kulkutautiset

#MinunKaupunkini – Helsinki

Sain jo kesäkuun lopulla Muuttolintu-blogin Annalta haasteen kirjoittaa kotikaupungistani. Anna itse kirjoitti kotikaupungistaan Melbournesta, ja teksti olikin aivan valloittava kuvaus tuosta ilmeisen veikeästä australialaisesta kaupungista. Lähtökohtani postauksen kirjoittamiseen ovat erilaiset kuin muilla Annan haastamilla, sillä kirjoitan kaupungista, jossa olen syntynyt, kasvanut ja aina asunut – lukuunottamatta pientä pätkää, jonka vietin Englannissa.

Minun kaupunkini on Helsinki. Minun on vaikea kuvitella, miltä Helsinki näyttää ensikertalaisen tai harvoin vierailevan silmin. Helsinki on minulle rakas – se on kotini. En osaa kuvailla sitä objektiivisesti.  Siispä vastaan haasteeseen kertomalla nimenomaan, minkälainen on minun Helsinkini, enkä edes yritä arvailla, millaisena se näyttäytyy muille.

Helsinki on suuri ja Helsinki on pieni. Suomen mittakaavassa pääkaupunki on tosiaan iso, täällä asuu 10% koko Suomen väestöstä, ja koko metropolialueella reilusti yli miljoona. Olen usein kuullut muualla Suomessa asuvien kauhistelevan sen ihmispaljoutta ja kiireistä tunnelmaa. Toisaalta maailmalla paljon reissanneena ja lukuisia suurkaupunkeja kolunneena tiedän sen olevan maailman mittakaavassa mukava pikkukaupunki, jonka väenpaljous saisi hongkongilaisen nauramaan ja Los Angelesin kasvatin hymähtämään huvittuneena liikenneruuhkillemme. Minun Helsinkini on juuri sopivan kokoinen – tarpeeksi suuri tarjotakseen asukkaille ja vierailijoille lukuisia vaihtoehtoja niin ajanvieton kuin ruokahuollon suhteen, mutta toisaalta riittävän pieni ollakseen mukava ja lähestyttävä.

10580651_10153025328088642_7528758312737294947_o

271114_10150368155383642_7642584_n

11236154_10154034854598642_3711311944973841913_o

Helsingissä luonto on aina lähellä. Lapsuudenkotini lähistöllä on metsässä räme ja siellä pitkospuut, ja pihamme poikki kulki kettu aina tiettyyn kellonaikaan. Kouluni rajautui kolmesta ilmansuunnasta metsään ja liikuntatunnilla juostiinkin lenkkipolulla metsässä pitkin merenrantaa. Harva pääkaupunki on yhtä vihreä kuin Helsinki, joka on sitä aivan ydinkeskustaa myöten. Keskustastakin löytyy muuta elämää kuin city-kanit. Mm. Töölönlahti on lintujen ystävien vakiobongauspaikka ja vähän aikaa sitten Helsingin keskustassa hirvi murtautui pankkiin.

Toki tiedän, että aavat erämaat ovat jossain aivan muualla, mutta betonihelvetti on Helsingistäkin kaukana. Asuipa sitten lähiössä tai keskustassa, todennäköisesti nurkan takaa löytyy joko metsää tai vähintäänkin hoidetumpi puisto, ja jopa peltomaisemaa löytyy. Keskuspuisto on hyvä vaihtoehto keskustan siloitellummille puistoille, ja kauempana metsää riittää muutenkin. Helsingin kymmeniin ja kymmeniin puistoihin voi tutustua Vihreät sylit -sivustolla.

177254_10153979833743642_3213170302223630945_o

1614513_10153244329828642_2608032823722141353_o

10298343_10152795786148642_2998865333689324734_o

Helsinki on ennen kaikkea merenrantakaupunki. Rantaviivaa sillä on yli 130 kilometriä, jos saaria ei lasketa mukaan. Ja niitä saariahan Helsingin alueella on yli 300, joten ei niitä kannata jättää laskuista pois, vaan ne kuuluvat meidän kaupunkilaisten arkeen ja identiteettiinkin. Monet saarista on valjastettu ulkoilupuistoiksi ja useilla on asutustakin. Itse olen kotoisin Helsingin suurimmalta saarelta – tiedätkö, mikä se on?

Saarilla pääsee heti keskustan läheisyydessäkin aivan omanlaiseensa tunnelmaan. Niiltä vielä löytyy pieniä punaisia mökkeröitä ja kaukana on kaupungin häly sekä hyvällä säällä ympärillä purjeveneitä enemmän kuin ehdit laskea. Minä merta ja kaupunkiani rakastavana päädyin viettämään hääjuhlianikin eräällä keskustan edustalla olevalla saarella – kuten moni muukin pk-seudulla avioituva. Moni tykkää viettää aikaansa vesillä veneillen ja rannoilla onkin useita kymmeniä venensatamia. Yhteensä näissä on 12 000 venepaikkaa. Meidän naapurissamme asui ennen ammattikalastaja ja kotona oli usein tuoretta kalaa. Omatkin verkot olivat toisinaan vesillä ja niitä sitten soutuveneellä käytiin kokemassa, luonnollisesti. Kerran vanhempani soutivat Kauppatorille aamukahville, mutta tämä taisi jäädä vain kertatempaukseksi.

Ympäri Helsingin rannikkoa on uimarantoja, jotka ovat kesäaikaan kovassa käytössä. Nyt rannoille on putkahdellut useampiakin julkisia saunoja ja nyt jopa kauppatorille on avattu merikylpylä. Saunojen lauteilla istuvat rivissä niin turistit kuin stadin kundit ja gimmatkin. Minä mielelläni vietän rantaelämää muualla kuin Suomessa ja en ole näitä kaupungin rantoja juurikaan kuluttanut, mutta saunat otan ilolla vastaan, ja kyllä nuo rannatkin aika tukossa ovat kauniina kesäpäivinä. Rantakahviloita on myös lukematon määrä ja näistä tuntuu ystäväpiirissäni olevan jokaisella se oma suosikkinsa, jossa kahvi- tai teekupin äärestä katselee laineiden liplattelua.

11212619_10154034854393642_760582887005391977_o

1507315_10152789804718642_599136353974626286_o

11230733_10154034854203642_4031001692861745418_o

Helsinkiä pidetään kivana kesäkaupunkina, mutta lukuunottamatta marraskuun harmautta, se on kaunis mihin vuodenaikaan tahansa. Syksyllä kaupunki pukeutuu värikkääseen asuun, sillä ruskan loisto on parhaimmillaan aivan upea. Tässä(kin) kohtaa on erityisen ihanaa, että kaupunki on niin puistoisa. Viime syksynäkin ruska oli hieno, vaikkakin punaisen sävyt jäivät vähän vähäisiksi ja keltainen valtasi pääkaupungin. Ehkä tänä syksynä saamme nauttia useampien värien iloittelusta.

Valitettavasti viime vuosien talvet ovat olleet melko vähälumisia, mutta kyllä täälläkin parhaimpina vuosina pääsee kunnon talven tunnelmaan. Keskustassa kinokset kasvattavat kokoaan ja lapset keksivät parhaat pulkkamäet alta aika yksikön. Kevään tullen vieno vihreys pääsee kaupungissa valloilleen ja upeat kukkaistutukset loistoonsa. Oma lempparini keväisin on kirsikkapuut, joita kaupungissa on vähän siellä sun täällä, ihan tuossa kotimme nurkallakin on yksi. Roihuvuoren kirsikkapuistossa järjestetään jopa hanami-juhla aina toukokuussa, mutta sinne en ole vielä koskaan eksynyt. Ehkä ensi vuonna… Kesä taas tuo tullessaan ihanat kesäkahvilat ja ulkoilmatapahtumat, kaupunkilaiselle kevyen mielen sekä nykyään jo valtavat turistilaumat koluamaan kaupungin maamerkkejä. Kyllä te tiedätte… kesä-Helsinkiä ei varmaankaan tarvitse erikseen kehua.

10631165_10153244332368642_8353642016763433622_o

134413_10150147173583642_6645590_o163981_10150154495038642_6725959_n

10012826_10152795786068642_3685889757329420548_o

11259613_10153853002173642_2776707175086534960_n

38132_475852343641_1248218_n

Minun Helsingissäni jokainen voi olla sellainen kuin on. Joukkoon mahtuu kaikenlaista hiihtäjää, joista jokainen löytää oman paikkansa, eikä tarvitse jännittää, mitä kylillä puhutaan. Huumori (sekä outous) kukkii. Juhliin mennään vaikka kumisaappaat jalassa, jos on sadesää – ei tarvitse pönöttäää. Kun on aihetta juhlaan, kokoonnutaan rinta rinnan yhdessä riemuitsemaan – kuten vaikkapa Suomen poikien voittoja aika ajoin. Helsinki (tai Suomi ylipäänsä) ei valitettavasti ole saavuttanut vielä sitä tasa-arvon tasoa, että sen tyttöjen voittoja kokoonnuttaisiin yhtä sankoin joukoin torille juhlistamaan, mutta ehkä vielä joskus koittaa sekin päivä.

229596_10150286982758642_4160410_n

380582_10151581899303642_576866805_n

378645_10150569833678642_1456629817_n

219972_10150302358673642_4597252_o

Helsingissä tapahtuu – koko ajan enemmän ja enemmän… on ravintolapäivää, festareita, isojen ja pienten bändien keikkoja. On rauhallisia pullailupaikkoja ja kuhisevia joulutoreja. On teatteria, oopperaa ja balettia… On Linnanmäki ja se parhaista parhain puinen vuoristorata ♥ On Helsinki Day Spa ja Yrjönkadun uimahalli. Ravintoloita, kahviloita, baareja ja yökerhoja. On metro ja ratikat, joilla suhata paikasta toiseen. On harrastusmahdollisuuksia jos minkälaisia… Kohta aletaan lähennellä jo suuren maailman meininkiä tarjonnan ja mahdollisuuksien osalta, kyllä tästä kaupungista voi olla vallan ylpeä.

198208_10150220432733642_2015482_n40611_487476468641_3772007_n 71581_10150103083963642_3354470_n

403094_10150634635593642_1486608278_n

197983_10150220432903642_3766941_n

72116_10150103084438642_5888385_n12743489_10154631812088642_7014958010537322544_n

12189120_10154376206398642_2707070675191405448_n

11022406_10153667628838642_1902005127760885534_n467599_10150819259653642_65094357_o

Niin helposti sitä jumiutuu omiin rutiineihinsa ja lempipaikkoihin, että suurin osa tarjonnasta jää täysin koluamatta ja kaupunki näyttäytyy aivan erilaisena kuin jollekin toiselle. Onneksi on koko elämä aikaa tallustaa näitä katuja ja kurkkia uusien nurkkien taakse! Tässä oli pieni ote siitä, miltä Helsinki näyttää minun silmin katsottuna. Toki se on paljon muutakin, mahdotonhan olisi kattavaa kuvausta edes kirjoittaa.

Minkälaisena sinä koet Helsingin? Onko suhteesi siihen rakkaus-, viha- vai viha-rakkaus, tai ehkä jotain ihan muuta…?


 

Tämä postaus on vastaus Muuttolintu-blogin #MinunKaupunkini-blogihaasteeseen.

Minkälainen on sinun kaupunkisi? Mitkä asiat tekevät kotikaupungistasi oman? Ota osaa #MinunKaupunkini -blogihaasteeseen! Kaupunki voi olla kotikaupunkisi tai muu kaupunki, jonka tunnet omaksesi. Tyyli vapaa, aikarajaa ei ole, ja kuka tahansa voi osallistua! Heitä viestillä, kun omasi on julkaistu, niin kerään kaikki postaukset tänne muiden löydettäväksi. Voit haastaa tai olla haastamatta muita, mutta muista linkata Muuttolintu haasteen alkuperäksi.

8 Comments

  1. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    08/09/2016 at 09:50

    Ai että, mä niin rakastan meidän kotikaupunkia. Siellä on niin paljon kaikenlaista, luontoa, kulttuuria, tekemistä, ruokaa, aktiviteettia – ja se on jotenkin herännyt täyteen kukoistukseen viimeisten vuosien aikana. En tiedä vaikuttaako tähän kotiseuturakkatueen myös pitkä poissaolo, ja sen myötä kasvanut arvostus niin montaa asiaa kohtaan.

    Hienosti oot kuvaillut kaiken muun paitsi ravintolat! 🙂

    Ei ole kovinkaan montaa kaupunkia minne haluaisin muuttaa jos Helsinki pitäisi pois vaihtaa. Ja sittenkin pitäisi miettiä ihan toden teolla, arki kun on meillä niin sujuvaa.

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 10:49

      Hehe, oli mainittu, että on ravintoloita! 😀 Mutta joo, olisihan niille voinut muutaman rivin suoda, mutta toisaalta eivät minulle määritä tätä kotikaupunkia millään tavalla, vaikka ovatkin mukava lisä. Kulinaristi sisälläni ei ole kasvanut vielä niin suuriin mittoihin, että osaisin edes kertoa niistä kovinkaan vakuuttavasti. Ehkä sinun täytyy tarttua tähän Annan haasteeseen ja kirjoittaa enemmän Helsingin ravintoloista 🙂

      Eipä minullakaan ole hinkua täältä pois, ja jos olisi pakko lähteä, niin sama tilanne on, ettei kovinkaan moni paikka houkuttaisi pysyvästi.

      Reply
  2. Anna | Muuttolintu.com

    08/09/2016 at 13:11

    Aivan ihana juttu, suoraan sydämestä, ja täytyy sanoa että tästä avautui itselle ihan uusi Helsinki! Helsinki kun on vielä itselle nolottavan tuntematon. Tuleehan siellä aina käytyä, joka Suomen reissulla, mutta ne on aina semmoisia päivän tai parin pikapiipahduksia, suurin osa perheestä kun asuu muualla. Opin tästä paljon uutta! En ole ikinä ajatellut Helsinkiä niin luonnonläheisenä, mutta onhan se! Ja se on kyllä totta, että Helsinki on kooltaan juuri sopiva. Nyt kun ollaan isomman kaupungin keskustassa asuttu vuosikaudet, ollaan alettu ehkä hieman kaivata pienempään. Tuosta hirvestä joka murtautui pankkiin haluan kuulla lisää… 😀 Kiitos vielä että osallistuit! <3

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 18:33

      Hauskaa, että löytyi uusi näkökulma Helsinkiin! 🙂 Onhan se oikeastikin todella luonnonläheinen, mutta ei varmasti päivän pikavisiitillä tule sitä samalla tavalla huomattua. Ja muutenkin, kun luonto on Suomessa lähellä kaikkialla, niin ei ehkä tule asiaan senkään puolesta kiinnitettyä erityistä huomiota. Kiitos vielä kivasta haasteesta ♥

      P.S. Hirvi-reppana taisi kaatua pankin ikkunasta sisään ja sen jälkeen toikkaroida pitkin Töölöä haavoittuneena ja päätyi lopulta Temppeliaukion kalliolle, jonne sen taru sitten valitettavasti päättyi. Surullista, mutta ymmärtäähän sen, ettei vauhkoontuneen ja haavoittuneen eläimen voi oikein myöskään antaa mennä menojaan.

      Reply
  3. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    09/09/2016 at 19:48

    Ihana rakkauskirje kaupungille, joka on Suomessa ehkä se ainoa, jossa osaisin edes kuvitella asuvani <3

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 18:34

      ♥ 🙂

      Reply
  4. Kohteena maailma / Rami

    11/09/2016 at 22:37

    Minulle Helsinki on ennen kaikkea paikka, missä käyn lähes viikottain töissä. Uskallan väittää, että tunnen tietyt osat Helsingistä paremmin helsinkiläiset itse, sillä niin paljon siellä olen liikkunut ja yöpynyt viimeisen 15 vuoden aikana.

    Upea kaupunki kaiken kaikkiaan! Ja hienosti kirjoitettu siitä upeilla kuvilla varustettuna!

    Reply
    • Henna

      20/09/2016 at 15:29

      Varmasti tunnet, jos usein käyt! 🙂 On Helsinki kuitenkin sen verran iso, että vaikka minäkin olen täällä ikäni asunut, niin on useitakin lähes tai jopa täysin tuntemattomia alueita. Ja toden totta, upea tämä kotikaupunkini on, sen voin ylpeydestä lähes haljeten todeta 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram