tahtoisi pysyä Suomessa! Itseasiassa kirjoitan tällä hetkellä puhetta aiheesta Matkailu avartaa, mikä sai minut törmäämään blogiisi ja tähän postaukseen 🙂 Vaikka olenkin päässyt käymään ulkomailla useammin kuin monet muut, into vain lisii ja lisii. Tämä postaus inspiroi minua vain lisää ja tekisi mieli alkaa suunnitella ensi kesäksi matkaa.. Kohta on pakko päästä ulkomaille!

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 20:48

      Ihana Pinja, kiitos! 🙂 Hauskaa, että päädyit tähän postaukseen ja jätit vielä puumerkkisi! Tuo into matkustamiseen ei taida vuosien myötä laantua, mutta upeita kokemuksia se tuo mukanaan, kun maailman kutsuun vastaa. Tsemppiä puheen tekemiseen ja mahtavia matkoja tulevaisuudessa! ♥

      Reply
  29. Sandra

    25/10/2017 at 17:45

    Vau, olipa kauniisti kirjoitettu postaus, kuin runo. Erittäin ihana lukukokemus loistavien kuvien säestämänä.

    Juuri siksi minäkin matkustan. Elääkseni, tunteakseni olevani elossa. Siksi etten lukisi vain kirjoista ja katselisi televisiosta, vaan kokisin asiat aidosti ilman välikappaleita.

    Seuraavia matkoja odotellessa 🙂

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 21:10

      Kiitos Sandra! 🙂 Se on se kaiken suola, kokemukset, niitä varten jaksaa arkea tarpoa! Seuraavia matkoja odotellessa tosiaan… onneksi ne tulevat ihan pian! 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram