kulkutautiset

Joka vuosi keskellä helteistä kesää Venetsiassa juhlitaan Festa del Redentorea. Koko viikonlopun kestävä tapahtuma kerää venetsialaiset yhteen ja sitä odotetaan hartaasti, onhan se yksi kaupungin rakastetuimmista juhlista. Mutta mitä silloin oikeastaan juhlitaan? Lähdetäänpä liikkeelle… jos ei nyt muinaisista roomalaisista, niin aika alusta kuitenkin…

1300-luvulla musta surma pyyhki elävien kirjoista kolmasosan Euroopan väestöstä, tappaen arviolta noin 25 miljoonaa ihmistä. Tämä maailmanlaajuisesti riehunut Yersinia pestiksen aiheuttama pandemia rauhoittui Euroopassa noin neljässä vuodessa, mutta kokonaan siitä ei kuitenkaan päästy eroon. Seuraavien vuosisatojen aikana rutto runteli Eurooppaa kerta toisensa jälkeen lehahtaen ajoittain pahoinakin epidemioina siellä täällä. Mm. Helsinki menetti 1700-luvulla kaksi kolmasosaa väestöstään ruttoepidemian johdosta.

Venetsiassa rutto puhkesi vuosina 1361-1528 yhteensä 22 kertaa. Suurin tragedia kaupungissa koettiin kuitenkin vuosina 1576-1577, kun noin 50 000 ihmistä, eli lähes kolmasosa kaupungin tällöisestä väestöstä kuoli tautiin. Luonnollisesti kaupunkilaiset olivat epätoivoisia ja Venetsian silloinen doge (kaupunkivaltion valtionpäämies) Alvice I Mocenigo rukoili apua Vapahtajalta, eli Redentorelta, ja lupasi rakennuttaa mahtavan kirkon tämän kunniaksi, mikäli rutto päättyisi. Näin kävikin, ja kirkko tietysti rakennettiin.

Il Redentoren kirkko rakennettiin Venetsiaan Giudeccan saarelle. Peruskivet muurattiin jo vuonna 1577 ruton päätyttyä. Samana vuonna lupauksen kirkosta antanut doge hirtti itsensä, mutta hänen jatkajansa antoi myös suuren arvon kiitosprojektille. Perustusten valmistuttua paikalle rakennettiin väliaikainen puukirkko ja samoin väliaikainen proomusilta Zatterelta, jota pitkin uusi doge pääsi kävelemään kulkueessa kirkolle Dorsoduron puolelta.  Tämän jälkeen doge, ja noin puoli Venetsiaa, on tehnyt pyhiinvaellusretken Giudeccan puolelle Il Redentore -kirkolle joka vuosi Redentore-juhlan aikana.

Valmista kirkkoa saatiin ihailla jo vuonna 1592 ja tuolta 1500-luvun lopusta saakka Redentorea on vietetty, ja siitä tosiaan on muodostunut yksi Venetsian suosituimmista juhlista. Dogea ei enää kaupungissa ole ollut yli kahteen vuosisataan, mutta edelleen väliaikainen silta rakennetaan Zatteren ja Giudeccan välille vuosittain, jotta venetsialaiset pääsevät tekemään pyhiinvaelluksensa Il Redentore -kirkolle. Paikassa ei voi olla pysyvää siltaa, sillä väylää käyttävät isot autolautat ja muut vesimenopelit, mutta noina kahtena päivänä suurimmat näistä pysyvät poissa kyseiseltä väylältä ja tuhannet ja tuhannet kävelevät Il Redentorelle ponttonisiltaa pitkin. Redentore-juhlan aikana kirkossa järjestetään luonnollisesti myös messu juhlaviikonlopun päätteeksi.

 

 

Festa del Redentorea juhlitaan heinäkuun kolmantena sunnuntaina. Oikeastaan kaikenlaista tapahtumaa on jo pitkin viikkoa, ja varsinainen juhlinta alkaa jo lauantaina Redentoren aattona.  Silloin ponttonisilta avataan ja illalla taivas kaupungin yllä räiskyvät mahtavat ilotulitukset. Monelle perinteinen ilotulitus onkin koko viikonlopun kohokohta. Paikallisille juhlan alkuperäinen merkitys on kuitenkin edelleen tärkeä. Redentoren aattoa juhlitaan perinteisesti ystäväporukoissa lauantai-iltana – joko veneellä tai kerääntymällä Giudeccan kanaalin varsille. Ne paikalliset, jotka eivät ole veneellä keikkumassa, tuovat kanaalin varsille omia pöytiään ja kokoontuvat ystäväporukalla illallistamaan. Tapana on, että jokainen tuo mukanaan jotain ruokaa. Useimmiten tarjolla on paikallisia herkkuja, tyypillisiä venetsialaisia ruokia, kuten sardiinipastaa sipulilla eli bigoli in salsa tai vaikkapa kolmioleipäkakkuja moninaisilla täytteillä eli tramezzini. Venetsialainen keittiö on tunnettu kalaruuistan ja äyriäisistä, joten tietysti myös näitä on usein tarjolla juhlapöydässä. Redentorea juhlitaan vuoden kuumimpana aikana, joten illan ruokalistaa suunnitellessa täytyy toki ottaa huomioon ruuan säilyvyys useita tunteja kestävän piknikillallisen aikana. Juomina luonnollisesti kilistellään proseccoa ja viiniä, miksei myös belliniäkin, kuuluisaa venetsialaista cocktailia. Bellini Canella oli muuten vuoden 2017 Redentore-juhlan yksi suurimmista sponsoreista. Tämä näkyi mm. siinä, että Canale della Giudeccalla San Marcon aukion ja Palazzo Ducalen edessä, johon veneet kerääntyvät katsomaan ilotulituksia, keikkui jättiläismäinen ilmatäytteinen Bellini-pullo, ja juhlakansalle jaettiin Bellini-tölkkejä, joilla kilistellä juhlan kunniaksi.

Ilta on erityisesti giudeccalaisille tärkeä, onhan Redentore Giudeccan juhla. Redentoren aikana Giudeccan ranta onkin täynnä pöytiä vieri vieressä. Siellä täällä on ravintoloita pöytineen ja näiden väleissä paikallisten tuomia pöytiä omille porukoilleen. Giudeccan kanaalin varrella olevista ravintoloista saa varata pöytänsä todella ajoissa – ja valmistautua maksamaan illallisestaan tiukan hinnan. Canale della Giudeccan molemmat rannat, Giudeccan sekä Dorsoduron puolella, on koristeltu lyhdyin, jotka erityisesti illalla luovat juhlan tuntua. Miehet laulavat perinteisiä venetsialaisia lauluja ja ilta on muutenkin hyvin tunnelmallinen.

Lauantai-ilta huipentuu tosiaan upeaan ilotulitukseen, jota analysoidaan tarkkaan ja vertaillaan edellisvuosien esityksiin. Tänä vuonna upea ilotulitus kesti lähemmäs kolme varttia ja koostui ilmeisesti kolmesta osasta, joita en kylläkään kokemattomana katselijana edes osannut toisistaan erottaa.

Sunnuntaina on tiedossa mm. venekilpailu, Regata di Redentore. Tämä on yksi kilpailuista Venetsian venekauden kisojen joukossa, mutta tärkeä ja suosittu sellainen. Muutoin sunnuntain juhlallisuudet keskittyvät Giudeccalle Il Redentore -kirkolle. Kirkon edessä käy melkoinen hälinä, sillä sen lisäksi, että pyhiinvaeltajat parveilevat kirkolla, sen luokse on keskittynyt paljon aktiviteetteja lapsille, sillä sunnuntaina ovat liikkeellä perheet. On ongintaa ja “vappu”palloja, kaikkea värikästä ja iloista.

Sunnuntai-iltana kaupunki on jo rauhoittunut, mutta upeat valot ovat vielä paikoillaan ja ilmassa on edelleen juhlan tuntua – vielä siis sopiva aika juhlaillalliselle Giudeccan kanaalin varrella. Tällöin rantakatu ei ole enää tukossa väliaikaisista pöydistä, vaan tunnelma tosiaan on rauhallinen ja rento. Tästä on vielä hyvä jatkaa kattobaariin drinkeille ihailemaan kaupungin valoja, mutta näitä suosituksia on luvassa myöhemmin.

 

 

Nyt, kun olet jaksanut lukea tänne asti, on aika pian paljastaa, miten me vietimme Festa del Redentorea. Emme olleet varsinaisesti suunnitelleet matkaamme Redentore-juhlan mukaan, mutta se sattui osumaan aikaan, jolloin olisimme Italiassa, joten toki halusimme olla silloin Venetsiassa. Me emme viettäneet Redentoren aattoiltaa perinteisellä tavalla kanaalin rannalla piknikpöydän ääressä tai veneestä käsin ilotulituksia ihaillen, vaan neillä oli aivan äärimmäinen onni ja todella suuri kunnia päästä ystäviemme kanssa aivan erityiseen Redentoren kunniaksi järjestettyyn juhlaan.

Päivä oli varattu illan juhlallisuuksiin valmistautumiseen. Kuinka kutkuttavaa olikaan käyttää kokonainen päivä tunnelmointiin ja valmistautumiseen, ja odottaa illan upeita juhlia. Kaivoimme matkalaukuista juhlatamineet ja silitimme ne rypyttömiksi, kuten asiaan kuuluu. Kävimme ystäväni kanssa lyhyen vaporettopyrähdyksen päässä kampaajalla. Kuten kaikki Venetsiassa osoitteiden perässä suunnistaneet tietävät, se ei ole yksinkertaista puuhaa, joten olimme varanneet reilusti aikaa paikan löytämiseen. Olimmekin paikalla hyvissä ajoin, joten ehdimme syömään kevyen lounaan viereisessä kahvilassa kampaaja-aikaa odotellessa. Mutta se kampaajakokemus, se vasta olikin jotain! Suomessa olemme tottuneita siihen, että varaamme ajan tietylle kampaajalle, joka hoitaa itse koko homman. Italiassa, ja ilmeisesti muuallakin (ainakin Kiinasta minulla on tästä kokemusta), on tapana, että kampaamoissa on tiukka hierarkia. On työntekijöitä, jotka pesevät asiakkaan hiukset ja toisia, jotka kuivaavat ja ehkä kihartavat. Sitten viimeiseksi paikalle marssii henkilö, joka leikkaa tai kokoaa varsinaisen kampauksen. Minun kohdallani asia eteni suurin piirtein näin ja kuvista yritin näyttää varsinaisen kampauksen kokoavalle henkilölle, minkälaista olin ajatellut, sillä yhteistä kieltä ei juurikaan ollut. Ystäväni kohdalla taas kampaajia kerääntyi tuolin ympärille useampi ihmettelemään, miten hänen kuontalonsa viritetään, ja lopulta paikalle saapui kampaamon grand old lady, ilmeisesti omistaja, joka ensin saneli nuoremmalle kampaajalle ohjeita ja lopulta päätyi tekemään kampauksen itse.

Alkuilta kului muuten valmistautuessa. Lapset jäivät luotettavista luotettavimman lapsenvahdin hoitoon, ja me lähdimme vesitaksilla kohti juhlapaikkaa. Liikkeellä oli muutama muukin ja Grand Canalen päässä, Canale della Giudeccalla parveili jo iso määrä veneitä odottamassa ilotulituksia. Vene jätti meidät laituriin, josta oli lyhyt kävelymatka kohti juhlapaikkaa, Dogen palatsia.

 

 

Dogen palatsi,eli Palazzo Ducale, on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä ja ehdottomasti yksi kaupungin maamerkeistä. Palatsi sijaitsee San Marcon aukion kulmalla laguunin rannalla ja toimi aiemmin vuosisatojen ajan raatihuoneena, tuomioistuimena ja dogen virka-asuntona. Nykyään palatsi toimii museona. En ole käynyt Venetsiassa aiemmin, enkä ollut juurikaan ehtinyt tutustua kaupungin nähtävyystarjontaan etukäteen, joten minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, miten tärkeään rakennukseen olemme menossa Redentorea juhlimaan.

Joka vuosi Dogen palatsissa järjestetään Redentoren kunniaksi upeat juhlat. Suurin osa vieraista on kaupungin johtoa ja muita tärkeitä henkilöitä. Tilaisuuteen ilmeisesti on myös mahdollista ostaa illalliskortti. Juhla pidetään palatsin sisäpihalla, joka illan pimetessä valaistaan upeasti. Tämän tunnelmallisempaa lokaatiota juhlille on vaikea kuvitella. Aluksi tarjolla oli toinen toistaan maistuvampia cocktailpaloja ja alkumaljat. Tutut vaihtoivat keskenään kohteliaisuuksia ja me kaksi outolintua keskityimme lähinnä ihastelemaan kaikkea ja ihmettelemään, miten olimmekaan päätyneet näin upeisiin juhliin, sillä kuten jo mainitsin, meillä ei oikeastaan etukäteen ollut hajuakaan, mihin olemme menossa.

Pian oli aika käydä pöytään. Istumajärjestys määritteli pöytäseurueet ja me saimme onneksemme pöytäkokoonpanon, joka sisälsi sekä ystäväpariskuntamme että ihmisiä, jotka puhuivat erinomaista englantia. Tunnelma pöydässämme oli rento ja rattoisa, ja vaikka paikalla oli useita keskenään työnsä puolesta tuttuja ihmisiä, puheenaiheet olivat lähinnä kaikkea muuta. Pöytiin tarjoiltiin useampi ruokalaji – suussasulavia ja kauniita annoksia, lähinnä mereneläviä, Venetsiassa kun oltiin. Näissä tunnelmissa nautittiin Venetsian upeasta, lämpimästä illasta, kauniista puitteista, herkullisesta ruuasta ja hyvästä seurasta.

 

 

Kuten aina, kun on mukavaa, aika riensi nopeasti, ja pian oli illan kohokohdan, eli ilotulitusten aika. Jos ilta tähän mennessä oli tuntunut epätodelliselta ja todella taianomaiselta, ilotulitusten myötä se vielä hyppäsi aivan toiselle tasolle. Venetsiassa käyneet ehkä muistavat, että Dogen palatsin sekä sisäpihaa että julkisivua kiertää parveketasanne. Kuten aiemmin mainitsin, palatsi sijaitsee aivan laguunin rannalla Canale della Giudeccan päässä, eli täydellisesti ilotulituksia ajatellen. Juhlaväki ohjattiin parvekkeelle ennen ilotulituksen alkua. Oli melko epätodellinen olo olla parvekkeella ja katsoa alapuolella laguunin rannalla Riva degli Schiavonilla ja Piazzetta San Marcolla olevaa ilotulituksia katsomaan tullutta ihmismassaa. Sen lisäksi, että erityisesti Giudeccan puolella on väkeä piknikpöydissään ja laguuniin kasaantuu varmastikin satoja veneitä seuraamaan showta, ovat tällaiset prime spotit tietysti täynnä, kun tuhannet ja tuhannet ihmiset tulevat katsomaan vuoden hienointa ilotulitusta.

Minä pieni apina kiemurtelin onnesta, enkä voinut uskoa, millaisen mahdollisuuden olin saanut päästä valokuvaamaan ilotulitusta. Kamera kaidetta vasten rauhassa kaiken ihmistungoksen yläpuolella. Alhaalla väkijoukossa ei olisi tietenkään pystynyt kuvaamaan edes jalustan kanssa, ellei olisi tullut paikalle tuntikausia aiemmin ja lunastanut paikkansa aivan rannasta – jos silloinkaan. Lähes 45 minuuttia kestänyt ilotulitus oli upein koskaan näkemäni ja tämä aivan ainutlaatuinen mahdollisuus tallentaa sitä kameralle, kruunasi muutenkin aivan ihmeellisen illan. Taivas täyttyi erilaisista kuvioista ja räiskyi mitä moninaisimmista väreistä, jotka heijastuivat kauniisti veneiden täyttämään veteen. Melkoinen show!

 

 

Ilotulituksen päätyttyä rantatie tyhjeni nopeasti ja juhlakansa lähti joko kotiinsa tai muualle jatkamaan iltaansa. Meille Dogen palatsissa juhlijoille oli vielä tarjolla useista pienistä suupaloista koostuva jälkiruoka parvekkeella. Kokeneet konkarit vaihtoivat mielipiteitään tämän vuotisesta ilotulituksesta herkkuja maistellessaan. Tämän jälkeen myös palatsi alkoi tyhjentyä juhlaväestä. Heti suurten massojen tyhjentyessä palatsin ulkopuolelta parvekkeelta näkyi maassa jos jonkinlaista roskaa väenpaljouden jäljiltä. Voitteko kuvitella, että sillä välin, kun me maistelimme jälkiruokaherkkuja ja hieman vielä fiilistelimme kaunista palatsia, oli kadut jo siivottu! Uskomattoman ripeää toimintaa, upeaa Venetsia!

Me jatkoimme iltaa vielä veneellä Giudeccan puolelle ihmettelemään sitä perinteisempää Redentoren juhlintaa piknikpöytien ääressä, sillä ystäviemme ystäviä oli siellä viettämässä iltaa. Näin saimme nähdä pienen siivun myös siitä aivan perinteistä venetsialaisesta redentorekulttuurista. Siihen aikaan yöstä juhlat olivat jo melko railakkaat. Yön päätteeksi kävelimme pyhiinvaellusta varten rakennettua pontoonisiltaa pitkin Giudeccalta Dorsoduron puolelle ja ystäviemme kotiin. Nukkumaan joudimme ehkä neljän vai viiden aikaan. Se oli kuulkaa melkoinen ilta – sellainen, jota emme varmasti koskaan unohda.

Seuraavana päivänä mekin, kuten perinteeseen kuuluu, kävimme haistelemassa juhlahumua Giudeccan puolella, jälleen siltaa pitkin kävellen. Ostimme lapsille ilmapallot ja ihmettelimme veneiden kisailua laguunissa. Söimme vielä sunnuntai-iltana upean illallisen eräässä ihastuttavassa ravintolassa Giudeccalla.

 

 

Pääsimme kokemaan Redentoren aivan ainutlaatuisella ja unohtumattomalla tavalla, tästä suuri kiitos ystävillemme. Näin sadunomaista iltaa tuskin pääsemme pian kokemaan uudelleen, jos koskaan. Koko Redentore oli muutoinkin hieno kokemus ja voin lämpimästi suositella Venetsiaa näiden juhlien aikana. Muistathan vaan tehdä varaukset ajoissa, sillä hotellit ja erityisesti ne ravintolat, joista avautuu hieno näköala ilotulituksia ajatellen, ovat jo varhain täynnä!

 

 

Tietolähteenä juttuun on käytetty Wikipediaa sekä luonnollisesti ystäviämme.

13 Comments

  1. Suunnaton

    12/11/2017 at 10:33

    Vau, mikä kokemus! Mieletöntä päästä kokemaan tuollainen, vieläpä noin upealla tavalla. Paikalliset suuret juhlat ovat kyllä parhaimmistoa matkakokemusten joukossa.
    Omalla kohdallani parasta on ollut Espanjassa Valencian Las Fallas, jonka viikkoja kestäneen juhlinnan pääsin kokemaan Valenciassa asuessani.

    Reply
  2. Katariina/Maisemajahdissa

    12/11/2017 at 11:54

    Oletpa päässyt osalliseksi upeista juhlallisuuksista! Varmasti aika ainutkertainen ja ikimuistoinen elämys. Me lähdetään parin päivän pyrähdykselle Venetsiaan joulukuun alussa, joten kuvasi herättelivät matkakuumetta mukavasti 🙂

    Reply
  3. Travelloverin Annika

    12/11/2017 at 19:09

    Miten voi olla, että kaltaiseni Venetsian rakastaja ei ole ennen edes kuullut koko juhlasta? Ja miten voi olla, että olen osunut kaupunkiin aina muina aikoina? Tähän täytynee tehdä muutos! Ihan mielettömän kokemuksen kyllä saitte. Omanlaisensa tunnelma on varmasti ollut katujuhlissakin, mutta onhan tuo nyt ihan jotain ihan muuta. Postauksesi ilotulituskuvat ovat muuten ehkä kauneimpia ikinä näkemiäni!

    Reply
  4. Martina

    12/11/2017 at 20:04

    Vau mikä juhla ja erityisesti vau miten pääsitte juhlimaan sitä! Olipa ihana päästä jakamaan kokemus postauksen välityksellä. Melkein tuntuu kuin olisin ollut itsekin mukana. 🙂

    Reply
  5. Anna | Tämä matka -blogi

    12/11/2017 at 20:10

    Aah. Venetsia.
    Juuri katselin, että matkalilumittari bäyttää vihreää, eli nyt olisi Venetsiassa tilaa taas turisteille!
    Itse en kaipaa mitään sirkushuveja tai karnevaaleja, joten minulle sopisi hyvin juurikin aika, jolloin Venetsiassa voi olla vähän kylmä ja muutenkin ei niin kuvauksellista. Olen vieraillut kaupungissa niin monena kuumana kesäpäivänä, että kaipaisin jo siihen jotain erilaista kulmaa : )

    Reply
  6. Kohteena maailma / Rami

    13/11/2017 at 09:29

    Onhan tuo melkoinen kokemus päästä tuollaiseen perinteiseen juhlaan ja tuollaisen historian omaavaan rakennukseen! Voihan tuollaisia kaupungin historiallisia juhlia lähteä matkailijana katsomaan, mutta paikallisten kanssa pääsee kokemaan sen aivan ainutlaatuisella tavalla.

    Tuo ponttoonisilta oli mielenkiintoinen nippelitieto ja postauksen iltakuvat huikeita! Itsestä iltaisin Venetsia on parhaimmillaan, kun päiväturistit ovat poistuneet. Ehkäpä sittenkin aivan parasta on tuollainen, kun koko kaupunki täynnä porukkaa juhlahumussa 🙂

    Reply
  7. Anne/ Matkahetket

    13/11/2017 at 13:35

    Vau mikä ilotulitus! <3 Ja kiva oli lukea tuosta juhlasta, varmasti hienoa olla paikan päällä. Tuntuu jännältä sukeltaa paikallisille tärkeään juhlapäivään. Itse olin joskus Norjassa kansallispäivän aikaan, joka on hyvin tärkeä päivä norjalaisille ja kaikki ovat silloin liikkeellä kansallispuvuissaan. Paikalliskulttuuri on niin mahdottoman kiinnostavaa. Venetsia on ihana kaupunki, minullakin on yksi pikku postaus sieltä: http://www.annea.fi/matkahetket-blogi/kesapaiva-venetsiassa.

    Reply
  8. Sofia

    14/11/2017 at 12:47

    Oi, miten satumaisen kokemuksen pääsittekään kokemaan! Mulla meni ihan kylmiä väreitä kun katselin niitä parvekkeelta otettuja ilotulituskuvia. Tuo on varmasti semmoinen kokemus, joka säilyy muistoissa aina 🙂

    Reply
  9. sari

    14/11/2017 at 21:11

    Olettepa päässeet todellakin keskelle hienoa tapahtumaa! Iltavalaistuksessa Venetsia näyttää samat kauniit kasvonsa kuin muutoinkin.

    Reply
  10. jonnahah /Allergic to Kiwi

    14/11/2017 at 23:43

    Voi jestas mikä unohtumaton kokemus teillä onkaan ollut ja kiitos kun jaoit sen!! Venetsia on kaikkien aikojen suosikkikaupunkini ja Dogen palatsi normipäivänäkin tunnelmallinen, joten en osaa edes kuvitella mihin potenssiin on tunnelma ollut tuollaisessa iltajuhlassa 😍

    Reply
  11. Mira

    15/11/2017 at 15:43

    Tuo kuulostaa ja näyttää ihan fantasialta, ihanalta unelta. 🙂 Venetsia on täydellinen paikka tuollaisiin juhliin. Tykkään yleensäkin kaikista Etelä-Euroopan perinnejuhlista, joita on pitkin kesää. Tuosta en ollut aiemmin edes kuullut.

    Reply
  12. Anna | Muuttolintu.com

    15/11/2017 at 23:22

    No huh miten mieletön kokemus! En ollut tästä juhlasta kuullutkaan, mielenkiintoinen tuo historia. Tulipa ikävä Venetsiaan! En tiedä lähtisinkö tuonne väkijoukon keskelle sitä juhlimaan, kun väkijoukkoja karsastan, mutta kyllä kelpaisi jos tällaisen kutsun saisi. Varmasti niitä reissukokemuksia, mitkä ei unohdu ikinä. Ihanasti pääsi ruudun läpi tunnelmaan mukaan fiilistelemään, ja ihana tuo viimeinen kuva 🙂

    Reply
  13. Pia / Lyhyenä hetkenä

    16/11/2017 at 11:32

    No huh huh, mitkä pirskeet! Postausta lukiessa kylmät väreet kulkivat kerran jos toisenkin pitkin käsivarsia. Hyvin onnistuit tunnelman välittämään tänne kotisohvallekin. Ihan varmasti once in a lifetime -kokemus, jonka muistaa loppuikänsä. Te onnekkaat!

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram