kulkutautiset

Yksi Oregonin osavaltion vetovoimaisimmista kohteista on Portlandin lähellä sijaitseva Columbia River Gorge. Kyseessä on Columbia-joen aikojen saatossa Kaskadien vuoristoalueelle kaivertama kanjoni, joka on yli 130 km pitkä ja maksimissaan 1200 metriä syvä. Sen keskellä virtaava joki muodostaa rajan Washingtonin ja Oregonin osavaltioiden välille. Columbia-joen mereenlaskupaikan lähistöllä seikkailimme aiemmin ihmetellen majakoita. Columbia River Gorge sijaitsee kuitenkin sisämaassa ja sen länsiosa tosiaankin lyhyen ajomatkan päässä Portlandista.

Alueella on mahdollista harrastaa monenlaista aktiviteettia, tarjolla on kaikkea kalastuksesta patikointiin, maastopyöräilyyn tai koskenlaskuun. Kanjoni muodostaa tuulitunnelin luoden mainiot olosuhteet esim. purjelautailulle ja leijalautailulle. Ja mikäpä näissä maisemissa puuhastellessa…

Meitä seudulle vetivät kuitenkin ennen kaikkea lukuisat vesiputoukset. Vesiputouksia on nimittäin alueella tiheämmin kuin missään muualla Pohjois-Amerikassa, Columbia River Gorgen nettisivujen mukaan 75 kappaletta. Oregonin puolella jokea vesiputouksia on enemmän kuin Washingtonin puolella ja kuuluisimmat näistä sijaitsevat sopivasti Portlandia lähempänä olevassa länsipäässä.

Oregonin puolella kanjonia kulkee historiallinen Columbia River Highway, jonka varrelta avautuvat upeat näkymät. Samainen tie vie myös vesiputouksille ja sitä pitkin köröttelimme vuokra-autollamme eräänä kauniina aamupäivänä. Ennen vesiputouksia matkan varrella on pari upeaa näköalapaikkaa. Näistä parhaaksi kehutaan Portland Women’s Forum Parkia, joka näyttävästä nimestään huolimatta on pelkkä parkkipaikka. Parkkipaikalta avautuva näköala korvaa kuitenkin täysin nimen kuiskiman lupauksen ja todellisuuden epäsuhdan aiheuttaman hämmennyksen…

 

 

Toinen hieno näköala aukeaa ylemmässä kuvassa näkyvältä nyppylältä, Crown Pointilta, jossa sijaitsee 1916 rakennettu Vista House. Vaikka molemmissa paikoissa pääsee nauttimaan upeasta näkymästä, jos pitäisi valita vain toinen, päätös kallistuisi vahvasti parkkipaikan puoleen.

 

 

Muualta Oregonista ja myös Washingtonin osavaltiosta tuttu vihreys valtasi jälleen maiseman. Länsipuolta peittääkin lauhkean vyöhykkeen sademetsä. Puut ovat päällyskasvien peitossa ja saniaiset valtaavat metsänpohjan.

Olimme valinneet putouksista pari, joihin tutustua tarkemmin. Osa sijaitsee heti tien varella, osan nähdäkseen joutuu kävelemään hieman pidempään. Vesiputoukset sijaitsevat todella lähellä toisiaan, parhaimmillaan niiden välillä on parin minuutin ajomatka. Ensimmäisenä ohitimme yli 75 metrisen Latourell Fallsin. Kurkistelimme sitä vain kauempaa, sillä halusimme käyttää aikamme pariin muuhun, mutta puidenkin välistä vilahtava putous antoi lupauksen siitä, mitä oli odotettavissa.

 


 

Ensimmäisen kunnon pysähdyksen teimme Bridal Veil Fallsilla, kaksiosaisella 42 metriä korkealla putouksella. Parkkipaikalta lähtee n. 800 metrin pituinen polku, joka vie putoukselle. Opaskirjamme kertoi, että parkkipaikalta lähtee myös erillinen esteetön polku, joka johtaa upeiden maisemien äärelle. Toki oletimme, että nämä upeat maisemat olisivat yhtä kuin näkymät Bridal Veil Fallsille. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kera Minireissumiehen ja rattaiden päädyimme ihailemaan jokea ja sitä ympäröivää kanjonia, mutta tällä kertaa emme ylhäältä eivätkä ne maisemat enää sen eräänkin parkkipaikan jälkeen olleet kovin ihmeelliset. Pieni ylimääräinen lenkki ei ole koskaan pahitteeksi, vaikka olisimme toki voineet käyttää siihen kuluneen ajan jonkin vesiputouksista ihailuun.

Tämän pienen detourin jälkeen lähdimme rattainemme kulkemaan pitkin varsinaista Bridal Veil Fallseille vievää polkua. Matkalla oli jonkin verran portaita, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille putoukselle. Bridal Veil Falls on upea, se olisi yksinäänkin näkemisen arvoinen, ja tuntuikin hassulta ajatella, että se on vain yksi alueen lukuisista vesiputouksista. Myös ympäröivä metsä ihastutti meitä jälleen kovin. Jostain syystä vehreät, saniaisten täyttämät metsät saavat mieleni täyteen kuvia keijukaisten asuttamista satumetsistä… ja sellaisissahan vallan mielellään seikkaileekin.

 

Vesiputousten vesiputous, alueen kiistaton kuningas ja päänähtävyys, on Multnomah Falls, Oregonin korkein vesiputous. Se on myös kaksiosainen, yhteensä 189 metriä korkea putous. Tämä on selkeästi historiallisen Columbia River Highwayn kiireisin kohta ja sen yhteyteen on rakennettu Multnomah Falls Lodge palveluineen. Näköalapaikalle vie lyhyt ja tasainen tie, jota oli helppo rattaiden kanssa kulkea. Kuten sanottua, paikalla oli muutama muukin, mutta putous oli yksi hienoimmista näkemistäni pienestä väenpaljoudesta huolimatta.

 

 

Ylempi putous on 165 metriä korkea, alempi 21 metriä ja niiden välisen lammen korkeusgradientti 3 metriä. Päällystetty tie vie alaosan näköalapaikalta sillalle, 14-metriselle Benson Footbridgelle. Silta tekee vesiputouksesta mielestäni vieläkin hienomman näköisen, se näyttää siltä kuin olisi karannut Taru Sormusten Herrasta – kirjojen Rivendellistä tänne meidän kuolevaisten maisemiin.

Kävimme toki ihmettelemässä elämänmenoa myös sillalta. Silta itsessään ei ollut kovin kuvauksellinen aivan vierestä, mutta sieltä näki ylemmän putouksen sumuisen suihkun sekä sen muodostaman altaan lähempää. Tästä olisi voinut vielä jatkaa matkaa putouksen päälle saakka, mutta tämän kierroksen passasimme tällä kertaa ja se tuskin olisi ollut kovin herkullinen retki rattaiden kanssa tehtäväksi.

Me enemmän kehitysmaamatkailuun tottuneet jaksoimme ihmetellä, kuinka Yhdysvalloissa nämä upeimmat kohteet ovat useasti todella accessible – autolla parkkiin ja populan sekaan muutaman metrin päähän. Näin pienen lapsen kanssa matkustaessa sitä osaa kyllä arvostaa, vaikka pienoisia kulttuurishokkeja ajoittain koimmekin. Ja jos voi ihastella tällaista maisemaa viereisestä kahvikojusta mukaan napattua höyryävän kuumaa chai tea lattea maistellen, niin onhan siinäkin puolensa!

 

 

Alueen lukuisista vesiputouksista näimme vain muutaman, mutta yksi väliinjäänyt jäi kaivelemaan takaraivossa. Oneonta Falls sijaitsee oman pienen ja kapean kanjoninsa perällä, kanjonin seinämät ovat sammalpeitteiset ja kuvien perusteella paikka näyttää olevan aivan out of this world. Löysin kohteen upeiden kuvien perusteella etukäteen reissua suunnitellessa, mutta kävi pian ilmi, että perheen pienimmän kanssa ei olisi paras idea lähteä rämpimään niille putouksille, sillä “polku” kulkee kanjonissa, jossa joutuu osittain rämpimään melko syvälläkin purossa ja kiipeilemään irtotukkikasojen yli. Turvallista vauva kantorepussa ja kamera toisessa kädessä? Not. Tämä kokemus jäi siis seuraavaan kertaan, mutta uskoisin sen olevan odottamisen arvoinen. Ja kohtelihan koko Columbia River Gorge meitä aika hyvin, sillä harvoin pääsee ensin nauttimaan maailmanluokan kanjonimaisemista ja sitten valikoimaan, mitkä kymmenistä vesiputouksista haluaa nähdä, vai mitä?

Onnistuneen puolipäiväreissun jälkeen lähdimme metsästämään parasta näköalaa Portlandin vieressä sijaitsevalle Oregonin korkeimmalle vuorelle, Mt. Hoodille – siitä lisää myöhemmin.

 

9 Comments

  1. Kohteena maailma / Rami

    14/04/2017 at 23:32

    Tuo “porrastasanneputous” oli oma suosikkini, vaikutti varsin hienolta! Toistaalta sitten taas tuo autotiet metsän siimeksessä oli omalla tavallaan suosikkini 🙂

    Tuollainen vesiputousten bongailu on mukava päiväohjelma autoillessa. Puerto Ricossa El Yunquen kansallispuistossa mentiin vähän niin kuin samalla teemalla – ja olihan sielläkin muutama upea putous.

    Mitä tulee Suomen vesiputouksiin, niin Oulangan kansallispuiston Jyrävä oli koko yhdeksän metrin korkeudeltaan jäässä tänään -> omanlaisensa näky sekin.

    Reply
    • Henna

      18/04/2017 at 17:55

      Tuolla Pacific Northwestissä tuntuivat nuo pikkutiet olevan järjestäen tosi hienoja. Ihan ilo oli niitä pitkin ajella 🙂

      Jäiset putoukset ovat kyllä upeita. En ole tainnut kovin isoa sellaista nähdä, pitäisi joskus lähteä Koroumalle katselemaan 🙂

      Reply
  2. Anna | Muuttolintu.com

    15/04/2017 at 09:10

    Voi vitsi nyt oli vesiputousten rakastajalle silmänkarkkia, ihan hullun hienoja putouksia! Ja kylläpäs niitä riittää. Tuosta Multnomahista tulee kyllä kieltämättä ihan joku Rivendell tai vastaava satumaa mieleen. Australiassa on myös kivaa se, että monet putouksista on tosi accessible, monesti vaikka pyörätuolissa. Toisaalta sitten löytyy paljon niitäkin, mitä varten pitää nähdä vaivaa. Tuonne on ehdottomasti päästävä joskus vesiputousjahtiin!

    Reply
    • Henna

      20/04/2017 at 20:07

      Minun täytyy päästä joskus Australiaan vesiputousjahtiin! 🙂

      Tämä Columbia River Gorgen alue oli kyllä upea. Me ehdimme nähdä vain pari putousta, mutta niitä olisi voinut bongailla varmasti parinkin päivän ajan, eikä autossa olisi tuhraantunut juurikaan aikaa, sillä välimatka edelliseltä seuraavalle oli usein minuutti-pari.

      Reply
  3. Johanna Hulda / Vida de Estrada

    19/04/2017 at 17:44

    Upeita vesiputouksia! Olen samaa mieltä, että silta tuo jotenkin perspektiiviä putouksille, ehkä se korostaa niiden korkeutta. Olen vähän pelännyt, että Victorian ja Iguassun putousten jälkeen muut eivät näyttäisi enää miltään, mutta turha taitaa pelko olla. 🙂 Tämä olisi kyllä ihan mahtava alue tutkittavaksi!

    Reply
    • Henna

      20/04/2017 at 20:08

      Isoista minulla on vielä Iguassu ja Niagara näkemättä, mutta Victorian putousten valtavuutta olen Zimbabwen puolelta ihastellut, ja vaikka se on ihan mieletön, niin kyllä nämä vähän vähemmän leveät ja voimakkaat säväyttävät tosi paljon – eli turha pelko tosiaan! Toinen paikka, joka on ihan tukossa aivan uskomattomia vesiputouksia on Islanti, sinnekin voisin lähteä uudelle bongausretkelle 🙂

      Reply
  4. Miika ❤ Gia | matkakuume.net

    20/04/2017 at 10:19

    Voi pyhä jysäys mitkä maisemat! Siis aivan uskomattomat. Olen tainnut nähdä tuosta Bridalista kuvia tietämättä mistä se on. Huikea!

    Vaikka sekä jenkeissä että Ausseissa on aika accessible tosissaan nuo nähtävyydet, niin saahan niistä eri fiiliksen kun pääsee eri paikoille katsomaan. Hyvä kuitenkin että myös esteettömyys on otettu huomioon ja tuotu nuo kaikille tavoitettavaksi!

    Reply
    • Henna

      20/04/2017 at 20:13

      Esteettömyys tosiaan toimi todella hyvin meidän eduksi nyt tuon pienen reissulaisen kanssa, kun pääsi rattaiden kanssa ties minne. Joitain pikkupatikointeja teimme kantorepun turvin, mutta pieni herra ei siinä ihan loputtomiin viihtynyt, rattaissa vähän paremmin.

      Alue on kyllä ihan mieletön ja mikä vielä mielettömämpää, tunnin parin säteellä löytyy sitten ihan uskomattoman upeaa (tuli)vuorimaisemaa sekä sellaista rannikkoa, ettei paremmasta väliä. Oregon on turhaan niin tuntematon. Meillä jäi näkemättä vielä tosi monta paikkaa, jotka olisimme halunneet nähdä, kun aika ei vaan riittänyt. Googlaapa huviksesi Crater Lake ja Painter Hills. Kyllä – palaamme vielä!

      Reply
      • Henna

        20/04/2017 at 20:15

        -Painted Hills-

        Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram