kulkutautiset

Vieraskynä: Bhutan – viimeinen Shangri-La

Luova taukoni edelleen jatkuu ja apinan raivolla perkaan liian suureksi kertynyttä reissukuvakasaa. Kaivoin iloksenne arkistojen kätköistä isäni kirjoittaman tekstin Bhutanista. Vierailimme Bhutanissa yhdessä vanhempieni kanssa lokakuussa 2013 viikon verran. Me olimme tuolloin olleet jo useamman kuukauden häämatkallamme, ja vanhempani lensivät tapaamaan meitä Nepaliin, josta matkasimme yhdessä Bhutaniin. Ihastuimme kaikki ikihyviksi tuohon pieneen mutta pippuriseen (!) maahan. Isäni kirjoitti Bhutanista esittelytekstin tuolta 7 kk matkalta kirjoittamaamme blogiin, joka on sittemmin suljettu. Julkaisen tämän tekstin, jossa isäni johdattaa lukijat tuon kauniin maan ainutlaatuiseen tunnelmaan nyt tänne uudelleen. Myös kaikki postauksen kuvat ovat isäni ottamia. Perästä todennäköisesti seuraa vielä muutama juttu Bhutanin matkasta, sillä se oli niin erityinen ja maa teki meihin niin suuren vaikutuksen, että mieluusti sitä muistelen edelleen.

 


 

Tunnen syrjäisen maan, jonka ihmiset rakastavat vaatimattomasti elävää nuorta kuningastaan ja kaunista kuningatartaan. Tuon maan monet vuoret jättävät väleihinsä niin pieniä laaksoja, ettei lentokenttää ole mahtunut kuin useiden tuntien matkan päähän pääkaupungista. Rinteitään viljelevät ihmiset ovat onnellisia, luonto kaunis ja puhdas, ja maa elää rauhassa jättimäisten naapuriensa välissä. Tässä pienessä maassa on maksuton koulutus ja terveydenhuolto, vain kolmekymmentätuhatta autoa ja chili on yksi ruoka riisin ja lihan tai kasvisten lisäksi, ei pelkkä mauste. Tätä maata ei turhaan pidetä viimeisenä Shangri-La’na.

Bhutan sijaitsee Intian ja Kiinan välissä. Kapea kaistale on viidakkoista, mutta valtaosa maasta on vuoristoista korkeimpien huippujen noustessa yli seitsemän kilometrin. Joet ovat uurtaneet laaksot kapeiksi, ja maan ainoalle lentokentälle laskeutuminen vuorten välistä vaatii harjaantuneet pilotin. Luontoon kuuluvat suurten korkeuserojen vuoksi niin trooppiset kasvit ja eläimet, kuten myös vuoristojen männyt ja kuuset. Tärkein viljelykasvi on riisi, jota kasvatetaan pengerretyillä rinteillä. Hyönteiset, linnut ja monet nisäkkäät ovat suomalaisittain vieraita, mutta ylänköalueiden kasvillisuudessa on paljon tuttua. Syksyn ruska, pylväsmäiset männyt ja naavaiset kuuset näyttäisivät lähes kotoisilta, jos rinteet eivät olisi niin jyrkkiä.

Bhutanissa asuu noin 700 tuhatta ihmistä, joista valtaosa on sukua Tiibetin kantaväestölle. Murteita on paljon, mutta kieli ja kirjoitus ovat tiibetiläisten kanssa yhteisiä. Maahan muutti erityisesti 1952 jälkeen hyvin runsas joukko nepalilaisia, jotka eivät ole saaneet kansalaisoikeuksia, ja jotka levottomuuksien vuoksi 1980-luvulla ajettiin osin maasta pois. Maassa on varsin tiukat rakennusmääräykset ja myös pukeutumisen osalta kantaväestön kulttuuria tulee noudattaa. Tämä on nostettu esiin ihmisoikeuskysymyksenä. Tapaamamme ihmiset olivat poikkeuksetta hyväntahtoisia ja ystävällisiä. Englannin kieltä osattiin hyvin, joskin hieman murtaen. Valtaväestö on buddhalaisia ja selkeästi uskonnollisia. Monet lapset menevät munkkien oppiin ja luostarilaitos on läsnä ihmisten arjessa. Uskonnon rauhanomaisuus ja ystävällisyys näkyy ihmisten käyttäytymisessä. Meille tutuin tämän ihmistyypin edustaja on Dalai Lama, jota Bhutanissa kunnioitetaan yhtenä uskonnollisena johtajana.

Silmiinpistävä piirre Bhutanissa sekä kaupungeissa että erityisesti maaseudulla on asuntojen huolellinen viimeistely. Valtaosa rakennuksista on koristeellisesti tehty. Seiniä kiertävät monimutkaiset puukoristeet, jotka on maalattu tarkasti ja kirkkkain eri värein kuvioita noudattaen. Maaseudun rakennuksissa katto on pylväiden varassa siten, että välikatto on avoin. Tämä auttaa selviämään myrskyistä, mutta välikattoa käytetään myös heinien ja maissin kuivaamiseen ja säilytykseen. Chili kuivataan katon päällä ja sadonkorjuuaikaan monet katot ovatkin lähes kauttaaltaan punaisia kattoa peittävän chilikerroksen vuoksi. Rakennukset ovat tyypillisesti varsin suuria omakotitaloja ja niissä asuu suurperhe, eli lähisuku samaan tyyliin kuin Karjalassa aiemmin. Useimmat talot maaseudulla sijaitsevat peltojen keskellä, joka kuvastaa maan rauhallisuutta.

Huomionarvoisia rakennuksia ovat vanhat linnoitukset ja temppelit. Linnoitukset eli dzongit on rakennettu puolustustarkoituksissa 1600-luvun alussa. Ne ovat sisätiloiltaan suuria ja alueen väestö on mahtunut niiden turviin. Vankat hyvin korkeat seinät ja edelleen yleinen jousiammunnan taito turvasivat maan valloitusyrityksiltä. Linnoitukset ovat sisäosiltaan koreita, mutta temppelit ovat vielä huomattavasti koreampia pylväiden ovien ja seinien yksityiskohtaisten kuviointien, kaiverrusten, seinävaatteiden ja patsaiden koristamina.

Bhutanissa on kolmekymmentätuhatta autoa. Turisteja kuljettavat pikkubussit, hyvin koristeelliset kuorma-autot, pakettiautot ja harvat henkilöautot ovat ahkerassa käytössä. Laajoja parkkipaikkoja maassa ei näe. Ajotiet ovat asvaltoituja, mutta kapeita siten, että vastaantulijan ohittamiseen tulee etsiä sopiva paikka, ja kahden pienen autojonon kohdatessa ohittaminen voi vaatia toisen jonon peruuttamista.

Riisi, vihannespata, kana tai lihakastike ja chili olivat tavalliset ruoka-aineet. Chili oli todellakin mausteen sijaan oma ruoka-aineensa, ja sitä saattoi ottaa lusikkatolkulla lautaselleen. Turistit ohjattiin normaalisti ravintoloihin, joissa ruoka ei ollut niin maustettua kuin paikallinen kotiruoka. Ruoka oli poikkeuksetta erittäin maittavaa. Paikallinen olut oli kuuden desilitran pulloissa ja vahvuus oli 8%.

Maatalouden osuus kansantuotteesta on 70%. Maatalous on hyvin työvoimavaltaista. Riisi istutetaan pengerryksille käsin ja leikataan käsin. Rakentaminen on laajaa, ja pääosin käytetään paikallisia rakennusmateriaaleja. Rakennustelineet ovat tyypillisesti bambua ja rakennusmateriaali oljilla vahvistettuja savitiiliä sekä puuta, mutta erityisesti kaupungeissa käytetään myös betonia. Monet Bhutanin joet on padottu ja tärkein vientituote on sähkö aiemman sahatavaran jäätyä kolmanneksi kasvavan turismin jälkeen. Tärkein kauppakumppani on Intia.

Bhutan on Intian suojeluksessa ja sopimuksellisesti ulkopolitiikassa kuuntelee Intian neuvoja. Neljäs kuningas muutti maan perustuslailliseksi monarkiaksi ja jätti vallan tämän jälkeen pojalleen. Bhutan pyrkii välttämään havaitsemiaan demokratian ongelmia. Politiikka on esimerkiksi erotettu virkamieskunnasta eikä myöskään uskonnon ja politiikan sekoittamista hyväksytä. Mikäli ihminen asettuu ehdolle vaaleissa, tulee hänen erota virasta, jos hän on julkisessa virassa, eikä kukaan vaaleissa ehdolla ollut ole koskaan kelvollinen julkiseen virkaan. Kansanedustajana voi olla enintään kaksi kautta. Parlamentti ehdottaa kolmeakymmentä jäsentään ministereiksi, joista kuningas valitsee viisitoista. Ministereiksi valittujen on asuttava määrätyllä alueella, jotta heitä voi valvoa. Lait astuvat voimaan, jos kuningas ne vahvistaa. Kuninkaan on erottava, jos kaksi kolmasosaa parlamentin jäsenistä niin vaatii. Kuningaspari on suosittu ja kuningassuku asuu vaatimattomasti. Kuningas on ajanut maahan onnellisuusbudjetoinnin ideaa. Päätöksiä tehtäessä pyritään ottamaan huomioon niiden vaikutukset ihmisten arkeen. Jotta tämä onnistuisi, suoritetaan mm. ovensuukyselyitä, joissa ihmisiltä kysytään heidän tilanteistaan. Selvitetään, mitä heillä on, mitä puuttuu, ja mitä parannuksia he itse kokisivat tilanteessaan hyödyllisimmiksi. Monet näistä ideoista voisi kopioida Suomeen.

Vain intialaiset saavat tulla maahan ja liikkua siellä rajoituksetta. Muiden tulee käyttää paikallisten turistitoimistojen palveluita. Turistitoimistoja on toista sataa ja ne kilpailevat keskenään, mutta turistikohtaisesti niiden on perittävä matkasta minimihinta, joka sisältää turismin infrastruktuurille aiheuttaman kustannuksen. Oleskelu maassa maksaa noin 200 euroa henkeä kohden päivässä, mutta se sisältää opastukset, majoitukset, retkikohteet ja ateriat. Matkatoimistot kilpailevat keskenään hinnan sijaan sisällöillä. Meidän matkatoimistomme sisällytti aterioihin oluet ja paikallisen rommin sekä mm. koskenlaskun tavanomaisten temppeli- ja linnakäyntien sekä kulttuuriesitysten joukkoon. Vierailuja ja maisemien katselua oli päivittäin aamusta iltaan.

 


 

Miltä kuulostaa? Oletko käynyt Bhutanissa tai haaveiletko matkasta sinne? Matkaraporttia Bhutanista löytyy arkistojen kätköistä useammankin postauksen verran ja näitä tässä tulevina viikkoina ajattelin tuupata linjoille sillä aikaa, kun laittelen Jenkkien road tripin kuvia esittelykuntoon.

14 Comments

  1. Elina | Vaihda vapaalle

    19/09/2016 at 20:27

    Bhutanissa olisi niin mahtava päästä joskus käymään. Todella, todella kiehtova maa ja kulttuuri. Mutta mitä ihmettä ovat nuo eläimet tuolla kahdeksannessa kuvassa? :O Mitään tuollaisia en ole koskaan missään nähnyt ja pidän itseäni sentään aika hyvin eläimistä tietävänä.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:33

      Ne ovat takineja! (https://en.wikipedia.org/wiki/Takin) Joku tiesi kertoa, että sellaisia löytyy jopa Korkeasaaresta, mutta siitä on niin pitkä aika, kun olen siellä käynyt, että ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, ja taitaapi olla, että seuraavaa visiittiä ei tule.

      Bhutan on niin huikea maa, että toivon pääseväni joskus uudelle, vähän pidemmälle visiitille! 🙂

      Reply
  2. Maarit

    21/09/2016 at 08:54

    Aivan samaa ihmettelin kuin Elina, mitäs ihmeen otuksia nuo ovat? 😀 Ja oi että miten Innostuin Bhutanista! Aasia ei ole Kiinaa ja Japania lukuunottamatta koskaan niin kiinnostanut minua, mutta kelkkahan voi ihan kerralla kääntyä kun riittävästi löytyy näitä hienoja kohteita. Eikä sillä kyllähän niitä riittää, mutta toistaiseksi omat matkahaaveet on suunnanneet muualle. Kiva kun julkaisit tämän postauksen, oli mukavaa luettavaa. 🙂

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:34

      Ne ovat takineja! 🙂 Bhutanista kannattaa innostua, se on niin kovin ainutlaatuinen paikka ♥ Kova hinku on takaisin. Mutta niin se on minullakin hinku ties minne, ja valintoja on tehtävä, mutta uskon kyllä vielä joskus palaavani.

      Reply
  3. Mika / Lähtöportti

    22/09/2016 at 17:23

    Mukavaa tutustua informatiivisen tekstin ja hyvien kuvien kautta Bhutaniin, josta en tiennyt juuri muuta kuin lohikäärmelipun. Vaikuttaa hyvinkin maalta, joka olisi hauska nähdä myös omin silmin. Turistitoimistojen ohjauksessa oleminen periaatteessa epäilyttää, mutta se varmasti mahdollistaa sujuvan liikkumisen paikasta toiseen. Korkeassa ilmanalassa oleskelusta ei ole kokemusta, mutta kaipa siihenkin vähitellen tottuu.

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:46

      Tässä kohtaa tuo turistitoimisto toimi vallan mainiosti. Käytössä oli siis omalle porukalle kuski ja opas ja matkaohjelmasta sovittiin etukäteen matkatoimiston kanssa ja se tosiaan räätälöitiin omien toiveiden mukaisesti. Näin rahat ohjautuvat paikallisille ja voidaan myös rajoittaa matkailijoiden vaikutusta paikalliseen kulttuuriin. Laatu oli hotelleissa ja ravintoloissa hyvä, päivät täynnä kiinnostavaa ja monipuolista ohjelmaa ja oppaamme erittäin ammattitaitoinen. Ei mitään valittamista, vaikka itsekin hetken miettisin ennen kuin millekään perus turistibussimatkalle lähtisin. Tämä ei ollut sitä 🙂 Ja korkeaan ilmanalaan tosiaan tottuu! 🙂

      Reply
  4. Kohteena maailma / Rami

    22/09/2016 at 22:43

    Ensimmäisenä ihmettelin noita otuksia itsekkin… Mielenkiintoista oli lukea vieraasta maasta. Chilin kuivatus ja paikallisen oluen faktat oli itselle mieleen. Varmasti olisi mielenkiintoinen maa vierailla!

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:47

      Takineita! 🙂 Chili oli meillekin mieleen ja oluet miespuolisille seurueen jäsenille. Kaikin puolin huikea maa! ♥

      Reply
  5. Annika | Travellover

    22/09/2016 at 22:51

    Tämä oli kiinnostavaa! Olen Bhutanista kyllä haaveillut, mutta toistaiseksi on jäänyt vielä käymättä. Lähivuosina uskon kyllä maahan päätyväni. Oli kiva nähdä kuvia myös paikallisesta elämästä ja luonnosta, ei vain siitä temppelistä, jonka nimeä en juuri nyt muista. 🙂

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:51

      Tiger’s Nest -temppeli eli Paro Taktsang… on siis se temppeli, joka on aina kaikissa kuvissa, parissa näistä minunkin 🙂 Mutta viikossa ehti nähdä aika paljon muutakin. Luulen, että ne, jotka esittelevät kuvia lähinnä siitä yhdestä temppelistä, ovat olleet jollain lyhyellä reissulla, ja kieltämättä sellainen houkuttelee, koska hinta nousee äkkiä aika korkeaksi. Mutta miten sen arvoista se tuolla reissaaminen onkaan, niin upea maa! ♥

      Reply
  6. Anna | Muuttolintu.com

    23/09/2016 at 08:18

    Oon halunnut Bhutaniin jo pitkään! Ihan vaan jo siksi, että sitä on monesti sanottu matkajutuissa maailman onnellisimmaksi maaksi. Siellähän mitataan kehitystä kansan onnellisuudella eikä bruttokansantuotteella 🙂 Länsimaat voisi todellakin ottaa mallia monellakin tapaa! Tykkäisin Bhutanista myös siksi, että siellä chili on ruoka-aines eikä mauste, niin kuin meillä kotonakin 🙂 Muistan maistaneeni Pohjois-Intiassa jotain bhutanilaista chilijuustohässäkkää, joka oli ihan taivaallista! Tiibetinbuddhalaisuus on myös lähellä omaa sydäntä. Me harkittiin Bhutania häämatkalle, mutta päätettiin unohtaa siksi, että luin jostain, että Bhutanin lentokenttä on nimetty joskus maailman vaarallisimmaksi. Lentopelkoisella tuli pahimmat kauhuskenaariot mieleen. Silti, lähivuosina haluaisin kyllä rohkaistua ja lähteä siitä huolimatta…

    Reply
    • Henna

      23/09/2016 at 17:54

      Minullakin oli joku pakkomielle Bhutanista ja onneksi sinne päädyimme häämatkallamme, sillä oli todella upea kokemus. Lentokentälle saavat laskeutua vain siihen erikseen koulutetut pilotit ja sinne lentää vain Bhutanin oma lentoyhtiö Drukair, joka vaikutti oikein laadukkaalta. Ei pelottanut 🙂 Sen sijaan yksi syy, miksi jätimme Nepalissa Everest Basecampin vaelluksen väliin, oli lento, koska siinä lähikentällä on todella jäätävät onnettomuustilastot. Päädyimme sitten Annapurna Basecampille, ei tarvinnut lentää, ja oli oikein hienot maisemat sielläkin. Ja tuli se sitten Mt. Everestkin nähtyä tuolla Bhutanin lennolla koneesta 😀

      Reply
  7. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    23/09/2016 at 21:58

    Bhutan olisi kyllä hieno kokea. Kovin viehättävä ajatus, että politiikka tähtää ihmisten onnellisuuteen, mielipiteiden kuuntelemiseen ja asioiden kehittämiseen.

    Meillä väläyteltiin RTW:llä mahdollisuutta piipahtaa Tiibetissä, mutta sekin kaatui valitettavasti budjettihaasteisiin. Bhutan oli vieläkin kaukaisempi haave, mutta pakkohan tuollaisessa onnelassa olisi päästä käymään. Tiedä, vaikka tarttuisi matkaan ripaus tyyneyttä ja mielenrauhaa.

    Reply
    • Henna

      29/09/2016 at 20:59

      Ajatuksena tosiaan viehättävä ja mikä vielä parempaa, tuntui ainakin muutaman päivän kertomusten perusteella myös hyvin toimivalta systeemiltä 🙂 Bhutan oli huikea! Me kiersimme tuota Himalajaa muuten aika perusteellisesti, mutta Tiibetin jätimme myös väliin korkeiden kustannusten vuoksi. Loppureissusta olisi tähän ollut mahdollisuus, mutta päätimme käyttää viimeiset reissurahamme Malediiveihin, molempiin ei ollut mahdollisuutta. Loistoratkaisu sekin, kuten hyvin tiedätte 🙂 Mutta sinne Tiibetiinkin joskus… pakko päästä!

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram