kulkutautiset

Islannin Silfra – sukellus mannerlaattojen välissä

Alle neljäviikkoisen pienen miehen äitinä en ihan viime aikoina ole päässyt kartuttamaan matkatarinoideni varastoa, sillä raskausaikanakaan ei voinnin (ja töiden) puolesta ollut mahdollisuutta reissata. Väsymyksen ja pahoinvoinnin helpotettua mietimme loppuraskaudesta pientä kaupunkilomaa jossain lähellä, mutta hukkaanhan sekin olisi mennyt, kun yli kilometrin mittaiset kävelymatkat tuntuivat lähes marathonin veroiselta suoritukselta. Päädyimmekin sen sijaan minilomaan Helsingissä, joka osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi, mutta siitä lisää myöhemmin.  Myös uusia reissukuulumisia on odotettavissa syksyn aikana, sillä ihan näillä näppäimillä varataan pikkuherran ensimmäinen matka ulkomaille. Sitä odotellessa palaan kuitenkin vanhempien reissumuistojen pariin…

Sukeltaminen on matkustamisen lisäksi rakkain harrastukseni, ja vaikka olenkin sitä pariin otteeseen Suomessa kokeillut, kuuluu se lähinnä matkoilla harrastettaviin aktiviteetteihin. Useimmiten suunnittelenkin varsinkin pidemmälle suuntautuvat reissuni niin, että pääsen sukeltamaan. Ensimmäisen sukelluskurssini suoritin yli kymmenen vuotta sitten ja sukellettuja maita onkin kertynyt: Thaimaa, Costa Rica, Indonesia, Oman, Jordania, Mosambik, Etelä-Afrikka, Malediivit… Tämä postaus kertoo yhdestä listani erikoisemmista sukelluksista, nimittäin dyykistä mannerlaattojen väliin Islannissa.

Islannissa, Unescon maailmanperintökohteiden listalta löytyvässä Þingvellirin kansallispuistossa sijaitsee Þingvallavatn-järvi. Järven reunalla on railomainen laakso, hautavajoama, jota kutsutaan Silfraksi. Tässä kohtaa tektoniset laatat, eli arkikielessä tunnetummin mannerlaatat, erkanevat hitaasti (n. 2 cm/vuosi) toisistaan ja muodostavat hautavajoaman. Kyseiset laatat ovat Pohjois-Amerikan laatta ja Euraasian laatta. Ensimmäistä kertaa taisin lukea tästä paikasta Mondon vuonna 2006 ilmestyneestä Sukelluskirjasta, joka luonnollisesti kirjahyllystäni löytyy. Sukellusta mannerlaattojen välissä – kuinka jännittävää! Tokihan tällainen paikka pääsi bucket listilleni, erityisesti kun näkyvyydenkin kehutaan olevan huippuluokkaa, parhaimmillaan jopa 70-80 metriä (vrt. tropiikin kirkkaiden vesien 20-50 m). Siispä suunnitellessamme matkaa Islantiin, aktiviteettilistan kärjessä oli ehdottomasti sukellus mannerlaattojen välissä.

Varasimme retken Dive.is -sukellusfirman kautta. Þingvellirin kansallispuisto sijaitsee noin 60 km matkan päässä Reykjavikista. Retken voi varata joko kuljetuksilla tai ilman – me varasimme ilman, sillä meillä oli käytössä vuokra-auto. Siispä tapasimme muun porukan paikan päällä, kuuntelimme briiffin kuivapuvun käytöstä ja sukelluskohteesta, puimme varusteet päällemme ja kävelimme lyhyen matkan varsinaiselle kohteelle. Kuivapuvut – alussa hankalaa tottumattomalle… koko sukellusurani märkäpuvulla lämpimissä vesissä sukeltaneena olin todella kömpelö säätämään puvun sisäistä ilmamäärää ja sen avulla nostetta. Lisäksi, jos jalat pääsevät nousemaan muuta vartaloa korkeammalle, puvunsisäinen ilma menee herkästi jalkoihin, ja kääntää koko sukeltajan pää alaspäin- näin ei onneksi käynyt, mutta ainakin alkuun homma on aikamoista kikkailua verrattuna märkäpuvulla sukeltamiseen. A taas suoritettuaan peruskurssinsa aikoinaan Suomessa kuivapuvulla oli kuin vanha tekijä.

Dive.is -firman järjestämillä retkillä sukelletaan sama reitti kahteen kertaan. Olin harjoitellut kuivapuvun käyttöä tätä reissua silmälläpitäen Suomessa, mutta melkoista haparointia se tosiaan silti oli, joten kahden sukelluksen setti toimi minulle erittäin hyvin. Ensimmäinen sukellus meni pitkälti totutellessa kuivapuvun kanssa säätämiseen, toisella pääsin jo paremmin nauttimaan maisemista.

Saavuttuamme railon päähän, edessä aukesi jännittävä maisema – veden täyttämä kapea rako maanpinnassa, ja molemmin puolin islantilaiseen tapaan “tyhjää” silmänkantamattomiin. Railon päässä on pienet portaat, joita pitkin sukeltajat ja snorklaajat laskeutuvat veteen. Vaikka sää oli pilvinen, pinnalta katsoen näki heti, että vesi on uskomattoman kirkasta.

Näkyvyys oli pilviselläkin säällä uskomattoman hyvä. Þingvallavatn-järven vesi on Langjökull-jäätikön sulamisvettä, ja kulkeutuu jäätiköltä järveen maan alla huokoisen laavakiven läpi noin 50 km matkan noin 30-100 vuodessa. Kuljettuaan tämän filtterin läpi vesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda vaikka kesken sukelluksen – tätä kehotettiin kokeilemaan ja tokihan kokeilimme – olipa muuten todella hassu fiilis juoda samalla kun sukeltaa! Veden lämpötila on 2-4 °C, eli kuivapuku tulee todellakin tarpeeseen ja silti meinaa brain freeze uhata. Vesi virtaa hitaasti kohti järveä pitäen Silfran puhtaana ja jään poissa.

Vesi on upean sinisen sävyistä ja pohjan levä kirkkaan vihreää. Levää lukuunottamatta Silfrassa ei juurikaan elämää näy, kalat loistavat poissaolollaan. Ilmeisesti kaloja on runsaastikin järvessä, mutta itse Silfraan ne eivät juurikaan päädy reissuillansa. Kyseessä onkin lähinnä maisemasukellus, mutta todella upea sellainen! Bonuksena yhdessä kohdassa railo on niin kapea, että on mahdollista laittaa toinen käsi Euraasian laatalle ja toinen käsi Pohjois-Amerikan laatalle, aikamoista!

kuvassa vasemmalla Pohjois-Amerikka, oikealla Euraasia

Sukellukset Silfrassa olivat niin poikkeuksellisen erikoisia, että kun meiltä on kysytty, mikä on hienoin paikka, missä olemme sukeltaneet, olemme lähes aina kertoneet näistä. Siitäkin huolimatta, että upeita kohteita on kertynyt reissurepertuaariin monia, Silfra poikkeaa tropiikin akvaariovesistä niin radikaalisti, että se tulee aina mieleen näissä keskusteluissa. En tiedä, sanoisinko, että se on kaikkein hienoin, mutta kuitenkin niin massasta erottuva, että se tulee aina ensimmäisenä mieleen. Tosin sittemmin on tullut koettua myös Etelä-Afrikan valas- ja delfiinivedet, mutta siitä ehkä joskus myöhemmin…

Upeiden sukellusten päätteeksi hymy oli herkässä. Näkyvyyden ollessa näin mieletön sukeltaminen tuntui tavallistakin enemmän painottomana lentämiseltä, ja hei, onhan se nyt melkoisen hienoa sukeltaa mannerlaattojen välissä! Kuulostaa vähän extremeltä, mutta kuivapuvun kanssa räpeltämistä lukuunottamatta sukellus on teknisesti helppo ja on myös mahdollista snorklata, joten tämän paikan voivat kokea myös sukeltamattomat. Ja koska laatat hitaasti erkanevat toisistaan, väliin liiskaantumisen riski on kai melko pieni… 😉

Suosittelemme tätä kokemusta lämpimästi kaikille Islannissa vieraileville. Islanti ei muutenkaan pettänyt odotuksiamme, vaan ylitti ne, jos mahdollista, mutta tämä oli ehdottomasti meille vesieläimille yksi hienoimmista kokemuksista tuolla satujen saarella. Muihin Islannin sukelluskohteisiin emme valitettavasti tällä reissulla ehtineet tutustua, mutta ehkäpä ensi kerralla!

36 Comments

  1. Laura R.

    19/08/2015 at 19:57

    Aivan mahtavaaaa! Joo tää on niin mun ja Laurin must do -listalla, kun sitten joskus päästään Islantiin. Tuollaisissa rajapaikoissa on aina jotain siistiä, ja kuin siistiä oiskin käydä kahden mannerlaatan välissä! Huh. Vähän toi kuivapukusukeltaminen olis varmaan mulle haaste, mutta kaipa siitä selviäis. Laurihan sukeltaa kuivapuvulla duunissa viikoittain joten ois ainakin hyvä opettaja omasta takaa 😀

    Reply
    • Henna

      23/08/2015 at 16:43

      Niinpä, ja ilman tuota mannerlaattalisääkin olisi ollut aivan huikea paikka sukeltaa, mutta on se kyllä aika hauska bonus siinä! Ja Islanti muutenkin… ♥ Kuivapukusukeltaminen on kyllä alkuun haastavaa, pitäisi ehkä treenata enemmän niin sujuisi sitten tarpeen tullen, ja voisi keskittyä enemmän itse sukellukseen ja kuvaamiseen 🙂

      Reply
  2. Jenna

    23/08/2015 at 19:33

    Ei vitsi, mikä kokemus! Islanti on aivan mahtava maa, mutta en ole ollutkaan tietoinen tällaisesta mahdollisuudesta. Hienoja kuvia!

    Reply
    • Henna

      24/08/2015 at 17:03

      Islannissa tosiaan on niin paljon kaikkea, että mekin varmasti missasimme vaikka mitä hienoa! Pakko päästä joskus uudestaan sinne 🙂

      Reply
  3. Sari.

    23/08/2015 at 19:35

    Oi vitsi miten siistiä! 🙂 Mä haaveilen että opettelisin sukeltamaan, mutta mulla on aina ollut kamalasti kaikkia korvaongelmia, enkä saa paineen tasausta tehtyä sitten millään – en vain ole koskaan onnistunut siinä, joten en uskalla myöskään mennä sukelluskurssille pettymään. 🙁 Ehkä pitäisi käydä joku opastettu yksittäinen demosukelluskerta, ja kokeilla tuleeko siitä mitään, ja katsoa sitten…

    Reply
    • Henna

      24/08/2015 at 17:41

      Voi harmi! Saattaa kyllä sitten olla aika haastavaa, vaikka tietysti aina kannattaa kokeilla 🙂 Ehkä kuitenkin juuri demosukelluksen merkeissä, ettet heti buukkaa koko kurssia kerralla. Ja jos ei natsaa, niin onneksi aina on snorklaus! Saatko kuitenkin esim. lentokoneessa tasattua paineen? Jostain syystä nimittäin minusta on helpompi tasata painetta laitesukeltaessa kuin snorklatessa, varmaan johtuu siitä että laitesukeltaessa voi hengittää koko ajan samalla ja laskeutua hyvin hitaasti, korvien vaatimaan tahtiin, kun taas snorklatessa pitää vähän huitoa päästäkseen pinnan alle ja paineentasaus pitäisi rykäistä siinä vauhdissa.

      Reply
  4. Ansku BCN

    23/08/2015 at 19:48

    Huimaa!! Minusta on tullut jotenkin kauhean lälläri ja ennen kovasti vaivannut yllytyshulluus on jäänyt pois eli minusta ei taitaisi olla tuohon. Harmi, näinkin hieno mesta jää siis näkemättä…

    Reply
    • Henna

      24/08/2015 at 17:44

      Onneksi tuolla tosiaan on se snorklausmahdollisuuskin, ja paikka sopii hyvin vaikka ensikertalaisillekin, ei vaadi sen kummempia taitoja tai olosuhteiltaan ole yhtään extreme (paitsi että vaatii tuon kuivapuvun, mutta ei sekään niin haastava ole snorklatessa kuin sukeltaessa 🙂 ) Koko ajan pysytään aukinaisissa vesissä, eli mihinkään luoliin tms ei mennä. Sinne vaan, jos esim. tropiikissa snorklaaminen maistuu, ei vaadi sen kummempaa kuin että edes vähän viihtyy vedessä! 🙂

      Reply
  5. Kohteena maailma

    24/08/2015 at 10:08

    Ompahan vähän erilainen retki, kun sukellellaan kahden mannerlaatan välissä 🙂 Varmasti uskomattoman hieno fiilis, kuvatkin kun näyttävät näin upeilta. Hauska tuo viimeinen kuva, missä tallustatte takaisin kohti autoa lopun elämää säilyvän muiston kanssa…

    Reply
    • Henna

      24/08/2015 at 17:51

      Oli tosiaan erilainen, ja aivan upea, kuviinkin kun saa aina tallennettua vain osan hienoudesta 🙂 Taitaa tuossa viimeisessä kuvassa olla muuta sukellusporukkaa ja ehkä mahdollisesti toinen meistä, luulen että kamera on ollut minulla kädessä. Mutta tuollaista tallustelua se homma oli, sukelluskamat eivät ole niitä kaikkein kevyimpiä kannettavia – muistot eivät onneksi paina mitään! 🙂

      Reply
  6. Mia / Elämää ja Matkoja

    24/08/2015 at 17:31

    Jotain todella erilaista ja varmasti unohtumatonta tämä mannerlaattojen välissä sukeltelu! Upea sinisen ja vihreän liitto vedenalaisissa kuvissa, kristallinkirkkaan veden kylmyyden voi melkeinpä aistia tänne ruudun toisellekin puolelle! 🙂

    Reply
    • Henna

      24/08/2015 at 17:51

      Oli tosiaan aivan unohtumatonta ja ihan ehdottomasti, jos (ja kun) Islantiin päädyn uudelleen, niin suuntaan takaisin tuonne 🙂

      Reply
  7. Annika | travelloverblogi

    24/08/2015 at 17:52

    Kiinnostavaa nähdä erilainen sukellusjuttu, kun useimmat ovat aina turkooseista ja lämpimistä vesistä. Kuitenkaan en tästä itselleni kohdetta saa, vaikka mielenkiintoinen epäilemättä olisikin, koska vesi elementtinä, ainakin pinnan alla, on minulle nounou.

    Reply
    • Henna

      26/08/2015 at 15:57

      Kiitos kommentista! Onneksi näihin paikkoihin pääsee nykyään tutustumaan niin näppärästi myös kuvien ja erilaisten dokkareiden muodossa 🙂

      Reply
  8. Jenni / Globe Called Home

    24/08/2015 at 22:42

    Tosi upean näköistä! Sukeltaminen ei ole paljoa aiemmin kiinnostanut, mutta nyt kun on nähnyt upeita kuvia niin monesta blogista niin tuntuu, että ehkä itsekin pitäisi mennä sukelluskurssille. Etenkin tuollainen viileässä onkalossa sukeltaminen näyttää tosi makealta. Onko tuolla muuten ollenkaan maanjäristysriskiä, kun on kaksi mannerlaattaa vierekkäin?

    Reply
    • Henna

      26/08/2015 at 15:59

      Kannattaa ainakin kokeilla! 🙂 Vaarana tosin on, että siihen hurahtaa ja sen jälkeen lähes kaikki matkasuunnitelmat pitää tehdä sukellus silmällä pitäen… Wikipediasta lunttasin, niin ilmeisesti jonkin tasoinen järistys tapahtuu noin kerran kymmenessä vuodessa.

      Reply
  9. Terhi / Muru Mou

    25/08/2015 at 00:08

    Varmasti huikea kokemus! Heh, on varmasti ollut hassua juoda vettä samalla kun on sukeltamassa 🙂

    Reply
    • Henna

      26/08/2015 at 15:59

      Jep, se oli kyllä todella omituista! 😀

      Reply
  10. maailmanaarella

    25/08/2015 at 15:07

    Aikamoisen huikealta elämykseltä kuulostaa! Islantiin ehdottomasti haluan, mutta en ole ikinä vielä uskaltautunut sukeltamaan. Kerran olin jo hilkulla mennä sukelluskurssille, mutta sitten kuitenkin jänistin…

    Reply
    • Henna

      27/08/2015 at 12:41

      Oli kyllä aika mahtava elämys! Islanti muutenkin oli todella huikea ja tuolla Silfrassa tosiaan snorklaaminenkin on varteenotettava vaihtoehto, jos sukeltaminen jännittää 🙂

      Reply
  11. Reetta / Matkasto

    25/08/2015 at 23:58

    Hienoja kuvia! Tästä Islannin Silfrasta olen ennenkin kuullut sukellusfanien innostuneita tarinoita. Veden sisällä tapahtuvat lajit ei ole ollenkaan minun juttuni, joten nautin näistä “sukelluksista” mieluummin tekstiversiona! 😉

    Reply
    • Henna

      27/08/2015 at 12:42

      Teksti- ja kuvaversiot toimivat näissä tapauksissa oikein hyvin! 😀 Eikä sitä muutenkaan ehdi jokaista maapallon kolkkaa koluamaan elämänsä aikana, joten matkablogit sun muut paikkailevat kivasti aukkoja!

      Reply
  12. Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    26/08/2015 at 07:15

    Tosi upea sukelluskohde! Ja vitsit nuo kuvat sukellusreissuilta ovat aina niin hienoja!

    Reply
    • Henna

      27/08/2015 at 12:42

      Oli tosiaan aivan upea kohde, monesti rankattu yhdeksi maailman parhaista 🙂

      Reply
  13. Arna / Cocoa etsimässä

    26/08/2015 at 11:45

    Meinasin ensin kirjoittaa, että “Kiitos kun veit minut tälle nojatuolimatkalle, koska tuo on paikka, johon en koskaan milloinkaan ikimaailmassa tule menemään!”, mutta sitten yhtäkkiä mua alkoikin kiinnostaa toi homma =D. En siis sukella, ja jos sukeltaisin (joku kaunis päivä vielä käyn sen kurssin…), voisin kuvitella itseni lähinnä niissä kirkkaan turkooseissa, virtauksettomissa, trooppisissa lällärivesissä. Mutta joku tässä nyt alkoi kiehtoa, vaikka eka luulin että saisin varmasti paniikkikohtauksen, kun näkisin ekaa kertaa livenä ton syvyyksiin uppoavan railon.

    Reply
    • Henna

      27/08/2015 at 12:48

      Hei huippua 😀 Kurssille vaan! Tuo ei oikeasti ollut mikään haastava paikka sukeltaa, tosiaan sähläämistä oli pelkästään sen kuivapuvun kanssa. Virtaus oli niin leppoisa, että sitä tuskin huomasi 🙂

      Reply
  14. Pirkko / Meriharakka

    27/08/2015 at 09:20

    Hienoja kuvia ja tosiaan vähän harvinaisempia sukelluskuvia. Itse tutustuin harrastukseen joskus Eilatissa yhden introsukelluksen verran, mutta en innostunut siitä sen enempää. Snorklaaminen on riittänyt, kun siinä pääsee sentään pintaan ihan koska vaan 🙂

    Reply
    • Henna

      27/08/2015 at 12:56

      Kiitos Pirkko! Oli niin kaunis kohde, että kuviin sai tallennettua vain pienen osan upeudesta. Minä taas olen niin vesieläin, että viihdyn mieluummin täysin veden ympäröimänä kuin pinnan tuntumassa snorklaten 🙂

      Reply
  15. Jenna / Journey Diary -matkablogi

    27/08/2015 at 10:25

    Näyttää upealta ja varmasti hieno kokemus! Mua jostain syystä ahdistaa sukeltaminen, ei sovi mulle sitten yhtään. Harmi, kun vedenalaiset maisemat on niin upeita. Tutulta kuulostaa nuo raskausajan reissaamisen ongelmat – kun pahoinvointi on viimein hellittänyt niin alkaa muut riesat kipuineen ja väsymyksineen 😀 Mikään aktiiviloma ei tosiaankaan olisi nyt vaihtoehto.

    Reply
    • Henna

      28/08/2015 at 11:50

      Eihän se oikein toimi, jos vesi elementtinä ahdistaa tai muuten sukeltaminen tuntuu epämiellyttävältä! Onneksi kuvien kautta pääsee kuitenkin tutustumaan vedenalaiseen maailmaan 🙂 On se kumma, kun noita raskauksia on niin erilaisia – toiset kuitenkin melkein loppuun asti viettävät todella aktiivista elämää treenaten ja reissaten. Minun piti jättää iltakävelytkin väliin jo viidenneltä kuulta alkaen :/

      Reply
  16. Mikko Nurminen

    27/08/2015 at 14:42

    Huh miten siistiä! Itse en ole hirveästi sukellellut laitteilla, Fijillä kävin 10min briiffauksella tunnin verran, mutta pari kaveria harrastaa ja juuri näytin kuvia blogistasi ja olivat aivan innoissaan. Itse kävin toukokuussa tuolla Þingvellirissä mutta eipä tullut tuollainen mahdollisuus edes mieleen… 🙂

    Reply
    • Henna

      28/08/2015 at 13:01

      Heh joo, ei se sieltä pinnalta käsin kuilun reunalta katsellessa välttämättä näytä siltä, että tuonne pitäisi hypätä sukelluskamat selässä 😀 Mutta aivan upeat vedenalaiset maisemat on, kiva kun levitit infoa sukeltaville kavereille, on nimittäin todellakin käymisen arvoinen sukelluskohde!

      Reply
  17. Lotta Watia | Unagidon

    27/08/2015 at 19:38

    VAU! Miten UPEA vedenalainen maailma! Niin kirkasta vettä. Huhhuh! Mut varmasti ollut jäätävää…

    Oon lähdössä ylihuomenna Islantiin. Siellä on niin paljon nähtävää ja tehtävää, että pitää varoo, ettei tuu överit. En oo koskaan sukeltanut, joten tämmöinen uskomaton keikka jää kuitenkin väliin. Sen sijaan taidan lillua kuumissa lähteissä. 🙂

    Reply
    • Henna

      28/08/2015 at 11:52

      Tekemistä on todellakin vaikka muille jakaa! Tulee runsauden pula, mekin olimme 8 päivää reissussa ja tuntui, että olisi pitänyt olla kolminkertainen aika, että olisi ehtinyt tehdä kaiken haluamansa 🙂 Noita kuumia lähteitä kyllä riittää, ovat aivan ihania, erityisesti luonnontilaiset ovat tosi tunnelmallisia!

      Reply
  18. lena / london and beyond

    28/08/2015 at 20:42

    Huikeita sukelluskohteita sinulla takana, Oman varsinkin! Maana ja toki myös sukelluskohteena. Minua kiehtovat sukelluksessa nuo turkoosit meret tosi kovasti, tosin ollaan harjoiteltu vain snorklausta nyt, mutta myöhemmin sukellus kiinnostaisi. 🙂 Mua varmastikin pelottaisi tuollaisessa “pimeässä” vedessä, mutta varmasti ihan huikeat maisemat tuolla oli. Ja aika spesiaali paikka muutenkin.

    Reply
    • Henna

      11/09/2016 at 20:48

      Voih, mitenköhän tämä kommentti on jäänyt minulta täysin huomaamatta :/ Tuskin tämä vuoden myöhässä oleva vastaus sinua enää tavoittaa, mutta vastaan silti. Minuakin alkuun kiinnostivat lähinnä nuo turkoosit vedet, mutta kokemuksen karttuessa on alkanut ymmärtää hohdon muunkinlaisissa paikoissa. Silti kaipaan jotain katseltavaa, oma käsi Suomen sameissa vesissä ei oikein riitä… vaikka Suomessakin on aivan upeita kohteita, vaikkapa vanhoja puulaivojen hylkyjä, mutta kevät tai syksy on niille parasta aikaa, kun näkyvyyttäkin hieman on. Tämä Þingvellir ei muuten ollut oikeasti yhtään pimeä, ehkä kuvista saa sellaisen käsityksen?

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram