kulkutautiset

Madonna di Campiglio on Dolomiiteilla Val di Rendenan laaksossa suosittu laskettelukylä. Tämä noin 700 asukkaan pikkuinen kylä on valtavan suosittu talviurheilukeskus ja sijaitsee noin 1522 metrin korkeudella merenpinnasta. Hissejä alueella on 57 linjan verran ja ne pystyvät kuljettamaan 31 000 laskijaa tunnissa, rinteitä yhteensä 150 kilometriä. Monelle Madonna di Campiglio on siis tuttu nimenomaan talvikohteena, mutta me kävimme toteamassa, että kylä valloittaa myös kesäreissulaisen vuoristomaisemillaan ja leppoisalla tunnelmallaan. Madonna di Campiglio sijaitsee vähän yli puolen tunnin ajomatkan päässä ensimmäisestä tukikohdastamme Val di Solessa ja näin ollen se olikin meille oivallinen päiväretkikohde.

 

 

Kuten sanottu, talvikausi on varmasti alueella kiireisin, mutta myös kesäkaudella iso osa hisseistä on toiminnassa, ja kuten arvata saattaa, ne kuljettavat retkeilijän parhaiden maisema-apajien äärelle. Kaapelihissit osoittautuivat heti ensikyydillä suureksi hitiksi ja Minireissumies nautti suunnattomasti “ilmapallolla” matkustamisesta. Ja mikäpäs niissä oli lennellä metsien yläpuolella ja kuunnella lehmänkellojen kilkatusta…

Meidän päivän agendallemme päätyi ystäväni googlailusessioiden perusteella 2055 metrin korkeudessa sijaitseva Ritorto-niminen järvi, jonka lähelle 5 laghi -niminen kaapelihissi kuljettaa. Kaapelihissin lähtöasema sijaitsee Madonna di Campiglion keskustasta ja pääteasemalla on luonnollisesti rifugio, kuinkas muutenkaan. Rifugiolta lähtee polku Lago Ritortolle. Jonkun arvion mukaan polkua pitkin kävelee 10 minuutissa järvelle, toisen mukaan edestakaiseen matkaan saa varata tunnin. Meillä meni jotain tästä väliltä, mutta jos ei olisi pysähtynyt jatkuvasti kuvaamaan, olisi matka varmaan taittunut ainakin lähemmäs kymmenessä minuutissa. Tämä on tosin melko teoreettinen ajatus, sillä maisemat ovat niin upeat, että kamera lauloi, minkä kerkesi… Nousuja ja laskuja ei reitillä juurikaan ollut, vaan tasaista polkua tallattiin, mutta sen verran kapeaa ja kivikkoista, ettei sinne ihan lastenrattaiden kanssa kuitenkaan menty. Kevyt kävely siis tällä retkellä, pidemmät patikoinnit säästettiin myöhemmäksi reissulla.

 

 

Lago Ritorto loisti auringossa smaragdin värisenä. Tämä oli ensimmäinen kosketuksemme Dolomiittien kirkasvetisiin turkooseihin järviin, muttei jäänyt suinkaan viimeiseksi. Vietimme järvellä hyvän tovin uppoutuen uskomattoman hienoon maisemaan ja tietysti… heitellen kiviä järveen. Nämä pienet hetket, kun voi vain rauhoittua upeassa ympäristössä ja nauttia seurasta – hetket, joissa ei ole kiire mihinkään – ovat niitä, jotka parhaiten jälkikäteen muistaa.

Polku jatkuu järveltä pidemmällekin, ja reippaat voivat kävellä viiden järven reitin – Cinque Laghi. Siitä myös kaapelihissi on saanut nimensä, 5 laghi. Viiden järven reitti onkin huomattavasti pidempi, ja myös nousuiltaan ja laskuiltaan vaativampi. Aika-arvioksi nettisivustot antavat noin viittä tuntia, eli päiväretkenä tehtävissä kuitenkin tämäkin. Tälle reitille emme siis tällä kertaa lähteneet, vaan nautimme ajasta lago Ritorton rannalla. Aivan varmasti kuitenkin neljä muutakin järveä olisivat näkemisen arvoisia.

 

 

Vähän pidempäänkin olisimme vuorilla viihtyneet, mutta Minireissumiehen päiväuniaika painoi päälle ja oli suunnattava takaisin alas, jossa vaunut odottivat autossa. Matkustaminen ei ole meidän perheessä vähentynyt lapsen myötä pätkääkään, mutta tietyt asiat ovat reissuilla muuttuneet, ja yksi niistä on tämä rutiineista kiinnipitäminen. Ne muutamat kun ovat pienen miehen elämässä vielä kovin tärkeitä. Hieman ennakkoon suunnitellen aktiviteetit onnistuvat oikein hyvin rutiinien lomassa, ja jatkossa mm. vaunut kulkivat tarvittaessa hissillä mukanamme ylös, jotta lounaan pystyi syömään rifugiossa ja päiväunet nukkumaan vuorilla.

 

 

Päiväretken aikana ehdimme myös tutustua viehättävään Madonna di Campiglion kylään, joka on tunnettu high lifestaan. Luksushotelleja riittää ja alueelta löytyy myös useita Michelin-tähden saaneita ravintoloita, ja vieläkin enemmän Michelin-oppaassa mainittuja. Kylän keskeltä löytyy vain jalankulkijoille tarkoitettu alue ravintolakeskittymineen, josta mekin löysimme mukavan lounaspaikan ulkoterasseineen. Päädyimme lounastamaan Cantina del Suisseen (0 Michelin-tähteä) ja rauhallisen lounashetken jälkeen tutustuimme kylään kävellen lasten nukkuessa vaunuissaan. Talvisaikaan Madonna di Campiglio on tosiaan yksi Dolomiittien trendikkäistä laskukylistä, jossa blingbling välkkyy ja turkikset heiluvat. Kesällä tällainen hömpötys ainakin lyhyen visiitin perusteella loisti poissaolollaan. Ihmisiä oli harvakseltaan, suurin osa turisteista todennäköisesti retkillään, ja tunnelma oli leppoisa. Tuulipuku ja sandaalit sukkineen ei olisi erottunut joukosta, vaikkemme olleetkaan sellaiseen “syntiin” sortuneet. Kävelimme kylän vieressä olevan järven ympäri ja ihastelimme lapsille rakennettuja leikkipaikkoja, kauniita kukkaistutuksia ja puistoja, sekä hassusti vaihtelevaa arkkitehtuuria. Päivän päätteeksi oli jälleen aika ottaa auto alle ja suunnata takaisin Val di Soleen ja hotellimme uima-altaalle myöhäisiltapäivän uinnille.

 

 

Madonna di Campiglio on kesäaikaan rauhallinen ja mukava kylä vierailla, ja varmasti se olisi myös hyvä tukikohta pidemmällekin pysähdykselle. Me näimme vain aivan murto-osan tarjolla, sillä nousimme vuorille vain yhdellä paikan useista kaapelihissilinjoista ja ylhäälläkin vietimme aikaa vain melko lähellä hissiasemaa. Muutkin hissilinjat olisivat varmasti kuljettaneet upeiden ja erilaisten maisemien ja mainioiden vaellusreittien äärelle. Tämä kävi muutenkin selväksi kiertäessämme reissulla Dolomiittien laaksoja – oikeastaan joka paikkaan olisi voinut pysähtyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa kyllästymättä, ja koko Dolomiittien alueella riittäisi nähtävää ja koluttavaa vaikka koko eliniäksi.

12 Comments

  1. Jenni

    12/08/2017 at 07:58

    Oi mitä kuvia! Tuollahan voisi viettää tosiaan aikaa pidempäänkin…! Me mentiin nyt kesällä vain autolla yli pikapysähdyksellä San Vigiliossa, mutta oli upeat serpenttiinitiet 🙂

    Reply
    • Henna

      13/08/2017 at 12:18

      Todellakin, oli aivan ihanan näköinen paikka! Tosin ongelma näiden Dolomiittien kanssa on se, että nyt kun kiersimme useassa eri laaksossa eri puolilla vuoristoa, niin kaikki olivat omalla tavallaan niin hienoja, etten oikeastaan tiedä, minkä valitsisin, jos johonkin pidemmäksi aikaa pysähtyisin 🙂 San Vigiliossa emme käyneet, mutta muutamassa paikassa siinä ympäristössä, oli upeaa seutua sekin! <3

      Reply
  2. Elina | Vaihda vapaalle

    13/08/2017 at 11:13

    No nyt on kyllä niin nättiä että! Täytyy tulla lukemaan nämä postaukset uudelleen sitten KUN me lähdetään tuonne. Tuo viiden järven kierros kuulostaisi aika kivalta päiväpatikalta. 🙂

    Reply
    • Henna

      13/08/2017 at 12:20

      Joo, lähtekää, kyllä maisemat kelpasivat! 🙂 Mietin itsekin, että olisi ollut mukavaa tuo viiden järven kierros tehdä, mutta toistaiseksi taitaa olla liian pitkä Minireissumiehen kanssa tehtäväksi. Teimme erään toisen vaelluksen, joka oli yhtä pitkä mutta vähemmän nousua ja laskua. Se meni hyvin, mutta ei tuo tappi jaksa istua kantorinkassa ihan loputtoman pitkään, kun ei noilla vuoristopoluilla voi oikein holtittomasti sinkoilevaa ipanaa päästää itsekseenkään juoksemaan. Mutta ensi kerralla sitten… jäi vielä aika monta vaellusta rästiin tuolla suunnalla 😀

      Reply
  3. Kohteena maailma / Rami

    18/08/2017 at 09:40

    Toi eka kuva on 50 metriä meidän hotellilta, missä vietimme yhden parhaista lasketteluviikoista “Alpeilla” eli tarkemmin sanottuna Dolomiiteillä. Mahtava paikka ja erinomainen laskettelukeskus, ei voi muuta sanoa. Mustat rinteet oli todella mustia ja laskukilometrejä oli viikon reissulle riittävästi. Maisemat on tuolla mahtavat talvella ja niin näyttää olevan kesälläkin. Voisin hyvin lähteä tuonne kesälläkin lomaileen ja patikoimaan noihin maisemiin! Oikeastaan päätin tämän postauksen perusteella että aionkin mennä, sillä nuo maisemat on kesälläkin jopa omalla tavallaan upeammat kuin talvella. Ja tulipahan tässä selville miksi hissin nimi oli 5 laghi, millä mentiin tuttuun ravintolaan oluelle ja pastalle parikin kertaa 🙂

    Reply
    • Henna

      22/08/2017 at 19:50

      Minun täytyy varmastikin joskus suunnata Alpeille talvisaikaan, kun itse olen pyörinyt katselemassa vain näitä kesäisiä kukkaniittyjä 🙂 Madonna di Campiglio oli tosiaan oikein viehättävä nyt kesällä ja olisi ollut mielenkiintoista nousta vuorille useammalla hissilinjalla, sillä melko erilaisia maisemia olisi voinut olla toisten hissien päässä vastassa 🙂 Jos kesäreissua suunnittelet, niin suosittelen ehdottomasti jonkinlaista roadtrip-settiä, noita mahtavia paikkoja hyvin vaihtelevine maisemineen nimittäin löytyy Dolomiiteilta paljon ja välimatkat ovat kuitenkin lyhyitä ja tiet hyvässä kunnossa.

      Reply
  4. Travelloverin Annika

    19/08/2017 at 09:55

    On kyllä kaunista! Pitkään ollut jo vuoristokuume, että pitäisi eurooppalaisille vuorille päästä katsomaan kauneutta. Muistan taannoin lentäneeni Italiaan Dolomiittien yli. Silloin kapteeni kuulutti, että katsokaa ulos sitä kauneutta, että Dolomiitit on hänen suosikkivuoristonsa, Alppeja kauniimpi ilmasta katsottuna. Muutaman muunkin kerran olen lennellyt yli (Air Dolomitilla muuten) ja ihaillut lumihuippuja ja välissä kimmeltäviä järviä. Taas yksi tahtoooo!-kohde lisää.

    Reply
    • Henna

      07/09/2017 at 20:14

      Dolomiitit hurmasi todenteolla. Jostain syystä se on noussut kunnolla tajuntaani vasta tässä muutaman viime vuoden aikana, mutta nousi aika nopeasti korkealle toivelistalla ja täytti lopulta myös odotukset 🙂

      Reply
  5. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    19/08/2017 at 22:41

    Komiat on maisemat! Meillä kun on tämä luonnossa liikkuminen vähän myöhäisherännäistä, niin aiemmin ei oikein ole osannut edes haaveilla patikoinnista tuollaisissa maisemissa. Mutta kovaa vauhtia nämä Euroopan vuorimaisemat tuntuvat kipuavan todo-listalla kohti kärkeä! Näppärää muuten tuollainen hissillä ajelu, säästyy siltä puuduttavalta ylämäen tamppaamiselta – vaikka onhan se vähän huijaamista 😆 Mutta en tuomitse. Menisin itsekin.

    Reply
    • Henna

      07/09/2017 at 20:17

      Ei kai se ole sen enempää huijaamista kuin lasketellessakaan hissillä nousu 😛 Dolomiitteja voin suositella lämpimästi, kun Euroopan vuoristoreissun aika tulee <3

      Reply
  6. Anna | Muuttolintu.com

    20/08/2017 at 00:48

    Huh miten kaunista. Nuo vuoret ja smaragdinväriset järvet <3 Tuli semmoinen tunne, että vaikka lumilautailla tykkäänkin, niin kokisin tämän paikan ehkä mieluummin kesällä. Vähemmän porukkaa, se on meille aina tärkeä tekijä ajankohtaa valitessa 🙂 Tuonne olisi mahtava lähteä patikoimaan joskus viiden järven kierros!

    Reply
    • Henna

      07/09/2017 at 20:18

      Minulla taas on kokemusta Alpeista vain kesällä ja tuntuu, että joskus se talvikin pitäisi kokea. Talvella on vaan niin kova hinku lähteä jonnekin aurinkoon pakkasen sijaan 🙂 Mutta kesä noilla seuduilla on kyllä ihan valtavan upea, en ole oikein vieläkään päässyt siitä kukkaloistosta ja vuoristojärvien kimmellyksestä yli!

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram