kulkutautiset

Luoteis-Ugandassa, vajaan 300 kilometrin päässä maan pääkaupungista Kampalasta, lähellä Kongon (DCR) rajaa, sijaitsee mahtava vesiputous Murchison Falls. Sitä ympäröi putouksen mukaan nimetty kansallispuisto, Murchison Falls National Park, joka perustettiin vuonna 1952 Ugandan ensimmäisten kansallispuistojen joukossa. Suojelualueeksi se nimettiin jo vuonna 1926, ja onkin Ugandan ensimmäinen ja myös suurin suojelualue. Ajomatka vesiputoukselle kiireisestä Kampalasta on pitkä ja pölyinen, kestoltaan lähemmäs viisi tuntia. Kansallispuiston sisälläkin saa ajella pientä hiekkatietä pitkin pitkät pätkät ennen kuin pääsee putouksen pauhun äärelle. Vaikka parhaat villieläinten bongausapajat eivät olekaan puiston päätien varrella, saa tälläkin matkalla ihmetellä kaikenlaisia kavereita tiellä istuen päiväänsä viettävästä apinalaumasta puhveleihin.

 

 

Murchison Falls, toiselta nimeltään Kabalega Falls, on Lake Albertin ja Lake Kyogan välisen Valkoisen Niilin haarajoen, Victoria Nilen varrella. Putous on hyvin voimakas – valtavat vesimassat virtaavat läpi kapean rotkon suunnattoman pauhun saattelemina. Putouksen yläosassa kallioiden välinen matka on vain 7 metriä ja joki puskee tästä läpi 300 kuutiometriä sekunnissa. Itse putous on 43 metriä korkea. Murchison Falls ei ole samalla tavalla suuri ja laajalle levittäytyvä, kuten maailman kolme mahtavaa – Iguassu, Niagara tai Victorian putoukset, tai korkea, kuten Angelin putoukset, mutta jos tarkastellaan vesiputouksen painetta (pinta-alaan kohdistuva voima matemaattisluonnontieteellisesti epäorientoituneille tarkennukseksi), on Murchison Falls todennäköisesti maailman voimakkain vesiputous, sillä valtava vesimassa tunkee läpi hyvin kapeasta aukosta suurella voimalla aiheuttaen todella ison paineen.

Putouksen jylinän kuulee jo matkan päästä. Sen lähelle pääsee ajamaan autolla ja parkkipaikalta lyhyen kävelymatkan päässä avautuu upea maisema putoukselle, sen alajuoksulle ja Murchison Fallsin kansallipuistoon, sillä nyt ollaan puiston sydämessä. Kiviin iskeytyvä vesi verhoaa putouksen viileään sumuun, mikä virkistää kummasti päiväntasaajan paahtavan auringon alla. Putouksen ympärille muodostuu useita sateenkaaria kruunaamaan muutenkin uskomattoman kauniita maisemia, etenkin näkymä alas Victoria Nilelle on henkeä salpaava.

 

 

Muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä putouksilta on Red Chilli Rest Camp, jonne me monien muiden joukossa pystytimme telttamme. Leirintäalueet puistojen sisällä ovat yleensä aitaamattomia, eli eläimet, joita ihmisen välitön läheisyys ei häiritse, juoksentelevat alueella ilahduttamassa innokkaita matkailijoita. Tansaniassa Ngorongoron kraaterin reunalla sijaitsevalla leirintäalueella telttojen välissä laidunsivat jättiläismäiset puhvelit, mutta Red Chilli Rest Campin alueella pääroolissa ovat pahkasiat, jotka juoksentelevat telttojen välissä pitkin iltaa ja rohmuavat kaiken ruoaksi kelpaavan kilpaa suihinsa. Henkilökunta varoitteli erikseen jättämästä mitään ruokaa sisään telttoihin, telttakangas ei sikaa nimittäin pysäytä. Tämä sääntö pätee muutenkin Afrikassa telttaillessa – ruokaa ei telttaan kannata jättää ellei halua joutua villieläinten jyräämäksi tai vaihtoehtoisesti löytää telttaansa totaalisen ratsattuna, kun palaa takaisin game drivelta.

 

 

Murchison Falls National Park on tosiaan Ugandan suurin luonnonsuojelualue, kooltaan lähes 3900 neliökilometriä. Yhdessä Bugungu Wildlife Reserven ja Karuma Wildlife Reserven kanssa se muodostaa vieläkin suuremman yhtenäisen suojelualueen. Alueella elää yli 450 lintulajia ja ainakin 76 nisäkäslajia. Safarilla on mahdollista nähdä mm. virtahepoja, kirahveja, puhveleita, norsuja ja leijonia. Lisäksi alueella elää Ugandan suurin krokotiilipopulaatio.

Vihreä Uganda on yksi maailman biodiversiteetiltään rikkaimmista maista. Uganda itsenäistyi Isosta-Britanniasta 1962. Tämän jälkeen 70- ja 80-luvuilla maan historiassa koettiin karmaisevia käänteitä, nimittäin sekä kansaa että luontoa koitelleet sisällissodat ja Idi Aminin hirmuhallinto. Luonnon osalta nämä kauheudet aiheuttivat erittäin mittavaa vahinkoa, jonka jäljet näkyvät edelleen. Osa eläinlajeista tapettiin Ugandasta lähes sukupuuton partaalle. Pahimmillaan Idi Aminin aikana sotilaat kulkivat läpi kansallispuistojen tappaen mm. norsuja käsikranaateilla. Ennen sisällissotia norsukannan arvioitiin olevan n. 35 000, kun 80-luvun puolivälissä se oli enää noin 1000. Idi Amin ei vain katsonut salametsästystä läpi sormien, vaan jopa kannusti sitä.

Tuon Ugandaa koetelleen hyvin vaikean ajan myötä eläinkannat siis pienenivät huomattavasti, mutta ovat vähitellen toipumassa pitkäjänteisen suojelutyön ansiosta. Norsuja arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 8000. Vaikka noista huonoista ajoista onkin jo useampi vuosikymmen aikaa, erityisesti suurten eläinten kohdalla kannat toipuvat hitaasti ja tämä siis edelleen näkyy Ugandassa, jos vertaa esimerkiksi naapurimaa Tansanian eläimiä tursuileviin puistoihin, joissa tuntuu, että vaikkapa leijonia kävelee vastaan joka nurkan takaa. Nykyään suojelutyön haasteena on mm. suojelualueilta löytyneet öljyvarat, joita monet tahot kieli pitkällä himoitsevat. Huolimatta siitä, että eläinkantojen toipuminen on edelleen kesken, on Uganda aivan upea maa luontomatkailijalle ja tarjoaa paljon elämyksiä, jotka suosituimmissa naapurimaissa eivät ole mahdollisia, vuorigorillojen seuraaminen niiden luonnollisessa ympäristössä yksi mainitakseni. Ja kyllä nämä Ugandankin peruspuistot saavat hymyn matkalaisen naamalle moneen kertaan…

Kuten safarilla on tapana tehdä, heräsimme aamulla aikaisin, ja auringonnousun aikaan olimme jo matkalla päivän ensimmäiselle game drivelle. Autolautalla suhautimme Victoria Nilen yli Murchison Falls National Parkin delta-alueelle, joka jää Victoria Nilen ja Albert Nilen väliin. Aamun hämärissä löysimme jo ensimmäiset norsut ja ensimmäisen tunnin aikana ehdimme nähdä lisää norsuja, kirahveja, paviaaneja, puhveleita, virtahepoja ja erilaisia antilooppeja sekä lintuja. Ennen siirtymistä lounaalle näimme myös leopardin loikoilemassa oksalla. Ei hullumpi aamu, vaikka leijonia ei tällä ajelulla tullutkaan vastaan. Aamun kruunasivat auringonnousun jälkeen golden hourin upeat värit, jotka toivat kauniisti esiin maaperän punamullan ja ruohon vihreyden kontrastin.

 

 

Lounaan jälkeen päiväohjelmaamme kuului jokiristeily Murchison Fallsille Victoria Nilea pitkin. Kolmetuntinen veneretki joen alajuoksulla oli meille levottomille sieluille hieman pitkäveteinen, vaikka keli suosikin eikä maisemiakaan voinut moittia. Uusia eläintuttavuuksia virtahepojen ja rannoilla hengailevien nelijalkaisten lisäksi saimme puskassa lymyilevästä krokotiilista ja kiviseinämän kolosiin pesänsä tekevistä kalastajalinnuista. Murchison Falls oli hieno toisestakin suunnasta, mutta edellisen iltapäivän näkymät vesiputouksen päältä hakkasivat maisemat alhaalta mennen tullen. Toisaalta tällä hetkellä, arjen aherruksen ja marraskuun pimeyden keskellä voisin mieluusti teleportata tylsistymään tuohon veneeseen, coca-cola kädessä paistattelemaan auringossa.

 

 

Laajalla alueella riittäisi koluttavaa huomattavasti pidemmäksikin aikaa, mutta parin Murchison Fallsin kansallispuistossa vietetyn yön jälkeen meidän oli aika ajella pikkuista hiekkatietä pitkin ulos puistosta ja kohti uusia seikkailuja muualla Ugandassa. Yleisiä tunnelmia Ugandassa reissaamisesta voit lukea tästä postauksesta ja tarkoituksena on esitellä maan upeita kohteita ja kaunista luontoa blogissa jatkossakin, pysy kuulolla!

Safarimatkaa suunnittelevan kannattaa kurkata safarimatkan suunnitteluoppaat:

Safarit for Dummies: safarimatkan suunnitteluopas vasta-alkajalle osa 1

Safarit for Dummies: safarimatkan suunnitteluopas vasta-alkajalle osa 2

 

 

14 Comments

  1. Suunnaton

    26/11/2017 at 10:38

    Putouksen voima näyttää tosiaan hurjalta! Saako tässä puistossa ajella itsekseen, vai täytyykö osallistua järjestetyille game driveille, kuten käsittääkseni yleensä Tansaniassa ja Keniassa?
    Ihania nämä kuvat! Tuo norsu ja lintu -kuva oli aika hauska 🙂

    Reply
    • Henna

      02/12/2017 at 23:27

      Kyllä saa, meillä tosin oli kuski. Ugandan tiet eivät ole niitä kaikkein hyväkuntoisimpia ja kannattaa olla tiekokemusta jostain muualtakin Afrikasta ennen sinne lähtöä jos meinaa itse ajaa, Etelä-Afrikkaa ei lasketa 😀 Ainakin Tansanian Serengetissä saa myös ajaa itse. Taitaa riippua pitkälti puistosta, mikä käytäntö on! 🙂

      Reply
  2. Sofia

    26/11/2017 at 11:15

    Oi miten ihana seikkailu teillä ja upeita kuvia olette saaneet ja kohdanneet jos jonkinmoista eläintä 🙂 Kiitos myös noista linkeistä safarimatkan suunnitteluun, olivat menneet multa ohi. Lisäsin nyt kirjanmerkkeihin 🙂

    Reply
    • Henna

      02/12/2017 at 23:28

      Sitten vaan safaria suunnittelemaan! 🙂

      Reply
  3. Katariina/Maisemajahdissa

    26/11/2017 at 21:12

    Upeita kuvia ja kiinnostava teksti, kiitos! Mulla on jatkuva Afrikka-ikävä päällä eikä tämä helpottanut sitä kyllä yhtään 🙂 Hienoja eläinbongauksia olette kyllä tehneet ja vesiputous on myös aikas komea! Tosi kiinnostava olisi kuulla, miten safari tuolla on käytännössä toteuttavissa, joten jos viitsit siitä joskus kirjoitella, niin tässä etukäteen jo kiitos.

    Reply
    • Henna

      02/12/2017 at 23:32

      Siitä Afrikka-ikävästä ei taida päästä koskaan eroon… 🙂 Ugandassa me teimme neljän hengen porukalla 2,5 viikon paikallisen firman kautta järjestetyn kiertomatkan, johon kuului safareita useissa puistoissa ja yöpymiset teltassa. Tämän jälkeen kävimme vielä yhdessä kohteessa omin päin. Näitä safareita voi järjestää niin kovin monella tapaa, ryhmäreissuina, privana tai omin päin, kaikista löytyy meiltä kokemuksia eri puolilta Afrikkaa – käytännön pohdinnoista enemmän noissa safarimatkan suunnitteluoppaissa. Sanoisin kyllä, kuten tuonne ylempään kommenttiin, että jos Ugandaan meinaa omatoimisafarille lähteä, niin kannattaa olla aika varma ote Afrikassa ajamiseen.

      Reply
  4. Sonja | FIFTYFIFTY

    28/11/2017 at 17:52

    Kerrassaan upeita eläimiä ja maisemia! Erityisen ihana oli mun mielestä tunnelma siinä ilmeisesti aamuhämärässä otetussa kuvassa, jossa näkyi yksinäinen norsu puun alla… 🙂 Oli myös kiinnostavaa lukea Ugandan historiasta, mulla ei ollut mitään hajua noista yksityiskohdista. 🙁 Täytyypä tutustua sun safarioppaisiin!

    Reply
    • Henna

      02/12/2017 at 23:35

      Minullakin on soft spot tuolle kuvalle, vaikkei se teknisesti olekaan kovin kummoinen. Mutta tunnelma on tosiaan kohdillaan! 🙂

      Reply
  5. Travelloverin Annika

    28/11/2017 at 22:28

    Pidin ehdottomasti enemmän Ugandasta kuin Keniasta safarikohteena. Olimme etelämpänä, ja siellä ei pettymyksekseni ollut kirahveja mutta onneksi paljon norsuja. Ymmärsin, että noille teidän huudeille olisi pitänyt lentää, ja kaikkeen sellaiseen säätöön viikko olisi ollut liian lyhyt. Siksi oli kiva pyöriä koko aika samoilla seuduilla vuoristogorillojen kanssa. Tuollainen telttamajoitus on kokematta. Varmaan alkuun vähän outo fiilis, kuka hiippailee ulkopuolella öisin…

    Reply
    • Henna

      02/12/2017 at 23:42

      Minä en olekaan Keniassa päässyt puistoissa käymään, vain pikaisella piipahduksella Nairobissa ja siellä vähän kirahveja pussailemassa. Ugandassa reissasimme kolmen viikon ajan ja siinä ehti kyllä kaikenlaista. Emme lentäneet, mutta pitkä matkahan tuonne oli… viikon matkalla kannattaa varmasti pysytellä yhdellä suunnalla ja silloin minäkin kyllä valitsisin ne vuorigorillojen mestat, koska… no vuorigorillat! <3

      Meillä on takana aika monta telttayötä eri puolilla Afrikkaa. Siinä on ihan omanlainen tunnelmansa, siis nimenomaan tuollaisessa oikeassa teltassa. Luksustelttaa en ole päässyt vielä toistaiseksi kokemaan, mutta epäilemättä siinäkin on tunnelmaa, joskin hyvin erilaista. Kyllä monena yönä olen herännyt kuuntelemaan ulkoa kuuluvia ääniä, lähinnä intopiukeana esim. paikoissa, joissa norsut joskus eksyvät leireihin, mutta enpä koskaan onnistunut näkemään telttakankaan välistä mitään kovin kummallista. Mitä nyt virtahevot ja apinat ovat mekastaneet ja pahkasiat hippaloineet ympäriinsä. Mutta yhtäkään norsua tai leijonaa ei ole leiriin hiipinyt, ainakaan niin että olisin huomannut 😀

      Reply
  6. Heidi / Maailman äärellä

    01/12/2017 at 15:38

    Nämä upeat eläinkuvat saa kyllä sydämeni täällä läpättämään. Safarikuumeeni vaan kasvaa! Uganda vaikuttaa ehdottomasti kiinnostavalta kohteelta. Pitääkin mennä nyt seuraavaksi lukemaan nämä safarimatkan suunnitteluoppaat.

    Reply
    • Henna

      02/12/2017 at 23:45

      Uganda on aivan ihana ja todella kaunis maa, luonnoltaan monipuolinen ja tarjoaa vähän erilaisia juttuja perinteisempiin safarimaihin, Keniaan ja Tansaniaan verrattuna, kuten vaikkapa ne vuorigorillat <3 Safaria vaan suunnittelemaan, vaikka varoituksen sana, Afrikkaan jää pahasti koukkuun!

      Reply
  7. Kohteena maailma / Rami

    03/12/2017 at 22:57

    Teidän reissut ovat kyllä vieneet upeisiin paikkoihin pallolla. Ugandan ikävä historia on kohdistunut myös eläimiinkin julmasti.:-( Safarit ovat aina upeita ja näissäkin kuvissa tuo punertava hiekka kruunaa monta kuvaa. Samanväristä hiekkaa oli myös Kenian puolella, mikä esim värjäsi siellä usein norsuja ja seeproja punertaviksi.

    Reply
    • Henna

      10/12/2017 at 20:38

      Näin on! Tuossa punamullassa on kyllä jotain todella voimallista. Johtuneekohan siitä, että noilta mailta on koko ihmislaji kotoisin, että tuossa maisemassa on jonkinlainen kotoisa tuttuuden kaiku, vaikka sen näkisikin ensimmäistä kertaa. Näin kävi minulle Keniassa ja Tansaniassa ensimmäisellä sub-Saharan Afrikan reissulla. Kaipa se alkukoti jonkinlaiset jäljet on meidän geeneihin jättänyt.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram