kulkutautiset

Washington: Olympic Peninsula ja erämaan kutsu

Yhdysvaltojen länsirannikolta, aivan Kanadan rajalta löytyy syrjäinen niemimaa, Olympic Peninsula. Tämä villi ja koskematon erämaa oli yksi viimeisiä tutkimattomia alueita manner-USA:ssa, kunnes 1898 sitä ryhtyivät kartoittamaan herrat Dodwell ja Rixon.

Tämä Washingtonin osavaltion ja koko Pacific Northwestin alueen helmi kätkee sisäänsä laajan erämaa-alueen. Niemimaan keskellä kohoavat lumihuippuiset Olympic-vuoret. Näistä korkein on Mt. Olympus, joka kurottaa 2427 metrin korkeuteen. Vuoria ympäröivät sankat metsät. Vuorten länsipuolen metsät ovat lauhkean vyöhykkeen sademetsiä – sademetsiä, joissa havupuut näyttelevät pääosaa. Itäpuolen kansallispuistosta peittää sademetsiä kuivempi aarniometsä. Niemimaan rannikko on karua ja jylhää. Majesteettiset kalliot ja havupuut reunustavat rantoja, joita Tyyni valtameri aalloillaan piiskaa. Olympic Peninsula on manner-USA:n sateisin paikka. Esim. Hoh Rainforestin alueella vuotuinen sademäärä on 3800 mm (vs. Helsinki 655 mm). Tämä aikaansaa alueelle tajunnanräjäyttävän vihreyden, mutta kääntöpuolena matkailijan kannalta lähes takuuvarmasti sateisen sään.

Olympic Peninsula on pinta-alaltaan hieman pienempi kuin Uudenmaanlääni. Sitä kiertää legendaarinen Highway 101, Yhdysvaltojen länsirannikkoa pitkin pohjois-eteläsuunnassa kulkeva valtatie. Niemimaan keskelle jäävät vuoret ja lähes läpäisemätön metsä, jonka sisäosiin valtatie 101:stä haarautuu pienempi tie vain muutamassa kohdassa. Suurin osa valtatien sisäänsä rajaamasta alueesta kuuluu Olympic National Parkiin. Tie kiertää, kansallispuistoa kulkien suurimmaksi osaksi lähellä rannikkoa, mutta eksyen myös ajoittain sisämaahan kulkien puiston läpi parissa kohdassa.

olympicpeninsula-1-2

Kuukauden mittaista road tripiä suunnitellessani Olympic Peninsula oli aivan ehdoton valinta reitillemme. Haaveissa siinsivät villit erämaat ja autiot rannat. Vietettyämme matkan alussa pari päivää Seattlen seudulla (josta jutut löytyvät täältä, täältä ja täältälautta kuljetti meidät kaupungin satamasta Bainbridge Islandille, josta jatkoimme matkaamme autolla kohti Olympic Peninsulaa.

Meillä oli kaksi päivää aikaa Olympic Peninsulalla seikkailemiseen. Valtatie 101 varrelle osuu pari pikkukaupunkia, mutta pääosin ollaan todella puskassa, joten samanlaista tienvarsia täyttävää pikaruokaketjujen ylitarjontaa ei kannata odottaa kuin mihin monessa paikassa Yhdysvalloissa matkatessa tottuu.

Pääosa päivistä kului autossa, mutta matkan varrella toki pysähtelimme sekä pitkästi että lyhyesti. Autossa istuminen oli kuitenkin kokemus itsessäänkin, sillä maisemat niemimaalla ovat valtavan upeat. Sumuiset metsät jatkuvat silmänkantamattomiin, ja pursuillen työntyvät ajoittain myös ajotien ylle. Vihreys on läsnä kaikkialla. Kuten jo aiemmin mainitsin, kyseessä on manner-USA:n sateisin paikka, ja mekin saimme ensimmäisenä päivänä ajella hyvin harmaassa säässä, vettäkin ajoittain ripotteli. Vaikka valokuvauksen kannalta tämä ei olekaan optimaalista ja kuvista tuli pääosin synkän harmaita, maisemat kuitenkin vakuuttivat paikan päällä.

olympicpeninsula-2 olympicpeninsula-3-2

Ensimmäinen (muu kuin jätskipysähdyksemme) oli Lake Crescent niemimaan pohjoisosassa. Järvimaisema avautuu tiellekin kauniina, mutta teimme järven rannalla pari pysähdystä jaloitellaksemme ja ihaillaksemme rauhassa upeita näkymiä ja veden turkoosia väriä, joka tosin näkyi selvästi vain toisella pysähdyspaikoistamme.

Lake Crescent sijaitsee kokonaisuudessaan Olympic National Parkin sisäpuolella. Se on syvä ja harvinaisen kirkasvetinen järvi. Veden kirkkaus selittyy typen puutteella – levä ei pääse kasvamaan samalla tavalla kuin typpirikkaammissa järvissä. Alueelta lähtee paljon vaellusreittejä, jotka epäilemättä ovat upeita, mutta tällä kertaa olimme valitettavasti vain ohikulkumatkalla.

olympicpeninsula-5 olympicpeninsula-7 olympicpeninsula-8 olympicpeninsula-9 olympicpeninsula-10 olympicpeninsula-11 olympicpeninsula-12

Ensimmäisenä päivänä emme muita pysähdyksiä tehneet ennen kuin saavuimme Forksiin, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Forks on 3500 asukkaan pikkukaupunki, joka on viime vuosina noussut maailmanmaineeseen Twilight-kirjasarjan myötä. Kaupunkia työllistää mm. puutavarateollisuus, mutta myös matkailu lisääntyvissä määrin, sillä Olympic National Parkin läheisyyden lisäksi edellä mainitsemani kirjasarja ja siitä tehdyt elokuvan tuovat alueelle runsaasti turismia. Kuriositeettina mainittakoon, että kyseisen kirjasarjan kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti n. 120 miljoonaa kappaletta, kun esim. James Bond -sarjan kirjoja n. 100 miljoonaa kappaletta. Ennen kirjojen julkaisua Forksissa vieraili noin 10 000 matkailijaa vuosittain, mutta ensimmäisen elokuvan valmistumisvuonna 2008 määrä nousi 19 000:een ja vuonna 2010 määrä oli jo 73 000. Mielenkiintoista olisikin tietää, mikä on tämän vuoden luku, onko se edelleen nousussa vai onko meno jo hiljentynyt, kun viimeisistä elokuvista on jo jonkin aikaa. Tämä syrjäinen pikkukaupunki ympäristöineen on tosiaan kirjojen tapahtumapaikka, vaikka elokuvat onkin kuvattu muualla. Mikäpä sen parempi asuinpaikka auringonvalossa kimalteleville vampyyreille kuin maan sateisin seutu…

Me asetuimme etukäteen varaamaamme motelliin, joka osoittautui perussiistiksi ja mukavaksi. Kaupungissa ja sen ympäristössä, kuten muuallakin Olympic Peninsulalla on hotelleja harvakseltaan. Tarjolla on hieman enemmän bed&breakfasteja ja B&B-majoitusta meille alunperin katselinkin, sillä osa näytti todella viehättäviltä, mutta törmäsin nopeasti siihen, ettemme Minireissumiehen kanssa voisi sellaisessa majoittua. Suurin osa ei nimittäin ota alle 12-vuotiaita yöpyjiä, ilmeisesti vakuutusteknisistä syistä. Pacific Inn -motelli oli kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä ja taisi olla yksi reissumme halvimmista majoituksista.

olympicpeninsula-13olympicpeninsula-14

Jätimme vampyyrikierrokset väliin, joita siis tosiaan on tarjolla, ja suuntasimme pienen lepohetken jälkeen upeiden maisemien houkuttelemina läheiseen Quileute-intiaanien reservaattiin La Pushiin, joka toki myös osaltaan toimii Twilight-kirjojen tapahtumapaikkana. Tarkoituksenamme oli mennä ihailemaan auringonlaskua yhdelle reservaatin rannoista, First Beachille, mutta varsinainen auringonlaskusaalis jäi melko laihaksi. Muutoin ranta onnistui mykistämään meidät upeudellaan, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa…

olympicpeninsula-30

Intiaanireservaateissa emme koko matkan aikana vierailleet muuta kuin ohikulkumatkalla, ja LaPushissakin kulttuurillinen anti jäi maisemien jalkoihin, emmekä rantaa enempää ehtineet tutustua alueeseen. Ajan kanssa olisi varmasti kiinnostavaa perehtyä näiden alkuperäiskansojen kulttuureihin, mutta tällä kertaa pääpaino oli luontonähtävyyksissä. Saimme me intiaanikulttuurista kuitenkin pienen maistiaisen ajaessamme bussipysäkin ohi…

Aamulla matka jatkui jälleen, mutta ei toki ennen aamupalaa. Motellilla sellaista ei ollut tarjolla, joten etsimme kylänraitilta paikan, josta saisi hieman evästä ennen kuin jälleen lähtisimme tien päälle. Ja minkä aarteen löysimmekään… kunnon autenttisen peräkylän dinerin, jossa keski-ikäisellä tarjoilijanaisella oli yllään Harley-Davidson-t-paita ja jonne myös maantiepoliisi asteli levein askelin koppalakki päässään aamukahviaan hakemaan. Seinällä oli täytettyjen eläinten päitä ja penkit ratkeilivat liitoksistaan. Eteemme kannettiin rasvainen annos pekonia ja kananmunaa… ja eväsleivätkin saimme tilattua matkaan. Melko autenttista!

Tämän hyvin aidon aamupalakokemuksen jälkeen matka jatkui jälleen. Jatkoimme matkaamme valtatie 101:ä vaikuttuneina ympäröivästä vihreydestä, joka tuntui ajoittain jopa läpitunkevalta. Saavuttaaksemme yhden Olympic Peninsulan kuuluisimmista nähtävyyksistä, käännyimme yhdelle niistä harvoista teistä, jotka vievät lähemmäs Olympic Peninsulan keskiosaa, Olympic National Parkin uumeniin.

olympicpeninsula-15olympicpeninsula-16olympicpeninsula-17

olympicpeninsula-18olympicpeninsula-19olympicpeninsula-20olympicpeninsula-21

Olympic National Parkin yksi suosituimmista kohteista on Hoh Rainforest lyhyine ja pitkine vaellusreitteineen. Tämä taikametsä oli meillekin yksi Olympic Peninsulan kohokohdista ja sille olen omistanut ihan oman postauksensa, joka on julkaistu jo jokin aika sitten. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä pilvet olivat väistyneet ja metsän siimeksessäkin jopa pohdimme, pitäisikö sipaista nenänpäähän vähän aurinkorasvaa. Tästä eteenpäin aurinko pysyi esillä ja sekä Hoh Rainforest että loput Olympic Peninsulan ihmeistä näyttäytyivät kirjaimellisesti oikein kauniissa valossa sinä päivänä.

olympicpeninsula-31

olympicpeninsula-22

Hoh Rainforestin jälkeen tie vei meidät takaisin rannikolle joksikin aikaa ja saimme ihailla upeaa jylhää rannikkoa. Tiellä ei paljonkaan liikennettä ollut, kuten ei muuallakaan niemimaalla, ja myös rannat ammottivat tyhjyyttään. Vesi ei varsinaisesti kutsunut uimaan, sillä aallot pauhasivat melkoisella voimalla, eikä varsinaisesti ollut lämmintäkään, mutta joka tapauksessa kauniimpia rantoja saa hakea. Nämä oikeastaan tuntuivat aika eksoottisilta palmurantoihin tottuneelle ja saivat ainakin minut huokaisemaan ihastuksesta useampaan kertaan.

olympicpeninsula-23olympicpeninsula-24

olympicpeninsula-25

Pysähdyimme monesti pieneksi hetkeksi ottamaan kuvia, mutta vielä yhdellä rannalla kävimme ihan ajan kanssa tunnelmoimassa. Täysin sattumanvaraisesti pysähdyspaikaksi valikoitunut Beach 4 osoittautui todella upeaksi löydöksi ja jätti yhdet kauneimmista muistoista Olympic Peninsulalta. Tältä rannalta myös lisää tunnelmia seuraavassa postauksessa.

olympicpeninsula-32

Tie kääntyi jälleen sisämaahan. Viimeinen pysähdyspaikkamme Olympic Peninsulalla oli Lake Quinault, Quinault-intiaanien alueella oleva järvi, joka on suosittu retkeily- ja kalastuspaikka. Sen rannalla jälleen rauhoituimme katsellen upeita järvimaisemia sekä kaukaisuudessa kohoavia lumisia vuoria.

Olympic Peninsulan upeudesta sai tosiaan useimmiten nauttia aivan yksin, paitsi suositussa Hoh Rainforestissa, eikä sielläkään väkeä tungokseksi asti ollut… mutta tällä kertaa puskassa rämpiessämme kohti järven rantaa kohtasimme telttailemassa olleen oregonilaisen pariskunnan, jolta saimme erittäin hyvät vinkit tulevalle Portlandin vierailullemme. Matkan aikana myöhemminkin amerikkalaisten sosiaalisuus ja avuliaisuus tulivat useasti ilmi, ja mukavia juttuhetkiä vastaantulijoiden kanssa vietettiin monen monituista kertaa.

olympicpeninsula-26olympicpeninsula-27olympicpeninsula-28

Lake Quinaultin jälkeen meidän oli aika jättää Olympic Peninsula taaksemme. Kaksi päivää alueen koluamiseen oli harmillisen lyhyt ja tätä tuskailin jo edeltävästi aikataulua suunnitellessani. Olympic Peninsula tarjoaa todella upeat retkeily- ja vaellusmaastot ja vaihtoehtoja on niin runsaasti, että valinnanvaikeus on todellinen ongelma. Meillä ei ajan rajallisuuden vuoksi ollut mahdollisuutta pidempiä vaelluksia tehdä ja tuskinpa se olisi tällöin 9 kk ikäisen Minireissumiehen kanssa ollut mahdollistakaan. Mutta näitä kevyempiä pysähdyksiä ja kävelyjä olisi voinut varmasti ainakin tuplasti pidempään tehdä, todennäköisesti kokonaisen viikonkin olisimme viihtyneet alueella. Mitään muutakaan en kuitenkaan malttanut jättää suunnitellulta reitiltämme pois, enkä nyt jälkikäteenkään tiedä, mistä olisin uhrannut… Olympic Peninsula jätti kuitenkin kaipuun takaisin ja todennäköisesti joskus vielä päädymme tutkimaan näitä metsiä kunnolla ajan kanssa, toivoen, että sateistaan kuuluisan paikan sää suosii silloinkin.

Seuraavassa postauksessa tulossa vielä tunnelmia kahdelta Olympic Peninsulan upealta rannalta ja sen jälkeen on aika jättää niemimaa kokonaan taakse.

12 Comments

  1. Elina | Vaihda vapaalle

    27/12/2016 at 09:45

    On tuo kyllä komeaa aluetta! Twilightit sun muut vampyyritarinat ei ole olleet mun juttu, mutta olen kyllä käsittänyt niiden olevankin aika isoja, joten ei ihme, että vetää porukkaa vampyyrikierroksille.

    Enpä olekaan ennen kuullut, ettei B&B paikkoihin voi ihan tuosta vaan mennä pienten lasten kanssa. Ei tuollaisia tule ajateelleksikaan, mutta jenkkien pykälät nyt on välillä niin omituisia, etten ihmettele. 😀

    Tuonne Hoh Rainforestiin pitää kyllä päästä! <3

    Reply
    • Henna

      27/12/2016 at 11:09

      No on! 🙂 Minä nuo Twilightit joskus luin ja itse asiassa leffoista silloin aikanaan ensimmäisen kerran katselin, että onpa upeita maisemia… vaikka sitten myöhemmin kävi ilmi, että ne on kuvattu muualla, mutta mikäpäs siinä, kun maisemat oikeastikin ovat upeat. Ei todellakaan noille kierroksille innostanut osallistua, mutta selkeästi tuovat kuitenkin porukkaa noihin paikkoihin. Jopa joku B&B oli teemanmukaisesti tehty 😀 Ja en myöskään etukäteen osannut ajatella, ettei lapsen kanssa voisi B&B-majoitukseen mennä, mutta tulipahan sekin nyt selville.

      Reply
  2. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    28/12/2016 at 10:53

    Onko noi nyt sitten niitä “Vain aikuisille” – hotelleja? 😀

    Ihania maisemia! Jenkkien luonto on kyllä niin ihmeellinen, ja ihan aliarvostettu. Kaikki matkailijat vaan aina puhuu nykistä, losista, friscosta ja maijamista, vain harva kertoo lähtevänsä jenkkeihin luontomatkalle. Twilightia ei ole tullut seurattua jakson jaksoa, mutta maisemat täällä olivat kyllä sellaiset että menisin ilman sitäkin! 🙂

    Roadtripeissä hauskaa on muuten juuri nuo pienet kyläpahaset, tajuaa jotenkin ettei ne ole vain leffakliseitä, vaan ihan ihka oikeita paikkoja. Varmaan jenkkiläisille vähän sama kun ajaa Suomessa sellaiselle pienelle takahikiälle ja samointein tunnistaa kaurismäkihenkisyyden niissä.

    Paljon mielenkiintoisia kuriositeetteja joilla briljeerata kahvipöydässä sai tästäkin postauksesta! 🙂

    Reply
    • Henna

      16/01/2017 at 14:31

      Nämä on varmaan just niitä 😀

      Totta, kovin usein Jenkkeihin matkaavat kaverit suuntaavat johonkin kaupunkiin. Matkablogeissa sentään näkee aika paljon luontomatkailuja sillä suunnalla. Kotimaanmatkailun jenkit kyllä osaavat, eikä ihme, kun oman maan rajojen sisältä löytyy upeaa luontoa niin laidasta laitaan.

      Ja se on just se fiilis, joka aina välillä pääsee tuolla reissatessa yllättämään, kun tajuaa, että tämäkään juttu ei ole pelkästään leffoja varten keksitty!

      Reply
  3. Maarit

    29/12/2016 at 13:26

    Muistan sun postauksen Hoh Rainforestista! Nuo seudut ovat jotenkin niin upeita ja North West vetää kovasti puoleensa. Vaikkei ne sateiset kelit nyt niin kivoja ole, niin silmää ne kyllä miellyttää kovasti. Minäkään en noista vampyyrisarjoista ole kiinnostunut, mutta tietyllä tapaa ymmärrän miten tuollaiset voi kasvattaa jonkin kohteen suosiota. Luin viimekesänä erästä kirjaa, jonka tapahtumat liittyivät Ranskaan ja Normandiaan. Kylläpä sen jälkeen tulikin kuume päästä kirjan maisemiin ja kujille! Ja tämän postauksen jälkeen taas mieli halajaa Olympiciin! 🙂

    Reply
    • Henna

      16/01/2017 at 14:36

      Hoh on tosi upea, kuten koko seutu! Pacific Northwest muutoinkin kuin tuon Olympic Peninsulan osalta ihastutti kovasti.

      Mikähän olisi ollut minulla viimeisin matkainspiraatio kirjojen tai leffojen pohjalta… hmm… katselin eilen lentokoneessa Pete’s Dragon -nimisen leffan ja siinä oli valtavan komeita maisemia, upeaa metsää, mutta leffasta ei käynyt ilmi, missä on kuvattu. Nyt kun tässä googlailen niin ilmeisesti Uudessa-Seelannissa. Sinne tosin olen hinkunut jo aiemminkin 😀

      Reply
  4. Kohteena maailma / Rami

    30/12/2016 at 00:52

    Itsellä on vähän sellainen tunne, että kovinkaan moni suomalainen ei tiedosta sitä kuinka hyvä kohde Jenkit on luontomatkailuun. Itse kun nuorempana kolusin siellä kaupunkeja, niin voisin siirtyä pelkästään luontomatkailun pariin. Washingtonin alue on kokonaan vielä valloittamatta ja siellä luontokohteet nimen omaan kiinnostaisi.

    P.S. Nuo motellikuvat tien varsilla on jotenkin sympaattisia.

    Reply
    • Henna

      16/01/2017 at 14:45

      Se on varmaankin näin, useat kaupungeista ovat niin legendaarisia ja huomattavasti paremmin tunnettuja kuin luontokohteet, joten useampi varmasti suuntaa niihin. Harmi, sillä luontomatkailu tuolla on niin helppoa, että sujuu helposti niin lapsien kuin liikuntarajoitteidenkin kanssa.

      Washingtonin alueen luonto oli todella upeaa. Itselle jäi kyllä kaipuu takaisin. Seuraavalla kerralla varaamme ehdottomasti pidemmän ajan Olympic Peninsulalle sekä toivomme parempaa onnea Mt. Rainierin suhteen 🙂

      Reply
  5. Anna | Muuttolintu.com

    30/12/2016 at 11:52

    Oon paraikaa road tripillä ja yöpymässä B&B:ssä, ja vaikka maisemat täällä Ausseissa on aikamoisen erilaiset niin silti hyvin pääsin tunnelmaan mukaan. Road trip villissä ja koskemattomassa erämaassa olis niin meidän juttu! Ja kun luin, että tuolta löytyy vielä Twilight -kirjojen tapahtumapaikka niin innostuin vielä enemmän. En tiennytkään, että niiden tapahtumat sijoittuu johonkin oikeaan paikkaan 🙂 Ja haluan ehdottomasti sitten käydä aamiaisella tuossa samassa dinerissa, voi vitsi mikä löytö tosiaan! Sade on tietysti vähän mälsää, mutta ei se kyllä maisemia ole pilannut ollenkaan kuvissakaan vaikka siitä huolissasi olitkin 🙂

    Reply
    • Henna

      18/01/2017 at 19:49

      Road tripit on parhaita <3 Toivottavasti teillä on pian mahdollisuus lähteä Jenkkeihin road tripille! Tuo länsirannikko oli kyllä aivan huikeaa maisemien ilotulitusta jatkuvasti, mutta taitaa koko maa olla niin täynnä mitä upeimpia luonnonnähtävyyksiä, että niitä voisi koluta vaikka lopun ikää. Ja dinerit, parhautta 😀

      Reply
  6. Laura

    31/12/2016 at 11:11

    Mä joskus toimittaja-aikoinani oli Twilight-tähtien lehdistötilaisuudessa Tukholmassa ja sitä ennen pakottauduin katsomaan sarjan leffat. Enpä tiennytkään, että ne sijoittuvat tuonne. Näyttää todella komealta ja just varmasti vaeltamiseen täydellistä seutua. Nauratti toi diner. Just tuollaiset kokemukset ovat kyllä ihan kirsikka kakun päällä reissussa! 🙂

    Reply
    • Henna

      18/01/2017 at 19:50

      Haha, voi kamalaa, olet vieläpä katsonut ne putkeen 😀 Eivät kyllä ole mitään leffojen parhaimmistoa. Mutta maisemat, sekä leffassa että irl, ahh <3 Ja todellakin, nuo ovat niitä kokemuksia, jotka jäävät mieleen 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram