kulkutautiset

Oregon: Pohjoisrannikon mahtavat maisemat

Yhdysvalloissa on useita osavaltioita, joista meillä muiden maiden muukalaisilla on vahvat mielikuvat, vaikkemme olisi niissä käyneetkään. Nämä mielikuvat ovat pitkälti televisio-ohjelmien ja elokuvien aikaansaannosta. Näihin osavaltioihin lukeutuvat mm. Kalifornia, Florida, Havaiji, Texas sekä New York, vaikkakin viimeiseksi mainitussa ajatukset kohdistuvat lähinnä kyseisen osavaltion nimikkokaupunkiin. Näiden tunnettujen osavaltioiden lisäksi maata muodostamassa on iso kasa muitakin, sillä kuten tiedätte, arvoisat lukijat, Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta.

Kalifornian pitkänä huojuvat palmut ja surffikulttuuri ovat tuttuja kaikille, samoin Texasin rodeo ja cowboyt hattuineen ja tietysti barbecue. Mutta mitä tiedät vaikkapa Delawaresta, Illinois’ta tai Missourista? Minä en ainakaan juuri mitään. En tiennyt paljonkaan myöskään Oregonista, mutta koska haaveenamme oli ajaa Yhdysvaltojen länsirannikkoa pitkin Washingtonista Kaliforniaan, välissä oleva Oregon tuli myös mukaan suunnitelmiin. Lopulta suunnitelmat muuttuivat sen verran, ettemme ajaneetkaan koko matkaa, vaan lensimme Portlandista San Franciscoon, jotta ehtisimme myöhemmin vielä Yosemiteen ja Grand Canyonille. Tämä harmitti jonkin verran, sillä tutustuttuani tarkemmin Oregonin tarjontaan, huomasin, miten paljon upeita luontokohteita sieltä löytyy. Ihan pienen pätkän Oregonin pohjoisrannikkoa ehdimme kuitenkin näkemään ennen suuntaamista sisämaahan ja Portlandiin.

Aikaa oli vähän, sillä saman päivän aikana ajoimme Washingtonin etelärannikolta Oregoniin ja aamupäivän vietimme vielä Washingtonin puolella tutustuen mm. majakoihin. Pienen hetken verran pääsimme kuitenkin fiilistelemään myös tämän Pacific Wonderlandiksi kutsutun osavaltion rannikkoa ja it was well worth it. Tunnelma oli aivan erilainen kuin naapuriosavaltioissa Washingtonissa ja Kaliforniassa. Tässä pieni katsaus Oregonin rannikon pohjoisimpaan osaan, alla pysähdyspaikkamme listattuna pohjois-eteläsuunnassa…

Seaside

En tiedä, onko Seasidessa mitään niin ihmeellistä, että matkailijan pitäisi pysähtyä juuri siellä muiden rantakaupunkien sijaan. Meidän reitillemme se sattui kuitenkin juuri sopivasti lounasaikaan. Nälkä kurni ja matkalla mukana kulkenut Lonely Planetin opaskirja kertoi, että Norma’s Ocean Diner tarjoilee oivia kala- ja äyriäisruokia. Niinpä käännyimme valtatie 101:ltä Seasiden keskustaan, etsimme Norma’s -ravintolan muista rakennuksista erottavan majakkatornin ja suuntasimme sisään. Perinteiset crab caket olivat jännä kokemus, mutta maistuivat kyllä. Lounashetken jälkeen kuljeskelimme hieman kaupungilla. Kaupunki näyttäytyy värikkäänä ja tunnelma on kodikas ja hyväntuulinen.

Kaupungissa asuu alle 7000 ihmistä, mutta se on Oregonin suurin resort-keskittymä, eli palveluja turisteille löytyy. Tarjontaa löytyy runsaasti edullista rantalomaa kaipaaville. Keskustassa on runsaasti jäätelökioskeja, pelihalleja ja lahjatavaraliikkeitä, sekä kaiken maailman muuta huvitusta rannalle viikonlopun viettoon lähteneiden lomalaisten tarpeisiin. Rannan vieressä kulkee lähes 2,5 kilometrin mittainen rantapromenadi. Katsastimme myös rannan, joka aukeni edessämme pitkänä ja leveänä – ei ollenkaan hullumpi paikka kesäviikonlopun viettoon!

Broadway St

Seasiden rantaa, taustalla Tillamook Head

Ecola State Park

Toisinaan on vaikea muistaa jälkikäteen, mistä on alunperin jostain paikasta kuullut. Me saimme matkaamme varten lukuisia erinomaisia vinkkejä kalifornialaiselta ystävältäni, jonka luona Los Angelesissa vietimme myöhemmin reissulla muutaman päivän. Ecola State Park on ilmeisesti myös reissuamme koskevien sähköpostikeskustelujen peruja, ja olenkin hyvin yllättynyt, etten tätä juttua varten selatessani löytänyt siitä mitään mainintaa opaskirjasta, sillä se oli ehdottomasti meidän koluaman Oregonin rannikkopätkän upein kohde. Onneksi emme tätä kauneutta missanneet!

Ecola State Park levittäytyy edellisen kohdan viimeisessä kuvassa olevan Tillamook Headin huipulle ja myös kukkulan ympäristöön. Huipulta löytyy Ecola Point, jonne johtaa kapea ja mutkainen sademetsien reunustamat tie. Perille päästyään saa etuoikeuden katsella yhtä upeimmista maisemista, henkeäsalpaavaa näköalaa alas rannikolle, jossa niemenkärjet ja valtameren aalloista törröttävät kalliomuodostelmat tekevät maisemasta ainutlaatuisen. Ecola pointilta lähtee useita vaellusreittejä ja löytyypä lähistöltä majakkakin. Me tyydyimme tällä kertaa vain ihailemaan rauhassa Ecola Pointilta avautuvaa maisemaa ja jätimme vaellusreitit väliin. Seuraavalla kerralla sitten, ajan kanssa… Päivä sattui olemaan lauantai ja kaunis sellainen, joten alueella oli jonkin verran ihmisiä piknikillä tai muuten viettämässä vapaapäivää, ei kuitenkaan tungokseksi asti.

Toinen Ecola State Parkin kohokohdista on Indian Beach. Ajelimme jälleen mutkaista tietä pitkin saavuttaaksemme tämän upeaksi kehutun rannan. Ranta on tavallisesti surffareiden kansoittama, mutta tänä kauniina lauantaipäivänä siellä oli muutamia perheitä, sekä todennäköisesti joku high school -opiskelijoiden viikonlopun vietto grillauksen ja beach volleyn merkeissä.

Indian Beachilla on kuvattu useita elokuvakohtauksia, eikä ihme, sillä ranta on varsin kuvauksellinen, ja itsekin juoksentelin pitkin poikin kameran kanssa laukaisinnappi räpsyen hurjaa tahtia. Istuimme rannalla jonkin aikaa imien itseemme meren tuoksua ja pauhua. Minireissumies sen sijaan imeskeli rannalta löytyviä kiviä. Indian Beach on mielestäni ainakin lähes yhtä upea kuin Washingtonin Olympic Peninsulan kauneimmat rannat, vaikkakin tunnelmaltaan erilainen rento rötväysranta kuin nuo Olympic Peninsulan tyhjyyttään ammottavat autiorannat.

Cannon Beach

Viimeisenä pysähdyspaikkana meillä oli Cannon Beach, yksi suosituimmista kohteista Oregonin rannikolla. Cannon Beachin maamerkki Haystack Rock kohoaa merestä yli 70 metrin korkeuteen. Kuvat tästä ikonisesta monoliitista koristavat monen monta parhaiden kohteiden listausta ja yleisesittelyä Oregonista. Emme tutustuneet Cannon Beachin kaupunkiin muuten, vaan ajoimme suoraan rannan edustalle. Ilmeisesti kaupungin turistipalvelut on suunnattu hieman laadukkaampaa tasoa vaativalle asiakaskunnalle ja Seasiden pelihallien ja karnevaalitunnelman sijaan kaupungissa onkin paljon pieniä putiikkeja ja taidegallerioita, hotellien ollessa myös korkeatasoisia ja toki kalliimpia.

Ulkona tuuli jonkin verran, mutta aurinko lämmitti kuitenkin, ja näin ollen parkkeeratuissa autoissa lämpötila nousi melkoiseksi, vaikka ulkona vilpoisa olikin. Tämä aiheutti pienen episodin parkkipaikalla, sillä eräässä autossa vinkui hätääntynyt koira. Olimme juuri syöttäneet Minireissumiehen autossa ja ovia oli pakko pitää auki, sillä muuten lämpötila sisällä nousi äkkiä hyvin tukalaksi. Koiran omistaja oli ilmeisesti läheisessä ravintolassa. Huomautimme asiasta tarjoilijalle, joka lupasi yrittää etsiä koiran omistajan. Kun tulimme rannalta takaisin, mitään ei ollut tapahtunut ja paikalle oli kerääntynyt muitakin huolestuneita ihmisiä. Lopulta omistaja löytyi ja päästi koiransa ulos autosta ja antoi tälle vettä. Mies oli varsin voimakkaasti sitä mieltä, ettei koiralla ollut mitään hätää, mutta jäi kuitenkin kiltisti sen kanssa ulos ilmeisesti siksi aikaa, kun muu seurue ruokaili ravintolassa loppuun. Itse meinasin läkähtyä kahdessa minuutissa kuumaan autoon, kun ovet olivat hetken kiinni, enkä oikein ostanut omistajan selittelyä siitä, että paniikissa ulvovalla koiralla olisi kaikki hyvin. Vielä ei onneksi ollut lämpöhalvaus niin lähellä, että ulvonta olisi hiljentynyt. Valitettavasti kaikille ei lemmikkien omistaminen sovi, mutta ainakin tässä kohden tarina kuitenkin päättyi onnellisesti ja koira pääsi hengissä ulos autosta.

Ranta on kaunis, muttei niin mielestämme niin näyttävä kuin päivän aiemmat kohteemme. Ainakin meidän mielestämme alueen päänähtävyys jäi siis muiden varjoon, mutta on Cannon Beach ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Laskuveden aikaan Haystack Rockille voi kävellä tutkimaan luolia, vuorovesialtaita rapuineen ja meritähtineen sekä ihmettelemään pesiviä lunneja. Alue on suojeltu, eikä sieltä saa kerätä kasveja tai eläimiä. Me olimme liikkeellä alkuillasta ja rannalla oli rauhallinen tunnelma ja kaunista utua. Olipa siellä eräs hääparikin, jota ikuistettiin upeissa puitteissa.

Vaikka aika oli lyhyt, ehdimme silti nähdä vilauksen Oregonin pohjoisrannikon upeuksista. Mieli olisi tehnyt vielä jatkaa Three Capes Scenic Drivelle, mutta ilta alkoi jo häämöttää, ja meillä oli edessä vielä puolentoista tunnin ajomatka Portlandiin. Ninpä jätimme rannikon taaksemme ja suuntasimme sisämaahan, jossa muutaman päivän palloilu Portlandissa ja sen ympäristössä osoitti miten monipuolinen alue on kyseessä myös pelkästään luontonsa puolesta. Näitä luonnon ihmeitä tullaan ihailemaan blogissa parin postauksen verran, sekä vinkit myös visiitille Portlandiin tulossa, eli pysykää linjoilla!

6 Comments

  1. Aron / Ja sitten matkaan...

    05/03/2017 at 22:40

    Vau, olipas hienoja kuvia! Oregonin rannikko on kyllä upeaa aluetta. Joskin näin kaksi ja puoli vuotta oman roadtripin jälkeen sanoisin, että aikaa olisi meilläkin voinut olla enemmän. Meni vähän läpiajeluksi. Teille sattui hieno ilma noilla tienoilla. Me näimme Haystack Rockin vain juuri ja juuri, sen verran oli harmaa keli. Eteläisen Oregonin rannikosta näimme vain pieniä palasia sumun seasta. Dyynialueella kuitenkin oli hieno keli. Onneksi, sillä alue on hieno.

    Reply
    • Henna

      06/03/2017 at 08:24

      Kyllä tämä Oregonin rannikko olisi todellakin kaivannut enemmän aikaa… ja Oregon muutenkin. Olisin halunnut piipahtaa Crater Lakella, mutta se nyt sitten jäi, kun päätimme lentää Portlandista San Franciscoon. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna en olisi halunnut myöskään jättää väliin Yosemitea tai Grand Canyonia. Valintoja, valintoja… tarvitaan pidempiä lomia! 🙂 Keli oli meillä todella hieno tuolla seudulla. Kaliforniassa pääsimme sitten osallisiksi myös näistä May Grayn sumuista ja harmaudesta, mutta suht ok ilman oli pääosin sielläkin.

      Reply
  2. Travelloverin Annika

    07/03/2017 at 22:55

    Matkablogit, uusi maantieteen oppikirjani! Ihan oikeasti minulla ei ole ollut mitään käsitystä tällaisista hiekkarannoista. En taida sinne rantalomalle tokikaan suunnata, mutta todella mielenkiintoista. Resort keskittymä jossain Oregonissa? No just! Mutta sitten matalat rakennukset Seasidessa vastaavat niin käsitystäni amerikkalaisesta pikkukaupungista, juuri sellaisesta stereotypisestä. 🙂

    Reply
    • Henna

      12/03/2017 at 08:43

      Heh, saattaisin minäkin suunnata rantalomalle mieluummin takaisin Malediiveille kuin Oregoniin, mutta upeita rantoja yhtä kaikki! 🙂 Oregonissa oli paljon muutakin nähtävää kuin rannikko, kerrassaan hieno osavaltio!

      Reply
  3. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    11/03/2017 at 09:48

    Tulee mieleen että Oregon on vähän niinkun Suomi – on se siellä olemassa ulkomaalaisille, mutta eihän siitä kukaan tiedä mitään. 🙂 Sikäli on kiitollista huomata ettei brändääminen ole ongelma pelkästään meille.

    Mahtavia maisemia, ja oikeastaan en edes ollut muistanut että Oregon on edes osavaltio. Jenkeissä on niin uskomattoman paljon hienoa nähtävää, että siellä voisi kiertää koko elämänsä. Kiitos tästä vinkistä – ihan todellakin niinkun Annika sanoo, matkablogit, nuo maantieteen uudet oppikirjat! 🙂

    Reply
    • Henna

      12/03/2017 at 08:51

      Taitaa noilla olla ihan onnistunut brändäys kuitenkin kotimaassa, sillä ilmeisesti esim. Portland on hipsterein kaupunki ikinä. Mutta ei tosiaan ole meille muille kovin tuttu osavaltio, kuten monet muutkaan niistä viidestäkymmenestä. Omat käsitykseni perustuvat aika pitkälti television ja elokuvien luomiin mielikuviin ja ne pitkälti keskittyvät vain muutamiin osavaltioihin, jättäen ne kaikki loput kymmenet ihan huomiotta.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram