kulkutautiset

 

Italian Alpit eli Dolomiitit oli huudellut kutsuhuutoaan ja kummitellut mielessäni parin vuoden ajan, kun vihdoin buukkasimme reissun, jonka aikana kiertelimme tuota viehättävää vuoristoa yhdeksän päivän ajan. Yksi kohteista, jota olin kieli pitkällä etukäteen kuolannut, oli Maarit Helenan blogista löytynyt Seceda kummallisine muotoineen. Tämä oli toinen kohteista, joka reitillemme päätyi Maaritin kuvien ja kertomusten ansiosta. Edellisenä päivänä nimittäin olimme vierailleet Maaritin jalanjäljissä idyllisessä Val di Funesissa, laaksossa, jossa maisemat ovat kuin sadusta ja jonka rauha saa levottomimmankin mielen hetkeksi asettumaan.

Val Gardena on Val di Funesin vieressä sijaitseva laakso. Näiden kahden laakson välissä kohoavat terävinä Odle/Geislerin huiput, joita olimme jo ihastelleet Val di Funesin laaksosta käsin. Yövyimme Val Gardenan pääkylässä Ortiseissa, josta lähtee useita kaapelihissiratoja kohti korkeuksia. Yksi kaapelihissiasemista on nimeltään Seceda ja se sijaitsee 2450 metrin korkeudessa. Secedaan päästäkseen täytyy matkustaa ensin peruskaapelihissillä, eli muutaman ihmisen vetävällä pienemmällä purkilla väliasemalle, ja vaihtaa siellä isompaan vaunuun. Menopaluu-hissilippu on tällä hetkellä 30€/hlö, eli hinta on melko suolainen, mutta todella lämpimän suosituksen saattelemana jokaisen pennin arvoinen.

Ortisei on täyden palvelun turistikeskittymä, ja itse asiassa hyvin viihtyisä kylä, ja oikein mukava tunnelmaltaan, mutta tästä lisää myöhemmässä postauksessa, sillä nyt lähdemme mielikuvamatkalle Secedaan. Majoituimme Ortisein keskustassa ja hotellimme läheltä lähti kaapelihissiasemalle vievän liukumaton sisäänsä sulkeva tunneli. Ensimmäinen pieni cable car keikkui pitkään Ortisein talojen ja metsälänttien yllä. Kesken matkaa on vaihdettava isompaan hissivaunuun, joita koko linjalla kulkee vain kaksi – samanaikaisesti molempiin suuntiin. Isompi vaunu vei meidät kerralla korkeuksiin, kohti Secedan surrealistisia huippuja.

 

 

Secedan kaapelihissiaseman läheltä löytyvät Val Gardenan puolelta jännästi viistot ruohikon peittämät vuorenhuiput, jotka Val di Funesin puolella taas ovat terävät ja pystysuorat kallioseinämät. Kaapelihissiasemalta näiden lähelle ei ole matka eikä mikään ja reittikin on tasaista tallustamista. Aamutuimaan polut eivät olleet väenpaljoudella pilatut ja meillä oli lähinnä miljoonat ja miljoonat vuoristoniittyjen kukkaset seuranamme. Korkeuksissa oli aamusta kylmä kuin mikä, ja Minireissumiehelle ryhdyttiin ennen pitkää pukemaan kassista löytyneitä ylimääräisiä sukkia hanskoiksi. Kävimme myöhemmin reissulla huomattavasti korkeammallakin, mutta myöhäisempänä ajankohtana, jolloin aurinko oli ehtinyt jo lämmittää yön jäljiltä viileätä ilmaa.

Polun toisella puolella rinteen reunalta on melkoinen pudotus ja upeat näkymät Funesin laaksoon, toisella puolella avautuu loivemmat rinteet Val Gardenan puolelle ja alempana risteilee retkeilypolkuja ristiin rastiin. Näitä polkuja voisi tallustaa tuntikausia ja pääseepä huipulta vaeltamaan vähän jyrkempää reittiä myös alas Val di Funesin puolelle.

 

 

Kauempana törröttimistä sijaitsee kohta, jossa näkymät vuoristoon ja alas ympäröiviin laaksoihin avautuvat ympärillä 360 astetta. Vietimme Secedalla useamman tunnin ilman sen ihmeempää päämäärää tai tavoitetta, lähinnä katsellen ympäröiviä vihreitä niittyjä, kukkaketoja ja laaksojen yllä leijuvia pilvenhattaroita. Kaapelihissiaseman vieressä on tuttuun tapaan rifugio, joka tarjoilee maittavan lounaan hyöstettynä uskomattomilla maisemilla. Iltapäivän koittaessa pilvet olivat jo aikansa kieppuneet huippujen ympärillä ja tuttuun tapaan sankempi sumu alkoi muodostua ja peittää maisemaa alleen. Me suuntasimme sumun ja seurueen pienimmän jäsenen päiväuniajan ajamina tyytyväisinä takaisin kohti Ortiseita. Hetken päästä hissi tupsahti pois pilvestä – alempana laaksossa oli kirkas sää ja suuntasimme Ortisein kaduille tallaamaan ja jätskille Minireissumiehen unien ajaksi.

Aina eivät upeimmat kohteet ole pitkien ja hankalien vaellusmatkojen päässä, vaan joskus näinkin, että kyyti kuljettaa käytännössä perille asti. Tämä ihastutti muutoinkin Dolomiiteilla todella paljon, että vaihtoehtoja on niin laidasta laitaan. Myös me, jotka emme joka päivä jaksaneet pienen reissulaisen kanssa tehdä pitkiä trekkejä, pääsimme kokemaan näin ihmeellisiä paikkoja. Toisaalta sitten niinä päivinä, kun uskaltauduimme vähän vaativimmille poluille, oli matkan varrella sympaattisia rifugioita tarjoamassa virvokkeita ja pienelle pojalle vähän turvallisemman kohdan jaloitella juoksupyrähdysten merkeissä.

 

 

Odotuksemme Dolomiiteille olivat korkeat. Kuvat, joita olin etukäteen nähnyt, lupailivat jo lähes ihmeitä. Toisin kuin monesti käy, Dolomiitit ei pettänyt, vaan lunasti lupauksensa täysin. Jos haluat helpon ja mukavan vuoristoloman, jossa jokaiselle päivälle riittää tekemistä – suotelua kirkkaalla vuoristojärvellä, toinen toistaan uskomattomampia vaellusreittejä, maastopöyräilyä, koskenlaskua… mitä ikinä keksitkään… ota suunta kohti Dolomiitteja! Ja kun menet, älä jätä Secedaa väliin!

28 Comments

  1. jonnahah /Allergic to Kiwi

    10/10/2017 at 17:10

    Maagista, huikeat näkymät! Tuntuu että Dolomiiteilla on melkein mahdoton pettyä mihinkään 😉

    Reply
    • Henna

      10/10/2017 at 18:52

      No niinpä! Tuskin on mahdollista 😀 Ihan mieletön mesta <3

      Reply
  2. Maarit

    11/10/2017 at 16:16

    Aivan hurjan ihanaa, että pystyin antamaan inspiksen tähän reissuun! Näyttää kyllä, että teillä on ollut kivempi sää kuvausta ajatellen, ainakin pilvet näyttää upeilta tuossa maisemassa. Ja parasta tietysti, että kohde täytti sille asetetut odotukset! On tää pallo vaan täynnä ihmeellisiä paikkoja, ja osa löytyy vielä niin läheltä. 🙂

    Reply
    • Henna

      16/10/2017 at 18:35

      Niin, teillä taisi olla aika harmaata! Muistelen näin, postauksesi oli piilossa, kun tätä tehtailin. Oli kyllä aivan mielettömän upea paikka, kiitos sinulle vielä inspiraationa toimimisesta, en olisi tätä varmaankaan googlailemalla löytänyt! ♥

      Reply
  3. Jenna / Huge passion for life

    11/10/2017 at 19:51

    Mitä maisemia! Dolomiitit ovat olleet bucket listallani liian pitkään. Toivottavasti ensi vuonna jo pääsisin todistamaan noita maisemia omin silmin. Tosi kiva kuulla, että pienen reissaajan kanssa tuolla matkailu sujuu myös näppärästi. Se tietty itseä mietityttää, että miten tuolla voi minireissaajan kanssa huidella. Kiva lukea näitä postauksia 🙂

    Reply
    • Henna

      16/10/2017 at 18:40

      Hyvin meni pienen reissulaisen kanssa! Välimatkat lyhyitä, niin ei tullut mitenkään älyttömän pitkiä autossa istumisia ja jos ei halua koko vuoristoa kiertää, niin hyvin voisi kuvitella ottavansa vain yhden kylän tukikohdaksi ja tekisi retkiä sieltä käsin vaikka viikonkin ajan. Kantorinkan kanssa pärjäsi mainiosti ja ihan tosi upeisiin maisemiin pääsi, vaikkei montakaan kertaa jaksaisi pienen kanssa lähteä pidemmälle trekille. Ja isommista kylistä löytyy täydet palvelut, helppoa siis kuin heinänteko! 🙂

      Reply
  4. Hanneli/ duunireissaaja

    15/10/2017 at 12:57

    Todella hienot maisemat. Kävimme edelliskesänä alpeilla, ja kovasti kutkuttaisi lähteä taas sinne suunnalle. Jännästi maisemat ovat omanlaisensa alueesta riippuen, ja kieltämättä Dolomiittien näkymät ovat melkeinpä upeimmat.

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:31

      Tosiaan Dolomiittien maisemat ovat aika erityyppiset kuin esim. Sveitsin Alpeilla, jotenkin vähän erikoisemmat. Kauniita ovat kaikki! 🙂

      Reply
  5. Jenni

    15/10/2017 at 22:37

    Voi että, niin hienoja kuvia ja tuntuu että voisin haistaa raikkaan vuoristoilman! Me kurvattiin viime kesänä nähtävästi ihan likeltä tuota paikkaa, kun oltiin San Vigilio di Marebbessa. Linnuntietä matkaa ei ole kuin noin 15 kilometriä, mutta Google Maps näyttää että autolla noin 60 kilometriä ja matka-aika melkein 2 tuntia, eli aikamoista serpenttiinitietä olisi ollut matka.

    Lukisin mielelläni lisääkin tämäntyyppisestä matkustamisesta pikkuihmisen kanssa. Mitä tarvikkeita, varusteita yms käytännön huomioitavaa olisi? 🙂

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:44

      Mekin ilmeisesti kiersimme tuota San Vigiliota moneltakin suunnalta, sillä kävimme myös Cortina d’Ampezzossa ja Lago di Braiesilla, mutta enpä ollut tuosta taas kuullutkaan. Noita paikkoja riittäisi tuolla koluttavasti ties kuinka pitkäksi aikaa! Meillä on ollut reissussa mukana pienelle matkaajalle kantorinkka noita retkiä ja reippailuja varten, mutta eipä kai muuten olla tarvittu mitään sen kummempia varusteita. Siinä se kulkee matkassa mukana ja samat huolet on kuin kotonakin, syömiset ja päiväunet jne. Rattaiden valintaan olen tyytyväinen, sillä melkoisia maastopolkuja ollaan noilla meidän kärryillä vedetty, eikä meillä siis ole erikseen mitään matkarattaita vaan yksillä ja samoilla kuljetaan kotona ja maailmalla. Pitää katsoa, jospa aiheesta jossain vaiheessa kirjoittelisi enemmänkin, mutten ole oikein osannut tehdä näitä “näin matkustat vauvan/taaperon kanssa” -tyyppisiä postauksia, kun en ole asiaa jotenkin sen enempää systemaattisesti pureskellut ihan ensimmäisen matkan paniikin jälkeen 🙂

      Reply
  6. Anne/ Matkahetket

    16/10/2017 at 08:34

    Vau mitä kuvia! Tuollaiseen paikkaan varmaan kaksi- ja neljävuotiaitten viikareidenkin kanssa voisi ajatella lähtevänsä. Kaupunkilomat tuntuvat mahdottomuuksilta tällä hetkellä. Italia on kyllä ihan paras. <3

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:46

      Me oltiin just pitkä viikonloppu Ateenassa ja olihan se vähän rajoilla tuon yhdenkin kaksivuotiaan kanssa, että miten järkevää on pelkälle kaupunkilomalle lähteä 😀 Mutta positiivisen puolella mentiin, vaikka reppanan pienen oli vähän vaikea saada energioitaan purettua. Tuolla vuoristossa meni kyllä mainiosti, varsinkin jos valitsee sellaisia polkuja, joilla uskaltaa antaa pienen vähän itsekin juoksennella. Tuo Seceda oli sellainen paikka, moni oli sitten niin hasardi, että pirpana pysyi visusti kantorinkassa.

      Reply
  7. sari

    17/10/2017 at 20:42

    Kyllä on kaunista. Dolomiiteille olen myös haaveillut pääseväni muutaman vuoden ajan. No hyvää sietää odottaa! Reissusuunnitemaakin on jo tullut tehtyä mutta kaikki aikanaan.

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:47

      Toivottavasti pääset pian kokemaan Dolomiitit, mutta todellakin, hyvää kannattaa odottaa! 🙂

      Reply
  8. Tanja

    17/10/2017 at 21:41

    Wau! Ei uskoisi että Italiassa tollaisia vuoria ja muotoja. Todella puhuttelevaa. Tämä sun postaus pitää jemmata talteen. Juuri tuolla toisessa blogissa kerroin etten tee bucket listoja mutta jos tekisin niin tämä kohde sille pätkähtäisi.

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:48

      Niinpä! Italia on osoittautunut ihan mielettömän monipuoliseksi, on upeaa vuoristoa, ihania aurinkorantoja, mahtavia kaupunkeja ja ties mitä! Ja kyllä ehdottomasti, jos listan tekee, niin tämä kohde kannattaa sinne lisätä ja Dolomiitit yleisestikin 🙂

      Reply
  9. Noora Kurkela

    18/10/2017 at 21:16

    Aivan tajuttoman hienoja kuvia! En kestä enää kattoa noita maisemia. Tallensin tän postauksen jatkoa varten ja ehdottomasti tämä paikka meni mun reissulistalle! Ihana postaus! 🙂

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:49

      Tämä Seceda oli kyllä sellainen, että huonoja kuvia on varmaan mahdoton räpsiä. Ihan mielettömän kaunis paikka ja satavarmasti kuuluu reissutoivelistalle jos tämän tyyppinen yhtään viehättää 🙂

      Reply
  10. Maria / Tinytrek

    20/10/2017 at 21:32

    Aivan mielettömät maisemat. Tuonne voisi lähteä ihan vain puhtaasti kuvausreissulle! Kuvista päätellen ei ollut ihan liikaa muita turistejakaan 🙂

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:56

      Ei todellakaan ollut liikaa muita turisteja! Ainoastaan seudun kuuluisin trekki Tre Cime oli niin tupaten täynnä, ettei oikein tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta muuten muuta porukkaa oli sopivan harvakseltaan. Oli kyllä kuvauksellista seutua ja itse asiassa monet näistä kohteista valikoitui reitillemme juuri kuvauksellisuutensa vuoksi, sillä nähtävää olisi ollut moninkertaisesti, mutta yritin valikoida ne visuaalisesti kaikkein upeimmat paikat 🙂

      Reply
  11. Mira

    21/10/2017 at 01:52

    Huikean hienoja kuvia! Tuonne voisin mennä. 😍Helppo, kaunis patikkapaikka on houkutteleva yhdistelmä. 😊

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 13:57

      Sepä se, parempaa yhdistelmää saa hakea ja näitä on tuolla Dolomiiteilla pilvin pimein! 🙂

      Reply
  12. Sandra

    21/10/2017 at 10:56

    Aivan jumalaisen upeat maisemat! Tuonne on joskus päästävä! Oliko miten haastavia reittejä tuolla? Oliko merkitty reitit hyvin, että ilman kattavaa vaelluskokemusta pärjää?

    Hyvin tuo pikkureissaajakin vaikutti kulkevan mukana 🙂

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 14:01

      Reittejä on haastavuudeltaan laidasta laitaan, eli jokaiselle jotain. Ainakin ne pidemmät, joilla olimme, oli merkattu hyvin, mutta emme nyt tällä reissulla mitään ihan älyttömän haastavaa tehneet. Tuonne Secedallekin lähdimme sillä ajatuksella, että käymme vähän kävelemässä ja katsastamassa paikkoja. Tuo törrötin näkyy jo hissiasemalta, joten kovin kummoisia opasteita ei tarvittu ja aika monta tuntia saisi kulutettua vetämällä pelkästään noita laakson polkuja. Dolomiitit on kyllä helppo kohde aloitella, jos ei kummoista kokemusta ole takana. Kaikin puolin oli upea ja helppokin kohde, ja nyt tuon pienen matkaajan kanssa vähän arvostaakin sitä helppoutta, vaikka aiemmin olemme rymynneet ties missä 🙂

      Reply
  13. Pia / Lyhyenä hetkenä

    21/10/2017 at 11:47

    No huh huh, mitkä maisemat. Nyt kävi niin, että tämä kohde lisättiin välittömästi sille kuuluisalle listalle. Palasimme kaksi viikkoa sitten pohjois-Italiasta ja todella sinne jäi palanen sydäntäni. Dolomiitit on koettu vain lumen aikaan, mutta kuvien perusteella ei kesäreissuakaan voi mitenkään missata. Kiitos inspiraatiosta!

    Reply
    • Henna

      22/10/2017 at 14:03

      Hyvä lisäys, tein itse vuosi pari takaperin saman tosiaan tuon Maarit Helenan blogipostauksen perusteella, ja kyllä kannatti! Oli nimittäin livenäkin aivan todella upea kohde 🙂 Pohjois-Italia valloitti meidätkin, pääosin tuolla Dolomiiteilla reissailimme 9 päivän ajan ja sitten vielä Venetsiassa viikon verran. Oli ihanaa ♥

      Reply
  14. Virpi/Täynnä tie on tarinoita

    25/10/2017 at 15:24

    Voi ihanat Dolomiitit! Aina tulee niin hirmuinen kaipuu noille poluille, kun näkee kuvia jossakin. Dolomiiteillä on paljon nähtävää, lukemattomia polkuja ja vuoristokyliä, pakko vielä joskus sinne palata.

    Reply
    • Henna

      26/10/2017 at 21:11

      Toden totta! Tämän 9 päivän kiertelyn jälkeen tuli sellainen olo, että näimme hyvin hyvin pienen murto-osan ja että noita polkuja riittäisi tallattavaksi varmasti koko elämän ajaksi. Täytyy palata! 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram