kulkutautiset

 

Italian Alpit eli Dolomiitit oli huudellut kutsuhuutoaan ja kummitellut mielessäni parin vuoden ajan, kun vihdoin buukkasimme reissun, jonka aikana kiertelimme tuota viehättävää vuoristoa yhdeksän päivän ajan. Yksi kohteista, jota olin kieli pitkällä etukäteen kuolannut, oli Maarit Helenan blogista löytynyt Seceda kummallisine muotoineen. Tämä oli toinen kohteista, joka reitillemme päätyi Maaritin kuvien ja kertomusten ansiosta. Edellisenä päivänä nimittäin olimme vierailleet Maaritin jalanjäljissä idyllisessä Val di Funesissa, laaksossa, jossa maisemat ovat kuin sadusta ja jonka rauha saa levottomimmankin mielen hetkeksi asettumaan.

Val Gardena on Val di Funesin vieressä sijaitseva laakso. Näiden kahden laakson välissä kohoavat terävinä Odle/Geislerin huiput, joita olimme jo ihastelleet Val di Funesin laaksosta käsin. Yövyimme Val Gardenan pääkylässä Ortiseissa, josta lähtee useita kaapelihissiratoja kohti korkeuksia. Yksi kaapelihissiasemista on nimeltään Seceda ja se sijaitsee 2450 metrin korkeudessa. Secedaan päästäkseen täytyy matkustaa ensin peruskaapelihissillä, eli muutaman ihmisen vetävällä pienemmällä purkilla väliasemalle, ja vaihtaa siellä isompaan vaunuun. Menopaluu-hissilippu on tällä hetkellä 30€/hlö, eli hinta on melko suolainen, mutta todella lämpimän suosituksen saattelemana jokaisen pennin arvoinen.

Ortisei on täyden palvelun turistikeskittymä, ja itse asiassa hyvin viihtyisä kylä, ja oikein mukava tunnelmaltaan, mutta tästä lisää myöhemmässä postauksessa, sillä nyt lähdemme mielikuvamatkalle Secedaan. Majoituimme Ortisein keskustassa ja hotellimme läheltä lähti kaapelihissiasemalle vievän liukumaton sisäänsä sulkeva tunneli. Ensimmäinen pieni cable car keikkui pitkään Ortisein talojen ja metsälänttien yllä. Kesken matkaa on vaihdettava isompaan hissivaunuun, joita koko linjalla kulkee vain kaksi – samanaikaisesti molempiin suuntiin. Isompi vaunu vei meidät kerralla korkeuksiin, kohti Secedan surrealistisia huippuja.

 

 

Secedan kaapelihissiaseman läheltä löytyvät Val Gardenan puolelta jännästi viistot ruohikon peittämät vuorenhuiput, jotka Val di Funesin puolella taas ovat terävät ja pystysuorat kallioseinämät. Kaapelihissiasemalta näiden lähelle ei ole matka eikä mikään ja reittikin on tasaista tallustamista. Aamutuimaan polut eivät olleet väenpaljoudella pilatut ja meillä oli lähinnä miljoonat ja miljoonat vuoristoniittyjen kukkaset seuranamme. Korkeuksissa oli aamusta kylmä kuin mikä, ja Minireissumiehelle ryhdyttiin ennen pitkää pukemaan kassista löytyneitä ylimääräisiä sukkia hanskoiksi. Kävimme myöhemmin reissulla huomattavasti korkeammallakin, mutta myöhäisempänä ajankohtana, jolloin aurinko oli ehtinyt jo lämmittää yön jäljiltä viileätä ilmaa.

Polun toisella puolella rinteen reunalta on melkoinen pudotus ja upeat näkymät Funesin laaksoon, toisella puolella avautuu loivemmat rinteet Val Gardenan puolelle ja alempana risteilee retkeilypolkuja ristiin rastiin. Näitä polkuja voisi tallustaa tuntikausia ja pääseepä huipulta vaeltamaan vähän jyrkempää reittiä myös alas Val di Funesin puolelle.

 

 

Kauempana törröttimistä sijaitsee kohta, jossa näkymät vuoristoon ja alas ympäröiviin laaksoihin avautuvat ympärillä 360 astetta. Vietimme Secedalla useamman tunnin ilman sen ihmeempää päämäärää tai tavoitetta, lähinnä katsellen ympäröiviä vihreitä niittyjä, kukkaketoja ja laaksojen yllä leijuvia pilvenhattaroita. Kaapelihissiaseman vieressä on tuttuun tapaan rifugio, joka tarjoilee maittavan lounaan hyöstettynä uskomattomilla maisemilla. Iltapäivän koittaessa pilvet olivat jo aikansa kieppuneet huippujen ympärillä ja tuttuun tapaan sankempi sumu alkoi muodostua ja peittää maisemaa alleen. Me suuntasimme sumun ja seurueen pienimmän jäsenen päiväuniajan ajamina tyytyväisinä takaisin kohti Ortiseita. Hetken päästä hissi tupsahti pois pilvestä – alempana laaksossa oli kirkas sää ja suuntasimme Ortisein kaduille tallaamaan ja jätskille Minireissumiehen unien ajaksi.

Aina eivät upeimmat kohteet ole pitkien ja hankalien vaellusmatkojen päässä, vaan joskus näinkin, että kyyti kuljettaa käytännössä perille asti. Tämä ihastutti muutoinkin Dolomiiteilla todella paljon, että vaihtoehtoja on niin laidasta laitaan. Myös me, jotka emme joka päivä jaksaneet pienen reissulaisen kanssa tehdä pitkiä trekkejä, pääsimme kokemaan näin ihmeellisiä paikkoja. Toisaalta sitten niinä päivinä, kun uskaltauduimme vähän vaativimmille poluille, oli matkan varrella sympaattisia rifugioita tarjoamassa virvokkeita ja pienelle pojalle vähän turvallisemman kohdan jaloitella juoksupyrähdysten merkeissä.

 

 

Odotuksemme Dolomiiteille olivat korkeat. Kuvat, joita olin etukäteen nähnyt, lupailivat jo lähes ihmeitä. Toisin kuin monesti käy, Dolomiitit ei pettänyt, vaan lunasti lupauksensa täysin. Jos haluat helpon ja mukavan vuoristoloman, jossa jokaiselle päivälle riittää tekemistä – suotelua kirkkaalla vuoristojärvellä, toinen toistaan uskomattomampia vaellusreittejä, maastopöyräilyä, koskenlaskua… mitä ikinä keksitkään… ota suunta kohti Dolomiitteja! Ja kun menet, älä jätä Secedaa väliin!

10 Comments

  1. jonnahah /Allergic to Kiwi

    10/10/2017 at 17:10

    Maagista, huikeat näkymät! Tuntuu että Dolomiiteilla on melkein mahdoton pettyä mihinkään 😉

    Reply
    • Henna

      10/10/2017 at 18:52

      No niinpä! Tuskin on mahdollista 😀 Ihan mieletön mesta <3

      Reply
  2. Maarit

    11/10/2017 at 16:16

    Aivan hurjan ihanaa, että pystyin antamaan inspiksen tähän reissuun! Näyttää kyllä, että teillä on ollut kivempi sää kuvausta ajatellen, ainakin pilvet näyttää upeilta tuossa maisemassa. Ja parasta tietysti, että kohde täytti sille asetetut odotukset! On tää pallo vaan täynnä ihmeellisiä paikkoja, ja osa löytyy vielä niin läheltä. 🙂

    Reply
    • Henna

      16/10/2017 at 18:35

      Niin, teillä taisi olla aika harmaata! Muistelen näin, postauksesi oli piilossa, kun tätä tehtailin. Oli kyllä aivan mielettömän upea paikka, kiitos sinulle vielä inspiraationa toimimisesta, en olisi tätä varmaankaan googlailemalla löytänyt! ♥

      Reply
  3. Jenna / Huge passion for life

    11/10/2017 at 19:51

    Mitä maisemia! Dolomiitit ovat olleet bucket listallani liian pitkään. Toivottavasti ensi vuonna jo pääsisin todistamaan noita maisemia omin silmin. Tosi kiva kuulla, että pienen reissaajan kanssa tuolla matkailu sujuu myös näppärästi. Se tietty itseä mietityttää, että miten tuolla voi minireissaajan kanssa huidella. Kiva lukea näitä postauksia 🙂

    Reply
    • Henna

      16/10/2017 at 18:40

      Hyvin meni pienen reissulaisen kanssa! Välimatkat lyhyitä, niin ei tullut mitenkään älyttömän pitkiä autossa istumisia ja jos ei halua koko vuoristoa kiertää, niin hyvin voisi kuvitella ottavansa vain yhden kylän tukikohdaksi ja tekisi retkiä sieltä käsin vaikka viikonkin ajan. Kantorinkan kanssa pärjäsi mainiosti ja ihan tosi upeisiin maisemiin pääsi, vaikkei montakaan kertaa jaksaisi pienen kanssa lähteä pidemmälle trekille. Ja isommista kylistä löytyy täydet palvelut, helppoa siis kuin heinänteko! 🙂

      Reply
  4. Hanneli/ duunireissaaja

    15/10/2017 at 12:57

    Todella hienot maisemat. Kävimme edelliskesänä alpeilla, ja kovasti kutkuttaisi lähteä taas sinne suunnalle. Jännästi maisemat ovat omanlaisensa alueesta riippuen, ja kieltämättä Dolomiittien näkymät ovat melkeinpä upeimmat.

    Reply
  5. Jenni

    15/10/2017 at 22:37

    Voi että, niin hienoja kuvia ja tuntuu että voisin haistaa raikkaan vuoristoilman! Me kurvattiin viime kesänä nähtävästi ihan likeltä tuota paikkaa, kun oltiin San Vigilio di Marebbessa. Linnuntietä matkaa ei ole kuin noin 15 kilometriä, mutta Google Maps näyttää että autolla noin 60 kilometriä ja matka-aika melkein 2 tuntia, eli aikamoista serpenttiinitietä olisi ollut matka.

    Lukisin mielelläni lisääkin tämäntyyppisestä matkustamisesta pikkuihmisen kanssa. Mitä tarvikkeita, varusteita yms käytännön huomioitavaa olisi? 🙂

    Reply
  6. Anne/ Matkahetket

    16/10/2017 at 08:34

    Vau mitä kuvia! Tuollaiseen paikkaan varmaan kaksi- ja neljävuotiaitten viikareidenkin kanssa voisi ajatella lähtevänsä. Kaupunkilomat tuntuvat mahdottomuuksilta tällä hetkellä. Italia on kyllä ihan paras. <3

    Reply
  7. sari

    17/10/2017 at 20:42

    Kyllä on kaunista. Dolomiiteille olen myös haaveillut pääseväni muutaman vuoden ajan. No hyvää sietää odottaa! Reissusuunnitemaakin on jo tullut tehtyä mutta kaikki aikanaan.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram