kulkutautiset

Joskus matkoilla tulee vastaan niin kauniita paikkoja, että ne tuntuvat jopa hieman epätodellisiltä täydellisyytensä vuoksi. Yhteen tällaiseen unelmaan tupsahdimme kesken viimekesäisen Dolomiittien kiertueemme. Ihan sattumalta tämä tupsahdus ei tapahtunut, sillä olin ihaillut kuvia kyseisestä laaksosta Maarit Helenan blogista, ja Maaritin ottamista valtavan kauniista kuvista vaikuttuneina päätimme myös piipahtaa paikan päällä katselemassa noita maisemia. Kyseessä on siis vähän syrjäisempi ja hiljaisempi Val di Funes, jossa tunnetumpien laaksojen turistimassoista ei ole tietoakaan.

Dolomiittien road tripimme alkupuolisko kului rattoisasti Val di Solessa tehden päiväretkiä myös ympäristöön, kuten Madonna di Campiglioon ja Gardajärvelle. Alue ihastutti kauniilla maisemilla ja monipuolisuudellaan, mutta levottomat sielut eivät kauaa pysy paikoillaan, ja muutaman päivän jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti vuoriston pohjoisempia osia. Suunnitelmissa oli yöpyä Ortiseissa, joka on yksi alueen isompia kyliä. Päiväksi ajoimme kuitenkin hieman ohi reitiltä viereiseen laaksoon, Val di Funesiin.

 

 

Val di Funesissa on neljä pääkylää, San Pietro, Santa Maddalena, Tiso ja Nafen. San Pietro on kylistä suurin, mutta kaikki ovat kuitenkin melko pieniä, sillä koko laaksossa on asukkaita vain noin 2500. Ajoimme San Pietron ohi, sillä päätimme suunnata pidemmälle laaksoon tutkailemaan tarkemmin Santa Maddalenan kylää. Kylä sijaitsee 1339 metrin korkeudesta ja asukkaita siellä on noin 370. Ensitöiksemme metsästimme lounaspaikkaa, joka oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä näin pienessä paikassa ravintoloita ei ollutkaan tarjolla aivan joka nurkalla, eivätkä joidenkin hotellien ravintolat, joista satuimme kysymään, tarjoilleet lounasta ollenkaan. Itse asiassa lounaspaikan metsästys alkoi jo San Pietrosta mutta lopulta tuotti tulosta Santa Maddalenassa, kun päädyimme Gasthof Edelweissin pihaan. Hotellin ravintola tarjoili kohtuuhintaista kotiruokatyyppistä lounasta höystettynä lämpimällä ja reippaalla palvelulla.

Mahat täynnä sopi lähteä seikkailemaan. Jätimme auton parkkiin Gasthof Edelweissin pihaan ja lähdimme tarpomaan kohti talojen takana nousevaa rinnettä. Tiukasti mutta ystävällisesti meidät hätistettiin kukkakedon peittämästä rinteestä kauempana menevälle polulle erään hotellin henkilökunnan toimesta. Hyvä niin, sillä löysimme pellossa rämpimisen sijaan mukavan käveyreitin, joka kiersi seudun kukkuloita.

 

 

Tiedättekö sen tunteen, kun värit näyttävät jotenkin kirkkaammilta ja maisema kauniimmalta kuin millaiseksi sitä osasi etukäteen kuvitellakaan? Val di Funesissa ruoho näytti tuona aurinkoisena kesäpäivänä kirjaimellisesti vihreämmältä kuin ikinä missään muualla. Polulla tuli kävelymme aikana vastaan pari ihmistä, muutoin saimme ihailla näitä maisemia ihan omassa rauhassamme. Santa Maddalenan kylän ylle nousevat Dolomiiteille tyypilliset vuorentörröttimet. Tämä kyseinen vuoriryhmä on Odle/Geislerin huiput. Huipuista korkeimmat ovat Sass Richais ja Fruchetta, jotka molemmat kohoavat 3025 metrin korkeuteen. Vuoret sijaitsevat Val di Funesin ja Val Gardenan välissä. Val Gardenassa sijaitsee Ortisei, joka oli seuraava yöpymispaikkamme, joten pääsimme ihastelemaan näitä upeuksia molemmista suunnista.

 

 

Pian saavuimme St. Maddalenan kirkolle. Ensimmäiset maininnat kirkosta tällä paikalla löytyvät historiankirjoista vuodelta 1394. Tuon ajan kirkosta on jäljellä enää vanha kirkontorni, muu on uudempaa tuotantoa. Kirkosta löytyy merkittäviä maalauksia 1900-luvun alusta ja 1700-luvulta peräisin oleva alttari antaa myös oman leimansa sisustukseen. Meidän mielestämme vaikuttavinta oli kuitenkin upea sijainti ja kirkon pihalla olevalta hautausmaalta avautuvat maisemat. Epäilemättä kyläläiset pääsevät nukkumaan ikuista untaan omassa sielunmaisemassaan.

 

 

Kirkolta päädyimme joksikin aikaa pois kävelypolulta autotielle, joka oli sekin niin hiljainen, että ehkä kerran väistimme vastaantulevaa autoa. Iltapäivää myöten pilvet alkoivat kerääntyä vuorenhuippujen ympärille ja taivas tummentua muutenkin. Hiljalleen palasimme takaisin kävelytien alkuun, jossa morjenstimme mennessämme jo tutut kanat ja kukon. Toiveenamme oli ehtiä vielä kuvaamaan Santa Maddalenan kylää vielä kauempaakin ennen pilviverhon täydellistä vallanottoa, mutta kuinkas sitten kävikään…

 

 

Sillä aikaa, kun ajelimme mutkikkaita teitä pitkin San Pietron kylän läpi kauemmas valmiina ottamaan mahtavia kuvia idyllisestä Santa Maddalenasta, pilviverho peitti alleen koko vuorirykelmän. Kesäisessä vuoristossa tämä ilmiö tuntui toistuvan päivästä toiseen. Jos haluaa nähdä kuvista tutut kauniit maisemat, on liikkeelle lähdettävä aamupäivästä, mielellään jo aamusta. Iltapäivästä iskee monsuunisateen veroinen kuuro, ja tätä edeltävästi pilvet ottavat taivaan, ja ne huiput, valtaansa. Näin kävi nytkin, ja rankkasateen saattelemina lähdimme ajamaan kohti Val Gardenaa ja Ortiseita, viime hetken takaiskusta huolimatta valtavan onnellisina joutilaasta päivästä yhdessä maailman idyllisimmistä laaksoista.

 

 

… joku ehkä tarttui sananmuotoon “yhdessä maailman idyllisimmistä”… näitä idyllisiin laaksoihin olemme matkoillamme törmänneet aiemminkin, ja yhden olen jo ehtinyt julistaa ykkössijalle, nimittäin Bhutanin Punakha-laakson, mutta kyllä tämä Val di Funes kärkisijoille sijoittuu myös. Seuraavalla reissulla taidamme asettua sinne muutamaksi päiväksi nauttimaan rauhasta ja noista jopa hämmentävän upeista maisemista.

32 Comments

  1. Mika / Lähtöportti

    21/09/2017 at 17:32

    Mulla on toivottoman pitkä lista kohteista joissa haluaisin käydä, enkä kovin helposti lisää sinne enää mitään. Nuo Maaritin postaukset kuitenkin pakotti aikoinaan kirjoittamaan Val di Funesin muistiin ja nostamaan Dolomiitteja entistä korkeammalle. Nämä sinun juttusi vaan vahvistaa kuumetta lähteä tuonne itsekin!

    Tässä taas hyvin huomaa kulttuurien sekoittumisen maiden rajoilla. Tuo kaikki kun näyttää ja kuulostaa enemmän Itävallalta kuin Italialta. Kaunis hautausmaa tuo mieleen Heiligenblutin, jonka hyvin hoidetulta hautausmaalta on myös upeat maisemat vuorille ja laaksoihin.

    Reply
    • Henna

      25/09/2017 at 20:37

      Tosiaan omalle listalleni päätyi vain ja ainoastaan Maaritin blogin ansiosta ja voisin sanoa, että koko Dolomiitit muutaman matkablogin vuoksi. Nappiin meni! 🙂 Hauska kulttuurien sekoitus tosiaan tuolla, kermat päältä molemmista, sanoisin!

      Reply
  2. Travelloverin Annika

    22/09/2017 at 17:14

    Muistankin Maarit Helena -blogista kuvat samoilta seuduilta. Haukoin silloin jo henkeä, miten kaunista tuolla on. Italiassa en ole koskaan ollut vuoristossa, vain Dolomiittien yli lentänyt – ja ilmastakin katsottuna oli upeaa. Joskus muistan lentäjän sanoneen, että Dolomiitit on hänestä Alppeja kauniimpi vuoristo. Vaikka en ole itse käynyt kuin Alpeilla, on kuvien perusteella melkeinpä päädyttävä samaan.

    Reply
    • Henna

      25/09/2017 at 20:39

      En osaa sanoa, kumpi on kauniimpi, Dolomiitit vai esim. Sveitsin Alpit. Molemmat ovat upeita, ehkä Dolomiitit on erikoisemman näköistä vuoristoa noiden terävien huippujensa ansiosta. Kaikkein kauneimmaksi vuoristoksi nostaisin kuitenkin Himalajan, jonka eri kolkkia kolusimme muutaman kuukauden ajan jokunen vuosi sitten. Mutta kaikessa helppoudessaan ja toki myös kauneudessaan nämä Euroopan vuoristot ovat myös huikeita!

      Reply
  3. Teija / Lähdetään Taas

    24/09/2017 at 10:00

    Siis wau! Värit on tosiaankin mielettömät ja maisema sitäkin upeampi. Ja mikä ihana rauha – ooh! Tuo kohde sopisi minulle hyvin, kun olen muutenkin niin aamuvirkku 🙂

    Reply
    • Henna

      25/09/2017 at 20:41

      Dolomiitit on oiva vuoristokohde lapsen kanssa. Sopivaa puuhaa riittää ja toisaalta sitten taas näin upeita paikkoja joutilaana oloonkin 🙂 Lämmin suositus!

      Reply
  4. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    24/09/2017 at 14:56

    Herrajumala miten kaunista! Me ollaan käyty Dolomiiteilla vain talvisin (vakiopaikkamme on Val di Fassa) mutta minun paikkani se näyttää olevan ehdottomasti kesällä! Enhän minä edes laskettele.

    Reply
    • Henna

      25/09/2017 at 20:42

      Minäkään en laskettele (toistaiseksi, vaikka ainakin kymmenen vuoden ajan olen vannonut, että vielä jonain päivänä opettelen kunnolla), joten en ole käynyt ollenkaan näissä Euroopan vuoristokohteissa talvella, mutta kesällä niissä on kyllä taikaa, ihan mielettömän kaunista ja monen vaatimustason vaellusreittejä riittää vaikka koko elämän ajaksi koluttavaksi 🙂

      Reply
  5. Anna | Tämä matka -blogi

    24/09/2017 at 18:01

    Kirjoitan juuri kuntoon juttua GrossGlocknerstrassesta. Matka on siis tehty ajat sitten, mutta kuvat ovat siitä kadonneet johonkin bittiavaruuteen ja muutenkin juttu kaipaa päivitystä. Tämän aasinsillan kautta pääsemmekin Lähtöportin Mikan mainitsemaan Heiligenblutin hautausmaahan, joka myös tuli tuolla reissulla katsottua.

    Mika jätti kertomatta Heiligenblutin tarinan ja sen, että kylä on valittu viisi kertaa Itävallan kauneimmaksi. Eli voin kyllä suositella paikkaa. Mutta se tarina:
    Heiligenblut on pieni kylä, joka sijaitsee Itävallan alppilaaksossa 1300 metrin korkeudessa. Nimi tarkoittaa sananmukaisesti pyhää verta. Legendan mukaan tanskalainen prinssi Briccius oli palaamassa Konstantinopolista vuonna 914. Mukanaan hänellä oli pyhäinjäännös: Jeesuksen verta. Alppeja ylittäessään hän joutui lumivyöryyn ja kuoli. Bricciuksen ruumis kuitenkin löytyi, sillä kolme vehnäntähkää kasvoi esiin lumesta hänen kuolinpaikaltaan. Bricciuksestakin kerrotaan, että vaikka hänen ruumiinsa oli löydettäessä kylmettynyt, niin hänen mukanaan tuomansa pyhä veri ei kuitenkaan ollut jäätynyt. Näin Heiligenblut, jonka läheisyydessä turma tapahtui, sai nimensä, kolme vehnäntähkää päätyi paikkakunnan vaakunaan ja Briccius kylän kirkkoon hautaan.

    Maisemissakin on jotain samankaltaisuutta. Ja eipä sekään ihme ole. Alpit niittyyineen ja huippuineen kun eivät kunnioita maiden rajoja vaan levittäytyvät kahdeksan valtion alueelle. Itävalta, Sveitsi, Ranska, Italia, Saksa, Slovenia, Lichtenstein ja Tsekinmaa saavat kaikki nauttia näistä vuorista. Postikorttimaisemia, paanukattoja, lehmiä ja lampaita, lumihuippuisia vuoria ja aurinkoa. Mikäs sen ihanampaa.

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:13

      Tuo GlossGlocknerstrasse kiinnostaa ja samoin näin googlailun perusteella Heiligenblut on melko houkuttelevan näköinen paikka. Itävalta on minulle pikaista Wienin visiittiä lukuunottamatta ihan tuntematon, mutta eiköhän sinnekin täydy pian suunnata, nämä vuoristomaisemat vievät mennessään 🙂 Tai miksei johonkin noista muistakin Alppimaista, niissä vuoristoa on tullut koluttua vain nyt tuolla Italiassa ja aiemmin Sveitsissä. Melkoisia nuo pyhäinjäännökset… 😀 Kyllä on Jeesuksen ja muiden merkkihenkilöiden ruumiinosia levitelty ties minne maailmalle!

      Reply
  6. sari /matkallalahelletaikauas

    24/09/2017 at 21:02

    Tuo on paikka mistä haaveilin vuosi sitten ja yhä edelleen. Niin kauniin näköistä siellä näyttää olevan. Ehkäpä joskus sinne pääsenkin. Onko totta ettei sieltä tahtonut löytyä ruokapaikkoja? Se on hyvä tietää, kun matkaa sinne suunnittelee.

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:16

      Kyllä niitä ruokapaikkoja varmaan vähän enemmän löytyisi, jos ei pölähtäisi paikalle kesken pahimman nälän ilman minkäänlaista esitutkintaa niiden ravintoloiden suhteen. Pari löysimme kyllä jo San Pietrosta, mutta olivat niin fine dining -henkisiä, ettei listalta meinannut löytyä mitään järkevää syötävää tuolle meidän pikkuapinalle. Mutta tuskin siellä nälkään kuolee 😀 Palvelut eivät kuitenkaan olleet ihan yhtä kattavat kuin noissa isommissa turistikeskittymissä.

      Reply
  7. Kohteena maailma / Rami

    25/09/2017 at 13:32

    Mulla on kyllä aivan liian pitkä aika kesäisistä Alpeista tai Dolomiiteistä. Huomaan aina näitä postauksia lukiessa miettivän sitä, koska menisi. Pienten muksujen kanssa tuolla voi hyvin liikkua myös kesäisin, kuten tekin olette tehneet! Maisemat on niin upeat, pelkästään paikalla oli riittäisi 🙂

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:17

      Tämä oli juuri sellainen paikka, jossa ei oikeastaan edes kaivannut sen kummempaa tekemistä, vaikka varmasti olisi ollut vaikka mitä tarjolla. Niin kaunista oli, että päivän pysähdykselle riittivät vain upeat maisemat ja leppoisa kävely 🙂 Milloinkas meinaatte mennä, joko on ajankohta lyöty lukkoon? 🙂

      Reply
  8. jonnahah /Allergic to Kiwi

    25/09/2017 at 18:02

    Aivan sattuu tuo vihreä silmiin, niin huikeat värit! Meiltä jäi Val di Funes väliin kesän Italian road tripillä, mikä vähän harmittaa. Keskityimme Braiesin ja Tre Cimen ympäristöön Dolomiiteilla ja aika loppui kesken. Olitteko muuten vuokra-autolla liikenteessä? Meidän 3 viikon ajeluiden saldona oli 4 jälkeenpäin luottokortilta veloitettua liikennesakkoa, ilmeisesti Italian poliisi tykkää rahoittaa budjettivajetta turistien taskusta…Odotellaan, että perusteet tulis jossain vaiheessa postista 🙂

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:18

      Olimme vuokra-autolla tosiaan matkassa. Kävimme myös Lago di Braiesilla ja trekkaamassa Tre Cimen, ihan upeita paikkoja! ^_^ Enpä ole huomannut, että meiltä olisi veloitettu sakkomaksuja luottokortilta, pitääkin käydä vähän selailemassa verkkopankkia O_o

      Reply
  9. Mia / Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog

    25/09/2017 at 18:36

    Viimeistään näissä maisemissa oivaltaa, mitä on olla maisemaonnellinen – niin kaunista, niin kaunista että on melkein epätodellista! <3

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:21

      Niinpä! Maisemaonnellisuus on oikein pätevä termi tähän kohtaan! <3

      Reply
  10. Heidi / Maailman äärellä

    27/09/2017 at 20:49

    En siis ole ainut, joka on saanut halun päästä Val di Funesiin nähtyään kuvat Maarit Helenan blogista. En ole vielä ehtinyt Dolomiiteille, mutta nyt nähtyäni uudestaann näitä lumoavia kuvia, on ehkä pakko vihdoin ruveta suunnittelemaan matkaa Dolomiiteille. Siis järjettömän kaunista! Tekisi jo mieli ruveta vilkuilemaan sieltä majoituksia…

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:23

      Kyllä meitä ilmeisesti tämän kommenttiboksin perusteella on useampikin. Oli vaan pakko ottaa tämä laakso matkaohjelmaan mukaan ja sopivasti muutenkin ajelimme siitä melkein ohi, mutta en olisi koko paikasta tiennyt, ellen olisi Maaritin blogista lukenut, sillä ei tullut vastaan Dolomiittien kohteita googlaillessa. Dolomiitit oli jos ei nyt positiivinen yllätys, sillä odotukset olivat todella korkealla, niin ainakin lupauksensa lunastava paikka 🙂

      Reply
  11. Tiina / Makuja ja seikkailuja

    28/09/2017 at 21:33

    Aivan ihania kuvia, nuo Dolomiittien maisemat ovat niin <3 Meidän viimekesäiselle Dolomiittien road tripille tämä Val di Funes ei sijoittunut mutta täytyy varmaan ottaa seuraavalle reissulle (kun sinne varmasti takaisin suunnataan) ohjelmaan mukaan!

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:24

      Ehdottomasti, tämä oli tosi symppis paikka ja todella kaunis! Tuolla Dolomiiteilla kyllä riittäisi koluttavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, täytyy ehdottomasti vielä joskus palata <3

      Reply
  12. Anna K. - Kaukaa haettua

    28/09/2017 at 22:07

    On kyllä kertakaikkisen upeat maisemat! Ennen olin kiinnostunut lähinnä Välimeren seudusta, mutta nyt nämä vuoristokuvat saa haukkomaan henkeä. Helpon näköistä tietä mitä pitkin pääsee kävelemään keskelle kauneutta eli vois onnistua minultakin.

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 18:27

      Tämä oli helpoista helpoin kävely, mutta muutenkin meininki tuolla Dolomiiteilla oli sellaista, että hissillä pystyi ajelemaan korkeuksiin upeiden maisemien äärelle ja tekemään oman kunnon ja mielenkiinnon mukaisia lyhyitä ja helppoja tai pitkiä ja haastavampia kävelyitä/trekkejä. Tuolla Val di Funesissa ei vaan tarvinnut edes lähteä kylästä pois, että maisemat olivat jo aivan ihmeelliset, vaikka olivat ne kylät muuallakin ihan symppiksiä 🙂

      Reply
  13. Kthetraveller

    29/09/2017 at 18:07

    On noi vaan nättejä maisemia nuo vuorimaisemat. Minulla on vähän semmoinen haisu, että noilla seuduilla ajelimme ensimmäisellä Alppireissullamme vuonna 2004. Ehkä joskus vielä uudelleen.

    Mahtavia kuvia!

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 19:42

      No niin ovatkin! Vaikka olen sielultani niin meri-ihminen kuin olla ja voi, niin kyllähän tässä vuosien mittaan on melko tykästynyt vuoristoihinkin 🙂

      Reply
  14. Sandra / Terveiset päiväntasaajalta

    30/09/2017 at 08:13

    On todella upea paikka 🙂 sinne menijöille kyllä hyvä vinkki tuo oikea ajoitus. Upean dramaattiset kuvat kuitenkin oot saanut 🙂

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 19:42

      Hyvät kuvat saa… ennen kuin kaikki peittyy sumuun! Ajoitus siis tosiaan tärkeä 🙂

      Reply
  15. Anna-Katri / Adalmina's Adventures

    30/09/2017 at 17:31

    Nuo Dolomiittien maisemat ovat kyllä uskomattoman kauniita! Varsinkin noita jyrkkäreunaisia vuorenhuippuja voisi tuijotella tuntitolkulla. Pari kertaa olen ollut roadtripillä Alppien yli, mutta kaipuu noihin maisemiin takaisin on vielä olemassa – ehkä vielä joku kesä sinne suuntaan, myös vaeltaminen edes pikkureitin verran voisi olla hieno kokemus. Nähtävästi sinäkin aloit jo haaveilemaan tuonne takaisin. 🙂

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 19:45

      Kyllä tuonne jäi kaipuu takaisin… kuten toki moneen muuhunkin paikkaan. Sehän on tämä matkustamisen dilemma, että samaa tahtia kun kuulee uusista kiinnostavista paikoista, tulee käytyä sellaisissa, joihin kaipaisi takaisin 🙂 Dolomiitit ovat kyllä kauniit, kuten koko Alpit <3

      Reply
  16. Reetta / Matkasto

    30/09/2017 at 22:32

    Onpa intensiivinen vihreä! Dolomiitit on kyllä sellainen alue Euroopasta, jonka vielä joskus haluan nähdä, eikä tämä postaus mitenkään vähentänyt intoa! Vuoriston terävät kalliohuiput näyttävät henkeäsalpaavilta. Hyvä tietää tuo iltapäiväsadejuttu, niin osaa ainakin ajoittaa vuoristoretket aamuksi!

    Reply
    • Henna

      03/10/2017 at 20:39

      Dolomiitit kutkutteli minunkin mieltäni jonkin aikaa ennen kuin päädyimme matkan varaamaan, mutta se oli todella sopiva paketti meille tämän kesän reissuksi. Ja jätti kaipuun takaisinkin, aika monta kolkkaa vielä tuosta vuoristosta koluamatta ja nämä jo käydytkin olivat niin ihania, että takaisin on joskus mentävä! 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram